Hei! :wave:
Vähän arkana ja epäröiden täällä kirjoittelen. Kun en oikein tiedä uskaltaisiko/kannattaako enää edes haaveilla vauvasta... mutta tämän pinon ekalla sivulla oli niin hienosti vaihtoehtona myös "haaveilusta haaveilevat", että jos kuitenkin... ja kun näytän ainakin vielä täällä eri palstoilla lukijana roikkuvani... Eli ainakin yritän tämän pinon avulla vieroittaa itseni Tammikuun tuhisijoista, joista siis putosin pois rv. 7+3.
Jos olen tervetullut...? Muutaman sivun luin juttujanne, ja tunnutte olevan kaikki jo NIIN tuttuja keskenänne... onko tilaa uusille? Ihanasti täällä paistaa välisenne
huolenpito! :hug:
Täytyy myös myöntää, että kaikki dippailut sun muut on minulle täyttä hebreaa, eläissäni en ole yhtään ovistestiä tehnyt ;D ja ainakin vielä luulen, että ihan luomusti ja näppituntumalla mennään... Tosin aika näyttää
Olen 44-vuotias. Minulla on jo neljä isoa/aikuista lasta. Enpä olisi 10 vuotta sitten uskonut, että uutta yritystä olisi yli nelikymppisenä kehissä... Mutta elämä muuttuu, ajatukset muuttuvat. Viime talvena vain tuli ajatus siitä, että mitä jos kuitenkin antaisimme mahdollisuuden yhteiselle vauvalle nyt, kun se ehkä vielä olisi mahdollista. Ja kolmen kuukauden sisään olinkin raskaana ilman minkäänlaista "yritystä". Olimme aivan onnessamme, sekä mies että minä. Vaan sitä onnea ei sitten kestänyt pitkään. Viime lauantaina oli lääkkeellinen tyhjennys. Tuli mieleen muistoja synnytyksistä, sen verran kovia oli supistukset lauantain ja sunnuntain välisenä yönä. Toisaalta tuntui hyvältä kipuilla fyysisestikin, jotenkin se teki psyykkisen luopumisen konkreettisemmaksi ja käsiteltävämmäksi. Pienestä Pirpanasta (mieheni antama nimi pikkuiselle vauvanalullemme) luopumista olen käsitellyt tammikuisissa, en nyt mene siihen sen enempää.
Olen kyllä joka tapauksessa onnellinen siitä, että saimme yhdessä kokea tämän raskauden alun. Vaikka se jäisi siihen. Kaipa tähän ajatukseen vaikuttaa paljolti luottamukseni rakastavaan Jumalaan. Ja myös se, että sinänsä parisuhteemme eikä elämämme kaipaa vauvaa minkään tyhjiön täytteeksi. Vauva olisi ihanaa extraa. Voi olla, että sitä ei meille ole enää tarkoitettu... mutta kun en voi olla siitä VARMA, täällä siis nyt kuitenkin vähän haikailen.
Itse asiassa ajattelin tuon lyhyen raskauden aikana, että jos menee kesken, se on sitten siinä. Mutta nyt olen kuitenkin antamassa itselleni lisäaikaa. Toisaalta tulee kyllä myös mieleen, onko tämä vain keskenmenosta selviytymisen keino... No, aika näyttää. En ollut ehtinyt ostaa erityisesti raskausajalle tarkoitettuja vitamiineja, mutta heti keskeytyneestä km:stä ultrassa kuultuani kävin hommaamassa Mama-vitamiineja ja Melbrosia Woman -luonnontuotetta. Eli jokin osa minusta on päättänyt vielä yrittää... Mies ei ehkä ole nyt yhtä innokas kuin ennen km:a, mutta ei vastustakaan.
En osaa kierron pituutta kertoa, kuukautiset ollut viimeksi yli 10 vuotta sitten, "kiitos" hormonaalisen ehkäisyn. Eli tämä tyhjennysvuoto (joka on onneksi jo hiipumassa) alkoi lauantaina eli 26.5. Kunhan tästä nyt vuodon loputtua uskalletaan taas alkaa rakastella, en usko että käytämme ehkäisyä. Neuvolalääkäri suositteli yksien kuukautisten odottamista ennen uutta yritystä, mutta gynekologi totesi, ettei ole mitään lääketieteellistä syytä odottamiselle. Ainoastaan LA helpommin selvitettävissä. Mutta kun minulla ei kerran ole kierron pituudesta mitään tietoa muutenkaan, en näe syytä odottaa. Ja tuskinpa se kuitenkaan ekalla yrittämällä tärppää (kuuluisat viimeiset sanat!!!
)
Muuten: onko jollakin teistä kokemuksia
Melbrosiasta? En ollut moisesta kuullutkaan, mutta luontaistuotekaupassa suositteli, kun kysyin mitä kannattaisi syödä, kun yrittää tulla raskaaksi.
Ihanaa alkavaa kesää kaikille! Jospa tuo säätiedotus olisikin väärässä ja saataisiin aurinkoinen yo- ja valmistujaisjuhlapäivä!
Kastehelmi
