3 vuotiaan omapäisyys?

Meillä on siis 3.5 -vuotias tyttö, joka on aina ollut helppo ja rauhallinen lapsi. Kotihoidossa ollut aina ja edelleen on kotona, kun syntyi pikkusisarus puolivuotta sitten. Nyt kuitenkin on tullut huomattua että luonteeltaan on erittäin omapäinen ja kysynkin nyt ulkopuolisten mielipiteitä mitä hänen kanssaan pitäisi tehdä.
Kolme hankalinta asiaa tällä hetkellä ovat vessassa käynti, syöminen ja kerhoilu.

Tosiaan pottailu alotettiin varmaan kun hän oli 10kk, satunnaisesti sinne jotain tulikin mutta ei läheskään aina. Potalla istuminen ei myöskään ollut joka päivästä mutta aina silloin tällöin noin kahden vuoden ikään asti. Sen jälkeen hän ei ole suostunut potalle hyvällä eikä pahalla. MITKÄÄN lahjomiset ei auta. Ainoa millä sai istuun sinne oli kun antoi katsoa puhelimesta youtubea mutta nyt ei auta enää sekään. On kehuttu ja oltu huomioimatta kun sinne on jotain tullut -ei merkitystä.

En olisi asiasta huolissaan jos hän ei vain olisi vielä valmis, mutta kyse on nyt vain siitä että hän ei halua potalle eikä pytylle vaan vaipan jalkaan. Hän menee siis aina huoneseensa/muuhun rauhaan tekemään tarpeensa ja tunnistaa hätänsä. On myös otettu vaipat pois mutta silloin hän pidättää viimeseen asti ja lopulta päästää housuun kaikki. Joten en nää tässä asiassa muuta kuin että odotetaan sitten vaikka sinne kouluikään asti että päästään vaipoista.

Toinen ongelma on nyt syöminen. Jotenkin vaan ei tunnu normaalilta syöttää 3.5 vuotiasta. Mutta kun ei hän halua syödä itse. Ei aamulla, ei päivällä eikä illallakaan. Jos hän saa päättää niin on varmaan vaikka viikon syömättä, koska on myös hänen annettu päättää että syö kun on nälkä ja lopputuloksena hän on ollut niin kauan syömättä että oksentaa tyhjää mahaansa. Hän on myöskin pienikokoinen joten ei ole yhtään varaa olla syömättäkään. Herkut yms siis kyllä menee ongelmitta itse suuhun mutta ei mikään kunnon ruoka. Mitä tässäkin tilanteesaa täytyy tehdä? Syöttää vaikka sinne kouluikään asti vai... ja syöminen on ollut hänellä aina vastenmielistä ja hankalaa vaikka onkin syötetty.

Kolmas asia minkä kanssa nyt on takuttu on kerhoilun aloittaminen. Tai oikeastaan jatkaminen, yksin. Meidän lähellä ei asu lapsiperheitä ja ainoat lapset joita hän näkee on pari saman ikäistä serkkua muutaman kerran vuodessa. Olen kerhoillut hänen kanssaan siitä asti kun hän täytti 7kk ja nyt olisi alkanut kerho jossa hän kävisi yksin (kestää 1.5h ja tutut kerhotädit ja suurin osa samoja lapsia jotka on olleet aikasemmissakin kerhoissa kun yhdessä oltu) mutta kun ei hän halua jäädä sinne niin ei halua ja on myös sen ryhmän ainut lapsi joka ei sinne suostu jäämään. Että onko tässäkään muuta vaihtoehtoa kuin että hän on kotona sitten sinne kouluikään asti, kun nyt tämän nuoremman kanssa vielä jonku aikaa kotona olen. Haluaisin vain että edes yhden kaverin saisi jo ennen kouluun menoa... ehkä nyt panikoin turhaan, onhan sinne kouluun vielä aikaa. Mutta toisaalta ei näissä asioissa ole edistytty yhtään näiden 3.5 vuoden aikana.

Tutuilta joilla on lapsia kun olen koittanut kysyä neuvoa niin vastaukset ovat aina vaan tyyliin "en osaa sanoa kun ei omalla lapsella ole noin vaikeaa ollut"

Siinä ne suurimmat murheet sitten, muuten hän on kyllä vieläkin suht rauhallinen ja tottelevainen (aina välillä) sekä fiksu vaikka uhmaa päällä onkin, eikä muiden asioiden kanssa ole näin vaikeeta ikinä ollut. Toisaalta mietin että ressataanko tässä nyt turhaan ja että nämä asiat varmaan kyllä alkaa sujumaan aikanaan helpostikkin, mutta tuntuu että kenelläkään muulla tämän ikäisellä ei tämmösiä ongelmia ole...

Kiitos jo etukäteen jos joku jaksoi lukea ja vastata jotain.

 

Itse varmaan lähtisin tuossa tilanteessa totuttamaan siinä potalla istumiseen vaikka väkisin. Eli kerta kaikkiaan vaan istuttaisit tytön potalle joka vessakäynnin/vaipanvaihdon yhteydessä. Ekoilla kerroilla esim. kymmeneksi sekunniksi ja sitten voisi vähitellen pidentää aikaa. Lopulta ollaan luultavasti siinä tilanteessa, että sinne pottaan alkaa jotain tullakin, kun lapsi huomaa ettei se potta niin kummoinen asia olekaan. Tätä totuttamista ei kannata lopettaa kesken vaikka se ensin tuntuisi toivottomalta, vaan jatkaa vaikka kuukausia.

