<3Elokuun Epelit 2012<3 TOUKOKUU

Onko muilla kuinka yöaktiivisia vaaveja masussa?
Mulla meni taas viime yö ihan harakoille kun ukkeli piti sellaista pirskeet masussa että oksat pois. Ja ei ollu ensimmäinen kerta.
Nyt vaan alkaa potkut olla sen veran koviakin että tuntuu jo ikävästi varsinkin kun mielipuuhaa on tuo rakon armoton potkiminen.

Selkäsärky onneksi meni pois, vähän jomotteli massua eilen ja suppareita tosiaan tuli aika paljon taas vaihteeksi. Huolestuihan tuossa.
Juuri kun kaikki oli taas hyvin meni mulla mieli takapakkia. Vaan nyt yritetään päästä taas paremman puolelle, vaavi ainakin liikkuu.
Muoks, eipä mennytkään selkäsärky ohi, edelleen jatkuu heti aamusta.
Ei vissiin auta muutakuin ottaa särkylääkettä töihin.

Nyt olisi 4 päivän tosi rankka työputki edessä, meillä on kaupalla yksi pahimmista sesonkiaijoista puskemassa päälle, saa nähdä tulenko elävänä sunnuntaina kotiin.
Toivottakaa onnea.:stick:

Ihanaa tulevaa äitienpäivää kaikille! :heart:

Ss ja myllääjä 24+4

 

argh pakko avautua nyt kun ärsyttää ystäväni kela!!
eli vein sinne vähän jäljessä sen raskaustodistuksen sitä vanhempainrahaa varten, en jaksanut jonottaa luukulle asti (tämä ilmeisesti virhe) vaan jätin sen kirjeenä kelan sisäpuolella olevaan postilaatikkoon jossa lukee "jätä postisi kelalle tähän" niin eiköhän sielt eilen ollut tullut kirje et hei me tarvitaan se lappu ennenku voidaan myöntää mitään tukia ! eli ne idiootit on nyt hävittänyt mun lapun johonkin!! argh !!! nyt on sellanen olo että kun pesarin kaivais esiin ja eka kelatyöntekijä osuis mun nenän alle niin sillä olis uudet kasvot :stick: miksi oi miksi mulle kävi nyt näin lähetin viel sen alkuperäsen vaan sinne koska mihin mä muka muualle sitä tarvisin, kelaa vartenhan sellanen lappu duunataan ja sitäkin tarvii vaan kerran heilutella siellä. huhhuh.. ja eiku soittelemaan että jonkun tahon pääsee haukkumaan.

mulla oli viime raskaudessa ongelmallisin asia selkäkivut. nyt tuntuu että ne ei ole juurikaan mitään koska toi nivuskipu on ihan sietämätöntä. istuminen ja ylös nouseminen penkiltä, sohvalta sängylt tms. on ihan kauheeta :S tuntuu et päivä päivältä pahenee mut silti pitää vaan olla reippaana poitsun vuoks, tulee hirveet syylisyydentunnot ku jos vaan löllin jossain sohvan pohjalla ja katotaan vaan piirrettyjä. no onneks nääki huolet pystyy hetkeks unohtaa, ei tää raskaus yhtä kurjuutta saa nyt olla

näin viime yönä taas ihan pöhköjä unia että kyllä taas nauratti äsken ku heräs nyt oon vielä enemmän alkanu näkee synnytys unia, eipä se haittaa saapa heti aamusta jotain hupia ittelleen!

mua pelotti ihan sairaasti että mulle paukahtaa synnytyksen jälkeinen masennus, on ollut ennenkin masennusta taustalla. ei onneks tullut muutaku hormoonihuuruisia itkuja joista selvittiin mutta en kyllä epäile etteikö olis raskauden aikaistakin masennusta. siitä ei vaan taideta hirveästi puhua koska ainahan raskaudesta puhutaan kuinka ihanan auvoista ja hekumaalista aikaa se on ja herranlettas sentään lässynlässyn mutta tossahan toi pumppa anto hyvät ohjeet, ite olisin samaa ehdottanut. kyllä sellanen miettimis vaihe tulee jossain vaiheessa, ainaki samua odottaessa pohdin että mitähän tässä nyt on oikeasti puuhaamassa ja ihan alakuloon asti mietin typeryyksiä ja itkeskelin mammalomalla päivisin ku mies ollut näkemässä, jotenki vähän hävetti ne ajatukset. kyllä silti niitä hyviä päiviä oli niin paljon enemmän joten en aloittanu mitään toimenpiteitä asian suhteen. kyllä sitä nytki miettii et miten selviää kahden kanssa mutta se ei oo niin tunteita herättävää ehkä enään. itken kyllä muuten joka himputin asiasta oon kyllä aina ollut tosi ailahtelevainen jota kyllä osaa jossain määrin hillitä ehkä(?) nykyään mutta on nää hormoonit jotenki huvittavia. kaikkea sitä joutuuki kokemaan.

