vastata sinulle
vauvatoive10, luettuani viestisi.
jos ei kiinnosta mimmimamma filosoofisen minuuden vastaus, voi vapaasti ohittaaseuraavan kirjoituksen
.
Intuitiivisesti vastaan kyllä sinulle
vauvatoive10 .
Tämä on se meidän ns. elämänkoulu. Meille annetaan juuri sen verran haasteita, joita me pysymme sillä hetkellä käsittelemään. Tänään ei välttämättä ymmärretä sitä oppituntia, mutta 2-3 vuoden kuluttua, jos oppi mennyt perille niin olemme kiitollisia opetuksesta. Timantit vaativat kärsivällistä hiontaa ja, jokainen särmä joudutaan " kivun kautta" hiomaan pois. Silloin, kun pääsemme tasolle olen onnellinen jokaisesta päivästä elämässä tai raskaudessa, ohitamme omat kipupisteet ja pystymme etäältä katsomaan meidän toimintoa ja elämää. Eli kipupisteet eivät enään aiheuta reaktiota vaan rauhallista toimintaan oikeeseen suuntaan. Siis suntaan, jonka me inuitiivisesti koemme oikeaksi, sanoi kuka ulkopuolinen mitä tahansa.
Sinulle haluan vielä sanoa että rakkauteen kuuluu välilllä eripuraa ja kiukkua. Mutta kun näet rakkauden kirkkaana valona kiukku yms. jossain tapahtuneessa kutistuu.
20 v tyttäreni sanoi tänään sanat, jotka oivallsin vasta itse iässä 40 v.
Äiti :"Emme etsi itsestämme oman elämämme potentiaalia , jotta sen löydettyämme, voisimme valjastaa tiedon/osaamisen oman henkilökohtaisen edumme hyväksi....
Mielestäni meidän päämäärä elämässä on löytää oma itsemme ja hyväksyä oma itsemme siinä tilanteessa, missä ollaan ja juuri sellaisena, kun olemme. Silloin vasta tapahtuu ihmisen henkinen kasvu oikeaan suuntaan. Positiivinen ajattelu on ok, mutta se ei ole oikea voima kehittää meitä ihmisinä, vaikka siitä toitotellaan lehdissä ihmisen lopullisena onnen löytämisenä."
Eli yhteenvetona tyttäreni sanomasta, jokainen interaktio tapahtuu siksi, että pystymme näkemään malka omassa silmässä, eikä pelkästään sitä että keksitään ja nähdään omat heikkoudet ja viat, jossain toisessa ihmisessä ja hänen käyttäytymisessä. Eli sosiaalinen interaktio opettaa meistä enemmän, jos ymmärämme että kysymyksessä on minuuden heijastuksesta ( sinun oma minuus).
Jos me olemme tunnetasolla etäällä tapahtumasta/interaktiossa me näemme oman pahan tai hyvän vaikutuksen ihmisessä ja lopulta pystymme interaktiossa vastaamaan, jopa oman rikkinäisen miinuuden kautta. Toivottavaa on, että tämä ei tapahtuisi hetkellisen reagoinnin kautta tunnetasolla, vaan selkeellä minuuden toiminnalla , joka osoittaisi minuuden sen hetkisen tahtotilan. Vaikka olemme rikkinäsiä minuuden tasolla, minuus intuitiivisesti tietää, mikä suunta on meille tällä hetkellä oikea. Joten kannatta kuunnella sisäintä minuutta.
No taas meni hieman filosoofiseksi
mimmimamma
