Onnimaija, HIENOA JA SYLIKAUPALLA ONNEA plussasta! Tässä pinossahan on menossa oikea plussapuhuri. Jatkukoon se piiiiitkään.
liiza, pahoittelut tädistä :hug: . Toivottavasti oviksen tikuttelu auttaa löytämään sopivan ajankohdan. Itsekin olin viime kierrossa epävarma tuosta oviksesta, vaikka testi näytti plussaa, mutta oviskipuja oli sen verran monta päivää, että epäilin muniksen jääneen irtoamatta.
Olipa hyvä tirulii, että olo parani. Se tuo hyperi on kai silloin mahdollinen, kun on suiht paljon noita punktoitavia follikkeleita ja sullahan niitä tuli aika paljon. En tiennyt, että se riippuu myös iästä, että nuoremmilla olisi suurempi todennäköisyys. Nyt vain sitten piinailemaan. Myös muille piinailijoille, Uudi, luemton, star ja mur-mur, kärsivällisyyttä ja toiveikasta mieltä! Ja mur-mur, kiitos runosta. Se on tosi osuva.
Mielekäs työ pitää pään pinnalla, vaikka muu elämä ei sitten aina menisikään niin kuin haluaa esim. nyt tämä perheenperustaminen, ja niinpä sellaisen kun löytää, niin siitä kannattaa pitää kiinni. Jos työtä kuitenkin on liikaa, kuten oivikilla tuntuu olevan, on vaara, että siitä katoaa mielekkyys (itselläni on tässä pikkuisen sellaista oloa, ei tosin liiallisuuudesta johtuen vaan muista syistä ). Kannattaa siis pysähtyä ajoissa ja yrittää saada muutosta. Tsemppiä oivikki.
niilla, meillä on aina ollut useampia kiertoja hoitojen välissä. Lähinnä se on johtunut omasta halustani. Ja kroppa ainakin viime kerralla tuntui palautuneen suht hyvin tuossa parissa välikierrossa, eka kierto vaikutti vähän normaalia erilaiselta, munasarjat tuntuivat olevan melko arkana. Nyt eka välikierrossa vaikutti kuin olisi irronnut parikin munista, kun ovis oli päällä pitkään, välillä viiva haaleni ja sitten taas tummui, ja kumpaakin puolta kivisteli oviksen aikaan. Yksilöllistähän tämäkin kuitenkin on, toisille välikierrot sopivat, toiset porhaltavat mieluummin eteenpäin saman tein.
Pääpilvissä, toivoisi tosiaan, että gyne osaisi olla empaattinen eikä katkaisisi unelmilta siipiä. Tosin itse toivoisin enemmän faktatietoa ja lukuja esim. siitä, kuinka moni tässä iässä yrittäneistä onnistuu ja mitkä asiat laskevat todennäköisyyttä, mitkä taas nostavat. Viimeksi kyselin omaa luomumahdollisuuttani, eli sitä, miten todennäköistä olisi minun tulla raskaaksi, jos simpat olisivat ok. En oikein saanut selkeää vastausta, ehkä sitä ei ole tutkittukaan. Arvioksi lääkäri heitti 10 %, sehän on parhaimmassa iässä joku 20 - 25, ymmärtääkseni. Sitten kyselin siitä, kumpaan ikä vaikuttaa enemmän muniksen laatuun vai kiinnittymisen todennäköisyyteen ja siihen sain vastaukseksi, että nimenomaan muniksen laatuun.
ON. Äitienpäivä on takana. Se tuntui tänä vuonna kovin vaikealta. Toivottavasti olo helpottuu ajan myötä ja voin taas suhtautua päivään kuten ennenkin. Vielä viime vuonna tähän aikaan emme tienneet, miten pieni todennäköisyys meillä on saada oma perhe. Tutkimukset aloitettiin vasta kesäkuussa vuosi sitten ja niin paljon on tapahtunut sen jälkeen. Jos nyt päätämme yrityksen tähän viimeiseen hoitoon, olemme jo kallistumassa kohti loppua tällä taipaleella.
Kuitenkin: kesä tulee ja aurinko paistaa (ainakin just nyt). Mukavaa viikon alkua kaikille ja puhuri se toivottavasti vaan voimistuu!