PyryPetterille vielä neuvonnasta:
Kotitehtävät kirjoitetaan juurikin sitä varten, että sosiaalityöntekijä voi sitten tietojen pohjalta tehdä kotiselvityksen. Kotiselvityksen runko voi olla vaikka seuraava: 1)Henkilötiedot 2) Sosioekonominen tilanne 3)Terveydentila 4)Taustatiedot ja suhteet omaisiin 5)Motiivit ja lasta koskevat toiveet 6)Kasvatuskyvyt ja valmiudet kansainväliseen adoptioon 7)Työntekijän arvio 8)Kuvaus asian valmistelusta.
Sosiaalityöntekijälle voisitte esimerkiksi kirjoittaa kuvauksen lapsuudesta, koulutuksesta, ammatinvalinnasta, sukulaisista ja parisuhteesta. Samoin voisitte kirjoittaa ajatuksianne kasvatuksesta ja siitä mitä lapsettomuus/perhe ovat teille merkinneet.
Kotiselvitys on hyvä tehdä maaneutraaliksi jos ei ole jotain erityistä syytä valita jotain tiettyä maata. Käytännössä maavalinta olisi kuitenkin hyvä olla tehtynä ennen neuvonnan valmistumista, sillä adoptiolupaa haetaan palveluntarjoajan kautta. Palveluntarjoajan valinnalla sitten jo sulkee useita maita pois. Joillain mailla on vaatimuksia kotiselvityksen suhteen, joten siinäkin mielessä olisi hyvä olla kohtuullisen varma maasta, että osaa sisällyttää maan vaatimia asioita kotiselvitykseen.
Kotiselvitykseen tulee kirjatuksi minkäikäistä lasta toivotte ja voiko lapsella olla erityistarpeita. Jos haluatte adoptoida sisarukset, sitä täytyy olla käsitelty neuvonnassa ja sosiaalityöntekijän täytyy puoltaa sisarusadoptiota. Adoptiolautakunnalta haetaan sitten lupaa esimerkiksi yhdelle tai kahdelle lapselle. Tai kolmellekin. Adoptiolupa on tässä se keskeinen juttu, sisaruksia ei voi adoptoida jos lupa on vain yhdelle lapselle. Ja lautakunta ei myönnä lupaa sisaruksille jos se ei ole varma siitä että perhe on riittävän vahva ottamaan sisarukset vastaan.
Kotiselvitykseen kirjataan yleisellä tasolla minkälaisia erityistarpeita olisi valmis vastaanottamaan. Ruksittavaa listaa ei välttämättä tarvitse täyttää neuvonnassa mutta sosiaalityöntekijän voisi olla helpompi käsitellä erityistarpeita listan avulla. Varsinaisesti lista on työkalu palvelunantajille ja jossain tapauksissa kontaktimaille, he sitten kartoittavat perheitten valmiuksia erityistarveadoptioon sen avulla. Kontaktimaat vaativat usein erityistarvelapsen kohdalla, että kotiselvityksessä on maininta perheen valmiuksista erityistarveadoptioon.
