9-vuotias tyttömme sairastaa sitten anoreksiaa, voi olla tottakaan:( Voiko johtua minusta?

Minä olen eri mieltä tuosta että vanhempien syyllistäminen ei auttaisi. Jos ap:n perheen toimissa ei ap:n mielestä ole mitään outoa niin ehkäpä syyllistäminen auttaisi avaamaan silmät ja toimimaan toisin. On ihan täyttä paskapuhetta että 9-VUOTIAAN tilannetta ei NORMAALI perhe huomaisi. Herranen aika, oletteko te lastenne kanssa KOSKAAN kun lapsi pääsee laihtumaan noin rajusti, pääsee olemaan netissä vapaasti (missä rajat??) Teini-ikäinen on jo eri asia mutta kyllä 9-vuotiaan pitäisi olla vielä niin vanhempien "hoivissa" että täysi syömättömyys, raju psyykkinen oireilu ja netin käyttö huomattaisiin JOS vanhemmat välittäisi. Tässä tapauksessa vaan on täysin selvää että lapsesta ei ole välitetty tarpeeksi. Ei ole vietetty aikaa, ei ole valvottu netin käyttöä, ei syöty ilmeisesti juuri koskaan yhdessä ja kaiken kukkuraksi lapsi viettää hirvittävästi yksin aikaa kun edes yhteiseen syömiseen ei löydy aikaa! Tällaista se on kun työ menee lapsen edelle mutta kohta on sekin huoli aapeelta pois, kun lapsi pääsee sairaala-ja osastokierteeseen. Saavat rauhassa paiskoa duunia vaikka 24/7. Ja äidin syömishäiriö vaikuttaa ihan takuulla. Onko niin idiootteja vanhempia olemassakaan jotka kuvittelee että lapset on sokeita ja tyhmiä? Ihan taatusti lapsi aistii ja tajuaa kun äiti on niin neuroottinen ettei saa lihoa grammaakaan. Mulle on ihan sama vaikka nyt hyppää mammat silmille. Ne hyppää jotka tiedostaa itsekin omat virheensä. Lasten ei pidä kärsiä siitä että vanhemmat ovat kyvyttömiä kasvatustyössään. Ja kun 9-vuotias pieni lapsi pystyy vanhempien huomaamatta menemään noin pohjalle niin kyseessä ei ole todellakaan normaali perhe.

 

tää maailma on kyllä kauhee. kai se hirvee laihuuden ihannointi sitten iskee jo lapsiinkin.

 

Mä en oikeesti ymmärrä, että miten voi olla mahdotonta syödä yhdessä, jos kuitenkin väität, että iltaisin teillä on aikaa olla yhdessl?
Miksei silloin voi syödä? Ja kyllä olisi voinut sivuhistoriaa / tietokonetta aiemminkin käydä vilkaisemassa, jos kerta lapsi niin paljon yksin on.
Se on kumma, että jos ulkopuolinen näkee jotain epämääräistä asiassa, niin sitä heti pidetlän hyökkäyksenä.
Ehkä ap:n on vaan ihan hyvä miettiä, miksi näin kävi, ja olisiko itse voinut tehdä jotain toisin.
Nyt selkeästi olisi. Se ei enää auta, mutta jatkossa kylläkin.

 

Tyttäreni kaveri sairastui 6. luokalla anoreksiaan, vietti suurimman osan kouluvuodesta sairaalassa. Nykyään terve iloinen 18-vuotias.

Jaksamista sinulle!! Sairaus todettiin varhain ja sitä parempi niin!!!

 

Anteeksi mutta minun on mahdotonta oman lapseni kohdalla edes kuvitella etten huomaisi hänen laihtuneen 18-kiloiseksi ja jättävän syömättä....

ja sekin etten tietäisi millä sivustoilla netissä liikkuu. Meillä ei pienet lapset salamyhkäisesti tietokoneella ole...

 

Ensimmäiseksi pahoittelut aloittajalle. Lapsenne on sairastunut VAKAVAAN sairauteen ja tulevat vuodet ovat perheellenne todella rankkoja. Jaksamista siihen.

Mutta sitten...
MITEN on oikeasti mahdollista, että 9-vuotias lapsenne on laihtunut 18kiloiseksi ja SINÄ ET OLE HUOMANNUT MITÄÄN. Oikeasti aivan uskomatonta. Etkö todellakaan koskaan näe lastasi suihkussa, saunassa, yöpuvun vaihdossa tms, jolloin olisit huomannut törröttävät luut???

