40+ *odottajat*..+ YES, WE CAN!!! ;)
- Viestiketjun aloittaja mur-mur
- Ensimmäinen viesti
..näin taustailijana..Tervetuloa tänne masunkasvattajiin!!!:wave::heart: ..ja Onnea kovasti ylläri pylläri plussasta!!:flower:
..olen itsekkin 44v ja hetken aikaa täällä jo kerkesin "odottaa" kun km todettiin 25.1(6+6) ja kohdun tyhjennys 2.2..suuri suru valtasi mielen:'(
..vaan siitä olen kuitenkin hiljaksiin jo päässyt yli ja nenu kohti tulevaa-uudet "yritykset" ovat jo alkaneetkin!=) .. kovasti sitä pienen pientä vielä toivoisin
:heart:
Sinulle toivottelen mitä parhainta raskausaikaa!!!:heart:
..olen itsekkin 44v ja hetken aikaa täällä jo kerkesin "odottaa" kun km todettiin 25.1(6+6) ja kohdun tyhjennys 2.2..suuri suru valtasi mielen:'(
..vaan siitä olen kuitenkin hiljaksiin jo päässyt yli ja nenu kohti tulevaa-uudet "yritykset" ovat jo alkaneetkin!=) .. kovasti sitä pienen pientä vielä toivoisin
:heart:Sinulle toivottelen mitä parhainta raskausaikaa!!!:heart:
Tervetuloa Arcturiina! lisää aktiivisuutta ja kirjoittajia tänne kaivataankin, vähän on hiljaista välillä!
Jadette mitä kuuluu?
Olet ollut niin hiljaa sitten purkauksen, toivottavasti se on jo vähän helpottanut.
Ollaan niin monta mieltä tästä asiasta, ja hyvä niin, jokaisella oikeus omaan mielipiteeseen.
Emily67, oliko sulla ultra tänään?
Olet ollut niin hiljaa sitten purkauksen, toivottavasti se on jo vähän helpottanut.
Ollaan niin monta mieltä tästä asiasta, ja hyvä niin, jokaisella oikeus omaan mielipiteeseen.
Emily67, oliko sulla ultra tänään?
Kiva lukea Minni007 hyviä ultrakuulumisia! On se vaan niin jännittävää. Omaan rakenneultraan on vielä kuukausi aikaa.
Tervetuloa, Arcturiina! Sellaista se on, elämä on yllätyksiä täynnä! =) Ihanaa, että joukossa on aina näitä iloisia asioita! Meillä muuten myös miehelle tehty aivoleikkaus, leikattiin vasemmalta ohimosta pala pois. Hyvin se meni, eikä mitään ikäviä oireita jäänyt.
Vaunuista: me ostimme Gessleinin kolmipyöräisen mallin, sen jossa on iso etupyörä. Toimii hyvin lumessakin, hangessa kannattaa lukita etupyörä paikoilleen ja samoin silloin, kun nousee bussiin. Meillä on farkku, ja sinne mahtuu hyvin, eli kannattaa sovittaa autoon ennen ostoa. Kolmipyöräinen saattaa viedä pituussuunnassa vähän enemmän tilaan. Toisaalta, mahtuu myös meidän pieneen hissiin, kun taittaa työntöaisan. Ainoa ongelma on se, että rattaissa on 5-pistevyö, eli nyt talvella kun pidän siinä taljaa alla, niin lapsi tahtoo iloisesti liukua pois... nukkuessakin alkaa helposti hiljalleen valua, jos vaunut ovat liikkeessä.
Tervetuloa, Arcturiina! Sellaista se on, elämä on yllätyksiä täynnä! =) Ihanaa, että joukossa on aina näitä iloisia asioita! Meillä muuten myös miehelle tehty aivoleikkaus, leikattiin vasemmalta ohimosta pala pois. Hyvin se meni, eikä mitään ikäviä oireita jäänyt.
Vaunuista: me ostimme Gessleinin kolmipyöräisen mallin, sen jossa on iso etupyörä. Toimii hyvin lumessakin, hangessa kannattaa lukita etupyörä paikoilleen ja samoin silloin, kun nousee bussiin. Meillä on farkku, ja sinne mahtuu hyvin, eli kannattaa sovittaa autoon ennen ostoa. Kolmipyöräinen saattaa viedä pituussuunnassa vähän enemmän tilaan. Toisaalta, mahtuu myös meidän pieneen hissiin, kun taittaa työntöaisan. Ainoa ongelma on se, että rattaissa on 5-pistevyö, eli nyt talvella kun pidän siinä taljaa alla, niin lapsi tahtoo iloisesti liukua pois... nukkuessakin alkaa helposti hiljalleen valua, jos vaunut ovat liikkeessä.