 

Täällä neuvolalääkäri käynti takana ja sairasloma jatkuu, olen nyt 3vk ollut saikulla ja loppukuuksi määrättiin kotilepoon. Päivän käväsin välissä yrittämässä töissä, mutta selkä ei antanut armoa ja vatsaa kovetteli Sopimus loppuukin nyt kuun lopussa ja jatkoa ei siis ole tiedossa, että kotielämää siihen asti, että lapsonen menee hoitoon, eli pitkään
Muutoin neuvolakäynnillä kaikki kunnossa, lääkäri tutki paikat (kiinni, hieman löystynyt, mutta ei mitään hälyyttävää), ultallakin päästiin katselemaan pientä ja kovasti touhuili ja heilutteli kameralle :heart:
Paineet, hb, pissa ym kunnossa, sf 25 eli hyvin on asiat selkäkipuja lukuunottamatta.
Sokerirasitukseen jouduin sitten kuitenkin menemään, vaikka aikaisemmin olivat erimieltä asiasta, kuulema ikä meneekin rajojen ulkopuolelle. Olin jo kerennyt iloita asiasta että saan jättää litkut väliin, mutta eipä tarvitse sitten sitäkään asiaa miettiä..

Äippäpakkaus haettiin eilen myös postista ja sitä onkin saanut hipelöidä vähän väliä, tykkäsin kovasti sisällöstä, toki aika "poikasävyisiä" värejä, mutta en usko että käyttämättä jää, vaikka tyttö tulisikin.

Pinnasänky "löydettiin" isäpuolen talon vintin kätköistä. Aivan ihana vanhanajan sänky, suloiset bambi ja pupumaalaukset toisen päädyn molemminpuolin, hieman maalia pintään ja kyllä kelpaa Enää siis hankinnassa sitteri ja turvaistuin.

Turvakaukalosta oletteko muut hankkineen kaukalon vai sellaisen "yhdistetyn" istuimen, joka käy isommallekkin? Esim cittarissa myynnissä carena istuin 0-18kg.

hipsuk & ipana 26+6

 

Moikka!

sokerirasituksesta selvitty. Kivasti meni vaikka olihan se litku pahaa! Mutta eihän sitä tarvinnut juoda kuin se 2,5 dl. Sai vielä odotella ihan omassa huoneessa jossa oli makuupaikka, nojatuolit, tv ja vessat. Seurana mulla oli joku toinen odottava äiti ja hänen kans oli kiva jutella, aika kului nopsaa. Tulokset saan tietää sitten neuvolasta. Nyt helpotti olo kun sai aamupalaa ja kahvia napaan =)

Tää on nyt niin omanapailu viesti kun vaan olla voi, mutta pakko ruveta kouluhommiin! Tuun myöhemmin kommentoimaan lisää.

Minea ja maha-asukki 27+4

 

POKS 27 ! Mihin tää aika kuluu ?! :heart:

Ninzi & Tyllerö 27+0

 

