40+ odottajat vol 4 (päiv. yksärillä)

Terveisiä Barceloonasta!! Olipahan hulinaa, ei tosiaan tarvinnut olla yksin. :) Eikä tarvinnut palellakaan. Ja ruoka oli herkullista, nam. Onneksi meidän 2v tyttö on melkoinen maailman matkaaja, eikä tarvitse olla huolissaan ruokailuista tai muustakaan.

Uutta oli se, että lentokoneessa, varsinkin mennessä, oli pahoinvointia tai etomista. En oksentanut, mutta alkoi jo jännittämään, että käykö kohta niin. Samaa on vähän ollut miehen kyydissä autossa... (Ei itse ajaessa kuitenkaan). Ja tietty siitä saa huolen aikaiseksi, kun enää eilen ei ollut niin paha olo koneessa... Ja joo, tiedän että oireet vaihtelee, mutta kun sitä aina kaipasi vahvistusta sille, että kaikki on ok. Ja nähtävästi ei riitä, että nyt etoo enemmän kuin muissa raskauksissa. :/ Mikään ei riitä.

Tervetuloa Kampsu!

Mitäs Jopo siellä? Miten voit? Oletko varhaisultraa tai neuvolaa varannut? Mä varasin neuvolan, kun täti on aina niin kiireinen. Syyskuun alussa aika sinne. Varhaisultraa taidan katsoa kahden viikon päähän.
Mielelläni minä listallekin. Voin yrittää joskus päivittääkin, jos osaan.

Tyydeli 41v/ 2. / 10.4.2015

Tyydeli ja 5+3 sinttiköhän se sitten on? ;D
 
Viimeksi muokattu:
  • Tykkää
Reactions: Kampsu
Se unohtui vielä sanoa, että en malttanut pitää näppejäni erossa mozzarellasta ja fetajuustosta!! JA nyt koen siitä syyllisyyttä... Mutta mietin, että eivät kai kaikki kreikkalaiset ja italialaiset naiset vältä raskauden ajan niitä?! Eihän? Ja silti niillä menee kaikki ok... Noh, nyt sitten kuriin ja ruotuun täällä kotona.
 
EIKÄ. Mun viesti katosi taivaan tuuliin.

Nopeasti: oireita ei hirveästi ole, mutta jotain kuitenkin. Huolestuminen niistä suurin ;) Tänään huolestuin esim. siitä, kun r-testin viiva oli VAIN kontrolliviivan vahvuinen :D Heitin r-testit mäkeen ja päätin, etten testaa enää.

Tänään rinnat kipeytyivät vähän enemmän, se oli tervetullut oire. Joskus vähän öklöttää, muttei paljoa. Väsy on kova ja maha tosi turvonnut, mutta siinäpä ne. Jos plussa ei olis ollut niin vahva, olisin enempi huolissani.

Varhaisultra on 26.8. ja neuvola 5.9.

Nyt mua nukuttaa niin, etten jaksa enää kirjoittaa :) Tässä siis erittäin lyhykäisesti kuulumiseni...

Tervetuloa takaisin, Tyydeli!
 
Moikkelis!

Täältä sitä tullaan. Ikää 41 ja toinen lapsi kyseessä. Esikoinen on 2,5 vuotta. Tänään käyty varhaisultrassa ja pikkuinen vastasi 7+4 viikkoja sekä pieni sydän sykki vinhasti:heart: Laskettu aika siis maaliskuun lopussa. Raskaus on aikaansaatu clomeilla + pregnyl + lugesteron. Yritystä vaadittiin noin 1,5 vuotta.

Huonovointisuus on ollu jäätävää. Posliinille ei onneks oo tarvinnu vielä kuiteskaan taipua. Kuvotusta on melkein 24/7. Syö aika paljon energiaa. Onneks oon kotona ton esikon kanssa, et saa olla miten haluaa. Hyväks havaittu on kylmä Cola aina kun alkaa heikottaa. Hitsi, en muistanutkaan miten nopeesti nälkä muuttuu sietämättömäksi.

Hmm... työnimeä ei olla vielä keksitty pienelle. Ei oo mitään hajua... no, täytyy kysellä mieheltä kunhan kotiutuu.