Kiitos kaikille kannanotoista ja tuesta. Raskaushormonien pehmentämä pääni oli viime viikonloppuna aivan kuopassa ja tuntui, että jonnekin on purkauduttava. Jo asian kirjoittaminen helpotti, puhumattakaan vastausten lukemisesta. On aivan selvää, että asiasta ollaan montaa mieltä. Ne ihmiset, jotka ovat tosiaan kokeneet elämässään hyvinkin traagisia asioita, eivät voi ymmärtää tällaisesta asiasta edes puhumista. Lohduttavaa oli kuitenkin kuulla, että en ole yksin, enkä outo (ehkä vähän), vaan samankaltaisia "pöhköjä" ajatuksia liikkuu toisinaan muidenkin odottajien päässä.
Olen kova selittelemään asioita - puolustan itseäni selityksin. Tämäkin aihe pistää minut puolustuskannalle ja selittelemään. Negatiivinen asenteemme nimenomaan poikia kohtaan, johtuu luultavasti omasta elämäntilanteestamme. Rajun murrosiän pian (toivottavasti) ohittava esikoisemme on ollut haasteellinen ja vaikeuksia täynnä oleva lapsi. Hän on koetellut jaksamistamme. Nyt alkaa nuorempi lähestyä samaa vaihetta ja ihan yhtä vaikealta tuntuu. Tyttöjen murrosikä voi olla aivan yhtä vaikeaa, en sitä kiellä, mutta juuri nyt nuo vaikeudet priorisoituvat mielessämme sukupuoleen poika!
En sitten tiedä mitkä vaikeudet elämässä pistävät niitä arvoja uuteen järjestykseen. Omassa perhepiirissä on vaikeuksia riittänyt; vakava sairaus, omaisen kuolema tapaturmaisesti, lapsen kehitysvamma, avioeroja... Silti koen asian merkitykselliseksi ja vaikeaksi. Tosin neuvolassa käytyäni asia hävetti niin kovasti, ettei tosiaankaan olisi tullut mieleeni siitä puhua. Joku kirjoitti, että: "ehkä näin oli tarkoitettu, että saamme aikaa sopeutua asiaan jne..." Tästä olen osittain samaa mieltä, osittain eriä. Olisiko sittenkin ollut parempi ettemme olisi sukupuolta tienneet. Raskausajan olisimme iloinneet vain tulevasta ja vauvan synnyttyä häneen heti rakastuneet. No, mene ja tiedä, mutta tabuja nämä tuntuvat olevan ja kyllä niistä vaietaan. Olen melko naisellinen ja jopa feministinen nainen ja mieheni taas äijätyyppiä. Pojat kun ovat perineet ne isän geenit, niin yhteentörmäyksiä meillä on syntynyt.
En myöskään halua yleistää, mutta enimmäkseen ne, joilla on molempia sukupuolia, ovat innokkaimpia ihmettelijöitä. He ihmettelevät, miten jollain sukupuolella voi olla väliä. Pienet pojathan ovat aivan yhtä ihania jne... Olen täysin samaa mieltä, että pienet pojat ovat ihania, mutta isot hankalat velipojat palauttavat maanpinnalle ja hautaavat sen lyhyen "ihanan jakson". Sitä en taas ymmärrä, että äidit haluavat tyttöjä ihanien vaatteiden vuoksi. Vaikka naisellinen hörhö olenkin, niin en tunnusta olevani kuitenkaan ihan niin pinnallinen. Ehkä halumme saada tyttö, oli enempi kasvatuksessa. Halusimme nähdä tytön kasvun ja kehityksen lähemmin kuin kummityttöjen kautta. Halusimme kokea elämän tyttären isänä ja äitinä. Meitä ei pelottanut erilaisuus, vaan se oli se haaste, kokea erilaisen sukupuolen läsnäolo perheessämme.
Olen kova selittelemään asioita - puolustan itseäni selityksin. Tämäkin aihe pistää minut puolustuskannalle ja selittelemään. Negatiivinen asenteemme nimenomaan poikia kohtaan, johtuu luultavasti omasta elämäntilanteestamme. Rajun murrosiän pian (toivottavasti) ohittava esikoisemme on ollut haasteellinen ja vaikeuksia täynnä oleva lapsi. Hän on koetellut jaksamistamme. Nyt alkaa nuorempi lähestyä samaa vaihetta ja ihan yhtä vaikealta tuntuu. Tyttöjen murrosikä voi olla aivan yhtä vaikeaa, en sitä kiellä, mutta juuri nyt nuo vaikeudet priorisoituvat mielessämme sukupuoleen poika!