Kerhoon jättäisin myös ihan vaan väkisin, vaikka lapsi ei siihen "suostuisi". Toki se varmaankin johtaa siihen, että lapsi huutaa jätettäessä kuin syötävä ja pyrkii kaikin voimin lähtemään perääsi kun poistut. Mutta noin isoilla se jättämisestä aiheutuva itku/kiukku loppuu yleensä hyvin äkkiä, jopa heti kun olet kadonnut näkyvistä tai viimeistään ehkä vartin sisään. Sen jälkeen lapsi alkaa lähes aina leikkiä ihan tyytyväisenä.

 

Toinen ongelma on nyt syöminen. Jotenkin vaan ei tunnu normaalilta syöttää 3.5 vuotiasta. Mutta kun ei hän halua syödä itse. Ei aamulla, ei päivällä eikä illallakaan. Jos hän saa päättää niin on varmaan vaikka viikon syömättä, koska on myös hänen annettu päättää että syö kun on nälkä ja lopputuloksena hän on ollut niin kauan syömättä että oksentaa tyhjää mahaansa. Hän on myöskin pienikokoinen joten ei ole yhtään varaa olla syömättäkään. Herkut yms siis kyllä menee ongelmitta itse suuhun mutta ei mikään kunnon ruoka. Mitä tässäkin tilanteesaa täytyy tehdä? Syöttää vaikka sinne kouluikään asti vai... ja syöminen on ollut hänellä aina vastenmielistä ja hankalaa vaikka onkin syötetty.

Onko siis kokeiltu sitä, että ei ole syötetty viikkoon ja lapsi ei tosiaan ole suostunut syömään muruakaan koko viikkona?

Miten juomapuoli näinä kausina, kun on kokeiltu olla syötämättä? Onko juomasta saanut energiaa sen verran, ettei nälkä ole tullut sietämättömän kovaksi?

Sinänsä ei siihen kuole tai siitä vammaudu vaikka olisi pelkällä veden juonnilla viikon tai ylikin.

 

Kuulostaa siltä että lapsi on tottunut päättämään miten adiat tehdään ja nyt kun aletaankin vaatimaan, niin uhmahan siinä tulee. Varsinkin, kun vauvakin talossa. Vanhempi lapsi kokee, että häneltä vaaditaan yhtäkkiä siksi kun vauva tuli. Alkaa tulemaan sisarkateutta tuolla menolla. Kun potalle aloitte opettelenaan niin sillon jo olis pitäny tehdä siitä jatkumo. Sillonkin sai kaiketi päättää, oletan? Kun sanoit ettei istunu joka päivä. Syöminen. Joko syöt tai olet ilman, ei tuossa kysellä syötkö itse vai et. Nyt kun vauvakin on talossa niin komenbat mitä tahansa niin uhma,on kaksinkertainen. Ei se laps tyhmä ole. Tietää kyllä että äiti ei ehdi mun kans ni voin vaikkas vähä kiukutakkin niin saan huomiota. Tuo vauva tuli ni multa muka vaaditaan enempi? Ei onnistu. Tekisin niinku yks tossa ehdottikin. Kovat vaan pöytään eikä anneta lapsen itse päättää kaikesta!

 

Kuulostat itse epävarmalta ja lapsi vaistoaa sen. Onko lapsi saanut tähän asti päättää syökö itse, pottaileeko ja jääkö kerhoon? Jos kyllä, niin ihmekös tuo että kiukuttaa kun yhtäkkiä ei menekään niin. Jos itsekin soutaat ja huopaat etkä tiedä mitä määräät niin kyllä lapsi tietää ja vaatii palvelua. Nyt otat ohjat käsiin ja näytät kuka määrää etkä kysele jäisitkö kerhoon ja menisitkö potalle.

 

Esikoinen oli lapsena samantyylinen. Ja täysi-ikäisyyden lähestyessä saatiin viimein diagnoosi aspergerin oireyhtymästä.

Kaiken uuden kokeileminen on yhä vastentahtoista ja asiat tehdään mieluiten samalla rutiinilla millä aiemminkin. Ja koska hänen on hankala ymmärtää omien tekojensa vaikutusta muihin niin mikään "mitä muutkin ajattelevat" pelotin ei tuo minkäänlaista tulosta.

 

Jeee, en ole ainut uhmakkaan lapsen vanhempi

Meillä lapsi osasi 1,5 vuotiaana pottailla, mutta sairastaessaan vatsataudin, loppu pottailu. Taantui ja annoimme periksi. Kolmen vanhana tartuimme toimeen. Meillä pottailu ja pytyllä käynti saatiin toimimaan jättämällä vaipat pois. Lapselta huutoa tuli ja totaalista pissakakkapinnailua. Kehuttiin aivan yltiöpäisesti, luvattiin erityinen lahja onnistumisesta. Kakkavahinkoja sattui pari ja pissaa lirahteli useamman kerran, mutta selvittiin. Vahingoista ei tehty numeroa. Lasta ei istutettu, vaan potta olkkarissa leikkipaikan lähellä, eteisessä ja vessassa koroke pytylle. Hermoja vaatii muutaman päivän ja lapsi ansaitsi lahjansa.