Vesipossu ja pikkuinen 7+4
 
  • Tykkää
Reactions: oliivitar ja Kampsu
Hienoa kuulla, Vesipossu, ihania ultrauutisia! Olispa itsekin jo tuossa vaiheessa...
Ja tervetuloa joukkoon! Meidän kolmikko tosiaan menee samoissa!! :)

Meillä esikoinen aloitteli tiistaina päiväkodissa. Ja on siellä kuin kalavedessä. Eilen harmitteli, ettei saanut jäädä sinne jo päiväunille (vaikka ei siis edes nuku niitä). Tänään sai sitten jäädä. Oli kuulemma ollut kivaa, hoitajien mielestä. Ja ei ollut nukkunut. Meillä on se onni, että paras pihakaveri on samassa ryhmässä. Ja selkeästi tuli oikeaan aikaan, ei äidin seura tunnu riittävän. Kotipihallakin paukkaa aina naapurin pihaan, kun kuulee kaverinsa äänen sieltä. :)
Niin, että taitaa tämä kasvun paikka olla tiukempi äidille kuin tytölle. Ja meillä on todellinen pehmeä lasku, 3xvko. VAikka koko syksy, jos siltä tuntuu ja jos ei loistavia työtilaisuuksia tarjoudu. Keikkaa ajattelin tehdä.

ON: Ei ihmeempiä. Kiljuva nälkä, ja silloin kun se iskee, on leikki kaukana. Rinnat oireilee. Niitä on kiva painella joka päivä, että tietää olevansa raskaana.
Nyt on jotenkin enempi raskaana olo, kun noissa keskenmenneissä. Toivottavasti se tietää hyvää!!!
Tunnustus: Mä luulen, että turvottaa, ainakin iltaisin. Mutta kun en ole varma, kun mulla on periaattessa sellaiset äitiyshousut, caprit olleet koko kesän käytössä... Noloa, joo, mutta kun ne ei purista. Kesäkilojakaan... :ashamed: No, mä kokeilin farkkuja, ja niiden nappia en enää saa tungettua kiinni eli siis turvottaa. Muut äitiyshousut ovat kuitenkin isoja.

Tyydeli ja sintti 5+5
 
Ja mulla siis varhaisultra varattuna, 28.8. Kahden viikon päähän. Silloin 7+6. Katsotaan alanko sätkiä viimeisinä päivinä, ja aikaistanko sitä.

Neuvola sitten siitä viikon päästä, 3.9. Vähän ärsyttää, kun "juuri" huhti-toukokuussa kävin "samat" asiat siellä läpi. Haluaisin oikeastaan jättää tämän käynnin väliin, mutta kun on niiden seulojen takia kuitenkin mentävä...
 
Mäkin painelen rintojani harva se hetki. Ongelmallista siitä tekee se, että olen päivisin töissä :D Noo...sillai nurkan takana vaivihkaa...

Mulla on ihan hirmuinen turvotus. Piti vaihtaa aamulla tyköistuva paita löysempään, ettei jää kiinni :) Tokihan joku voisi katsoa vaan, että on kesällä makkara maistunut, mutta mahan muoto on kyllä varsin raskausmahamainen...vaikka siis todellakin kyse on vielä pelkästä turvotuksesta.

Mulla on jotenkin erilaiset oireet kuin ekassa raskaudessa, mutta silti olo on raskautunut. Innolla ja pienellä kauhulla odottelen kuitenkin varhaisultraa, koska eihän sitä ikinä tiedä, mitä siellä näkyy...

Pinna on ollut erityisesti tänään kireällä...esikoisen kanssa on pitänyt kyllä laskea monta kertaa kymmeneen, vaikka tytön touhu on pääsääntöisesti ollut semmoista iloista hölmöilyä...mutta kun ei vaan millään jaksaisi! Onneksi mies huomaa mun tuulet ja ottaa aina kopin kun huomaa, että rouvaa vähän kiristää :D

Meillä tyttö aloittaa päiväkodissa osa-aikaisena joulukuussa (on nyt isovanhemmilla hoidossa), on tammi-helmikuun kokopäiväisenä ja sitten taas siirtyy osa-aikaiseksi kun mä jään toivottavasti kotiin. Meillä siis tämä suuri muutos (vanhemmille) on vasta edessä :)
 
Viimeksi muokattu:
Meillä tuli kyllä niin hyvään aikaan tämä päiväkodin aloitus. Neidin huomion tarve on niin jatkuvaa, imee mehut pois ihmisestä ja silloin se pinna juuri kiristyykin. Ja kaverin tarve alkaa olla myös.
Tänään siis saanut viettää siivouspäivää, jee... Vaihteeksi rauhassa, kun tyttö halusi jäädä päiväkotiin yksin.