Mulla oli viime raskaudessa masennusta. En itse tajunnut sitä, mutta neuvolasta huomasivat sen ja kun täti kysyi asiasta, en voinut kun purskahtaa itkuun ja ruveta latelemaan mikä kaikki oli huonosti. Sain tosi nopeesti ajan kunnalliselle psykiatrille. Tunsin vaan, että kun poikaystävä oli intissä, enkä ollu uskaltanu kertoa vielä mun vanhemmille raskaudesta, vaikka olin jo 6 kuulla, asuin kotona, jouduin samalla ettimään kesätyöpaikkaa, että saisin rahaa, käymään koulua ja järjestelemään asuntoa ja vauvan tavaroita kaikilta salassa, niin kaikki vaan kaatu mun päälle. Psykiatrilla kävin sitte useemman viikon ja se autto todella paljon. Mutta toivoin että olisin osannu sitte varautua myös synnytyksen jälkeiseen masennukseen joka tuli. Asuttiinki sitte eri kunnassa ja sielä ei saatukkaan terapiaan aikaa kun vasta 3 kuukauden päähän ja siinä kerkesin jo hautomaan kaikki vauvan hylkäämiset neuvolaan tai mummille ja lähtemisen maasta sun muuta. Siihen masennukseen ei ollu edes mitään radikaalia syytä, se vaan tuli, ja mua autto lopulta netistä tiedon ettiminen ja tajusin, että en oo yksin, vaan moni muukin on käyny läpi ihan samanlaisen vaiheen, ja että se ei kestä kovin pitkään. Kuukaudessa olin taas tolpillani

Eipä mulla muuta. Ajattelin vaan jakaa tämän, että ensimmäistään odottavat osaa varautua siihen, että tälläsiä tuntemuksia saattaa tulla, ja ne on ihan ok.

Jenny ja Papu 28+2

 

Minusta on todella tärkeää, että täällä on keskusteltu masennuksesta, sekä raskauden aikana että synnytyksen jälkeen.

Tiedän, että geeneissäni kulkee alakuloa, josta voi puhjeta masennus jossakin elämäntilanteessa; vaikka niin ei ole vielä käynyt, tulevasta ei koskaan tiedä.
Olen varautunut aiheeseen hankkimalla jo vuosia sitten Brooke Shieldsin kirjan synnytyksen jälkeisestä masennuksesta. Jos joku kiinnostuu, sen nimi on Tuli sade rankka.

Minea Aivan mahtavaa, että sait odottaa kivoissa tiloissa sokerirasituskokeen aikana.

Turvakaukalosta Meillä sopivan löytäminen on vielä työn alla. Olemme sopineet, että se on miehen projekti, joten odotan sen asian edistyvän hyvin hitaasti. Jos mies saisi päättää, etsintä alkaa noin heinäkuun lopulla. Pitääkin muistuttaa, että se pitää hankkia.

hipsuk Löytämänne pinnasänky kuullosti aivan ihanalta.

samuelinäiti Tsemppiä Kelan kanssa. Toivottavasti se todistus on tallessa Kelan uumenissa kaikesta huolimatta ja tukiasia järjestyy. Odottelen omaa päätöstäni turhankin innoissani - käyn tsekkaamassa netissä asian etenemistä useita kertoja viikossa. Jep, joku ei todellakaan odota innolla äitiyspakkausta, ehei...

Luckygirl & Vintiö 26+5

 

Moi,

Ihan pakko kysyä, että millä perusteella tuo sokerirasituskoe tehdään? Tuntuu, että kovin moni sen läpi käy, ja itse en ole moisesta edes kuullut, en nyt enkä kahdessa aiemmassakaan raskaudessa :O

Tikruliini, 28+1

 

Joo, tosi hyvä että on täällä kertoiltu masennuksesta. Se taitaa olla vähän tabu edelleen. Kai se voi kuitenkin tulla kenelle vaan. On varmaan vaikeaa myöntää olevansa masentunut jos lapsi on toivottu ja odotettu- ikäänkuin ei "saisi" olla masentunut kun on saanut juuri sitä mitä on toivonut, eli lapsen.

Mä olen mieheni, sekä parin läheisen ystävän kanssa asiasta puhunut. Kun jos se kohdalle osuu niin varmaan asiaa yrittäisi kieltää. On hyvä että läheiset uskaltavat asiaan tarttua jos itsestä siihen ei ole. Ja kiva että täälläkin voi asiasta avautua anonyymisti jos sellaisia tunetemuksia tulee!

Penni ja pikkunen 26+5

 

Täällä päin sokerirasitukseen joutuu jos on diabetes taustaa, ikää yli 25, tai painoindeksi yli 25. En tiedä joutuuko jos on suvussa diabetesta...