Syömättömyyttä esiintyy myös meillä. Eli vuorokausikin menee helposti, jos lapsi päättää olla syömättä. Siihen ei auta kehuminen, painokkaat puheet, uhkailu, rangaistukset esim. lempi lelut talteen, lahjonta heikosti ja emme siis tarjoa herkkuja, välipaloja tai mitään muutakaan vain vettä tarjolla. Tämä helpottaa välillä ja ongelma tuntuu väistyvän, kun saa päivittäin positiivista huomiota, halauksia ja istua sylissä jutellen päivän ihmeistä.

Kerhoon jäämisessä ei ole ollut onneksi ongelmia, mutta tunnen sen stressin mikä voi nousta pintaan, kun pitää jäädä yksin kerhoon.

Kokeile jaksamisen rajoissa pottailua jättämällä vaipat pois. Voit näyttää kuinka vaipat on loppunut ja pitäisi pärjätä iltaan ilman vaippoja. Yövaippaa ei heti kannata ottaa pois, säästytte pyykiltä ja lapsi saa nukkua yöt rauhassa.
Kehu, kannusta ja lahjo.
Vahingon sattuessa pitäisi muistaa olla huomioimatta ja välttää nolaamasta lasta.

Syömättömyydessä pitää jättää herkut ja napostelut pois. Tarjolle vain vettä esim. juomapulloon. Kuten olen itse huomannut, kova kovaa vasten ei toimi. Joten kokeile kehuja, positiivista huomiota pitkin päivää ja syömisestäkään ei saisi tehdä numeroa. Anna hänelle ruoka normaaliin tapaan ja aloittakaa yhdessä syömään. Syöttämättä tai muuten puuttumatta hänen syömiseen etene kuin aikuisten kanssa. Juttele vaikka päivän säästä. Kun ruokailu on ohitse, kysy onko valmis ja korjaa pöytä tyhjäksi. Jos ei syönyt, seuraava ateria samaan malliin ajallaan.

Uskon meilläkin tämän rauhallisen ruokailun lopulta toimivan, kun lapsi/vanhempi ei stressaa ruokailua. Meillä myöskään lapsella ei olisi varaa olla syömättä ja yritänkin tehdä energiapitoisia ruokia. Eli rasvaa, proteiinia joka ateriaan. Sokerilla ei meillä täytetä vatsaa.

Kerhoon kannattaa viedä ja yrittää keksiä ohjaajien kanssa jokin juttu, mitä tyttö odottaisi innolla kerhoon mentäessä. Näin huomio keskittyisi aamusta alkaen siihen mukavaan asiaan ja palkitsisi tytön reippauden jäädessään kerhoon.

Joidenkin mielestä et saa tyttöä aisoihin, mutta valitettavasti kokemuksesta tiedän kuinka pienikin lapsi voi olla omapäinen ja todella vahvatahtoinen. Olen kuullut myös kuinka pitäisi olla ankara ja periksiantamaton, kun lapsi kuulemma lopuksi antaa periksi, vaan ei meillä Kasvatuksessa ei saisi murtaa lapsen tahtoa ja luonnetta, vaan löytää yhteinen sävel. Siihen ei auta ankara, ehdoton tyranni vanhempi vaan yhteistyökykyinen, rakastava rajoja pitävä vanhempi.

 

Olen kuullut myös kuinka pitäisi olla ankara ja periksiantamaton, kun lapsi kuulemma lopuksi antaa periksi, vaan ei meillä Kasvatuksessa ei saisi murtaa lapsen tahtoa ja luonnetta, vaan löytää yhteinen sävel. Siihen ei auta ankara, ehdoton tyranni vanhempi vaan yhteistyökykyinen, rakastava rajoja pitävä vanhempi.

On täysin eri asia pitää lapselle tiukka kuri kuin alistaa tämä. Alistaminen on sitä, että lapselle ei sallita mitään omia mielipiteitä tai vapauksia, vaan kaikki sanellaan vanhempien toimesta. Tiukka kuri taas on sitä, että säännöistä pidetään kiinni ja vanhempia totellaan, piste, mutta sallitaan kuitenkin lapselle oma päätösvalta monissa tämän päivittäiseen elämään liittyvissä asioissa ja kuunnellaan lapsen näkemyksiä asioista (ja otetaan niistä lapsen näkemyksistä myös opiksi jos ne ovat järkeviä).

Tiukka kuri on hyväksi lapselle, alistaminen taas erittäin haitallista.