Ja olisko Barcelonan tuliaisia, nenä vuotaa solkenaan. :(

Kiva tietää Jopo, että mitä ilmeisimmin tuo rintojen painelu on siis ihan normaalia. :)
 
Heippatirallaa! Olen tässä seilannut eri foorumien väliä ja etsinyt ja lukenut.. ja ja ajattelin että josko sitten jo uskaltaisi kirjoittaa. 40v ja kolme teiniä aikaisemmasta suhteesta ja nyt raskaana 19rv. Ja pelottaa ihan kaikki tähän raskauteen liittyvät ja vähän siitä vierestäkin. Olen hartaasti tätä toivonut ja nyt itkettää ja harmittaa kun nyt en sitten osaakkaan nauttia tästä ja olla iloinen...saati valittaa pahoinvointia. Ihanaa lukea teidän viestejä ja innostua niistä!
Teinit ja mieskin ovat tästä innoissaan, onneksi! Töissä en vielä ole uskaltanut kertoa, toivonut vaan että ajattelevat tuon hieman lihoneen =)
Parin viikon päästä on rakenneultra ja jotenkin kauhulla odotan sitä, taas toisaalta innoissani. Olin jotenkin niin vakuuttunut että pääsisin istukkatutkimukseen, mutta sieltä ei sitten kuulunutkaan kutsua.. siis hyvä asia, mutta... en ymmärrä mikä mua vaivaa.. Kyllä ymmärrän sen etten mitään sille voi, jos vauva ei olekkaan terve jne.. Yksi ystäväni piti minulle luennon siitä, miten onnekas olen kun saan vauvan terveen tai ei, mutta vauva on tulossa juuri minulle. Menin ihan sanattomaksi, en uskaltanut sanoa, etten halua sairasta vauvaa (ihan kuin joku ehdottomasti haluaisi) kaiken uhalla.
Sekavia juttuja, yhden asian olen kuitenkin päättänyt. Joka päivä ajattelen vauvasta ja raskaudesta jotain positiivista. Tämän päivän positiivinen asia on maha näyttää jo ihan raskausmahalta, eikä enää vain turvonneelta läskikasalta. Olin ihan peilin edessä =)
 
Tervetuloa Nuca! Ja onnittelut jo pitkälle edenneestä raskaudesta! Ikävä, että mieli on niin apea...meinasin ensin sanoa, että "ikävä kun et ole pystynyt nauttimaan raskaudestasi", mutta en mä olisi sitä tarkoittanut :) Mä en muista erityisesti NAUTTINEENI ensimmäisestäkään raskaudesta, vaikka siitä kiitollinen olinkin ja se oli toivottu juttu. Pelot ja huolet ovat vähintäänkin luonnollisia...mitä tässä vaiheessa lähinnä pelkäät? Sitäkö, että lapsi olisi sairas?

Tiedätkö, onko ystäväsi kärsinyt lapsettomuudesta? Jotenkin sen kuuloinen kommentti.

Minusta on julmaa kieltää toiselta tunteminen. On aivan absurdi ajatus, että raskauduttuaan ottaisi kaiken vastaan pelkällä kiitollisuudella ja ilolla: pahoinvoinnin ja muut krempat, pelot, pakokauhun ja paniikin...KAIKISSA asioissa onn puolensa ja puolensa ja tuolla logiikalla IKINÄ ei saisi valittaa yhtään mistään, koska AINA löytyy joku, jolla menee vielä huonommin.