Ja miten perheen aikataulut voi olla sellaiset, että aikaa yhteiseen ateriaan (edes toisen vanhemman kanssa) ei muka arkisin ole. Jos kerran arkisin ON AIKAA olla yhdessä iltaisin, niin kyllä luontevaa olisi myös ruokailla yhdessä iltaisin. Siinä pöydän ääressä ne päivän tapahtumatkin tulee luontevasti juteltua. Ja silloin kyllä pitäisi huomata, jos toinen ei syö juuri mitään.

 

Tämä on hyvä muistutus siitä, miten mestareita lapset on havaitsemaan sen mitä vanhemmat ei edes ääneen sano. Kasvavalle tytölke on naisen mallina äiti, joka mitä ilmeisimmin kyttää painoaan aika tarkkaan, vaikka et lapsen aikana sitä ääneen olekaan toitotellut. Lapsi oppii sen tavaksi millä ollaan ja eletään.

Ja tämän ei ole tarkoitus syyllstää ketjun aloittajaa sen kummemmin kuin ketään meistä, eiköhän jokainen jonkun kannon sinne kaskeen kanna ihan huomaamattaan. Suorituskeskeisyys, asenteet, jaiki tämä - meillä kasvattajilla on kuulkaa tarkka yleisö joka huomaa kaiken mitä me teemme, miten ME suhtaudumme itseemme ja muuhun maailmaan.

 

Minä tulin vaan ihmettelemään, eikö lasta halatessa ole huomannut, että onpas luiseva? Vai eikö tuon ikäisiä enää halata? Vaikka ei yhteissaunoja harrastaisikaan tai hilluisi toppipaidoissa kotona, kyllä minä omieni ruumiinrakenteen tunnen.

Mun mielestä kuulostaa aika vähältä, jos vain viikonloppuisin syödään perheen kesken. No, kai se on ihan normaalia.

kamalan surulliselta kuulostaa. Televisiosta tuli joku aika sitten dokkari 8-vuotiaasta anorektikosta, joka sanoi, että ääni sisällä käskee liikkumaan kuin hullu eikä anna lupaa syödä. Kamala ajatus, sillä monestihan ehkä ajatellaan, että joku pieni tyttö katsoo lehdestä idolinsa kuvaa ja haluaa olla samanlainen. Tekee hölmön päätöksen laihduttaa. tuota dokkaria katsoessani mietin, että ei se ole aina valinta edes alkaa laihduttaa...

Joka tapauksessa, kaikkea hyvää ja toivottavasti tyttö paranee.

 

Meillä lapset punnitaan ja mitataan säännöllisesti. Huolehdimme myös siitä, että lapset syövät monipuolista ruokaa.

Vanhempien velvollisuus on tarkkailla lastensa terveydentilaa ja muutenkin huolehtia heistä. Ap:n tilanne kuulostaa minusta heitteillejätöltä. Eli kyllä on äidinkin syytä katsoa peiliin, kun tilanne on näin pahaksi päässyt. Kannattaa ottaa tästä opiksi ja jatkossa huolehtia lapsestaan paremmin.

 

Turha ap:tä on täällä asioita sen tarkemmin tuntematta mollata, mutta siinä olen samaa mieltä että kyllä tuossa tilanteessa on vanhempien asia miettiä mikä meni vikaan eikä pistää päätä pensaaseen ja kuvitella että heillä ei ole mitään tekemistä lapsen sairastumisen kanssa. Todennäköisesti vaikuttavia tekijöitä on ollut kyllä useitakin - itse miettisin ensimmäiseksi varmaan tuota nettiä jota lapsi on saanut valvomatta käyttää. Onko postannut valokuviaan gallerioihin ja siellä ehkä haukuttu läskiksi (noin pieni lapsi ei osaa yhtään suodattaa sitä mitä netistä tulee vaan ottaa kaiken aikuisen sanoman totena), onko ehkä joutunut seksuaalisen ahdistelun kohteeksi? Vanhemmille tiedoksi että tietokoneelle on mahdollista laittaa estot jolloin tiettyjä avainsanoja sisältäville sivustoille ei pääse kuin salasanalla. Missään nimessä en omani antaisi valvomatta surffailla enkä kyllä edes antaisi pitää tietokonetta tai telkkua omassa huoneessa vaan olkkarissa tms. jolloin voin koko ajan seurata mitä sieltä oikein töllötetään.

