Adoptiota harkitsevien/alkutaipaleella olevien oma topic.

tytti92 Me täytetään tänä vuonna molemmat 29-vuotta. Sosiaalityöntekijä sanoi, että nuorilla on yleensä hyvät mahdollisuudet ja jonot ovat kuulemma lyhentyneet...toistaiseksi... kaikki hakijathan ovat samalla viivalla koko ajan, eli sillä ei ole mitään vaikutusta kauan kukakin on ollut jonossa.
Mutta me todella alettiin miettimään tuota vaihtoehtoa...olisi mahdollisuus todella saada se pieni vauva...tai sitten ei...

 

Hei tytti82 ja pure love! Kotimaan adoption yläikäraja lapsen(vauvan) saamiseen on se 40v, eli uskoisin niin että lähellä 37-38 ikävuotta neuvontaan mennessä voisi olla epävarmaa lapsen saaminen, mutta kolmikymppinen on ihan sopivan ikäinen! Itse olimme siinä *hetkinen, laskee* kolmenkympin ylittäneitä eli 32 ja 33v ekan neuvonnan aikoihin. odotusaika on siinä 3-5 vuotta.

Itse suosittelisin ekaksi sitä kotimaan adoptiota, jos iän ja muiden juttujen vuoksi sopisi, koska se ei sulje myöhemmässä vaiheessa kv-adoptiota. Tosin päin taas ei onnistuisi.

 

Aurinko paistaa, mutta masentaa!! Etelä-Afrikasta ei kai ole luvassa lapsitietoja seuraavaan 3 kuukauteen. Lakimuutos tuli, joten heillä menee aikaa uuden rekisterin kanssa, että kaikki lapset ehtivät mennä sen läpi. Oma odotus joutuu siis tauolle kuten monella muullakin. Joten nopea lapsitieto jäi pelkäksi haaveeksi .

 

Hei

Olisin vihdoin ilmoittautumassa mukaan keskusteluun, kun sain koko ketjun luettua. Olemme miettineet kotimaan adoptiota, jos sitä ei meiltä suljeta pois sairauksien vuoksi. Ikämme taitaa olla sinne puolelle ihan ok, kun olemme N28/M26. Olemme päättäneet lähteä suoraan adoptioprosessiin, koska minulla on lapsettomuustaustaa ja sen lisäksi tuleva raskaus olisi riskiraskaus.

Olemme miettineet asiaa jo monta vuotta, mutta nyt opiskelujen loppuessa kesällä aika alkaisi olemaan oikea. :heart:

 

Seelia77, harmillinen takaisku. Yritä vain ajatella, että kesä tulee ja kärpäset ja kolme kuukautta hujahtaa kuin huomaamatta. Koska teillä on paperit lähteneet? Onko Hesa vai IP?

Tämä prosessi on kyllä yhtä odotusta. Odota alkuinfoa, odota neuvontoja, odota lupaa, odota papereiden lähettämislupaa, odota esihyväksyntää ja sitten vimppana, odota 'natiaista' Mutta sekin aika sieltä vielä koittaa, kun odotellaan

UtiMaz, tervetuloa mukaan porukkaan!

 

Heippistä. Neljäs neuvontakerta takana. Seuraavaksi luvassa kotikäynti toukokuulle. Neuvonta on sen jälkeen ohi, mutta menemme vielä syksyllä semmoiseen ryhmäneuvontaan tai mikä nyt onkaan nimeltään. Ja ollaan siis nyt vihdoin tehty päätös siitä, että todella haetaan sisaruksia Etiopiasta. Pitkään tuota on pyöritelty, muttei pyöritellä enää. Ollaan oltu Interpediaan jo alustavasti yhteyksissä ja pitivät meidän kannalta ihan realistisena vaihtoehtona tuota. Positiivisella mielellä siis mennään meillä.

 

Moi vaan kaikille pitkästä aikaa ja tervetuloa minunkin puolestani kaikki uudet!
Meidän kotikäynti meni hienosti. Eikä muuten käynyt keittiötä ja olohuonettä pidemmällä. Kurkisti mahd. lastenhuoneeseen ja sillä selvä. Turhaan siis jännitin. :saint: Mie taas tavalliseen tapaani höpötin niin paljon, että sossutädillä jäi varmaan puolet kyssäreistä tekemättä. Se mukava uutinen saatiin tietää, että syksyllä olisi sitten tarkoitus saada meidän kotiselvitys valmiiksi tai sitten on sen lukukerta.
Palveluntarjoajan valinta mietityttää. Itse ajattelen Etelä-Afrikkaa. Jostain luin, että siellä on tämän kesän jalkapallokisojen takia hommat seis. Ainakaan hakumatkalle ei tänä kesänä pääse.
Mutta meillä se on vielä tulevaisuudessa vasta. Kerkee tulla toisetkin jalkapallokisat sinne
Joko palveluntarjoaja pitää olla selvillä kotiselvityksen valmistuessa?

