40+ SO WHAT (VOL.11)

  • Viestiketjun aloittaja Ottis
  • Ensimmäinen viesti
Ottis, laita vaan listalle. En mä osaa tätä tosissaan yrittämistä lopettaa, pitää vaan mieheltä "salaa" testailla oviksia ja sitten muka muuten vaan innostua pupuilemaan sopivina päivinä. :) Enkä siis salaa yritä raskautua jos joku tuon niin tulkitsee, ihan yhteinen projekti tää on mutta miehen mielestä otan asian vain turhan vakavasti.

Varasin muuten äsken ajan Felicitakseen, jos ne vähän tutkis onko joku vialla vai toimiiko paikat edelleen kuten pitääkin.
 
Ottis
Morticia Laitan sut listalle tänään, mutt ukko tuli just kotiin ja kun koneensa on huollossa, on meillä vain tämä yksi käytössä ja se vähän 'rajoittaa' mun harrastusta. Miehelle helpompi ainakin pupuilla, kun ei tiedä olevansa 'asialla'. Plussaonnea :heart:.
 
On varmaan kyllä helpompi. Omanin sanoi eilen aamusta että tuntee olevansa siitossonni kun aina välillä vaan käsky käy. :) Mä olen kyllä ovisten välillä ihan liian laiska noissa petipuuhissa, tunnustan, ei vaan jostain syystä huvita. :ashamed:
 
Hirmuinen suru nyt miulla:'(..arvo oli laskenut - nyt 47..ei tämä saa olla tottaaaa!!!!!!!:':)':)'(
..kyllä tällaisen jotenkin vaistoaa..tänään miulle tuli sellainen tunne, että vauvaa en saa syliin asti..oikiassa olin..
 
Tirlittan1968
Voi mur-mur niin suuri suru sinun puolesta. Yksi runoilija sanoi että: suurin suru on sanaton ja niinhän se on. Kovasti voimia ja halauksia sinulle. Olisin niin toivonut sinulle viimein sen iltanyytin.
 
En varsinaisesti kuulu tähän ketjuun...tulin tuolta 35+ vakoilemaan tälle puolelle :saint:

Pakko oli tulla sanomaan, että: mur-mur SUUREN SUURI LOHTUHALI olisin niiiiiiin kovin toivonut sinulle sitä pienen pientä nyyttiä ensi kesänä syliisi :hug:
 
Minua itkettää niin kovin:'(..mutta en anna vielä lupaa kyynelten tulla, ennen kuin omassa rauhassa - kun poikanen&mies nukkumassa..tätä ei pysty mies millään ymmärtämään..ei millään..

Luulen, etä arvo siitä perjantaista pikkasen nousi kun oireet niin lisi ja sitte lasku alkanut tänään.
..nyt vain menee hetki aikaa kun hcg laskee ja vuoto alkaa..

Miun kuumeilut oli sitten tässä:ashamed:..enää EN jaksa uskoa&toivoa tippaakaan!
..täytyy vain hyväksyä, vaikka kipiää tekee..ja aikaa kai siihen meneekin tovi.


Parempaa onnea teille ihanaiset:) mie niitä onnnistumistarinoita niin mieluusti haluaisin täältä lukea vielä:heart:

T. mur-mur..jolla sydän nyt niin kipiä..:'(
 
Viimeksi muokattu:
mur-mur Olen tosi pahoillani hcg-arvon laskemisesta! Tuo on niin kamalaa, ensin saa ruveta toivomaan ja hieman jo iloitsemaan plussasta ja sitten pettymysten pettymys. En muuten edes ehtinyt onnittelemaan sinua vaikka olen silloin tällöin käynyt lukemassa viestejä täällä. Tulin tänään vaan piiiiitkästä aikaa kertomaan viimeiset kuulumiset.

Eli mulla nyt kp 5 menossa. Eli PAS ei onnistunut eikä meillä ole niitä alkioita enää pakkasessakaan. Nyt on yli 3 vuotta mennyt tässä vauvahaaveilussa enkä enää jaksa yhtään. En usko että jaksamme miehen kanssa hoitoja enää eikä tuo lompakkokaan enää veny kalliisiin ja turhiin hoitoihin. Tai ne juuri nyt tuntuvat ihan turhilta tietenkin. Voisihan se joku kerta onnistuakin, mutta kuinkahan monen hoitojakson ja tuhansien eurojen jälkeen, sitä kun ei tiedä. Ja yhtä hyvin voi olla täysin onnistumatta. Yllätysplussaa tuntuu myös olevan aika turha toivoa...
Olen tehnyt nyt myös päätökseni siitä, että minut saa laittaa taustalle täällä ketjussa. Toivon teille ihan kaikille onnea niin tässä vauva-asiassa kuin kaikissa muissakin asioissa elämässänne!!! Peukuttelen ja puhaltelen niitä plussatuulia kaikille!!! :)
 
Voi ei Murmur, ihan itku tuli mullekkin sun puolesta. Todella pahoillani olen ja halaan sua vaan virtuaalisesti kun en muuten pysty. Ymmärrän ettet nyt jaksa enää vauvakuumeilua edes ajatella. Kovasti toivon sulle voimia jaksaa tämän surun yli.