 

Kiitos vastauksista, tässä vähän vielä lisätarkennusta eli ei pottailua koskaan lopetettu hänen tahdostaan vaan omaa laiskuutta kai se sitten oli, kun ei sinne tullut juuri koskaan mitään (lähinnä kylvyn jälkeen joskus pissasi) niin lopetin istuttamasta siinä ja silloin aattelin että kyllä hän sitten ilmottaa itse ku on tarve siinä istua, mutta niin ei tähän päivään mennessä ole käynyt. Vielä vuosi sitten puhelimesta videoita katsellessa hän istui vaikka tunnin potalla mutta koskaan sinne ei tullut mitään, päästi sitten vasta heti kun sai vaipan jalkaan yöksi ja tätä koitettiin monta kertaa. Jännä juttu on myös se että noin viikko sitten kun taas koitettiin sitä vaipattomuutta ja tiedettiin että on ollut pissaamatta monta tuntia niin saatiin hänet istumaan potalle puhelimen kans ja ei mennyt kun pari minuuttia niin tuli pissa sinne, eikä ollut tätä ennen suostunut vuoteen sinne pissaamaan. Tietenkin kehuttiin yms mutta ei tehty mitään numeroa siitä, tyttö myös itse oli ylpeä ja iloinen tapahtuneesta sen jälkeen, mutta sen jälkeen häntä ei sitten taas ole saanut potalle millään. Housuun päästänyt illalla kun koko päivän pidättänyt tai sitten heti kun laitettiin yövaippa niin sinne. Nythän häntä ei saa potalle/pytylle edes 5 sekunniksi vaikka mitä tekisi joten täytyykö vaan taas vaipat kaivaa esiin kun ei toi joka päivänen koko päivän pidättäminenkään taida kovin terveellistä olla.

Ja ei ole koskaan annettu olla viikkoa syömättä, olisi ihan varmasti letkuruokinnassa sen jälkeen.. mielestäni sekin on jo tarpeeksi pahaa katsottavaa kun on muutaman kerran oksentanut sen takia kun ei ole suostunut syömään, joten sen jälkeen on aina syötetty.
Ja siis juomisenhan kanssa myös alkoi vaikeudet sen jälkeen kun otettiin häneltä tuttipullo pois reilu 2v ikäisenä. Senkin sai silloin aluksi välillä jo takaisin kun neiti kieltäytyi täysin juomasta mistään muusta mitään. Olisi varmaan ollut viikonkin juomatta mutta ei tietenkään uskaltanut montaa päivää antaa olla juomatta. Siitä sitten kuitenkin pikkuhiljaa päästiin eroon ja vieläkin vaatii pillin mukiinsa lähes joka kerta, joskus harvoin suostuu juomaan ilman. Kai se syöminenkin alkaa sujuun kun ei tee siitä mitään asiaa eikä ainakaan pakota, mutta en tiedä kauanko tollasta tapausta uskaltaa pitää syömättä ettei oikeesti vielä joudu sairaalaan sen takia kun kova luonne ei anna periksi. Hän ei myöskään koskaan sano että olisi nälkä, joskus harvoin sanoo että on jano ja silloin juo hyvin ilman pillejä yms. Ja mitään herkkuja ei luonnollisestikkaan saa niin kauan kun tää ruoan syöminen on näin vaikeeta.

Koitin häntä myös jättää 45 minuuttia kestävään muskariin ennenkuin tämä vauva syntyi. Sieläkin kävin hänen kanssaan vauvasta asti eli tuttu paikka oli, mutta sitten kun piti jäädä yksin niin ensimmäisellä kerralla puoliväkisin jäi ja se sujui ihan ok, mutta toista kertaa ei koskaan suostunut jäämään. Monta viikkoa koitettiin mutta ei siitä mitään tullut kun se huutoporu häiritsi tietenki jo muitakin.

Vaikeaa on kun tuntuu ettei häneen tehoa mikään. Esimerkkinä vielä kun hän ei suostunut siivoamaan lelujansa lattialta niin sanoin että vien ne roskiin sitten. Tähän hän sanoi vain että "vie vaan" ja kun aloin keräämään niitä pussiin niin hän jopa tuli auttamaan siinä. Pistin sitten lelut piiloon kuukaudeksi ja kertaakaaan hän ei kysellyt niiden perään. Lisäksi hänellä myös on kestänyt pari vuotta sellainen karkailuvaihe kaupasta yms. Siihenkään ei tuntunut tehoavan mikään joten häntä ei ole paljon kauppoihin mukaan enää otettu. Ei sekääm siis haittaa häntä vaikka ei mukaan pääsisikään. Yleisesti tuohon parkkipaikoilla yms karkaamisessa auttoi vain se kun piti väkisin kädestä kiinni. Ja vielä tuosta syömisestäkin kun ollaan sanottu että istuu pöydässä niin kauan että on syönyt niin ei hänelle tuota mitään ongelmia istua ja pelleillä siinä vaikka pari tuntia. En sitten tiedä toimitaanko näissä asioissa ihan väärin, ensimmäinen lapsi kun on eikä ole kokemusta muusta.

Tietenkin muitakin haasteita on ollut mm. tutista luopuminen, omaan huoneeseen siirtyminen nukkumaan ja itsekseen nukahtaminen. Mutta nämä kaikki kuitenkin sujui suht helposti nyt kun tähän tilanteeseen vertaa.

