40+ so what wol.13

Voe hitto mitkä menkat! Viime kuussa ihmettelin, kun pelkkää punaisen kirkasta vuotoa pari päivää solkenaan ja sit ei mitään. No nyt samaa kolmatta päivää, mutta lisäksi kaikkee, öö, muuta. Jo pari kertaa oon tuijottanut mykkänä pönttöön et synnytinksmä jotain..! Jaiks!! Ei oo kyl tämmöistäkään ihan ollut ennen... Tuntuu et sieltä tulee viime kuunkin tavarat... Tai jotain.. Anteeks ällöjutut!!

Muutenkin huono olo, ärsyttävä flunssa. Mutta mutta, mieli on kummiskin positiivinen ja ihan iloinen, vaik ruumis ei niin. Huomenna herätään leipomaan isille sämpylöitä ja joulutorttuja aamupalaks :)
 
MaiMei, kuulostaa kovin tutulta. Minäkin yleensä "synnyttelen" noita klönttejä ja tässä pari kiertoa sitten oli lyhyen, ilmeisesti ovuloimattoman (vaikkakin ovistestiin plussa pärähti), kierron jälkeen juuri tuollaista ohutta kirkkaan punaista, niin seuraavassa kierrossa otettiin sitten takaisin. Huh huh tätä vuosien tuomaa iloa tähänkin puuhaan. Tosin omat tätini on olleet aina runsain tuliaisin, mutta kierukan jälkeen on mielestäni nuo klöntit tulleet kuvioihin, en muista niitä aiemmin olleen.
Tsemppiä flunssasta toipumiseen! Sitä tuntuu olevan kovasti liikkeellä.
 
Mä oon jotenkin niin allapäin, kaikesta. Isänpäivää meillä ei juhlita kun ei ole isiä. Mulla ei ole omaa isää ja lasten isä on maailmalla ja isänpäivä kesällä. Mutta katsellaan jotain tekemistä lasten kanssa huomenna.

Mulla on niin ikävä murua, että sattuu. Sitten vielä tämä vauvajuttu kaupan päälle eikä uskalla katsoa mihinkään suuntaan missä näkyy vauvajuttuja. Kunhan päästäis pian edes saman katon alle, mutta siinäkin on vielä monta mutkaa matkassa.

Maimei ja Glearblue, otan osaa. Jospa muilla toivottavasti paremmat fiilikset. Ja tänne saa mun puolesta kirjoitaa ällöjuttuja, eiköhän me kaikki ymmärretä mistä kysymys. Naisen elämä on! Miehet pääsee kyllä huomattavasti helpommalla näissä vauva-asioissa. En vaihtaisi osia, mutta kuitenkin.

Jos meitä on Marza, Glearblue ja minä 44-kerhossa (mulla n. 2vk synttäreihin), niin pidetään peukkuja toisillemme. Mietin noita todennäköisyysprosentteja, että miten ne oikeastaan on saatu, koska eihän kaikkia yrittäviä rekisteröidä, synnyttäneet kyllä. Lisäksi ne on keskiarvoja, yksittäisellä pariskunnalla voi olla paljon korkeampi keskiarvo. Siksi ei painuta synkyyteen vielä. Jos saan oman mieleni pysymään kurissa, jotten ole joka kuukausi shokissa ja pettymysten/toiveiden vallassa niin meillä ei tule olemaan koskaan enää ehkäisyä käytössä. Niin kauan kun on kuukautiset ja ovulaatio, niin on mahdollista tulla raskaaksi. Eiköhän meillä kolmella ole yhteensä aika isot chancit että edes keskenämme yksi plussa saataisiin aikaan :)
 
Kysymys näin isänpäivän kynnyksellä: minkäslaisella intensiteetillä teidän miehet suhtautuu näihin vauvaprojekteihin ja mitkä on fiilikset kun aikaa kuluu eikä välttis tapahdu kummempia? Itellä on välillä ihan tunnontuskia kun tiedän miten paljon mies toivoo yhteistä kullanmurua enkä ole saanut aikaan kuin kaksi keskenmenoa :(

... ja piinailu alkakoon. Ilman tikkuja ja tuntemusten perusteella tänään dpo 1.
 