En sitten tiedä mitkä vaikeudet elämässä pistävät niitä arvoja uuteen järjestykseen. Omassa perhepiirissä on vaikeuksia riittänyt; vakava sairaus, omaisen kuolema tapaturmaisesti, lapsen kehitysvamma, avioeroja... Silti koen asian merkitykselliseksi ja vaikeaksi. Tosin neuvolassa käytyäni asia hävetti niin kovasti, ettei tosiaankaan olisi tullut mieleeni siitä puhua. Joku kirjoitti, että: "ehkä näin oli tarkoitettu, että saamme aikaa sopeutua asiaan jne..." Tästä olen osittain samaa mieltä, osittain eriä. Olisiko sittenkin ollut parempi ettemme olisi sukupuolta tienneet. Raskausajan olisimme iloinneet vain tulevasta ja vauvan synnyttyä häneen heti rakastuneet. No, mene ja tiedä, mutta tabuja nämä tuntuvat olevan ja kyllä niistä vaietaan. Olen melko naisellinen ja jopa feministinen nainen ja mieheni taas äijätyyppiä. Pojat kun ovat perineet ne isän geenit, niin yhteentörmäyksiä meillä on syntynyt.
En myöskään halua yleistää, mutta enimmäkseen ne, joilla on molempia sukupuolia, ovat innokkaimpia ihmettelijöitä. He ihmettelevät, miten jollain sukupuolella voi olla väliä. Pienet pojathan ovat aivan yhtä ihania jne... Olen täysin samaa mieltä, että pienet pojat ovat ihania, mutta isot hankalat velipojat palauttavat maanpinnalle ja hautaavat sen lyhyen "ihanan jakson". Sitä en taas ymmärrä, että äidit haluavat tyttöjä ihanien vaatteiden vuoksi. Vaikka naisellinen hörhö olenkin, niin en tunnusta olevani kuitenkaan ihan niin pinnallinen. Ehkä halumme saada tyttö, oli enempi kasvatuksessa. Halusimme nähdä tytön kasvun ja kehityksen lähemmin kuin kummityttöjen kautta. Halusimme kokea elämän tyttären isänä ja äitinä. Meitä ei pelottanut erilaisuus, vaan se oli se haaste, kokea erilaisen sukupuolen läsnäolo perheessämme.
Hei kaikille täältä reissun päältä pikaisesti!
Kävin täällä ultrassa, ja lääkäri oli aivan loistava - oikein tohtori ja professori - joten hoito oli hyvää ja asiantuntevaa. No, aivan kuten epäilin minulla oli tuulimunaraskaus eli vuotoa odotellessa täällä ollaan..... Nyt kun olin jo tuomioon etukäteen varautunut, niin en ole niin kovin järkyttynyt......eli minut voi poistaa sieltä listalta, ja luulen että yritykset meidän kohdalta jää tähän........
Kaikille muille palstailijoille kuitenkin ihanaa ja onnellista odotusaikaa ja sitä HAPPY endiä :heart:
toivoo Emily
Kävin täällä ultrassa, ja lääkäri oli aivan loistava - oikein tohtori ja professori - joten hoito oli hyvää ja asiantuntevaa. No, aivan kuten epäilin minulla oli tuulimunaraskaus eli vuotoa odotellessa täällä ollaan..... Nyt kun olin jo tuomioon etukäteen varautunut, niin en ole niin kovin järkyttynyt......eli minut voi poistaa sieltä listalta, ja luulen että yritykset meidän kohdalta jää tähän........
Kaikille muille palstailijoille kuitenkin ihanaa ja onnellista odotusaikaa ja sitä HAPPY endiä :heart:
toivoo Emily
Nimimerkki............monesko..............LA
Metsämamma.(43)..xx lapsi...................21.12.2009
Johanna68 (41)......4 lapsi....................24.4.2010
Hepuli71 (38).........2 lapsi....................1.7.2010, TAYS
Star ....................3 lapsi....................2.7.2010
Päikki (41).............2 lapsi....................3.7.2010
Jadette (40)..........3 lapsi....................6.7.2010
Minni (45).............2 lapsi....................12.7.2010
Kääkkänä (33).......5 lapsi.....................27.7.2010, EKKS
Sukulaku ..............2 lapsi....................27.7.2010, Naistenklinikka
Kaislakerttu (43).....3 lapsi...................11.8.2010
Roosamaria69 (40)..3 lapsi....................17.9.2010, Naistenklinikka
Pinkki69 (xx)..........x lapsi....................6.9.2010
Miina70 (39)..........4 lapsi....................6.9.2010, LKS
vauvatoive10 (42)..3 lapsi....................3.10.2010
miita1969 (40)........x lapsi...................xx.xx.xxxx
Unna68 (41)...........3 lapsi..................18.10.2010
Arcturiina (44)........2 lapsi...................xx.xx.xxxx
Syntyneet:..........................LA................Syntynyt
Tirulii (41).............1 yht........24.01.10.........22.1.2010 tyttö :flower:
Äiti murmeli (42).....4 lapsi.......27.01 2010......1.2.2010, tyttö :flower:
Taustajännäilijät:
Annekristiina
Uudi
Mur-mur
Kävimme mieheni kanssa ekassa ultrassa 17.2 ja silloin näkyi myös pikkuisen sydämen lyövän,vaikkei vielä niitä sydänääniä kuulemma pystynyt kuulemaankaan....Viikkoja silloin 8+6!!
