Hei,
purkaan tänne Teille tuntojani, elän siis jotain aivan helvetillistä painajaista,parisuhteesta ei tarvitse minun kohdallani puhua vaan päätetystä erosta, joka astuu voimaan ihan näinä päivinä.
Pahalta tuntuu, mutta kun vaihtoehtoja ei ole, yritän olla lapsilleni läsnä vaikka pääni sisältö on ihan rikki.
Eilen viimeksi meillä oli täällä poliisit, kun exäni haki tavaroita, hänellä ei ole nyt muuta päämäärää, kuin loukata ja satuttaa, hän tekee perättömiä lastensuojeluilmoituksia ja käyttää julmettua henkistä väkivaltaa, en voi käsittää millään järjen tasolla hänen käyttäytymistään.
Hänellä on huippu juristi ja he yrittävät nyt kyykyttää minut aivan maahan, minun pitäisi suostua aivan älyttömiin lunastuksiin ja jos ei minulle sovi niin olen aivan sairas ja hullu, nyt tilanne on, että meille tulee kallis pesänjakaja, exäni ei suostu kiinteistöämme edes ulkopuolisella asiantuntijalla arviottamaan, vaan on itse hinnan määrännyt, samoin kuin kaiken muun.
Tosta taludesta niin toki se minua harmittaa ja se etten rakkauden huumassa tehnyt avioehtoa, kun minulla sitä omaisuutta oli ei exällä.
Lapsista olen todella huolissani vaikka meille on varmasti kaikki tukitoimet myönnetty, on terapiaa lapsille ja minulle, lastensuojelua ja meille on myös myönnetty lastenhoitaja, jotta pystyn asioita hoitamaan,on kaikki turvakodinpalvelut jne
Mutta silti, uskokaa tämä on aivan helvettiä.
Kaikesta huolimatta vietin lauantain lasten kanssa korkeasaaressa, olen tehnyt kukkapenkkejä ja istuttanut ruusuja hyvin paljon, vaikken tiedä kenelle niitä istuttelen, mutta mun on vain pakko yrittää toimia, muutoin hajoan.
EN käsitä miten minulle näin kävi, jäin yksin 3kk vanhan vauvan+5v tyttären kanssa keskelle helvettiä.
Anteeksi purkaukseni
Aurinkoista odotusta Teille kaikille
Ja hassua on huomata sen välillä olevan jo ihan tielläkin...on tekevinään jotain niinkun ennenkin ja sit onkin yhtäkkiä massu tiellä 