 

noni nyt vähän paremmilla mielillä kun aamulla vaikka kelaan mitään yhteyttä saanutkaan

luckygirl joo toivon kans et asia selviäis, on vaan ollut ihmeen tukossa linjat kelassa, huomenna sit uudestaan. kirjeessä luki deadlinena 18pv niin eiköhän siihen mennessä pääse juttusille. toivottavasti sulle tulee se päätös pian niin pääset hypistelee pakkausta sitten oikein olan takaa hihi

en tiedä voiko sanoa näin mutta kiva kun kerroit kokemuksestas jenny on nimittäin aika vaikeita aiheita tälläset. ja että kaikki osallistu nyt kunnolla tähän keskusteluun! en nimittäin mielelläni ite puhu omasta masennuksestani. sille on diaknisoitu niin hieno nimiki et ihmiset yleensä pitää mua ihan kahelina jos ovat sen jostain kuulleet. kyllä perhe tietää tästä ja esim anoppikin muttei siitä mitään puhuta onneks. ja huomaa että läheiset osaa ottaa mut paremmin vastaan vähän huonompina aikoina. mulle sanottiin psykiatrilla ettei tää ikinä musta mitenkään poistu mutta opin elämään asian kanssa. ilman tietty että ainaku oon persenaama niin oon sit vaan et daah oon masentunut. ei se kuitenkaan oikeuta mua tekemään mitä vaan. musta tää on ehkä siksikin arka asia puhua koska ehkä vainoharhaisuus herää ja pelkään että sit aika kovin sanakääntein arvostellaan mun äidin taitoja. vaikeita on tälläset jutut ja monet ei ees halua hyväksyä/ymmärtää näitä.

sokerirasitukseen tietääkseni joutuu siten että on ikää tietyn verran plakkarissa, lähisuvussa on kakkostyypin diabetesta ja edellä mainittuun vielä se että jos painoindeksi on yli 25. "helpoiten" tohon testiin mun käsittääkseni joutuu juuri tästä lähisuvusta löytyvän diabeteksen takia? mun isälle on kakkostyypin db, voisin sanoa näin että on itse aiheuttanut sen itselleen.. hältä kyllä löytyy muutama muukin häijy sairaus.. mutta ei mulle neuvolas olla siltikään nyt oikein mitään puhuttu että joutuisin menemään. enkä ees haluais. vaikka eihän toi mikään kidutuskammio setti oo mutta silti.

jospa sitä alkais pikku hiljaa tekemään jotain ruuan tapasta, poikaki nukkuu sopivasti niin saa rauhassa tehdä

 

Täällä kans lurahtelee valkovuotoa. Olen jo pidemmän aikaa käyttänyt pikkuhousunsuojia, ettei alkkarit kastu.

Isyyspakkausta olen miettinyt. Vielä en ole tehnyt mitään hankintoja, mutta aika samansuuntaisia suunnitelmia minulla on kuin teillä muillakin.

En ole kauheasti jaksanut välittää hiuksistani pahoinvoinnin takia, mutta nyt oli pakko värjätä tulevien häiden vuoksi. Aika lähelle omaa väriä värjäsin, jotta ei tarvis loppuraskaudessa enää värjätä.

Joku suositteli täällä venyttelyä suonenvetojen välttämiseksi. Mä kokeilin sitä eilen illalla ja toimi! Ei ollut viime yönä lainkaan näitä vaivoja.

Masennuksesta puhuminen on hyvä asia ja onneksi siitä neuvolassakin puhutaan. Itse olen kokenut tosin myös ahdisteluita asian suhteen. Minulla on ollut nuorempana masennusta ja tk-lääkärin mielestä olen masentunut tälläkin hetkellä. Omasta mielestä voin todella hyvin eikä tämä nyt ole lainkaan mitään kieltämistä vaan ihan totuus. Sen verran olen masennuksen kanssa taistellut, että väitän tuntevani itseni. Kannattaa hankkia apua ajoissa, jos tunnistaa itsessään masennuksen oireita. Itse vedin itseni aikoinaan ihan piippuun kun en tajunnut mistä on kyse. Onneksi osaan varautua nyt, jos joskus vielä oireita ilmaantuu.

Täällä poksutaan 26+0! :heart:

 

Jenny jos jaksaa ni voi päivittää mun iäksi 27v. Taas vanhetuin hetki sitten.