Tuntuu kyllä että tämä lapsi on astetta vaikeampi näissä asioissa koska mistään neuvoista mitä olen tähän asti saanut ei ole apua hänen kanssaan. Myös neuvolassa olen tästä puhunut mutta nekin ohjeet mitä sieltä on saatu tehoaa varmaan joihinkin mutta ei meidän lapseen. Joten jos täällä kellään on oman lapsen kanssa ollut vastaavia haasteita niin kaikki ideat vaan kehiin.

 

Voi että tuntuu tutulta! Meillä on vähän nuorempi lapsi, mutta samantyylisiä ongelmia. Asperger mahdollisesti. Innokkaasti myös odotan mitä neuvoja saat.
Mitä ohjeita konkreettisesti neuvola on antanut? Meidän neuvolassa mennään tyyliin "katsellaan"..

 

Moikka! Lue aspergerdiagnoosista. Meillä aspergerlapsi ja tuttua takkuamista tuo!

 

Voi että tuntuu tutulta! Meillä on vähän nuorempi lapsi, mutta samantyylisiä ongelmia. Asperger mahdollisesti. Innokkaasti myös odotan mitä neuvoja saat.
Mitä ohjeita konkreettisesti neuvola on antanut? Meidän neuvolassa mennään tyyliin "katsellaan"..

Neuvolassa tohon pottailuun lähinnä neuvottu jollain perus tarrajutuilla ja pottakirjoilla, eikä todellakaan toimi meillä ja olen sen sielä kyllä selvästi ilmaissut ja nyt viimeksi sanoi vaan että kannattaa pitää taukoa koko asiasta. Tässä on nyt 3 vuotta yritetty pitää taukoja eikä mitään edistymistä.

Yksi kaveri juuri sanoi kuinka hänen lapsi suostui potalle heti kun luvattiin jäätelöä, jotenkin tuntuu ihan hullulta että tosiaanko joillakin menee noin helposti.

Syömiseen neuvolasta sanottiin vaan että ottaa lapsi mukaan ruoan tekoon ja että syödä itse samalla kun lapsi ja kehua ääneen kuinka hyvää ruokaa. Monta kertaa kokeiltu eikä minkäänlaista hyötyä.

 

Samantyyppisiä juttuja sitten meilläkin neuvottu, siis ihan omallakin järjellä ajateltavia asioita, jotka vaan eivät toimi. Lisäksi juuri tuo "tauon" pitäminen. Voisko nämä kaikki liittyä ainakin meidän kohdalla mahdolliseen aspergeriin..?
Oletteko käyneet neuvolapsykologilla? Meillä on nyt kaikenlaista suunnitelmaa tulevaisuuteen psykologin ansiosta, eihän sitä tiedä auttaako mihinkään, mutta ainakin yritetään. t nro 10

 

Samantyyppisiä juttuja sitten meilläkin neuvottu, siis ihan omallakin järjellä ajateltavia asioita, jotka vaan eivät toimi. Lisäksi juuri tuo "tauon" pitäminen. Voisko nämä kaikki liittyä ainakin meidän kohdalla mahdolliseen aspergeriin..?
Oletteko käyneet neuvolapsykologilla? Meillä on nyt kaikenlaista suunnitelmaa tulevaisuuteen psykologin ansiosta, eihän sitä tiedä auttaako mihinkään, mutta ainakin yritetään. t nro 10

Ei olla käyty missään asiantuntijalla tämän kanssa ja neuvolan mukaan ei mitään ongelmia ole.

Tähän asti olen ajatellut että tällä nyt vaan kestää oma aikansa asioiden kanssa, mutta kun olen nähnyt miten paljon helpommalla muilla saman ikäisillä asiat sujuu niin olen alkanut miettimään että mikä tässä nyt on ongelmana.

Muuten hän on siis täysin normaali ja terve iloinen lapsi. Kävelemään oppi alle 1 vuotiaana ja aina ollut ketterä liikkeissään. Puhumaan tosin alkoi vasta vähän ennenkuin täytti 3. Siihen asti puhui ihan muutamaa sanaa vaan, mutta sitten kun alkoi puhumaan niin puhui lähes heti selvästi ja pitkiä lauseita. Nyt on jo pitkään puhunut ihan täysin ymmärrettävästi ja osaa kertoa asioita jne. Jos nyt tarkkaan rupee miettiin niin jotain lieviä aspergeriin liittyviä oireita voi löytyä. Tai siis lähinnä varmaan toi että ei viihdy ikäistensä seurassa (voi myös olla että lapsia on hänelle liikaa ryhmässä, koska on erilainen 1-2 lapsen kanssa. Viihtynyt myös vauvasta asti hyvin itsekseenkin) ja arjessa toi syöminen ja vessassa käynti tuottaa hankaluuksia. Mutta ajattelisin kyllä että niin on muillakin normaaleilla lapsilla ilman mitään erikoista diagnoosia. Ehkä jotenkin on erilainen kuin muut ikäisensä, ei mitenkään pahalla tavalla mutta muistaa erityisen hyvin asioita mitä on tapahtunut 1-2 vuotta sitten, tutuista piirretyistä kertoo mitä tapahtuu seuraavaksi jne. Kaipa tuon ikäiset niitä jo voi muistaa mutta tuttujen lapset eivät kyllä noin hyvämuistisia ole. Lisäksi jos puhuu jostain asiasta niin takertuu tarkasti
johonkin tiettyyn sanaan/asiaan ja kyselee myös tarkasti asioista. Mutta eipä nämä nyt mitään huonoja asioita ole.