 

Sen verran piti tuohon esittelyyn lisätä, että olemme menossa adoptioinfoon pelalle huhtikuun alussa. Neuvonnan pitäisi alkaa viimeistään kolmen kuukauden päästä. Olemme miettineet pitkään lähteäkkö kotimaan vai ulkomaan adoptioon . Ensin kiinnostuimme Kiinasta, mutta pitkät jonot ja 30 v. ikävaatimus sai meidät luopumaan ajatuksesta. Tällä hetkellä Etelä-Afrikka tai Kolumbia olisivat meitä eniten kiinnostavat maat. Olemme avoimia kummallekin vaihtoehdolle riipuen siitä, mitä meille adoptioneuvonnassa suositellaan.

 

Joko palveluntarjoaja pitää olla selvillä kotiselvityksen valmistuessa?

Juu viimeistään silloin kun kotiselvitys on valmis, koska adoptiolupaa haetaan aina palvelunantajan kautta. Neuvonnan antanut sosiaalityöntekijä lähettää kotiselvityksen valitulle palvelunantajalle, joka sitten lähettää taas seuraavat toimintaohjeet hakijaperheelle.

 

Onko kenelläkään tietoa miten kotimaan ja kansainvälisen adoption adoptioneuvonnat eroavat toisistaan?

 

UtiMaz, ymmärtääkseni kotimaan ja kv-adoptioneuvonta ei eroa juurikaan muuten kuin ajallisesti, eli kotimaan neuvontoja on harvemmin (esim puolen vuoden välein). Kotimaan adoptiossahan neuvonta-aikakin lasketaan ns. odotusaikaan eli siinä ei ole samalla lailla kiirettä neuvonnan loppuun saattamiselle (koska ei ole mitään seuraavaa paikkaa minne jonotetaan). Tosin joissain suuremmissa kunnissa (ainakin helsinki) kotimaan ja kv-adoptioneuvonnan antaa eri taho, joten siellä on pakko tietää jo neuvontaa aloittaessa kumpaan suuntautuu. Muuten asian voi päättää vasta neuvonnan alkamisen jälkeen.
Ikänne puolestahan te soveltuisitte hyvin myös kotimaan adoptioon ja jos olette kiinnostuneita vauva-ajan kokemisesta niin silloinhan se voisi olla teille hyvä vaihtoehto. Nykyisin kokonaisaika neuvonnan aloituksesta lapsen saamiseen voi mennä sekä kotimaan että kv-puolella aika samaan, varsinkin jos toiveissa on pieni, terve lapsi. Osassa maista kv-puolella menee jopa pidempään. Ja tosiaan lupaa hakiessa täytyy palvelunantaja olla tiedossa, ei välttämättä kohdemaa.

 

Tahtoo avautua! Minusta on yleisesti ottaen erittäin mukavaa keskustella adoptioaikeistamme ja vastata tuttavien kysymyksiin. Mutta nyt on alkanut sappi kiehumaan yhden tietyn asian suhteen.

Kysyttäessä prosessin kestosta, vastaan aina, että menee vuosia ennenkuin tässä saadaan niitä lapsia. Kerron sitten tarvittaessa prosessin kulusta jotain. No, kun tapaan ihmisen noin kuukauden kuluttua uudestaan, hän kysyy intaantuneena, että "Joko te nyt pian lähdette hakemaan niitä lapsia?" Minä yritän kärsivällisesti selittää, ettei niitä lapsia noin vain haeta ja kuten jo kerroinkin, niin tässä menee vielä vuosia. Ihminen myöntelee. Kuukauden kuluttua tapaamme jälleen ja hän kysyy kuulumisia. Mainitsen käyneemme neuvonnassa ja siitäpä hän heti intoutuu tiedustelemaan: "No nytkö te sitten lähdette hakemaan niitä lapsia?" Ja taas väännän rautalangasta, että ei se homma nyt ihan niinkään toimi. Sama toistuu n+1 kertaa ja lopulta mun korvista nousee savua.