Meillä tämä on uutta, mutta mies on ollut tosi herkillä kun ollaan asiasta puhuttu. Tämä on silti ensimmäinen kerta hänen elämässä kun vauvasta on oikeasti toiveita. Olemme yhdessä surullisia joka kerta jos ei vauvaa kuulu. Kyllä minulla on myös hieman syyllinen olo ja en haluaisi yhdessä tehdä negatestejä, vaan mielummin yllättää miehen plussauutisella.

Ovistikut ei tunnu musta hyvältä ajatukselta, ainakaan näin alkuun. Tunnistan kyllä oviksen jo heräävistä haluista. Siksi ennustan tästäkin suhteellisen lyhyttä kiertoa. Toivottavasti olen väärässä.
 
Mies toivoo lasta ihan yhtä kovin, mutta ottaa realiteetit ilmeisen paremmin olennaiseksi osaksi asiaa. Ei tipu ihan samalla tavalla pilvilinnoista kun minä toisinaan.
Tosin varsinaisina tapahtumapäivinä tuntuu useamman päivän jälkeen, vaikkakin joka toisena päivänä pääsääntöisesti harrastellaankin, ressaavan asiasta. Se tuntuu olevan harmittavaisen tietoinen kiertoni kulusta. :( Mutta ootas kun ei ole kyseiset päivät kohdilla niin eipä tunnu ressaavan laisin. Eli yhdessä tässä ressataan, toinen saako pikkuisensa uimaan ja minä ottaako kroppa vastaan.

Ovistikut itselle on tuntunut tuovan helpotusta touhuun. Kropassa kun ei mitään tuntemuksia ole (no limoista nyt voisi aika hyvin päätellä) ja mun haluni on aina jyllänneet ihan käsittämättömissä vaiheissa kiertoa, niin ne vievät yhden kysymysmerkin pois touhusta. Nykyään niitä ei edes tarvi monena päivänä käyttää, että aika hyvin sen osaa jo arvella kuitenkin.
Joskohan sitä nyt nukkumaan, että aamulla on pirteänä kaukana asuvalle isälle soittelemassa. Meidän huushollissa kun ei ole isää mitä juhlia. :( Poikakin viettää isänpäivää tietenkin isänsä luona.
 
Meillä mies suhtautuu realistisesti vauvatoiveisiin.Toisaalta toivoo ihmettä tapahtuvaksi!Meikäläinen hermoilee enemmän ja miettii biologisen kellon tikitystä.43v+ ikää,apua.
Täällä piinailu jatkuu ja pelottaa tätin mahdollinen vierailu.
 
Huomenta isänpäivänä.Meillä mun poika meni eilen isälleen kun on isänpäivä ja miehen 2lasta on täällä.Meidän yhteinen 4v oli aamusta todella tohkeissaan kun heräsi.Hieroi unisia silmiään ja kiikutti isälle lahjan ja kortin.
Mitään sen kummempaa en viitsinyt tehdä sillä otin sen periaatteen kun en itsekkään saa koskaan mitään kakkuja en niitä enää tee.
Mokkapaloja leivoin eilen että on jotakin aamukahvilla.
Jotenkin vaan masentaa kaikki vaikka pitäis olla kaikinpuolin tyytyväinen elämään.
Mies kyllä osoittaa tavan enemmän huomiota minulle ja pitää hellänä jne...perjantai ilta oli meillä ihanan romanttinen ja valvoimme aamu neljään :heart:
silti kaikki asiat tuntuu niin vaikealle,tiedä sitten onko ikä tehnyt mulle tepposet.Veetuttaa tää vauvaprosessi kun mitään ei koskaan kuulu.Nytkin ihan täpinöissäni olen kun menkat pitäs alkaa ja ei mitään oireita suuntaan tai toiseen.Piti ihan wc reissun yhteydessä tutkia että missä mun kuulu 1 finni mikä aina menkkojen aikaan tulee kasvoille.Toivoen ei tuliskaan.
Niin meitähän tosiaan on sen 4 tässä 44v tienoilla täällä palstalla ja minä se vanhin sillä toukokuussa iskee mittariin jo 45v..hui :O
No mutta onhan tää sillain helppoa kun tosiaan ei tartte mitään pillereitä tai muita ehkäisyhommia huolehtia.
-Varaston siivous olisi edessä huomenna ja siellä monta vauvalaatikkoa joten kai se pitää hieman fiilistellä ja muistella kun nuo oli vaaveja :whistle:
joku kirjoitteli vehnänalkio öljystä se muutenon ihan syvältä se maku hyi VIDDU!!!!!
Itsellä oli muinoin käytössä kun poikaa aloin odottaa vuosia sitten ja muistan sen järkyn maun ja ne pahanmakuiset röyhtäykset sen jälkeen :x
Täällä syntyy niin vahvoja ihmissuhteita ja joitain kaipaa mielettömästi osa katoaa ja osa onneksi kertoo aina välillä kuulumisia.Bugsyn juttuja kaipaan ja olen odottajien puolella käynyt kuulumisia lukemassa mutta hirmu hiljainen tuo odottajat 40+ on.
mur mur ja esteri jäänyt myös sydämeen.
 