Mutta jos onkin jotain lievää aspergeria niin miten sellaisen kanssa toimitaan näissä tilanteissa?

 

Aspergeriltä kuulostaa. Takertuu ns epäolennaiseen ja,älyttömän hyvä muisti. Leikkii (jos leikkii) ehkä yhden tai kahden lapsen vierellä mutta ei isossa ryhmässä. Viihtyy pienenä itsekseen..

 

Aspergeriltä kuulostaa. Takertuu ns epäolennaiseen ja,älyttömän hyvä muisti. Leikkii (jos leikkii) ehkä yhden tai kahden lapsen vierellä mutta ei isossa ryhmässä. Viihtyy pienenä itsekseen..

Se on muotia selittää nykyään vähän kaikkea lasten poikkeavaa käyttäytymistä jollain häiriöllä/sairaudella. Esim. asperger, autismi, adhd tai add.

Veikkaanpa, että jos ap veisi lapsensa testeihin, niin tuskin kävelisi lääkäristä asperger-diagnoosilappu kourassa.

 

AP, tuon kirjoittamasi perusteella suosittelisin lisää johdonmukaisuutta ja pitkäkestoisuutta kasvatuslinjaan ja varsinkin sitä, että ei pelkää niin paljon sitä, että lapsi alkaa huutaa tai lapsella on paha mieli. Esim. monesti sitä pottailua tosiaan joutuu opettelemaan hyvinkin pitkiä aikoja, mutta ei silti kannata luovuttaa kesken kaikea. Palkinto eli potalle tai edelleen pöntölle oppiminen on väistämättä siellä edessäpäin ja sitä nopeammin sen saa mitä enemmän jaksaa opettaa asiaa. Mitä taas kerhoon (tai tarhaan/eskariin) jättämiseen tulee, niin ne siellä töissä olevat ovat nähneet sen tuhansia kertoja, kun lapsi vetää valtavat itkupotkuraivarit jätettäessä, eivätkä he sitä vakavasti ota eivätkä varsinkaan ota asiasta nokkiinsa (se on niiden työtä huolehtia myös kiukuttelevista lapsista).

Mitä siihen tulee, että lapsi ei suostu johonkin, niin ei käytännössä tuon ikäinen (onneksi) pysty kieltäytymään paljostakaan mitä aikuinen hänen kohdallaan on päättänyt tehdä hänen omaksi parhaakseen. Esim. potalla lapsi pysyy istumassa yksinkertaisesti siten, että pitelet lasta siinä vaikka lapsi huutaisi.

 

Mitä syömiseen tulee, niin ei viikon esim. pelkällä maidolla (tai vedelläkään) ollut lapsi ole letkuruokinnassa. Sillä on vaan nälkä ja se on jonkun verran heikkona. Tai käytännössä jos ruokaa on tarjolla niin lapsi on jo monta päivää aiemmin ryhtynyt vapaaehtoisesti syömään. Tämä koska se nyt vaan on ihmisessä todella vahvasti sisäänrakennettuina, että jos on kova nälkä niin silloin on kova ruuanhimo ja syö vaikka perunankuoria jos muuta ei ole tarjolla.

Jos lelujen pois ottaminen ei toimi painostuskeinona siivoamiseen, niin silloin on tarpeen keksiä esimerkiksi joku muu rangaistus joka kyseiseen lapseen saattaisi tehota. Lapset ovat luonnostaan sellaisia, että joihinkin tepsii yhden tyyppinen rangaistus ja joihinkin toisiin taas toisentyyppinen. Lapsen voi vaihtoehtona vaikka kokeilla laittaa jäähypenkille istumaan tai naama seinää vasten seisomaan jos se ei halua siivota vaikka käsketään. Tai sitten kokeilee palkitsemista, että lapsi saa jonkun palkinnon (esim. tarra) kun on tietyn ajan siivonnut kiltisti. Tuota että sanoo heittäneensä lelut roskiin vaikka ei oikeasti heitäkään en suosisi ylipäätään, koska uhkauksista menee teho jos ei oikeasti toteuta niitä siten kuin on uhannut.

Kaupassa karkaamiseen saattaisi auttaa esim. valjaiden käyttö kävellessä (muun muassa kävelyyn sopivat lasten valjaat ovat halpa hankinta jos sellaisia ei jo löydy) tai sitten ottaa yksinkertaisesti rattaat mukaan ja köyttää lapsen niihin. Sitten vähitellen jos homma alkaa sujua voi tehdä niin, että valjaat tai rattaat ovat mukana vain "varoiksi" ja lapsi joutuu niihin ainoastaan jos on vastoin määräystä yrittänyt mennä omille teilleen.