Miten vaikeaa on käsittää, että jos kerron homman vievän VUOSIA, niin se myös tarkoittaa VUOSIA? En voi mitenkään taikoa niitä lapsia meille heti huomiseksi, enkä edes ensi viikoksi.

Onko kohtalotovereita? Vai olenko ainoa, jolle on käynyt näin ja jota asia hivenen alkaa jo nyppimään?!

 

Lumitytti, voin kuvitella ärtymyksesi! :headwall: Itse en ole tuohon vielä törmännyt, ehkä siksi että olemme kertoneet adoptioaikeista vain ihan lähipiirille jotka oikeasti ymmärtävät että kyse on useista vuosista. Taisin jopa hieman liiotella tuota aikaa että varmasti ymmärtävät ettei mitään tapahdu ihan lähitulevaisuudessa. Ajattelin puhua asiasta muille tutuille yms. vasta sitten kun paperit ovat lähteneet kohdemaahan, siinäkin on varmasti ihan tarpeeksi aikaa sisäistää uutista joskus mahdollisesti tulevasta lapsesta...

 

Meidän sukulaiset ovat sisäistäneet hyvin adoptioprosessin keston. Ja me ollaankin annettu heille aika pessimistinen kuva siitä, ihan vain etteivät turhaan odottaisi liian aikaisin mitään tietoja (enkä enää halua itsekään sitä ajatella kovin ruusuisesti). Kyselevät harvakseltaan, että mitä kuuluu vai kuuluuko mitään.

Joskus puhuisin mielelläni enemmänkin tuttujen kanssa näistä, mutta adoptio on heille tottakai aika vieras asia siihen asti, kun lapsi oikeasti tulee heidänkin elämäänsä. Olen tosin huomannut viime aikoina, että tietyt sukulaiset ovat alkaneet ihan uudella tavalla kiinnostua ajatuksesta. Nämä ovat niitä, joiden piti hieman pidempään sulatella ajatusta adoptiosta. Tuntuu aika hienolta, että nimenomaan he ovat nyt eniten kiinnostuneita tulevasta perheenjäsenestä.

 

Meilläkin on tuota adoptiotietoa vielä pantattu, kunnes saamme paperit oikeasti maahan. Eli vain lähipiiri tietää. Johtuu varmaankin enemmän omasta skeptisyydestäni, eli niin kauan kaikki on vielä todella epävarmaa, kunnes paperit lähtevät maailmalle. Joskin tiedän, ettei mikään ole sittenkään kiveen kirjoitettu, mutta ehkä sitten uskaltaa jo hiukan henkäistä. Mutta on tässä alkutaipaleella niin monta kohtaa, joka voi mennä vikaan, ettei kaikkia tullut edes ajatelleeksi prosessia aloitellessa. Eikä nämä hidastuneet ja ruuhkautuneet prosessit yhtään auta tilannetta.

Mutta kyllä varmaan x-kertaa saa vastata kysymykseen "joko te nyt lähdette hakumatkalle", että varmaan pitää useammin kuin kerran nielaista sanat takaisin.

Meillä oli tulevat isovanhemmat keskiviikkona Pelassa Yhteiset Lapsemme- järjestämässä "isovanhempien Iltapäivä"- tapahtumassa. Tykkäsivät kovasti ja oli kyllä hyödyllinen sekä heille että meille Ollaan asioista kerrottu moneen kertaan ja aina ne tuntuvat tulevan ihan uutena tietona. No, nyt olivat käyneet kuuntelemassa 4h luennon ja oli kyllä ihana kuunnella, kun kertoivat innoissaan ja "asiantuntevasti" miten lapsen kanssa pitää alussa toimia ja mitä lapset ovat todennäköisesti kokeneet alkuelämänsä aikana. Suosittelen kyllä lämpimästi jos jollain on samoja "informatiivisia" ongelmia. Parasta oli, kun me emme olleet mukana vaan he saivat "ylpeinä" kertoa meile omaa tietämystään. Täytyy sanoa, että yhdessä päivässä tuli adoptiosta enemmän yhteinen, kuin koko alkuprosessin aikana.

 

Huomasittekos Pelan uudessa tiedotteessa luki nyt että:
"Laajennamme yhteistyötämme Kiinan kanssa special-needs adoptioihin tämän vuoden aikana"
Wautsi, hieno homma! Tuolla Kiinan sn-puolella ymmärtääkseni odotusaika saattaa jäädä todella lyhyeksikin riippuen lapsitoiveesta, ja osan erityistarpeet saattavat olla todella pieniä (osan taas todella vaikeita). Odotan todella mielenkiinnolla mihin suuntaan tuo homma lähtee rullaamaan, vaikka itse emme edelleenkään taida Kiinan kriteereitä täyttää.