 

Turvakaukaloista on ollu puhetta.. Just äsken himaan roudasin Akta Graco Trilogic kaukalon, käytettynä löysin -10 mallin tori.fistä ja vielä tässä ihan meidän lähellä.. Jäinpä sinne sit kattelee kun oli heillä menossa kirppikselle tavaraa, ni siitä valikoin itelleni parhaat päältä, nyt on sit hoitopöydän alusta ja Emman sitterikin, jos sattuu tarviimaan

Isyyspakkauksen meinasin itsekin kasata sit kun jään mammalomalle, sinne tulee juurikin tuo äänenvaimennin-tutti jonka minäkin bongasin ja jotain vauvaan ja ehkä autoihin liittyvää Mies kun on automies, henkeen ja vereen..

Masennus pelottaa itseänikin, tuntuu että äippälomalla yksinäisyys sitten iskee kun ei ookaan duunissa ja tuntuu et harva enää soittelee mulle päin. Onneks on pari tosi hyvää ystävää ja oma äiti asuu tässä ihan 300m päässä ni ei ihan ypöillä tartte. Ja eiköhän noi frendit sit vihjase jos synnytyksen jälkeen näyttää siltä että masennus saa otteen musta.

(.) Vointi muuten täällä normaali, ei vaivaa iskias eikä selkäsäryt (vielä ainakaan) eikä (kai) oo supistellutkaan. Makuusennon löytäminen tosin alkaa olla jo hankalaa, pitänee lisätä tyynyjen lukumäärää ja kääntää patja. Onneksi tuli ostettua viime vuonna kerralla kunnon sänky, jossa on molemmille omat jousitukset patjassa ja toisella puolella kovempi/pehmeämpi, ni sillä pärjää Pitää kääntää kovempi jousitus käyttöön nyt kun tuota elopainoa tuntuu olevan niin paljon et uppoon tonne patjan sisään

inieh ja tyyppi 24+3

 

Scarlett hauska kuulla että joku toinenkin turvautuu välillä varasänkyyn musta on ainakin tullut niin herkkäuninen, että herään miehen pienimpäänkin pihahdukseen... Enkä taida herkkukumppani itekkään nukkuessa olla, kun hikoilen, pyörin sopivaa asentoa etsiessä, vuoraan itseni tyynyillä, närästelen, käyn syömässä... Toisin sanoen, leppoisat yöunet on mennyttä.
Valkovuodosta melkein kadehdin teitä.... Mä olen kuiva kun Sahara ollut niin alkuraskauden jälkeen.

Menen huomenna ylimääräiseen ultraan, en vain malta olla menemättä.

Surusilmät mun vauva riehu viime yönä. Mut huomasin, että se rauhottui jos silitin mahaa. Heti kun lopetin, alkoi höntsyttely uudestaan. Nukahettiin sit molemmat mahan silittelyyn


Uusiäippä + vaaveli 25+5

 

Me ollaan miehen kanssa nukuttu eri huoneissa jostain viime elokuulta saakka. Meidän muksu oli silloin vajaa 2v ja tuli ekan kerran pinnasängyn laidan yli. Niinpä pistettiin pinnis kasaan ja ajateltiin, et muksu alkaa nukkua yönsä lastensängyssä. No joo, kaksi yötä me jaksettiin niitä tepsuttavia askelia ja sit mä aloin nukkua samassa huoneessa hänen kanssaan (lastenhuoneen vuodesohvalla), kädenojennuksen päässä rauhoittavasta silityksestä. Joululomalla vuoro vaihtui ja nyt mies on nukkunut siellä. Aivan loistava järjestely, koska mun mies kuorsaa kuin norsu ja mä olen tosi huonouninen. Kauhulla odotan sitä aikaa, kun lapset (Ykkönen ja tämä jota odotetaan) alkaa nukkua siellä kahdestaan ja mun on taas pakko alkaa kuunnella kuorsaavaa miestä... ellen mä sit häädä sitä olohuoneen sohvalle.

NP & Vatsakas 27+0

 

Huomenna poksuu taas viikot. Kyllä se aika vaan menee eteenpäin. :O

Me saatiin eilen puhelinsoitto ja vaunut on tulleet!
Hassua, sillä odotin niitä todella paljon ja nytkun ne varsinaisesti on siellä ja pitäisi hakea kotiin, mulle iski pelko ja paniikki.
Jotenkin nämä supistelut ja kipuilut on taas saaneet mielen menemään takapakkia ja pelko lapsen menettämisestä hiipii takaisin mieleen.