 

Joo lueskelin tossa noita Aspergerdiagnoosin saaneiden lapsien "oireita" ja eräänki oireet olivat:

Haluaa päättää vaatteensa itse
Vain muutama ruoka kelpaa
Ei mene nukkumaan käskystä
Sisarusten kanssa tappelu
Kynsien syöminen
Viihtyy yksin
Tekee vaikeita palapelejä
Saa raivarit pikkujutuista
Haluaa aina samaa satua/ohjelmaa
Kirjakielellä puhuminen
Yli fiksu/hyvämuistinen
Kiinnostuu vain tietyistä asioista
Tottelemattomuus

Siis noihan on kaikki ihan terveen normaalin lapsen OIREITA.

Mutta kiitos kaikille vastauksista, saa vähän taas erilaisia näkökulmia. Ja mitä tohon potalla väkisin pitämiseen tulee, sitäkin on kokeiltu muttakun lapsi huutaa henkensä edestä koko kroppa jäykkänä niin ei varmastikkaan tuu sinne pottaan mitään. Ja seuraavalla kerralla se järkyttävä huuto alkaa jo vessan ovella. Eikä itseeni se lapsen itku mitenkään pelota, mutta tuntuuhan se pahalta jättää lähes paniikkikohtauksen saanut lapsi huutamaan sinne kerhoon, kun kuitenkaan ei ole mikään pakkotilanne (töihin meno yms) mutta yritetään nyt vielä pitää tarkat rajat ja koittaa olla lipsumatta niistä vaikka vaikeeta tuntuu olevan. Huomista kerhoa odotellessa, tytön mummu lupasi viedä hänet ja katsotaan kuinka sujuu kun on joku muu kuin äiti mukana. Itse olen sitä mieltä että jos ei suostu jäämään yksin niin sitten joka kerta lähdetään kotiin sieltä, eikä ainakaan totuttaa siihen taas että sinne jäädään sen kanssa kerta toisensa jälkeen, niinkuin tähän asti.

 

Ja mitä tohon potalla väkisin pitämiseen tulee, sitäkin on kokeiltu muttakun lapsi huutaa henkensä edestä koko kroppa jäykkänä niin ei varmastikkaan tuu sinne pottaan mitään. Ja seuraavalla kerralla se järkyttävä huuto alkaa jo vessan ovella.

Ei niitä tuloksia olekaan heti tiedossa vaan vasta ajan myötä. Kun tarpeeksi monta kertaa (kymmeniä tai satoja kertoja) jaksaa kuunnella sitä huutoa niin lopulta asiat alkavat mennä hiljakseen parempaan suuntaan.

Joissain toisissa perheissä tuo henkensä edestä huuto ja jäykkä kroppa voi olla vaikka silloin, kun mennään nukkumaan eikä lapsi halua sänkyyn, mutta silti se sinne viedään vaikka se huutaisi.

 

Eikä itseeni se lapsen itku mitenkään pelota, mutta tuntuuhan se pahalta jättää lähes paniikkikohtauksen saanut lapsi huutamaan sinne kerhoon, kun kuitenkaan ei ole mikään pakkotilanne (töihin meno yms) mutta yritetään nyt vielä pitää tarkat rajat ja koittaa olla lipsumatta niistä vaikka vaikeeta tuntuu olevan.

Siis sen "paniikkikohtauksen" yleisempi nimi on itkupotkuraivari ja sen on yleistä käytöstä pienillä lapsilla. Osa lapsista vetää niitä esim. kaupan karkkihyllyn edessä, kun eivät saa karkkia vaikka haluaisivat...

Itkupotkuraivariin liittyy mm. mielipuolinen huuto, lattialle/maahan heittäytyminen, käsien ja jalkojen sätkiminen, keskiruumiin vääntelehtiminen ja harvinaisempana esim. naaman edessä olevan irallisen maan/hiekan kauhominen suuhun.

 

Joo lueskelin tossa noita Aspergerdiagnoosin saaneiden lapsien "oireita" ja eräänki oireet olivat:

Haluaa päättää vaatteensa itse
Vain muutama ruoka kelpaa
Ei mene nukkumaan käskystä
Sisarusten kanssa tappelu
Kynsien syöminen
Viihtyy yksin
Tekee vaikeita palapelejä
Saa raivarit pikkujutuista
Haluaa aina samaa satua/ohjelmaa
Kirjakielellä puhuminen
Yli fiksu/hyvämuistinen
Kiinnostuu vain tietyistä asioista
Tottelemattomuus

Siis noihan on kaikki ihan terveen normaalin lapsen OIREITA.

Mutta kiitos kaikille vastauksista, saa vähän taas erilaisia näkökulmia. Ja mitä tohon potalla väkisin pitämiseen tulee, sitäkin on kokeiltu muttakun lapsi huutaa henkensä edestä koko kroppa jäykkänä niin ei varmastikkaan tuu sinne pottaan mitään. Ja seuraavalla kerralla se järkyttävä huuto alkaa jo vessan ovella. Eikä itseeni se lapsen itku mitenkään pelota, mutta tuntuuhan se pahalta jättää lähes paniikkikohtauksen saanut lapsi huutamaan sinne kerhoon, kun kuitenkaan ei ole mikään pakkotilanne (töihin meno yms) mutta yritetään nyt vielä pitää tarkat rajat ja koittaa olla lipsumatta niistä vaikka vaikeeta tuntuu olevan. Huomista kerhoa odotellessa, tytön mummu lupasi viedä hänet ja katsotaan kuinka sujuu kun on joku muu kuin äiti mukana. Itse olen sitä mieltä että jos ei suostu jäämään yksin niin sitten joka kerta lähdetään kotiin sieltä, eikä ainakaan totuttaa siihen taas että sinne jäädään sen kanssa kerta toisensa jälkeen, niinkuin tähän asti.