Myöskin lapsi on selvästi saanut liikaa vastuuta syömisistään. Jos ap on itse ollut kovin itsenäinen lapsena niin ei ehkä ole tajunnut että oma lapsi ei olekaan samaa maata ja ja se "itsenäisyys" onkin ollut salailua ja välttelyä ja vetäytymistä. Jatkossa lapsen kuntoutuminen tulee vaatimaan vanhemmilta todella paljon, käytännössä edessä lienee jommalle kummalle työpaikan vaihto jos ei sitten esim. isovanhempia saada apuun huolehtimaan tytöstä aamuin ja iltapäivin. Koulun aamu- ja iltapäiväkerhotkin ovat vaihtoehto, opettajien kanssahan voi sopia että valvovat välipalan syönnin.

 

[QUOTE="vieras";26037674]Ööh, onko tää nyt tottakaan... Lapsen BMI on tippunut alle kymmeneen [/QUOTE]

Aikuisten BMI-taulukko ei päde lasten kohdalla...

 

NYT AP! Älä kuuntele yhtään ohjetta enää tästä ketjusta. Itsen syyllistäminen on nyt ihan turhaa tässä vaiheessa. Nyt odotat vaan kunnes lastenpsykiatrinen hoito lähtee kunnolla käyntiin, siihen kyllä kuuluu myös vanhempien tapaamiset psykiatrin kanssa säännöllisesti. Siellä psykiatri antaa ohjeet myös vanhemmille, esimerkiksi vanhempien omat terapiat ja oma hoitoonhakeutuminen on hyvin monessa tapauksessa tarpeen. Näin pienen lapsen kanssa vanhemmat osallistuvat hoitoon todella paljon, ja pidetään lukuisia yhteisiä hoitokokouksia ja palavereja, ja osa lapsen terapiastakin voi olla yhteistä vanhempien kanssa. Perheterapiaa jne.

Teillä on nyt diagnosoitu perheessä vaikea sairaus, se voisi olla leukemia, se voisi olla mikä tahansa vakava, ilman hoitoa kuolemaan johtava sairaus. Nyt vaan koko perhe on jossain määrin sairas, joten koko perhe tarvitsee hoitoa. Ottakaa apu vastaan, mutta ammattilaisilta, ei tästä haaskalintulaumasta!

 

No ei tuon ikäinen ja pituinen kyllä 40 kiloakaan normaalisti paina.

Oma samanikäinen ja samanpituinen tyttö tosiaan painaa 25,9. Ja painoa tarkkaillaan koska on hoikka, mutta koska paino on kuitenkin koko ajan noussut suhteessa pituuteen, niin mitään aihetta varsinaiseen huoleen ei ole.

MUTTA TOKI 8 kiloa vähemmän olisi kyllä shokeeraavaa ja AIVAN VARMASTI HUOMAISIN jos tyttö niin paljon laihtuisi.

Kyselen siis, miksi ja kuka seuraa lapsenne painoa? Meilläki esikoinen, tosin poika, on ollut aina hyvin hoikka eli esim nyt 13v 165cm ja 47kg, mutta kun on kasvanut omilla käyrillään ja syö hyvin, niin koskaan kukaan ei ole tosiaankaan sanonut, että pitäis seurata, saati että olis syytä huoleen.

 

[QUOTE="hohhoijaa";26042262]Aikuisten BMI-taulukko ei päde lasten kohdalla...[/QUOTE]

Ei, mutta kyllä se laskukaava on sama. Eli ap:n lapsen painoindeksi on alle 10 (9.7).
Vertailua ei vain voi tehdä aikuisten taulukkoon, vaan lasten, jossa tuon ikäisen / kokoisen / sukupuolisen lapsen normi indeksi on 13,7 - 19,1. Alipainon raja kiloina 25,3.
Eli aika roimasti on laihempi.

Ei kai se automaattisesti ole syyllistämistä, jos ei oikeasti pysty käsittämään, miten tuollainen tilanne on päässyt syntymään noin pienen kohdalla?

 

Kyselen siis, miksi ja kuka seuraa lapsenne painoa? Meilläki esikoinen, tosin poika, on ollut aina hyvin hoikka eli esim nyt 13v 165cm ja 47kg, mutta kun on kasvanut omilla käyrillään ja syö hyvin, niin koskaan kukaan ei ole tosiaankaan sanonut, että pitäis seurata, saati että olis syytä huoleen.