Huomenna jo viikkoja sit kertynyt peräti 10. =) Seuraava ultra on sitten 9.3.2010.Toivottavasti pienokaisella on edelleen kaikki hyvin.... =) On meinaan ollut niin karmeaa pahoinvointia,vatsa -ja selkään kohdistuvaa juilimista....Onko syytä huoleen????
Huomenna jo viikkoja sit kertynyt peräti 10. =) Seuraava ultra on sitten 9.3.2010.Toivottavasti pienokaisella on edelleen kaikki hyvin.... =) On meinaan ollut niin karmeaa pahoinvointia,vatsa -ja selkään kohdistuvaa juilimista....Onko syytä huoleen????
Jadette, olet kyllä pohtinut aihetta monipuolisesti. Puolustuskannalle asettatuminen on ymmärrettävää kun eriäviä mielipiteitä tulee, onneksi kuitenkin täällä on aika hyvä keskusteluilmapiiri ja kaikille tuntuu löytyvän tilaa.
Eiköhän lähes kaikille näihin ikälukemiin yltäneille ole jo ehtinyt tulla myös niitä elämän vastoinkäymisiä vastaan. Niitä on myös omalla kohdalla ollut varmasti ihan tarpeeksi, mutta ei se mielestäni tarkoita sitä etteikö "näin vähäpätöinen" asia kuin tulevan pereheenjäsenen sukupuoli saisi mitenkään minua hetkauttaa.
Teillä on jo poikakatraan vinkeet nähty enkä todellakaan ihmettele että tyttöstä vaihteeksi toivoit. Vauva on vauva vain lyhyen aikaa ja taaperoikääkin on vain muutama vuosi, lapsuutta ja nuoruutta sitten riittääkin hiukan useampia vuosia.
Itse olen nyt yrittänyt katsella asiaa siltä kantilta, että molemmissa sukupuolissa on haasteensa, puhumattakaan sitten kunkin persoonallisuuden erityistarpeista, niistä kun ei etukäteen voi tietää. Yhden lapsen vanhempana mun on oikeastaan vielä aika vaikea hahmottaa sitäkin, millaista elo sitten kahden lapsen kanssa on, olipa tulokas sitten kumpi tahansa.
Vaunuista oon ajatellut että ostan käytetyt hyväkuntoiset yhdistelmät, lienee meidän viimeinen lapsi joten ei kannata enää kauheasti rahaa tavaroihin sijoittaa. Esikoisen vaunut oli halvat uutena ostetut, Hobbyhallista parilla sadalla. Niiden me ei edes odotettu kestävän kuin yhden lapsen ajan. Yllättävän paljon kyllä joutuu hankintoja tekemään, esikoisen varusteet on kylmissä ulkovarastoissa näillä säillä kohdanneet loppunsa, esim. sitteri ja turvakaukalo pitää hommata. Onneksi sentään äitiyspakkauksen tarvikkeet on älytty pitää kunnon varastossa että ovat ok.
Eiköhän lähes kaikille näihin ikälukemiin yltäneille ole jo ehtinyt tulla myös niitä elämän vastoinkäymisiä vastaan. Niitä on myös omalla kohdalla ollut varmasti ihan tarpeeksi, mutta ei se mielestäni tarkoita sitä etteikö "näin vähäpätöinen" asia kuin tulevan pereheenjäsenen sukupuoli saisi mitenkään minua hetkauttaa.
Teillä on jo poikakatraan vinkeet nähty enkä todellakaan ihmettele että tyttöstä vaihteeksi toivoit. Vauva on vauva vain lyhyen aikaa ja taaperoikääkin on vain muutama vuosi, lapsuutta ja nuoruutta sitten riittääkin hiukan useampia vuosia.