Rominakselle myös pahoittelut pikkuisen menetyksen johdosta, voimia sinnekkin ja toivotaan että huominen työpäivä menee hyvin.
 
Mur-mur kultaseni olen niin pahoillani puolestasi. Koko päivän olen minäkin odotellut tietoja.
Epäreilua, että kävi näin. Tuhansia voimahaleja sinulle.:hug:

Ballerina Bolero pahoitteluni myös sinulle, liian kovalta se joskus ottaa tämä piinailu. :hug:
 
Viimeksi muokattu:
Voi ihana mur-mur, anteeksi että tänne tungen (taas). :hug: Tuntuu pahalta sun puolesta! Voi kun voisin hieman ottaa sulta pois raskasta oloa... Koita jaksaa myös itsesi kanssa, niin ihanasti aina muita tsemppaat! Kiitos sulle olemassa olostasi! Olet kultakimpale! :ashamed::heart:
 
Voi mur-mur...:'(

Koppasin tän runon joskus palstalta..itse monta km kokeneena se lohdutti joskus minua...

Missä on tilaa sille, joka nyt kesken jää?
Arkoja unelmia missä voi säilyttää?
Minne nyt suunnitelmat rauenneet heitetään?
Missä on toiveiden hauta? Millä ne peitetään?
Minnekä suru tämä mahtuisi milloinkaan?
Se tulvii esteiden yli, mykistää voimallaan.
Elämän rauniolla soperran: "Jumala,
pidäthän kauneimmat muistot luonasi tallella."

Sydämestä asti haluan sinua halata..ei minulla ole sanoja tän kummempia.Mutta ajatuksissani olet kera kyyneleisten silmien..
 
mur-murille tsemppi halit.. mielessäni mietin että kuinka tarkkoja nuo hcg mittaukset ovat. Ovatko tosiaan nuo luvut vertailukelpoisia....ja miten tämä ikä vaikuttaa tuohon hcg määrän lisäykseen. Jos normi raskaus olisi kyyseessä, voisiko olla, että tässä iässä tuo rakettimainen hcg nousu ei olekaan mahdollinen.

Sinulla oli ainoastaan -1 hcg:n mittausarvo ero tuohon edelliseen. Mielestäni gynet vaativat tuon 3 kerran vertailun että voivat siitä vetää johtopäätöksiä.

peukutus mimmimamma
 
Viimeksi muokattu:
..Nythän se itku hissuksen tulee kun lueskelen viestejänne..mies läksi nukkumaan.

Koko illan repinyt mahaa ja äskettäin sitten veskireissulla paperiin jo vaal.punaista..niin toivoinkin, että vuoto alkaisi pian..jotenhin sitten helpottavampaa - vaikka, samalla niin lopullista, surullista:'(

mimmimamma kyllä tämä on sitä ittiään.. kiitos kaunis kuitenkin oljenkorresta,:heart: vaikka siihen en kykene tartumaankaan.:ashamed:
..sitä ne niin hitaasti vahvenevat viivat tiesi, ei voinutkaan syyttää täysin testejä.

..olo on niin tunnoton, puutunut..en aivan sydämmessä asti uskonut näin käyvän..sattuu niiiiiin saatanasti tämä kyllä, aina vain enemmän..siksi en jaksakkaan enempää tätä "yritystä", vaikka sitkiä joissahin asioissa olenkin.

Käyn tupekilla ja menen soffan nurkkaan peiton alle, koetan ehkä kattella telkkua..ja annan itkun tulla..mietin vain vielä - onko tällähin jokin tarkoitus miun elämässä?..
..ei ehkä mitään niin syvällista kuitenkaan..näitä vaan sattuu.


Nati nati ihanaiset!

Ps. tirulii, kiitos siulle kauniista runosta ja muillehin teille - kiitos, että olette olemassa!!:heart:
 
Viimeksi muokattu:

Yhteistyössä