Koska lapsen paino on alhainen suhteessa pituuteen, punnitsee kouluterveydenhoitaja hänet muutaman kerran vuodessa.

Lisäksi me punnitsemme hänet kotona (kouluterveydenhoitajan neuvon mukaisesti) kerran kuukaudessa.

Paino on sinänsä ko lapselle ok ja se on noussut pituuden mukana (ollut vauvasta asti miinuskäyrällä), mutta koska se on kuitenkin selkeästi alhainen, on syytä tarkkailla, että paino ei pääse putoamaan.

 

Syyllistyminen ja itsesääli ei todellakaan auta eikä niihin voi tai ole edes syytä jäädä rypemään. Tosiasia kuitenkin on, että vaikka anorektikko todella on (alkoholistin lisäksi) paras salailija, peittelijä ja valehtelija, 9-vuotias on keskivertoanorektikkoa vuosia nuorempi, eikä salailun silloin tulisi onnistua noin helposti ja noin pitkään.

Vaikka ruokailun olisikin kuvitellut sujuvan itsenäisesti (voin koettaa ymmärtää), 9-vuotiaan netin käyttöä tulee valvoa. Tavallisesti noin pientä tyttöstä tulee kyllä myös halailleeksi tai "pukeneeksi" (yhdessä pukeutuminen, vaatteen sovittaminen jne.), jolloin huomattavan alipainon huomaisi. Teini voi helposti vältellä noita tilanteita, mutta lapsi on lapsi.

Tarvitsette aikaa paitsi sopeutua myös elää arkea tyttönne kanssa. Ja usko pois: tyttösi on kyllä huomannut, kuinka tärkeää sinulle on pysyä hoikkana ja kuinka kartat lihomista. Ei sitä tarvitse suoraan sanoa tai ääneen huudella, kyllä se vaan välittyy ja lapsi on fiksu. "Vika" ei varmasti silti ole yksin sinun, ei missään nimessä. Tuosta asenteesta lapsi on vain saanut sopivasti tukea muualtakin välittyneeseen laihuuden ihannointiin.

Sulatelkaa uutista rauhassa,koettakaa olla hätääntymättä. Tyttö on niin nuori, että voi hyvinkin toipua myös henkisesti nopeammin kuin pidempään sairastaneet ja muutenkin vaikeassa iässä olevat teinit. Ette kuitenkaan voi enää antaa tytölle niin paljoa vapauksia kun olette nyt tehneet, arjen on muututtava.

Voimia, kaikkea hyvää! Käy lukemassa Against pro ana -blogia jos jaksat. Se ei enää päivity, mutta siellä on valaisevia postauksia anorektikon todellisuudesta ja siitä toipumisesta.

 

Kyselen siis, miksi ja kuka seuraa lapsenne painoa? Meilläki esikoinen, tosin poika, on ollut aina hyvin hoikka eli esim nyt 13v 165cm ja 47kg, mutta kun on kasvanut omilla käyrillään ja syö hyvin, niin koskaan kukaan ei ole tosiaankaan sanonut, että pitäis seurata, saati että olis syytä huoleen.

Ja TEILLÄ ei myöskään mitään syytä huoleen ole.
ISO-BMI mittari on lapsen iän huomioiva lasten painoindeksi. Se antaa teidän poikanne mitoilla tuloksen

"Aikuista vastaava painoindeksi on noin 19.8 kg/m2.
Lapsi on normaalipainoinen.
Tämän lapsen normaalipainon alue on 41.3 - 58.8 kg."

Vastaavalla mittarilla meidän lapsemme on lievästi alipainoinen ja siksi siis painoseurannassa.

 

Koska lapsen paino on alhainen suhteessa pituuteen, punnitsee kouluterveydenhoitaja hänet muutaman kerran vuodessa.

Lisäksi me punnitsemme hänet kotona (kouluterveydenhoitajan neuvon mukaisesti) kerran kuukaudessa.

Paino on sinänsä ko lapselle ok ja se on noussut pituuden mukana (ollut vauvasta asti miinuskäyrällä), mutta koska se on kuitenkin selkeästi alhainen, on syytä tarkkailla, että paino ei pääse putoamaan.