Itse olen nyt yrittänyt katsella asiaa siltä kantilta, että molemmissa sukupuolissa on haasteensa, puhumattakaan sitten kunkin persoonallisuuden erityistarpeista, niistä kun ei etukäteen voi tietää. Yhden lapsen vanhempana mun on oikeastaan vielä aika vaikea hahmottaa sitäkin, millaista elo sitten kahden lapsen kanssa on, olipa tulokas sitten kumpi tahansa.
Vaunuista oon ajatellut että ostan käytetyt hyväkuntoiset yhdistelmät, lienee meidän viimeinen lapsi joten ei kannata enää kauheasti rahaa tavaroihin sijoittaa. Esikoisen vaunut oli halvat uutena ostetut, Hobbyhallista parilla sadalla. Niiden me ei edes odotettu kestävän kuin yhden lapsen ajan. Yllättävän paljon kyllä joutuu hankintoja tekemään, esikoisen varusteet on kylmissä ulkovarastoissa näillä säillä kohdanneet loppunsa, esim. sitteri ja turvakaukalo pitää hommata. Onneksi sentään äitiyspakkauksen tarvikkeet on älytty pitää kunnon varastossa että ovat ok.
Jadette, uskotko yhtään horoskooppien luonnekuvauksiin?
Katselin laskettua aikaasi heinäkuussa, niin ehkä kuule saat herkän ja rauhallisen rapu-pojan,
joka on ihan erilainen kuin sun isot pojat.
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat näillä ärsyttävillä murkkupojilla, meilläkin asuu pisteliäs pikku skorpioni ja ailahtelevainen pikku vaaka, jotka elävät juuri sitä poikien "tuhnu" "pieru " nenänkaivuu " kaikki kamat lattialla , sukat , roskat, kalsarit, hikiset treenivaatteet, koulupaperit.......välillä ajattelen itsekin että hullu olen kun haluan yhtäkään lasta lisää, olisin viisas jos vain odottaisin että noin 6 vuoden kuluttua nuo molemmat on aikuistuneet ja lähtevät pesästä. Siitä huolimatta halusin vielä yhden. Tätä ei kaikki ymmärrä.
Mutta hyvä kun purkasit itseäsi, sehän täällä on hyvä ja vielä anonyymisti saa sen tehdä,
kiva kuulla että jo vähän helpotti!!!!
Katselin laskettua aikaasi heinäkuussa, niin ehkä kuule saat herkän ja rauhallisen rapu-pojan,
joka on ihan erilainen kuin sun isot pojat.
Ymmärrän täysin mitä tarkoitat näillä ärsyttävillä murkkupojilla, meilläkin asuu pisteliäs pikku skorpioni ja ailahtelevainen pikku vaaka, jotka elävät juuri sitä poikien "tuhnu" "pieru " nenänkaivuu " kaikki kamat lattialla , sukat , roskat, kalsarit, hikiset treenivaatteet, koulupaperit.......välillä ajattelen itsekin että hullu olen kun haluan yhtäkään lasta lisää, olisin viisas jos vain odottaisin että noin 6 vuoden kuluttua nuo molemmat on aikuistuneet ja lähtevät pesästä. Siitä huolimatta halusin vielä yhden. Tätä ei kaikki ymmärrä.
Mutta hyvä kun purkasit itseäsi, sehän täällä on hyvä ja vielä anonyymisti saa sen tehdä,
kiva kuulla että jo vähän helpotti!!!!
Pahoittelut Emily :hug: . On se jännä, että raskausoireita silti pukkaa ja testi näyttää plussaa. Luonto huijaa äitiparkaa oikein tosissaan. Jaksamista teille :heart: .
Miitalle puolestaan onnittelut ultrakuulumisista ja Arctuliinalle plussasta. Kiva kun pino kasvaa, kun aina jokunen joutuu ikäväksemme tippumaan pois. :'(
Kiitos Hepuli ymmärryksestä ja Vauvatoive, sinulla sitä omakohtaista kokemusta pohjalla. Nauroin aivan kippuralla tuota elävän elämän kuvausta - niin totta ja niin elävää elämää. Ihan kuin meidän arkea, ainakin tuon nuoremman kaiffarin kohdalta. Vanhemman ongelmat jo vähän isommassa mittakaavassa, mutta samat vaiheet hänenkin kanssaan koettu. Heitit vielä ilmaan sen totuudenkin - lisää vain näitä hasteita hommaamassa!! Niin, kait niitä haasteita sitten vain kaipaa, kun lisää ollaan vain hankkimassa. On kyllä tullut pohdittua sitäkin, että miksihän tähän tuli ryhdyttyä. Vauvakuume oli aivan mahdoton ja suorastaan pakkomielle, joten siinä vaiheessa ne realiteetit olivat vähän hukassa. Tyhmää on tietysti myös pohtia asioita vuosiksi eteenpäin. Vauva-aika on niin uskomattoman ainutlaatuista ja ihanaa, että siitä pitäisi pystyä nauttimaan täysin siemauksin. Eiköhän siitä tällä ikää osaa jo ottaa kaiken irti - näin ainakin oletan.