Viimeksi muokattu:
Sunnuntai 9.11.2014

nimi / ikä........................kp / kierron pituus


ruutana (39).............................. 32kp / 24-32
Hedelmiina (39)......................... 30kp / 35-40
Minttu71 (43)............................ 30kp / 30
Marza (44)............................... 29kp / 30
vauvatoiveinen (38)................... 27kp / 27-29
Glearblue (44)........................... 26kp / 25-29
Äiti seiskanelonen (40)................ 21kp / 26-30
äiskä-73 (41)............................. 19kp / 28-32
sahramiini (42).......................... 15kp / 26-28
Vauvahaaveita#3 (41).................. 8kp / 28
Jimima (42)................................ 6kp / 28-30
harrastoive (43).......................... 6kp / 18-30
MaiMei (38)................................ 4kp / 27
Zandi (39).................................. 4kp / 24-30


Piinailupäivät:

Minttu 71 (43)................ dpo 16
Vauvatoiveinen (38)........ dpo 11
Hedelmiina (39)............. dpo 10
äiskä-73 (41)................. dpo 6
sahramiini (42).............. dpo 1

Plussanneet: :heart:

Saana72 (41) - 02/2014
Iines* (40) - 03/2014
Tuuliannaliina (40) - 03/2014
Esteri1 (40) - 5/2014
Vesipossu (41)- 7/2014
Jopo73 (41) - 8/2014
Fleur (39) - 9/2014
bugsy (44) - 9/2014


Taustailijat:

Tyydeli (
~lounakehto~ (41)
mörrinkäinen (36)
Susseli72 (42)
Memmu05 (40)
SoturiPrinsessa (43)
Jadee (39)
Tiuku74 (39)
PippuriPiia-70 (43)
Tintti-Tiivari (43)
Fiialiia (40+)
Piksukka (39)
Nipsu74 (40)
Lumikki1970 (43)
Kessu (41)
Jetsulleen (39)
hupiaelämään(40+)

Fertility Calendar Tool | babymed.com


"All will be well as long as we do our best"
 
Heippa isänpäivään, naiset! Voi kun ensi vuonna olis uutta aihetta tähänkin juhlaan meillä kaikilla!!

Hyvä kuulla, et muillakin kiinnostavia menkkoja ;)

Nyt sais nää kyl loppua, eikä uusia enää!

Muuten, jos tuutte raskaaksi ja se kestää, meinaatteko mennä kaikkiin mahd. seulontoihin? Vaikeaa sekin... Ekassa raskaudessa 34v en käynyt missään, käännyin ovelta pois, yhdessä miehen kaa. Mutta niskaturvotuskin oli normaali, jos ei olis ollut, niin sit en tiedä. Mulla itsellä, vaikka nyt olenkin aivan muulla alalla, on myös kokemusta sosiaalityöstä ja vammaistyöstä, ja oon ollut tekemisissä todella ihanien Downien kanssa. Silti olis hirmu vaikea päätös että mitä tekis, jos tietäisi, että Down siellä tulossa...