Hormonit vaikuttaa varmasti sun mielialaan kovastikin. Jotkut naisethan kärsivät masennuksesta jo raskausaikana ja jos aatokset on kovin synkät, kannattaisi niistä varmaan puhua jollekin? SIIS MEILLE! :)

Joten anna tulla vaan!
 
Voi kuinka hienosti kirjoitit Jopo! En olisi osannut omia sanoja noin viisaasti asettaa, niinpä yhdyn täysin edelliseen.

Siis tervetuloa Nuca! Tää on juuri oikea paikka kaikille huolille, panikoimiselle ja ilon aiheille myös. Ihanaa on, että jaksat iloita ja löytää positiivista raskaudestasi joka päivä. Itsellä plussaamisen jälkeen tuli taas hetkellinen paniikki, että apua, mitä jos kaikki menee pieleen, pilalle, kun elämä alkaa olla niin helppoa ja esikoinen jo iso ja helpottuu koko ajan. Että pitikö mennä kaikki pilaamaan. Ja juuri ennen plussaa sitä on vaan toivonut sitä yhtä asiaa, toista viivaa tikkuun. Että niin on ihmismieli hullu.

Ja nyt on pakko jakaa tämä tämänpäiväinen paniikkini. Mitä jos tuli hankittua listeria, siellä Barcelonassa mässäillessä!!! Mä en ollenkaan ajatellut asiaa, siis syömisiäni siellä vakavasti. Ja mitä jos nyt on kaikki pilalla :/ . Olin jo soittaa neuvolaankin, että milloin sellaiset vasta-aine testit voi tehdä... Mä siis söin hyvällä ruokahalulla mozzarellaa, fetaa, salaatteja, kebab-pikkuravintolan kebabia, jugurttikastikkeella ja salaatilla. Jotain parmankinkun tyyppistä kinkkua... Ja nyt tänään iski paniikki, että miten sitä olikaan niin tyhmä. Että siellä kuumuudessa vielä...
Ja kun se listeria voi oirehtia ihan vaan flunssa oireina, 1vko-1kk itämisajalla. Ja nyt tietty on ollut vatsa öysänä ja hirveät nuhaoireet, niin paniikki oli valmis.
Pitänee varhaisultrassa viimeistään purkaa mieltään... Toivottavasti tää nyt edes vähän helpottais huomenna...

Tyydeli ja sintti 5+6
 
Tyydeli, onneksi sun oireet voi myös olla raskaudesta johtuvia :) Mutta ymmärrän huolesi ja itsesoimauksesi. Itsekin otin tavallaan tietoisen riskin syömällä "ihan kaikkea" Turkissa rv 3-4, vielä silloinkin, kun aloin vahvasti epäillä plussaa. Toivotaan nyt kuitenkin, ettei kummallekaan tullut mitään...ja otetaan opiksi.
 
Tänään sitten vaihteeksi helpompi päivä, ts. pahin paniikki on väistynyt, enkä enää ollut ryntäämässä vasta-ainetesteihin. Ehkä otan asian puheeksi vielä varhaisultrassa tai ekassa neuvolassa.

Ja itseni tuntien, olen kuin olenkin alkanut sätkiä tuon varhaisultran myöhäisen ajankohdan takia... ;) Kun varasin sen vasta 7+6 elki 28.8. Ja nyt olen saanut päähäni, että voisin ihan yhtä hyvin mennä jo viikkoa aiemmin, eli ensi viikon torstaina, jolloin on 6+6. :) Noh, katsotaan kuinka tässä omassa kamppailussa käy. Toisaalta ajattelen, että viikkoa isompaa olisi helpompi mitata. Ja jos viikkoa myöhemmin menisi, niin olisi taas paremmat mahdollisuudet selvitä, jos silloin on elossa jne. Mutta kun se on 1vko enemmän odottamista! Melkoista itsepuhelua tästäkin aiheesta omassa päässä...

Tänään saa sanoa poks! :)

Tyydeli ja 6+0 poks!

AI niin, melkein unohdin. Jostain syystä halusin tehdä tänään raskaustestin. Ja cittarista sen halvimman ostin. Vaikka en epäilekään, ettenkö olisi raskaana. Niin hyvin vahvaa viivaahan se näytti. En ehkä koskaan ole niin vahvaa viivaa nähnytkään. Niin ilahduttihan se. Höpsö kun olen! =)
 
Tervehdys kaikille!