Yritin että että haettaisiin rattaat vasta kesäkuunalussa vaan miespä tuumasi että haetaan ne jo ensi viikolla. Kuulemma tekee varmasti hyvää minullekkin.
Samalla käydään katsomassa pinnasänkyä ja hoitoalustaa. Sekä muita vauvajuttuja.
Eihän sitä voi kaikkea kerralla sitten kesällä ostaa, tulisi aika hirmuinen kertalasku, pääsee helpommalla kun ostaa erissä, ei tunnu niin valtavalta se rahanmeno

Supparit on taas ollu täälläkin riesana, pari astetta ikävämmän tuntuista tuli eilen illalla, voipi olla kun oli raskas työpäivä. Kevyesti pitää yrittää ottaa.
Ongelmia on myös taas tuon alakerran kanssa, tuntuu että hermot menee.
Se on taas oudon tuntuinen, kuiva ja kipristelevä, arka.
Juuri loppui antibiottikuurikin joten eikai siellä enää mikään tulehdus voi muhia? :stick:
Neuvolalääkäri on kuun lopussa, odottelen kyllä sinne ellei mitään oiretta tule ennen sitä. Rasittavaa. :kieh:

 

Surusilmät Sut on nyt tutkittu ja lääkitty. Koita keksiä viikonlopuksi itsellesi jotain kivaa ajanvietettä niin että et keskity murehtimaan ja kuulostelemaan tuntemuksiasi koko ajan. Jos silti supparit on voimakkaita tms., voit aina soittaa äippäpolille.

Uusiäippä ja vaaveli 25+6

 

Äippäpolilla on vierailtu ja vaavi taas ultrassa pikaisesti nähty. Lääkärillä tuntui olevan niin kiire ettei kerinny paljoa vauvaa esittelemään ja hämmennyin itsekkin niin paljon että unohdin kysyä kumpi sieltä nyt on tulossa !! Painoarvio oli 1,2 kg. Sairasloma jatkuu liitoskipujen takia nyt äippäloman alkuun saakka, enkä tuosta nyt aio morkkista kantaa. Synnytystapa arvioon sain ajan rv 36 joten sitä sitten jännittelemään.

TURVAKAUKALO on meillä käytetty -10 mallia oleva Graco locigo S telakalla. Mulla kaikki aiemmatkin kaukalot olleet Gracon ja aihan ovat asiansa sen 9 kk ajaneet.

Mirkku + potkija 28+0 **POKS**

 

Niin, tuohon masennukseen liittyen vielä. Että synnytyksen jälkeen suuri osa kokee ns. baby bluesia, joka ei tarkoita masennusta. Voi olla alakuloa, mielialanvaihtelua, itkusuutta, ärtysyyttä. Nämä kuitenkin on normaalia herkitymistä ja se yleensä katoaa suht nopeaa.

Ja vielä sellainen hauska nippelifakta, jos haluaa hieman tarkkaila omia mielialojaan. Niin yleensä se päivä kun maito nousee rintoihin on niin hormonimyrksyinen, että saattaa ihmetyttää. Tämä on kuitenkin päivän jutsku yleensä.

Surusilmät. Antibiootit tappaa kaikki bakteerit ja koska emättimen tasapainoa ylläpitää oma bakteerifloora, ne on tapettu ja näin ollen hiiva pääse valloilleen. Koska bakteerit säätelee hiivan toiminnan tasaiseksi. Tod. näk. kyseessä on siis hiiva, jos olet siis juuri syönyt ab:t.. Ja hiiva voi aiheuttaa supisteluja... Ootko syönyt siis bakteerivaginioosiin ab:t ja vielä sitä ennen hiivakuurin?