Meillä mies on aika ok molempien vaihtoehtojen kans. Pärjäis hyvin yhdelläkin lapsella, mut ajattelee, kuten minäkin, pojan tulevaisuutta, jos ei ole yhtään sisarusta. Mut siitä ollaan onneks täysin samaa mieltä, et kaksi on ehdoton maksimi. No joo, jos kaksoset tulis, niin olisin kyl onnellinen ;) Mies olis kauhuissaan! Mutta joo, mies on hyvin realisti, mut tavallaan uskoo mua enemmän, että kyllä se vauva sieltä tulee.
 
Mukavaa pyhää kaikille tänne :heart: !!!

Jees sahramiini tervetuloa piinailemaan... :D

Meillä mies on ollut hyvin mukana näissä vauva touhuissa ja innolla oottanut mitä tapahtuu, edellisessä raskaudessa tuli ensin varhainen keskenmeno eli sanotaanko kemiallinen raskaus kun tikut näytti plussaa ja dikiinkin tuli 1-2 mutta siihen se sitten jäikin, seuraavassa kierrossa sitten tärppässi kunnolla kiinni ja yk:ta tais olla 7 ja sitä edellisessä tais olla yk:8 täräppi kierros ja sitä ennen ei varmaa ollu ku yk 3 tärppäs ja kaks ekaa tuli ekoilla tärpeillä.
Meillä mies on tosi onnellinen näistä lapsista koska ennen minua oli ollut 10 vuotta naimisissa ja olivat yrittäneet kovasti lasta siinä onnistumatta, joten mieheni oli jo luullutkin ettei hän voikkaan saada ollenkaan lapsia... mutta mutta toisin osottautui kun tapasi minut ja meillä nyt neljä ihanaa yhteistä lasta :heart:, ja tuo viideskin on sille ihan kuin oma poika :heart: Nyt sitten tämän kuudennen lapsen toivominen oli ihan hänen aloite =) itse olin jo asennoitunut että meillä on perhe nyt sitten tässä viidessä lapsessa mutta jotenkin se vauvakuume iski taas minuunkin ja tässähän sitä taas ollaan piinailemassa :D
Niin ja meillä tuo mies ei ihan niin oo näissä kiertohommissa mukana kuin minä ja aika alussahan tässä ollaan tätä kuudetta yrittämässäkin joku yk3- yk4 vasta menossa... enkä kyllä meinannut loputtomiin yrittääkkään jos ei nyt muutamissa kierroissa rupee tärppäämään niin sitten jätän siihen ja olen todella tyytyväinen tähän katraaseen :heart:
MaiMei tuota daun juttua en oo hirveemmin aatellutkaan mutta varmaan juu siinä vaiheessa pistää mietityttämään jos juuri havaitaan tuota niskaturvotusta ja sit varmaankin hmmm en oikeen kanssa tiiä mitä päättäsin vaikeeta vaikeeta kyllä....
 
Viimeksi muokattu:
Miehellä on lähisuvussa 8v down poika ja puhuu välillä siitä kuinka rankkaa se on. Pojan vanhemmat ovat eronneet, en tiedä tarkemmin missä vaiheessa ja mistä syistä mutta onhan se pikkulapsiarki haastavaa ja vielä erityislapsen kanssa. Miehen puheista olen sivulauseessa ollut kuulevinani että ei downia haluaisi mutta se on ihan eri asia jos asia olisi omakohtainen. Todella vaikeaa olisi päättää. Hyvä ystäväni raskautui yli 40v muutamia vuosia sitten ja he päättivät raskauden kun todettiin down. Raskasta se oli heille mitä vierestä seurasin. Mua pelottaa toisaalta raskaus jo kaikkinensa tässä iässä jotenkin on muutenkin enemmän varuillaan ja huolissaan monestakin asiasta eri lailla mitä ennen ei osannut olla. Siksi meillä tulee olemaan vakavat keskustelut ensi viikolla siitä, että voisimme mahd. pian olla fyysisesti yhdessä ja kaikki mahdolliset ilot ja surut jakaa yhdessä. Muuten saatan päätyä stoppaamaan vauvaprojektin alkuunsa, viime kierron tuntemukset ovat vielä niin tuoreessa muistissa. Mies on nyt ollut isänsä tukena, joka on vanha ja parantumattomasti sairas. Kun asumme eri puolilla maailmaa, ei hän voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. Joten katsotaan, josko lentokentällä kellistäminen unohdetaan kokonaan... hieman haasteita vauvaprojektin tiellä...
 
