Hei kaikki! Kirjoittelin tänne syksyllä 2016 / keväällä 2017 kun odotin esikoistamme. Paljon tuttuja nimiä näkyy täällä nytkin, joku saattaa minut ehkä noilta ajoilta muistaa?
Kirjoitan nyt pitkän ja omanapaisen vuodatuksen tuoreesta tilanteestani (pahoittelen etukäteen). Tiedän että monet teistä ovat kokeneet tämän useasti ja paljon pidemmällä raskaudesta, ja ennen kaikkea minulla on jo yksi maailman ihanin lapsi. Silti olen nyt juuri hyvin rikki ja tulevasta peloissani, eikä tästä aiheesta kovin monelle pysty puhumaan.
Olen nyt 43-vuotias, esikoisemme sai alkunsa IVF-tuoresiirrosta ollessani 41 ja hän syntyi maailmaan vajaa vuosi sitten. Miehelleni tyttäremme on myös ensimmäinen lapsi. Meillä on hartaana toiveena vielä toinenkin, ja sen vuoksi nyt keväällä ryhdyttiin valmistelemaan pakastealkionsiirtoa, joka tehtiin ennen vappua.
Plussasin siirrosta ja verikokeella vielä vahvistettiin, että HCG-arvo oli hyvällä alueella viikkoihin nähden. Mitään vuotoja ei missään vaiheessa tullut ja ehkä viikon ajan oli lievähköä aamupahoinvointia. Varhaisultra varattiin ajankohtaan 7+0, joka oli eilen. Menin sinne tosi luottavaisin mielin. Olin suorastaan naiivisti tuudittautunut ajatukseen että olen nyt raskaana ja miettinyt lasketut ajat ja kaikki, miten syksy sujuu odottaessa jne. Oli hölmöä päästää mieli laukkaamaan noin, kun totta kai tiesin että alkuraskaus on erittäin haurasta aikaa ja varsinkin tässä iässä. Niinpä oli kauhean tuntuista kohdata se ultraääniruutu, jossa raskauspussissa ei ole elämää ja ainoa verenkierto on omani. Kuollut alkio vastasi kooltaan 5+6 eli noin viikko sitten oli mennyt kesken.
Koska kohtu ei ole itsestään lähtenyt tyhjentymään, sain tyhjennyslääkkeet kotona otettavaksi (Cytotec). Tyhjennys ohjeistettiin aloittamaan aamulla. Viime yön nukuin huonosti kun pelkäsin tätä päivää, luin illalla kauhujuttuja netistä kotona tehtävistä Cytotec-tyhjennyksistä. Aamulla sitten raskain mielin aloitin ohjeen mukaan. Aloituksesta on jo 7,5 tuntia ja muutama tunti sitten alkoi vuotaa vähän. Ei kipuja, vuotokin on ehkä "liian" niukkaa. Katsotaan miten tämä tästä nyt lähtee kehittymään. Toivoisin että tyhjennys sujuisi nätisti ja hyvin, jotta taas pääsisi eteenpäin. Meillä on vielä kaksi alkiota. Ne kuitenkin olivat näistä neljästä vähiten kehittyneitä viiden päivän aikana, joten pelottaa hurjasti, että jos tästä nyt siirretystä ei tullut mitään, miten noista jäljellä olevista tulisi. Olen miettinyt tätä asiaa jo sen verran eteenpäin, että jos nämä alkiot eivät kehity, haluaisin vielä yhden hoitokierroksen. Nyt olen kuitenkin kohta kaksi vuotta vanhempi kuin edellisellä kerralla ja laatu ei varmasti ole vuosien myötä parantunut...
Niin kiihkeän kovasti haluaisin saada vielä toisen vauvan! Pakahdun tähän toiveeseen ja toisaalta pelkoon jos tämä ei toteudu. Varmasti ajan kanssa siihenkin sopeutuu, mutta en ole vielä valmis luopumaan toivosta - ja sen myötä saan kantaa myös pelkoa ja huolta.