Kaksi viikkoa New Yorkissa takana ja kiloja ryöpsähti neljä..... Onneksi näyttävät lähtevän kotimaassa ihan tilanteen tasoittuessa. Mutta ne pannukakut, kakut ja terveysfasisteilta karanneet muut herkut... Shopattuakin ennätin. Ihan eri hinnoilla lähti äitiysmekot ja vauvanvaatteet kuin täällä, joten nyt pitäisi olla varastoa ensi hätään.

Viikko vielä lomaa jäljellä, mies tosin joutui jo töihin, joten yksikseni lomailen. Diabeteslääkäri on heti tiistaina kyttäämässä, vaikka sokeriarvot itse seurattuna näyttäisivät olevan aika lailla kohdillaan. Puolitoista viikkoa rakenneultraan. Täytyy saoa, että odota sitä kuin kuuta nousevaa. On se vauvanvaatteidenkin hankinta helpompaa kun tietää mitä katsoa. :)

Mukavaa sunnuntaita kaikille.

Esteri 19 + 3 ja vauva ei vielä tunnu. Ääni kuuluu kyllä dopplerilla, mutta potkuja en tajua, istukka on edessä, ja läskiä on, että jos se sitä johtuu.
 
Oi kun pitkällä jo, Esteri! Aiotteko rakenneultrassa kysyä sukupuolta?

Tässä sitten tämmöinen ajanviete hömppätesti:

Odotatko tyttöä vai poikaa? Testi paljastaa!

Jonka perusteella odotan poikaa. Heh. Sukupuolella ei ole mitään väliä, mutta jostain syystä mä hiplaan kirppiksilläkin vain poikien vaatteita tai suht neutraaleja. Ja esikoistytön vaatteet on oikeastaan mennyt kaikki kiertoon, koska olen tuumaillut, että toinen on poika. Saas nähdä miten eukon käy.

ON: Täällä ei mitään uutta. Rinnat aristaa, vatsa turvottaa. Etoo vähän vähemmän. Jotkin hajut vähän ällöttää enemmän. Siinä kaikki. Mutta niin mulla yleensäkin on, vähä oireista. Olo on kuitenkin enempi sen puolella että on raskaana, kuin että en olisi.
Toistaiseksi olen pitänyt varhaisultran ennallaan. ts. 28.8. Saas nähdä muuttuuko mieli ensi viikon aikaan...

Tyydeli ja sintti 6+2
 
Kiitos Jopo ihanista sanoistasi! Muillekin =) Ehkä mä selviän tästä hengissä (Lue:järjissäni)

Ystävällä on kolme lasta, jonka viimeisen sai 40+... olen nyt vältellyt aiheesta keskustelua. Ainakin toistaiseksi. Olen "normaalisti" valmis sanomaan mitä ajattelen ja perustelemaan, mutta nyt tuntuu että kaikki mitkä koskettaa tätä vauvaa, olen aivan pihalla.

Tänään olin marjapuskissa ja mahaan alkoi sattua. No arvaatte varmaan mitä ajattelin, no nyt se tapahtuu, kunnes tajusin että taisi olla ekoja supistuksia. Niitä mulla on ollut aikaisemmissa raskauksissa. Sitten taas tajusin kuinka hölmö olen. Ymmärrän etten voi sille mitään jos tämä menee kesken, enkä voi sillekkään mitään jos vauva onkin vammainen. Sille tosiaan voin että edes vähän yrittäisin nauttia tästä. Helpottaisi ihan hirveästi jos tuntisin vauvan liikkeitä, joita välillä ehkä tunnenkin..plääh en tiedä.

Ajattelin kanssa että jos tekisin ton testin. Kaksi ekaa mulla on ollut ihan selkeä tuntemus kumpi tulee, kolmannesta sanottiin viimeisessä ultrassa että tyttö ja tulikin poika.. siinä oli pieni uudelleen asennoituminen. Mies sanoi ( se on niin ihana, ainakin välillä) että haluaa tietää sukupuolen jos mä olen varma että haluan tietää. Hän ei kuulemma ota sitä riskiä et mä rupean sitä häneltä kyselemään..aika viisas siis!