Harrastoive, mä kyllä suosittelen ovistikkuja. Ja suuresti suosittelenkin, jos sitten päädytte vauvaprojektianne jatkamaan. Mulla se vähentää soutamista, huopasmista ja arvuuttelua ja näin ollen myös stressiä. Hymynaama on niin selkeä. Mutta kun ei se meidän ongelma olekkaan ollut siinä raskautumisessa...

Ja Sahris, kyllä meillä mies toivoo vauvaa vahvasti, mutta hiljaisesti. Kun tyttö taputteli vatsaa ja rintojani, mies hetken kuluttua kysyy, milloinkas se olikaan se meidän seuraava lääkäriaika. Mutta sanoo myös sen ääneen, että ei enää mahdottoman kauaa yritetä. Ajattelee, että ollaan sitten niin vanhoja, kun lapset tulisivat täysi-ikäisiksi. Uskon, että mies on onnellinen näinkin, mutta olisi onnellinen ja otettu, jos me vielä pieni käärö saadaan. Miehellä on myös 21v poika, ja meillä soi yksi yhteinen tyttö.
 
Aikas vakavia aiheita täällä... Meillä miehen edellisessä liitossa oli raskausaikana lapsella todettu vakava kehityshäiriö ja olivat päätyneet keskeytykseen. Uskon - ja tiedänkin - että se olisi miehen tahto nytkin jos raskaaksi tulisin eikä kaikki olisikaan hyvin.

Palstan kello tuntuu näyttävän omiaan, oli eilisen viestini laittanut jo tälle päivälle. Täällä siis tänään sunnuntaina dpo 2.
 
Harmi, vauvatoiveinen :( Mutta kiva, että pääsit kylpylään :) Ja vielä on toivoa!

Tääl on flunssa suhteellisen selätetty, toivon nyt, ettei mieheen tartu, jotta pääsen selättää sen sit viimeistään perjantaina :) Ai niin, ovistestejä voiskin tilata. Onhan niistä myös se hyöty, että ehkä näkee, tapahtuuko ovulaatio. Oon miettinytkin nyt, että kun toissamenkat olivat vaan vähän aikaa kirkasta vuotoa, eikä silloin ollut tullut vahvaa viivaa testiinkään, niin jos ei oliskaan ollut ovulaatiota silloin. Silloin ei myöskään ollut mitään kipuja.
 
Huomenta kaikille. :wave: Täällä on taas ollut vilkasta keskustelua, kivaa! :) Itselläni menossa nyt KP 7 ja alkaa olla aika "liukasta" menoa, joten en tiedä, ehkä tikuttelu pitäisi aloittaa jo. Tai ainakin talletukset. :D Eilen kuulin että kälyni sisko odottaa toista lastaan... Mäkin tahdon!

Joku tässä kyseli miehen suhtautumisesta. Meillä mieskin haluaa toisen lapsen, etenkin esikoispoikaa ajatellen, mutta hänelle on myös ihan OK, jos esikoinen jää ainoaksi lapseksemme. Hänellä on sellainen minua välillä hieman ärsyttävä kylmän realistinen asenne tähän hommaan, on alusta asti tiedostanut homman onnistumisen epätodennäköisyyden eikä toivo liikoja. Ehkä on ihan hyvä että edes toisella meistä on jalat maassa, mutta samalla en oikein voi purkaa näitä pettymyksiä hänelle, kun hänen suhtautumisensa on tällainen. Hän siis haluaa myös toisen lapsen, mutta pitää epätodennäköisenä (varsinkin nyt melkein 2 vuoden yrittämisen jälkeen) että se enää onnistuu. Mutta jatketaan yritystä. Itse en mitään takarajaa halua asettaa, en yksinkertaisesti osaa luopua toivosta. Jos mulle syntyy lapsi 46-vuotiaana, so be it. Ja jos ei synny, niin olenpa ainakin yrittänyt. Eikä tarvitse huolehtia ehkäisystä. Siksi en näe mitään syytä asettaa itselleni mitään takarajaa.