Horoskoopit eivät taida meidän jätkien kohdalla pitää oikein paikkansa. Ovat hekin heinäkuun lapsukaisia, rapuja molemmat. Herkkyyttä ja rauhallisuutta hmm... sitä saa kyllä heistä oikein etsiä!!
Palsta on kyllä mainio. Ehkä se iän tuoma elämänkokemus on täällä se merkittävin tekijä. Aikuiset ja elämää nähneet naiset osaavat jo asettua toisen asemaan, kannustaa ja olla kuitenkin myös eriävääkin mieltä, mutta rakentavassa hengessä. Aina tulee joskus lueskeltua muitakin ketjuja, joten vertailupohjaa on. Kiitos teille kaikille palstalaisille olemassaolostanne.
Oletteko muuten heinäkuun mammat miettineet äitiyspakkausta. Huhtikuussa vasta uusi pakkaus jaossa ja huonolla tuurilla ei vielä meille ehdi. Kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa pystyi vielä pakkausta hakemaan, joten mahdollisuudet uuteen ovat, mikäli vanhaa ei ole enää jäljellä. On ilmeisesti ollut vähän epäsuosittu pakkaus, joten huonolla tuurilla niitä on vielä vino pino jäljellä kun meidän vuoro tulee. Väreiltään on ainakin niin pliisu, että uskoisin 2010-pakkauksen olevan vähän iloisempi.
Jadette 21+1
Miitalle puolestaan onnittelut ultrakuulumisista ja Arctuliinalle plussasta. Kiva kun pino kasvaa, kun aina jokunen joutuu ikäväksemme tippumaan pois. :'(
Kiitos Hepuli ymmärryksestä ja Vauvatoive, sinulla sitä omakohtaista kokemusta pohjalla. Nauroin aivan kippuralla tuota elävän elämän kuvausta - niin totta ja niin elävää elämää. Ihan kuin meidän arkea, ainakin tuon nuoremman kaiffarin kohdalta. Vanhemman ongelmat jo vähän isommassa mittakaavassa, mutta samat vaiheet hänenkin kanssaan koettu. Heitit vielä ilmaan sen totuudenkin - lisää vain näitä hasteita hommaamassa!! Niin, kait niitä haasteita sitten vain kaipaa, kun lisää ollaan vain hankkimassa. On kyllä tullut pohdittua sitäkin, että miksihän tähän tuli ryhdyttyä. Vauvakuume oli aivan mahdoton ja suorastaan pakkomielle, joten siinä vaiheessa ne realiteetit olivat vähän hukassa. Tyhmää on tietysti myös pohtia asioita vuosiksi eteenpäin. Vauva-aika on niin uskomattoman ainutlaatuista ja ihanaa, että siitä pitäisi pystyä nauttimaan täysin siemauksin. Eiköhän siitä tällä ikää osaa jo ottaa kaiken irti - näin ainakin oletan.
Horoskoopit eivät taida meidän jätkien kohdalla pitää oikein paikkansa. Ovat hekin heinäkuun lapsukaisia, rapuja molemmat. Herkkyyttä ja rauhallisuutta hmm... sitä saa kyllä heistä oikein etsiä!!
Palsta on kyllä mainio. Ehkä se iän tuoma elämänkokemus on täällä se merkittävin tekijä. Aikuiset ja elämää nähneet naiset osaavat jo asettua toisen asemaan, kannustaa ja olla kuitenkin myös eriävääkin mieltä, mutta rakentavassa hengessä. Aina tulee joskus lueskeltua muitakin ketjuja, joten vertailupohjaa on. Kiitos teille kaikille palstalaisille olemassaolostanne.
Oletteko muuten heinäkuun mammat miettineet äitiyspakkausta. Huhtikuussa vasta uusi pakkaus jaossa ja huonolla tuurilla ei vielä meille ehdi. Kaksi kuukautta ennen laskettua aikaa pystyi vielä pakkausta hakemaan, joten mahdollisuudet uuteen ovat, mikäli vanhaa ei ole enää jäljellä. On ilmeisesti ollut vähän epäsuosittu pakkaus, joten huonolla tuurilla niitä on vielä vino pino jäljellä kun meidän vuoro tulee. Väreiltään on ainakin niin pliisu, että uskoisin 2010-pakkauksen olevan vähän iloisempi.
Jadette 21+1
ai ei tärpännyt tyypillinen rapu, mun kummilapsi on rapu ja 8.7 syntynyt ja on oikein unelmalapsi, nyt kyllä jo täysi-ikäinen mutta hieno ihminen! Ja helppo!