Mietin tässä että nyt tämä maha näkyy, että pitäsi vaan kertoa töissä.. mutta mä en kestä sitä sääliä ja seläntakana puhumista jos jotain sattuukin. Tiedän että osa varmasti haluaa vain hyvää, mutta silti..
 
Iltaa! Mua nukuttaa niin, etten meinannut jaksaa konetta avata, mutta teinpä sen kuitenkin...

Mun selvästä poikamahasta syntyi viimeksi tyttö :) Onneksi se oli meillä tiedossa, ettei tullut yllätyksenä. Mulla oli tunne tytöstä jo varsin varhaisessa vaiheessa. Tällä kertaa ajattelin etukäteen, että TIETYSTI me saadaan toinen tyttö, mutta nyt kun olen oikeasti raskaana, en olekaan enää varma! Ajatus pojasta ei olekaan enää mahdoton - onko tää sitten etiäinen, en tiedä.

Mulla on riesanani aikamoinen "vauvamaha", joka on siis tietysti turvotusta tässä vaiheessa, mutta kyllä täytyy miettiä töihin lähtiessä, mitä laittaa päälle. Ei olisi väliksi vielä paljastua.

Odotan yhä ultraa kuin kuuta nousevaa, koska vaikka olo onkin Tyydelin lailla enempi raskautunut kuin ei-raskautunut, niin kyllähän tuota löytyy netistä tarinoita, että kaikista oireista ja vahvoista plussista huolimatta on ollut tuulimuna, joten kyllä se ultra mietityttää paljonkin...etenkin kun tiedän, että meidän tapauksessa tämä todellakin on tässä.

Tänään meni töissä maha pari kertaa kovaksi, semmoisia harkkasupparin tuntuisia...nyt jo. Meni onneksi lepäämällä ohi...mutta kovin aikaisin nuokin näyttää alkavan.

Voikaa hyvin! Mun on ehkä mentävä kohta nukkumaan...
 
Mä niin tunnen itseni ja tiesin, että alan sittenkin hötkyillä sen ultra-ajan suhteen. Joten siirsin sen kaksi päivää aiemmaksi, ja Femedaan, että pääsis samalla halvemmalla. Alkuperäinen aika oli sovittu terveystaloon, tuohon lähelle.
Eli nyt voimme Jopo jännittää samaa päivää!! :)

Tänään etonut taas enempi, mietin jo, että saako kohta mennä oksentamaan... On sitten sen verran epäreilua, jos nyt ei ole ultrassa kaikki kohdillaan, kun saa kärsiä tämmöisistä oloista, turvotuksista ja hormooneista. Olis turhan epäreilua! Nyt on onnistuttava, sanon minä. Onneks kaapissa on useammatkin äippähousut odottamassa, kun ei näillä lököverkkareilla kehtaa joka paikkaan kulkea... :D

Tyydeli ja sintti 6+4
 
Viimeksi muokattu:
Ai niin. Tunnustan... Mä tilasin huuto.netistä dopplerin. Sellaisen, missä on näyttö. Se tulee varmaan loppuviikosta. Josko sitä jo parin viikon päästä alkais testailee (lue: testaan heti kun saan sen käsiini...)
 
Tyydeli, sä olet mulle huonoa seuraa. Olin aatellu, etten osta doppleria, mutta PAKKOHAN mun on jos kerta säkin :)

Mulla kävi aikamoinen flaksi: lääkärikeskuksesta laitettiin viestiä, että ultra aikaistaisi maanantaille...joten meen siis jo ma 25.8. klo 14 ultraan. Kääk!

Mulla on myös selviä oireita, mutta etoo vähemmän ja rinnat on vähempi kipeät kuin tytöstä. Ja kuulkaa, tää mun maha on ihan tosi muhkea...toivon, että ultrassa on kaikki hyvin, sen jälkeen en enää erityisemmin peittele asiaa töissä - olkoon miten aikaista hyvänsä! Tänään on ekaa kertaa mammafarkut jalassa...eilen tosiaan rupes jo vatsa kovettumaan ja tuntui tosi häijyltä tavalliset housut!
 

Yhteistyössä