Seuloihin osallistumisesta taisi MaiMei kysyä. Esikoisen kohdalla 39-vuotiaana kävin kaikissa tarjotuissa seuloissa (NP-ultra + verikokeet ja rakenneultra) ja tämä oli minulle itsestäänselvyys. Helsingissä tuli ainakin siihen aikaan (2011) pelkkä ilmoitus, että "et kuulu riskiryhmään" eikä mitään riskilukuja, eli käytännössä tulos olisi voinut olla mitä tahansa 1/250:tä parempi, mutta en tyytynyt tuohon, vaan soittelin neuvolaan ja pyysin myös riskiluvun. Se olikin sitten onneksi niin hyvä, että päätimme olla menemättä yksityisesti lapsivesitutkimukseen, mitä myös olin harkinnut. Ihana terve poika sieltä sitten tuli. :heart: Jos olisin kärähtänyt seulassa, olisin ehdottomasti mennyt lapsivesipunktioon tai istukkatutkimukseen, vaikka olisikin pelottanut ihan hirveästi. Siitä olemme mieheni kanssa yksimielisiä, että esim. Down-tapauksessa päätyisimme keskeytykseen, silloin ja mahdollisesti tulevaisuudessa. Kunnoitan jokaisen oikeutta tehdä omat päätöksensä näissä asioissa ja kaikki kunnioitus heille, jotka päättävät jatkaa raskautta esim. Down-löydöksen jälkeen. Jokainen kuitenkin päättää itse näistä asioista ja meidän päätös olisi selvä. Hirveää se olisi silti. Jos nyt tulisin raskaaksi, osallistuisin ilman muuta kaikkiin seuloihin. Lapsivesi- tai istukkatutkimuksiin menisin, jos seula hälyttäisi tai jos riskiluku ei antaisi mielirauhaa. Tässä iässä on kyllä iso riski kärähtää seulassa jo pelkän iän puolesta. : /

Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
 
Viimeksi muokattu:
Heipat kaikille!
Tuolla odottajissa on todellakin hiljaista, onhan se harmi, mutta saahan sitä täälläkin pulista.
Olen täällä jo vuosia roikkunut välillä enemmän ja välillä vähemmän, joten en taida osata jäädä täältä poiskaan. Porukka tosin vaihtuu ja nuorenee, mutta pakkohan se on jossain vaiheessa hyväksyä, että ei enää oikeasti voi palata tänne itse kuumeilemaan. Halua varmasti olisi, minähän olen krooninen kuumeilija.

Olenkin jossain aikojen saatossa kirjoitellutkin, että mummoni täytti 50 vuotta kuukauden päästä siitä, kun sai viimeisen lapsensa. Ja hän eli pitkästi yli 90-vuotiaaksi, joten sai nähdä lapsensa aikuisena ja perheen perustaneena. Ja vaikka välillä ajattelee, että rippikoulussa sitten toisten vanhemmat on 20 vuotta nuorempia, niin mitäs sitten. Täytyy pakkeloida naamaa vähän enemmän.

Kyllähän ennen vanhaan on lapsia saatu niin vanhaksi kunnes luonto on sen lopettanut, mutta nykyään ollaan niin erilaisessa maailmassa.

Nuo seulatkin on puhuttaneet ja tietenkin mietityttäneet, mutta omalla kohdallani olen päätynyt, että mennään hetki kerrallaan ja katsotaan sitten. Kohta häämöttää jo rakenneultra, joten siellä sitten saa nähdä pienen köllöttelevän ja toivotaan, että kaikki on hyvin.