Jännää että sulla kolmaskin lapsi sitten syntyy heinäkuulle, ihmeellisiä sattumia, minullakin jo nämä isot pojat ovat olleet lokakuun lapsia, ja tämänkin vauvan La lokakuussa.
Että jos ikinä tulen raskaaksi, tulen sitten tammikuussa, aina!
Ehkä sun pojat on jo vähän isompia, meillä vasta 12 ja 14, tänä syksynä siis 13 ja 15 kun vauva syntyy, joten meillä ei ole murkkuikä vielä ihan pahimmillaan, alkanut toki on ja etenkin isompi poika osaa olla myös aika ärsyttävä mutta toisaalta niin ihanakin, ja on jo pituudessa kasvanut minusta ohi.
Toivottavasti teillä sitten isot veljet hoitaa vauvaa, ja vauva lämmittää välit ja tuo rakkautta tullessaan !
Jännää että sulla kolmaskin lapsi sitten syntyy heinäkuulle, ihmeellisiä sattumia, minullakin jo nämä isot pojat ovat olleet lokakuun lapsia, ja tämänkin vauvan La lokakuussa.
Että jos ikinä tulen raskaaksi, tulen sitten tammikuussa, aina!
Ehkä sun pojat on jo vähän isompia, meillä vasta 12 ja 14, tänä syksynä siis 13 ja 15 kun vauva syntyy, joten meillä ei ole murkkuikä vielä ihan pahimmillaan, alkanut toki on ja etenkin isompi poika osaa olla myös aika ärsyttävä mutta toisaalta niin ihanakin, ja on jo pituudessa kasvanut minusta ohi.
Toivottavasti teillä sitten isot veljet hoitaa vauvaa, ja vauva lämmittää välit ja tuo rakkautta tullessaan !
Yhdellä tutulla, joka on minua vanhempi, oli aikanaan teinit kotona kun syntyi uusi vauva, ja se oli liikuttavaa katsoa miten ne finniset nuoret miehet pussaili ja kanniskeli vauvaa ja tuntui että heille vauva oli kaikille niin rakas että melkein aina oli jonkun sylissä ja rakkautta riitti.
Jadette Me jätämme varsinaisen äitiyspakkauksen väliin ja otamme rahan. Ekan lapsen jäljiltä on kaikki kamat tallella ja hyvässä kunnossa. Muutenkaan ei tarvitse paljoa uusia hankintoja tehdä: uusi itkuhälytin ja jossain vaiheessa toinen Tripp Trapp.
Tänään kävin ottamassa Nordeassa vakuutuksen vauvalle. Tai siis hakemassa vakuutusta, eihän se vielä päivänselvä ole.
Äh, ikävä flunssa pakkaa ihan väkisin päälle. Tietty nyt, kun pitäisi alkaa talvilomaa viettää...
Tänään kävin ottamassa Nordeassa vakuutuksen vauvalle. Tai siis hakemassa vakuutusta, eihän se vielä päivänselvä ole.
Äh, ikävä flunssa pakkaa ihan väkisin päälle. Tietty nyt, kun pitäisi alkaa talvilomaa viettää...
Tänään oli vihdoin np-ultra ja verikoe. Oikein ihana kätilö oli, ja antoisat keskustelut. On kuulemma kivunlievitys tavat muuttuneet kymmenessä vuodessa parempaan suuntaan. Vauveli ensin nukkui, ja sitten heräili vilkuttamaan. Turvotus oli 0,5 eli ok, ja pituus 41 mm.
Pahoinvointi minullakin jatkuu, joten syöminen tuottaa tuskaa. Ajattelin viikon vielä odotella, jos hellittäisi, sitten haen apua.
Kyllä tytötkin voi olla rankkoja, kuten oma vanhimmaiseni. Hän on varmaan kovempi menemään kuin moni poika. Itse olen taas tosi rauhallinen kuten nuorempi tyttöni. Myös mieheni on ollut lapsena rauhallinen ja ns. helppo lapsi. Eli ei se sukupuoli aina kerro luonnetta.
roosamaria ja nuppunen 11+1
Pahoinvointi minullakin jatkuu, joten syöminen tuottaa tuskaa. Ajattelin viikon vielä odotella, jos hellittäisi, sitten haen apua.