Kiitos vastauksesta. Tässä on varmaan aika isoja eroja paikkakuntien/terkkojen välillä, kun mä oon aina kuullut, että oleellista on tuo oma käyrä ja sen mahdolliset muutokset (ellei olla todella kriittisillä rajoilla). Omaa esikoista ei virallisesti mitattu ekan ja vitosen välissä, mut omien kotimittausten perusteella sun tytön mitoissa (eli en siksi osaa pitää erityisen alhaisena) ja muutekin kun tuttavapiirissä on paljonkin hoikkia, sinänsä sopusuhtaisen näköisiä lapsia (esim 5lk tytön kaveri on 146cm ja 30kg, mut siro tyttö eli ei mun silmään edes laiha, vaan 'normaali'), en oo koskaan kuullut, et kenelllekään olis noin ohjeistettu, siksi kyselin.

 

Ensiksikin, otan osaa. Voi tulla pitkä matka siihen että tyttäresi on taas terve, tai sitten koko juttu on ohi tämän sairaalakäynnin jälkeen.
Suosittelen lukemaan kirjan: Tapa Minut Äiti, kirjoittaja: Marianne Käcko.
Se on oikein hyvä kirja siitä, mitä äiti voi joutua kohtaamaan kun lapsi sairastuu (jo ala-aste ikäisenä) anoreksiaan.

 

Tyttäreni koulun terveydenhoitaja saattaa tosiaan olla tarkempi kuin monissa muissa kouluissa. Ja hyvä niin, vaikka itse en uskokaan, että meidän tyttömme kohdalla olisi mitään aihetta huoleen. Hän nyt on ollut vauvasta alkaen hoikka ja se on hänen normaali ruumiinrakenne. Näin on myös koulun terveydenhoitaja sanonut. Mutta siitä huolimatta painoa hieman seurataan. Ja myös ISO-BMI mittarin mukaan hänen toimintansa on juuri kansainvälisten ohjeiden mukaista.

"Aikuista vastaava painoindeksi on noin 16.6 kg/m2.
Lapsi on lievästi alipainoinen. Jos lapsi on täysin terve, tilannetta voi seurata laskemalla lasten painoindeksi kerran kuussa. Jos painoindeksi vielä laskee tai lapsi on väsynyt, hänellä on vatsavaivoja tai muita oireita, on syytä käydä lääkärissä.
Tämän lapsen normaalipainon alue on 26.5 - 38.3 kg."

Oikeasti tämä ISO-BMI on paljon parempi kuin suomalaisten neuvoloiden käyrät.

Ottaa huomioon lapsen iän, pituuden ja painon ja kääntää lukeman aikuisten BMI.tä vastaavaksi luvuksi (jota aikuisten on näin ollen helpompi ymmärtää)

 

Ensimmäiseksi pahoittelut aloittajalle. Lapsenne on sairastunut VAKAVAAN sairauteen ja tulevat vuodet ovat perheellenne todella rankkoja. Jaksamista siihen.

Komppailen..
Todella paljon voimia teidän perheelle.
Tiedän mitä helvettiä tuo varmasti on perheelle, mutta vähintään yhtä raskasta se on sairastuneelle itselleen. Tiedän sen, koska sairastuin itse anoreksiaan kuudennella luokalla. Olen nykyisin 19-vuotias ja 4kk ikäisen tyttövauvan äiti.
Vointini alkoi kohentua vasta raskaaksi tultuani, joten teillä voi todellakin olla vuosien taistelu edessä..

Älä ap syyllistä itseäsi, sinä et voi enää asiaa muuttaa tai jossitella.
Musta muidenkin on turha kauhistella et kuinka ap ei ole asiaa aiemmin huomannut. Anorektikon mieli on uskomattoman kiero ja anorektikot ovat mestareita peittelemään sairauttaan ja valehtelemaan.

Tärkeintä on nyt vain olla lapsesi tukena.
Enkeleitä teille!

 

[QUOTE="eee";26037823]Joo-o, oliskohan provo. Osastolle otetaan yleensä siinä vaiheessa, kun paino tippuu alle 40 kilon. Tuon pituinen tyttö ei todellakaan ole enää hengissä 18 kilon painoisena.[/QUOTE]

No tää riippuu ihan henkilön pituudesta, ruumiinrakenteesta ja siitä että huolestuuko kukaan. Ei todellakaan jokainen alle 40 kiloinen joudu osastolle. Itse ylitin 40 kilon painon vasta joskus 19-vuotiaana, kuitenkin oon yli 160-senttinen... Ja ei, mulla ei oo koskaan ollut syömishäiriötä. En tiedä mitä painoin 136-senttisenä vai minkä mittainen se ap:n tyttö oli, mutta en taatusti mitään lähellekään 40 kiloa.