Aika oikeasti juoksee vauhdilla, ensin on maanantai ja sitten huomaakin, että taas on perjantai. Aivan uskomattomalla nopeudella kiitävät päivät, eikä tahdo ehtiä mitään tekemään. Toisaalta tämä pimeys tuo sen mielikuvan, että ilta tulee niin aikaisin. No joulun jälkeen taas helpottaa, kun valo alkaa lisääntymään, vaikka sitä ei heti huomaakaan, niin kuitenkin sen tiedostaminen tuntuu jo paremmalta.

Kuuntelin taas pienen asukin sydänääniä, ja siellähän ne ihanasta jumpsutti. Aivan uskomattomaltahan se kuulostaa ja toivon todellakin, että teistä jokainen saisi kuulla ne ihanat elämänäänet.

Täällä käyn itsekin joka päivä useammankin kerran lueskelemassa kaikkien kuulumisia, ja onhan se jännä seurata, kuka saa olla seuraava plussaaja. Onhan se kuin joululahjoja odottaisi ja avaisi.

Nyt pitänee taas rientää, mutta jokaiselle oikein mukavaa viikon alkua ja paljon nyt tulevia kansalaisia masuihinne keräilemään.

t: bugsy 15+0
 
Maanantai 10.11.2014

nimi / ikä........................kp / kierron pituus


ruutana (39).............................. 33kp / 24-32
Hedelmiina (39)......................... 31kp / 35-40
Minttu71 (43)............................ 31kp / 30
Marza (44)................................ 30kp / 30
vauvatoiveinen (38)................... 28kp / 27-29
Glearblue (44)........................... 27kp / 25-29
Äiti seiskanelonen (40)............... 22kp / 26-30
äiskä-73 (41)............................. 20kp / 28-32
sahramiini (42).......................... 16kp / 26-28
Vauvahaaveita#3 (41)................. 9kp / 28
Jimima (42)................................ 7kp / 28-30
harrastoive (43).......................... 7kp / 18-30
MaiMei (38)................................ 5kp / 27
Zandi (39).................................. 5kp / 24-30


Piinailupäivät:

Minttu 71 (43)................ dpo 17
Vauvatoiveinen (38)........ dpo 12
Hedelmiina (39).............. dpo 11
äiskä-73 (41).................. dpo 7
sahramiini (42)............... dpo 3

Plussanneet: :heart:

Saana72 (41) - 02/2014
Iines* (40) - 03/2014
Tuuliannaliina (40) - 03/2014
Esteri1 (40) - 5/2014
Vesipossu (41)- 7/2014
Jopo73 (41) - 8/2014
Fleur (39) - 9/2014
bugsy (44) - 9/2014


Taustailijat:

Tyydeli (
~lounakehto~ (41)
mörrinkäinen (36)
Susseli72 (42)
Memmu05 (40)
SoturiPrinsessa (43)
Jadee (39)
Tiuku74 (39)
PippuriPiia-70 (43)
Tintti-Tiivari (43)
Fiialiia (40+)
Piksukka (39)
Nipsu74 (40)
Lumikki1970 (43)
Kessu (41)
Jetsulleen (39)
hupiaelämään(40+)

Fertility Calendar Tool | babymed.com


"All will be well as long as we do our best"
 
Ihanaa kuulla Bugsy että kaikki on hyvin ja olet levollinen. Marza ei raskauden tarvitse miltään tuntuakaan. Se voi silti olla totta. Toivotaan että käy hyvin :)

Mä olen niin Jimiman kanssa samaa mieltä! Jos terveyttä riittää ja kuukautiset tulee, on ihana parisuhde ja lapsentulo on toivottua, niin miksi pitäisi alkaa tässä iässä enää ehkäisemään? Juuri mietin, että oma äitini oli reilusti yli 50v kun alkoi vaihdevuodet, joten onhan tässä vielä vuosia jos on sama odotettavissa. Jos vaan henkinen kantti kestää pettymykset. Aion nauttia ainakin tällä hetkellä siitä että ehkäisystä ei tarvitse huolehtia. Mulle ei ole koskaan löytynyt sopivaa ehkäisyä joten tämä on paras tilanne.
 

Yhteistyössä