Joo lueskelin tossa noita Aspergerdiagnoosin saaneiden lapsien "oireita" ja eräänki oireet olivat:

Haluaa päättää vaatteensa itse
Vain muutama ruoka kelpaa
Ei mene nukkumaan käskystä
Sisarusten kanssa tappelu
Kynsien syöminen
Viihtyy yksin
Tekee vaikeita palapelejä
Saa raivarit pikkujutuista
Haluaa aina samaa satua/ohjelmaa
Kirjakielellä puhuminen
Yli fiksu/hyvämuistinen
Kiinnostuu vain tietyistä asioista
Tottelemattomuus

Siis noihan on kaikki ihan terveen normaalin lapsen OIREITA.

Mutta kiitos kaikille vastauksista, saa vähän taas erilaisia näkökulmia. Ja mitä tohon potalla väkisin pitämiseen tulee, sitäkin on kokeiltu muttakun lapsi huutaa henkensä edestä koko kroppa jäykkänä niin ei varmastikkaan tuu sinne pottaan mitään. Ja seuraavalla kerralla se järkyttävä huuto alkaa jo vessan ovella. Eikä itseeni se lapsen itku mitenkään pelota, mutta tuntuuhan se pahalta jättää lähes paniikkikohtauksen saanut lapsi huutamaan sinne kerhoon, kun kuitenkaan ei ole mikään pakkotilanne (töihin meno yms) mutta yritetään nyt vielä pitää tarkat rajat ja koittaa olla lipsumatta niistä vaikka vaikeeta tuntuu olevan. Huomista kerhoa odotellessa, tytön mummu lupasi viedä hänet ja katsotaan kuinka sujuu kun on joku muu kuin äiti mukana. Itse olen sitä mieltä että jos ei suostu jäämään yksin niin sitten joka kerta lähdetään kotiin sieltä, eikä ainakaan totuttaa siihen taas että sinne jäädään sen kanssa kerta toisensa jälkeen, niinkuin tähän asti.

Niin onkin normaalin lapsen käytöstä. Pointi onkin siinä, että jos kyseessä on asperger, niin ne oireet on niin voimakkaita että haittaavat normaalia arkea. Siinä vaiheessa lapsi tarvitsee apua vaikka diagnoosista, jotta lapsen oloa voidaan helpottaa. Ei hän kiusallaan ole hankala.

 

Ja esim aspergerlapsella se itkupotkuraivari ei ole tavallista itkupotkuraivaria niinku joku tässä käski antaa raivota. Kun lapsesta näkee pelkoa, kauhua ja huutaa niin että oksentaa ja ei edelleenkään ymmärrä miksi potalla pitäisi istua, tai miksi en saa kukkapaitaa päälleni, niin ei se ole normaali itkupotkuraivari. Kyllä sen eron huomaa, ja normaali vanhempi kyllä ymmärtää siinä vaiheessa että minun lapseni tarvitsee apua eikä tämä ole normaalia käytöstä!

 

Niin onkin normaalin lapsen käytöstä. Pointi onkin siinä, että jos kyseessä on asperger, niin ne oireet on niin voimakkaita että haittaavat normaalia arkea. Siinä vaiheessa lapsi tarvitsee apua vaikka diagnoosista, jotta lapsen oloa voidaan helpottaa. Ei hän kiusallaan ole hankala.

Monenkin psyykkisen häiriön kohdalla on näitä oirelistoja, mutta niitä tulkitaan niin, että lähes kaikkien asioiden on täytyttävä ja lisäksi voimakkaina, jotta on epäilystä siitä, että häiriö saattaisi löytyä. Ja siis nimenomaan "saattaisi löytyä", nämä listat eivät ole yhtä kuin diagnoosi.

 

Monenkin psyykkisen häiriön kohdalla on näitä oirelistoja, mutta niitä tulkitaan niin, että lähes kaikkien asioiden on täytyttävä ja lisäksi voimakkaina, jotta on epäilystä siitä, että häiriö saattaisi löytyä. Ja siis nimenomaan "saattaisi löytyä", nämä listat eivät ole yhtä kuin diagnoosi.

Ei kai kukaan muuta ole väittänytkään. Jos epäillään lapsella jotain diagnoosia niin ei sitä kovin hepposin perustein lätkästä. Kyllä siinä käydään läpi kummatkin vanhemmatkin, lapsuudesta lähtien. Lapsen oireet, ja testejä tehdään kuukausikaupalla. Ei se ole mikään hei mun lapsi huutaa kurkku suorana se tarvii diagnoosin. Ei, vaan kyllä siinä katsotaan ovatko vanhemmat tehneet tehtävänsä vai onko kyseessä kasvatuksesta johtuva oireilu. Sekin otettava huomioon.