ON: Kävin hakeen meidän vaunut tänään. Nyt mulla on sitte pinnasänkyä vaille valmista täällä. Meillä kun ei ole varastotilaa enää jäljellä yhtään, on pitäny kaikki laittaa jo valmiiksi paikalleen odottamaan vauvaa.
Tänään sitten on tainnut vauva kääntyä pää ylöspäin, kun se on kellinyt tuolla pää alaspäin jo viimesen kk ajan. Minun eka raskaus oli perätilaraskaus ja niinpä sitä on hieman herkillä, että ei kai taas tulis. Vaikka tietäähän tuon, että ei se vielä mitään merkitse tuo vauvan asento.
Kävin hakeen myös tänään sellle tukivyön. Ei tämä nyt mikään ihme kapistus oo, mutta ehkä jotain saa aikaa. Sain myös fysioterapeutille yksilöohjaukseen ajan, jotta katotaan vähän liikkeitä millä vahvistetaan selkälihaksia loppuraskausen ajan. Sit luvattiin antaa ä-nlan laskuun vielä yksi ohjauskerta lapsivuodeajan jälkeen kuntosalille, jossa ohjataan oikeoppiset liikkeet. Olinpa tyytyväinen, että kerran meilläki kunnassa jotain ennaltaehkäsevää työtä annetaan muuten kuin kitsastellen....

 

Täällä on päivät tosi pitkiä ko jäin töistä supistusten takia pois. Lisäksi äitiysrahahakemuksen päätöksessä kestää pitkästi kesäkuun puolelle ko haen sen liiton rahan mukaan, joka on kaikista parhain vaihtoehto ja liitolta saama päivärahamäärä selviää vasta kesäkuussa, kun ensimmäiset rahat tulee. : /

Täällä on isyyspakkaus jo annettu miehelle. Mies oli tosi yllättynyt ja piti kovasti lahjasta. Kokosin semmosen miehen näkösen ettei oo "perinteinen isyyspakkaus". Siinä oli vauvalle: pilttiä, korviketta, pesuaineita ja öljyjä. Miehelle itselleen: sisuja, lahjakortti vaatekauppaa, aku ankka-kirja, 2 kautta supernaturalia, leffaboksi, isi-paita ja viinapullo (varpajaisiin). Lisäksi jälkitoimituksena saa yhen haluamansa pelin ps3. =) Eli sisälsi vähän oudompia juttuja. Nuo vauvajutut on isin ja vauvan yhteisiin hetkiin. Leffat ja supernaturalit yösyöttö hetkiin, jos vauva ei suostu nukkumaan. Sitten osa miehen omiin hetkiin.

Turvakaukalona meillä on brion primo ja tuohon ostetaan jalusta vielä kesällä.

Äitiyspakkausta ei otettu, kun vaatetta kertynyt jo tosi paljon ja olisi jäänyt käyttämättä, kun olivat niin tylsän värisiä omaan makuun.

Meillä on vauva yövirkku, mutta ei niin hirveästi potki, että kunnolla heräisi unesta. Ainoastaan sattuu unissaan tajuta, että toinen möllää mahassa.

Valkovuotoa on tullut tosi paljon, mutta nyt näyttää rauhottuneen tulo. Neuvolalääkärin kanssa juteltiin siitä, ja samalla kun katsoi kohdunsuun tilanteen totesi, ettei ainakaan oo lapsivettä sisältävää, ettei sen puoleen tuosta kannata huolehtia.

Viimeistä kolmannesta viedään! Loppuhankinnat pitäisi saada tehtyä ja ollaan vkl lähdössä asuntomarkkinoita tsekkaamaan, jos oma asunto löytyis! Joten voi olla, että kesä-heinäkuussa ois vielä muutto eessä, muttei haittaa, jos saatas toiveet täyttävä asunto.

Jaanel ja 28+1

 

Keksin itselleni viikonlopuksi jotain kivaa joo. Semmoiset 12h työpäivät odottaa. Se on paskaa aikaa tämä äitienpäivä minun työpaikallani.
Selkä oireilee ja supistelee tosi pahasti päivän päätteeksi. Massuakin koiversi tänään oikein urakalla ja rupesi alavatsaan sattumaan, töistä en pystynyt enää kotia kävelemään, itkuhan siinä pääsi kun sohvalle pääsin.
Kyllä tässä valitettavasti hiukan huolettaa :/ Vaikka eihän kukaan työnteolla ole vaavia varmaan hengiltä saanut. Onneksi urakka alkaa olla ohi ja loppukuu onkin ihana kevyttä työsaralla. Sitten olisi vielä loppurutistus tuolla ylppäriviikolla ja kesäkuussa työpäivät onkin niin vähissä että yhdellä kädellä voipi laskea. Sitten
L-O-M-A-L-L-E!:wave:

