eijaksakuunnella
... ja mulla palaa hermo neuvolaan... Neiti istuu itse ja juttelee omiaan, sanoo muutaman sanan, on tosi iloinen, eläväinen ja reipas. Yrittää kovasti vatsallaan ryömiä mutta ei vaan vielä tajua juttua. Kääntymiset yms. on kyllä opittu hyvissä ajoin. Isosiskonsa oli täysin samaa maata, lähti konttaamaan 9 1/2kk iässä, silti mua ei kuunnella vaan vätkytetään kuinka laps on fyysisesti jälkeenjäänyt. huokaus. en vaan jaksa enää kuunnella tota jauhamista. mitä mä sanon niille siellä neuvolassa, voinko sanoo ilkeesti kun niiiin tekis mieli? ihmiset jotka on nähneet tuhansia lapsia, kaikista pahimpia syyllistäjiä. ei varmaan oon universumin eka eikä vika lapsi meillä joka ei tuonikäisenä konttaa. prkl.