Kyllä tytötkin voi olla rankkoja, kuten oma vanhimmaiseni. Hän on varmaan kovempi menemään kuin moni poika. Itse olen taas tosi rauhallinen kuten nuorempi tyttöni. Myös mieheni on ollut lapsena rauhallinen ja ns. helppo lapsi. Eli ei se sukupuoli aina kerro luonnetta.
roosamaria ja nuppunen 11+1
Tjaah... vatsa on eilen ja tänään tuntunut kummallisen pinkeältä ja ahdistavalta, ihan kun sinne ei mahtuisi enää mitään... No nyt sitten hoksasin että liikkeethän mahtaa tuntua tavallista ylempänä, eli oliskohan tuo hunsvotti kääntynyt nyt alassuin... Voi apua jos olotila on tämmönen seuraavat 4 kk, ihan ihme pallero olo! Onhan tuo maha muutenkin jo iso, mutta ei ole tähän asti "tuntunut" tälleen koko ajan, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Tänään kuitenkin viikkoja laskurista riippuen 21+6 tai 22+0, vasta.
Mullakin on vielä lapsivakuutus hakematta. Pitäis laittaa hösseliksi senkin suhteen, vaan kun mitään ei meinaa saada aikaiseksi. Aika monen yhtiön sivuilla on ollut että äidin on oltava alle 40 joko vakuutusta ottaessa tai laskettuna aikana. No just ja just olen ja johonkinhan heidän on kai raja vedettävä, mut ihmettelen silti moista ikärasismia.
Ajattelin myös ottaa äitiyspaketin tällä kertaa rahana. Edellisestä ovat hyvässä kunnossa makuupussi ja ulkohaalari tilpehööreineen, nehän ne kai siinä isoimmat jutut on. On tosiaan pliisun näköinen tämä nykyinen pakkaus ja olenkin käynyt aina välillä kurkkimassa kelan sivuilta joko olisvat julkaisseet uuden pakkauksen kuvan, vaan eipä ole näkynyt vielä.
Mullakin on vielä lapsivakuutus hakematta. Pitäis laittaa hösseliksi senkin suhteen, vaan kun mitään ei meinaa saada aikaiseksi. Aika monen yhtiön sivuilla on ollut että äidin on oltava alle 40 joko vakuutusta ottaessa tai laskettuna aikana. No just ja just olen ja johonkinhan heidän on kai raja vedettävä, mut ihmettelen silti moista ikärasismia.
Ajattelin myös ottaa äitiyspaketin tällä kertaa rahana. Edellisestä ovat hyvässä kunnossa makuupussi ja ulkohaalari tilpehööreineen, nehän ne kai siinä isoimmat jutut on. On tosiaan pliisun näköinen tämä nykyinen pakkaus ja olenkin käynyt aina välillä kurkkimassa kelan sivuilta joko olisvat julkaisseet uuden pakkauksen kuvan, vaan eipä ole näkynyt vielä.
Olen pahoillani emily :hug: ! Jospa aurinko vielä paistaisi keväämmällä luoksesi :heart:
Ihan ekaksi: [/b]emily, täältä iso :hug:
Mä en ymmärrä mistä tää kauhea väsymys iski ihan yhtäkkiä! Luulin olevani viime viikolla väsynyt, mutta se ei ollut yhtään mitään tämän rinnalla Ekaa kertaa tänään tuntui töissä, että oisin voinut vaan istuskella jossain nurkassa ja antaa toisten tehdä hommat. Ja meinaa tuota oksua pukata pitkin päivää, hoitoalalla kun tuo tuoksumaailma on ihan omaa luokkaansa
Mutta siitä huolimatta iloinen, että kaikki on vielä hyvin. Pelko vaan on niin kova edelleen, tuntuu hullulta että yhtäkkiä se ihme tulisi meille kun 4,5 vuotta ollaan yritetty!
Pakkaset saisi lauhtua, eihän tätä jaksa enää kukaan..aina on kylmä ja pyryttää, tahtoo äkkiä kesän :|
T. Unna ja väittävät että 6+2
Mä en ymmärrä mistä tää kauhea väsymys iski ihan yhtäkkiä! Luulin olevani viime viikolla väsynyt, mutta se ei ollut yhtään mitään tämän rinnalla
Ekaa kertaa tänään tuntui töissä, että oisin voinut vaan istuskella jossain nurkassa ja antaa toisten tehdä hommat. Ja meinaa tuota oksua pukata pitkin päivää, hoitoalalla kun tuo tuoksumaailma on ihan omaa luokkaansa Mutta siitä huolimatta iloinen, että kaikki on vielä hyvin. Pelko vaan on niin kova edelleen, tuntuu hullulta että yhtäkkiä se ihme tulisi meille kun 4,5 vuotta ollaan yritetty!
Pakkaset saisi lauhtua, eihän tätä jaksa enää kukaan..aina on kylmä ja pyryttää, tahtoo äkkiä kesän :|
T. Unna ja väittävät että 6+2