Pumppa: Se oli puikkoina laitettava 10pv antibioottikuuri, sen jälkeen en ole hiivakuuria syönyt, enkä syö jossei sitä todeta lääkärissä. :x
Ne puikot tuppaa ärsyttämääm limakalvoja niin tympeästi vielä lisää niin en viitsisi turhaan sitä kuuria kuitenkaan käyttää jossei hiivaa olekkaan.
Pitää seurailla tilannetta, raskaudenaikana tuo emätin kun ei ihan taida normaali kuitenkaan olla. :headwall: Lääkärihän mulla on siellä kuun lopussa, ottakoon näytteet siellä sitten.

Nyt lepäilemään että voimat palautuu.

Hyviä vointeja kaikille!

 

Hei taas pitkästä aikaa! Yritän vähän aktivoitua tännekin suuntaan. Aina välillä oon käynyt lukemassa kuulumisianne. Itsellä aika seesteinen raskaus, ei suurempia ongelmia ainakaan vielä. Tietenkin takaraivossa edelleen se veriseulan downriski-tulos 1:120, mut ei auta kuin toivoa parasta. Niin ja istukka oli vielä rakenneultrassa tosi lähellä kohdunsuuta, joten sen vuoksi meen vielä ultraan rv 30.

Mielialoista ollut täällä juttua ja mulla kävi juuri niin kuin Pumppa kirjoitti. Eli kun maito nousi rintoihin 4.päivänä synnytyksestä itkin kun söin, itkin kun joku onnitteli vauvasta, itkin kun vaan itken, vaikka samalla se kyllä naurattikin, mutta silti vaan itketti. Ihan hullua. En enää tule väittämään, etteikö hormoonit vaikuttaisi mielialoihin. Muuten olen aika tasainen ihminen, joten tuo oli todellakin uutta. Tietenkin vauvan saaminen herkistää ihmismielen muutenkin. Toivotaan, ettei kenellekään iskisi masennusta synnytyksen jälkeen. Se on kuitenkin hyvä tiedostaa niin osaa hakea siihen apua, eikä jää itseään syyttelemään.

Kovasti tsemppiä kaikille, joilla supistelee tai on muuta "krämppää". Saas nähdä kuinka kuuma kesä on tulossa, kun tuntuu että sisäinenpatteri on alkanut jo toimimaan..

Marde ja poju 24+5

 

Marde79 :heart: Mulla on down riskisuhde 1:260 ja ikäriski 1:160 (nt onneksi vain 1,5). Kyllähän noi lukemat hätkäytti, mutta en ole antanut niiden häiritä. Jos se osuu kohdalle niin sitten se osuu. Ja voi osua vaikka olis miten hyvät lukemat testeissä. Toivotaan parasta. :hug:

(Itse asiassa en ole edes ihan varma, et mikä toi ikäriski on... Kellään tietoa?)

 

Hei piiiiitkästä aika kaikille mammeroille!

Taustalla oon taas roikkunu, mut kirjotettua en oo saanu :/
Vointi on täällä kohtuu ahistavaa, paikkoja kolottelee ja huilia on otettava, masumuru onneks on aika liikkuvaa sorttia niin ilmottelee aika tasasesti itsestään Ihania nuo vauvelin liikkeet, onneni kukkuloilla ihastelen niitä monesti päivässä... Vielä kunnes kasvaa ja liikkeet muuttuu vähemmän mukavaks

Surusilmät mee ihmeessä lääkäriin jos oma olo pelottaa tai stressaa! Sinä ja vauva ootte nyt tärkeimmät ja varsinkin jos supistelee päivittäin tai haittavasti niin saikkaria ehdottomasti!!! Ja vaunuista, ite ainakin kysyin et jos vauvalle sattuukin jotain ja vaunuja ei tarvitakaan niin saa palauttaa ja rahat saa takasin. Oli tosi ymmärtäväinen myyjä. Käyttämättömäthän ne on jos jotain kävis... Pelko täälläkin

Ihania kevät päiviä ja hyviä vointeja kaikille masukeille
Toivottelee Höpsyli ja masumuru 27+1