Voimia ap:lle, on varmasti aivan älyttömän rankkaa. Suosittelen hakemaan ammattiapua teille vanhemmille, että voitte käsitellä tytön sairastumiseen liittyvät tunteet ettei ne jäisi painamaan.

 

Kyselen siis, miksi ja kuka seuraa lapsenne painoa? Meilläki esikoinen, tosin poika, on ollut aina hyvin hoikka eli esim nyt 13v 165cm ja 47kg, mutta kun on kasvanut omilla käyrillään ja syö hyvin, niin koskaan kukaan ei ole tosiaankaan sanonut, että pitäis seurata, saati että olis syytä huoleen.

eiköhän tuo ole aivan normaali teini. laihojahan ne on tuossa iässä. en kuvailisi "hyvin hoikaksi".

 

Voi miten osaisinkaan pukea sanoiksi ne tunteet juuri nyt joita koen lukiessani tätä ketjua. Olen niin pahoillani kaikista näistä syyllistävistä kommenteista. Kuinka helppoa se onkaan lyödä lyötyä. Tietää asioista joita ei ole sanottu mutta on luettu rivien välistä. Kuinka helppoa se onkaan puhua, että normiperheessä ei sitä ja tätä ja tuota tapahdu vaan perheessä joissa ei huolehdita jne...

Tällä palstalla oli ongelma mikä hyvänsä aina löytyy ihmisiä jotka nostattaa vain omaa minäänsä. MINÄ, MINÄ, MINÄ. Minä olen täydellinen ja tiedän kaikkiin ongelmiin täydellisen ratkaisun. Eikö enää löydy mitään empatiaa, rinnallaelämistä, tukemista, auttamista, kuuntelemista... Löytyykö enää ihmisiä jotka toivovat toiselle ihmiselle hyvää, jopa parempaa kuin mitä itse on saanut? Olen niin kyllästynyt pelkkiin ongelmanratkaisijoihin. Ihminen on omassa kriisissä ihan tarpeeksi haka syyllistämään itse itsensä. Tarviiko muidenkin tehdä niin?

Toivotan ap:n perheelle voimia ja jaksamista kriisissänne. Asia on jo tapahtunut ja nyt tällä hetkellä kannattaa keskittyä vain siihen miten siitä selviätte ja saatte tyttönne kuntoon.

 

Pieni syyllisyydentunto on kyllä varmaan ihan paikallaan, jotta voi ymmärtää vanhempana olevansa jollain lailla itsekin vastuussa, ja voi korjata toimintaansa. Mutta tietenkään siihen syyllisyydentuntoon ei pidä jäädä rypemään, vaan todella ottaa itseä niskasta kiinni ja ryhtyä toimimaan toisin.

Kuten tässä ketjussa on monesti sanottu, on sinänsä hälyttävä merkki (kuten ap itsekin äimisteli), että 9-vuotiaalle on voinut käydä näin; että hän on syönyt iltapäivisin yksin, että häntä ei ole halattu (tai ainakaan halatessa tajuttu miten laiha hän on), että hän on saanut surffata netissä itsekseen tavalla, jota monissa perheissä ei sallittaisi edes 14-vuotiaalle.

Anoreksia on erittäin syvä psyykkinen häiriötila, varsinkin näin nuorena alkaessaan, joten jos nyt oikeasti ap haluaa lapsensa pelastaa, on syytä tehdä isoja liikkeitä. Onko se nyt ihan varma juttu että ne autot ja muu elintaso ja etenkin ne "vanhempien harrastukset" ovat riittävä syy antaa oman lapsensa kuolla huolenpidon puutteeseen? Tarvitsette isoja muutoksia. Lastenpsykiatrit ja terapeutit voivat auttaa vain hyvin vähän, mikäli lapsen perhe ei ole riittävän sitoutunut lapseensa ja lapsen auttamiseen. Toki jos näin on, on parasta sitten hylätä lapsi ja antaa hänet huostaan, jolloin hänen paranemistodennäköisyytensä kasvaa. Olen oikeasti sitä mieltä, että nyt tarvitaan vanhemmilta tinkimistä harrastuksistaan, työajastaan, ja myös taloudellisia uhrauksia, jos siis todella haluatte tyttärenne selviävän hengissä.