 

Onnia: Itse raahasin koko oman perheeni (tulevat isovanhemmat ja täti) tuonne keskiviikon tilaisuuteen... tai no raahaamisesta nyt ei ehkä voi puhua, kun ihan mielellään lähtivät. Omasta puolestani voin kanssa suositella kyseistä infopläjäystä, koska jotenkin ihan toisella tavalla suhtautuvat nyt koko prosessiin ja tiedostavat sen, mitä tulee olemaan edessä. Ja tuli siellä jotain uutta vastaan itsellekin. Ja yhdyn kyllä täysin tuohon viimeiseen lauseeseesi! :heart:

 

Tosi hienoa, jos erityistarveadoptiot Kiinasta alkavat taas toimia. Me täytämme Kiinan kriteerit jo muuten, mutta omaisuutta puuttuu jonkun kymppitonnin edestä. Mistähän sitä omaisuutta saisi haalittua. Tietääkö muuten joku, onko omaisuusraja 60 000 euroa vai dollaria? Täysin omaa sen pitää ilmeisesti olla, eli talosta kelpaa vain se osa, joka on jo maksettu?

 

No olisipa kiva jos Suomeen saataisiin nämä sn-adoptiot toimimaan eri maiden kanssa. Omaisuudeksi lasketaan se osa taloa, mikä on maksettu (talon arvo nyt - velka) + auto + kaikki irtaimisto kotoa + säästöt + osakkeet yms. Veikkaan että 60 000 on dollareissa, ja jossain vaiheessa ainakin euroina summa kuulosti pienemmältä.

Kiitos tsemppauksesta! Tuntuu aina typerältä masentua parin kuukauden odotuksen pidennyksistä, mutta tällaista tämä on. Kokonaisodotusthan voisi joka tapauksessa olla sama. Nyt jo vähän valoisampi olo taas, ja ajatukset muissakin kuin adoptiojutuissa . Kesäloma tulee =).

 

Hyvä uutinen Kiinasta! Varmasti monet Kiinan jonoissa jo olevatkin huokaisevat tästä mahdollisuudesta.

Noita isovanhempien tilaisuuksia saisi olla enemmänkin ja eri puolilla Suomea. Valitettavan Helsinki-keskeisiä adoptiopalvelut nykyään ovat.

 

Styranki: Samaa mieltä tuosta, että tilaisuuksia voitaisiin järjestää ympäri Suomea. Meilläkin meni tuohon reissuun koko päivä: aamulla lähdettiin ajelemaan Helsinkiin ja pimeässä saatiin ajella loppumatka kotiin päin. Ja seuraavana aamuna pirteänä töihin. |O Nyt sentään tilaisuus alkoi vasta klo 13, eikä tarvinnut ihan kukonlaulun aikaan startata. Tuli ihan lapsuus mieleen, kun edellisestä "perhematkasta" oli kuitenkin kulunut jo jokunen vuosi. =)

 

Näytti olevan dollareina 80 000 tuo omaisuusvaatimus. Saa nyt sitten nähdä, millaiseksi kurssit valuuttojen välillä muuttuvat esim. noitten Kreikan ongelmien takia. Voi hyvinkin nousta yli tuon 60 000 euron tuo summa.

Minä vietin tänään pitkän tovin vihon ja kynän kanssa ja sain kuin sainkin laskettua omaisuutemme juuri tuohon 60 000 euroon. Mutta lopuksi listassa oli jo kompostit, lelut, kansallispuvut ja juhla-astiatkin, että aika epätoivoiseksi meni. Mietin vain tuota, miten esim. talon arvo lasketaan. Itsekö summa arvioidaan,vai miten homma toimii? Me ostimme tämän talon jokunen vuosi sitten 122 000 eurolla, mutta sen jälkeen olemme remontoineet aika paljon, mutta toisaalta asuntojen arvo on tainnut laskea. Että mikähän se tämänkin arvo mahtaa olla... Pitäisikö pyytää kiinteistönvälittäjä ilmaiselle arviointikäynnille.

 

Meille tuli lisäselvitys pyyntö lautakunnasta, että luvan saanti sitten venähtää. Itse ajattelisin niin, että talosta oleva laina ja talon sen hetkinen arvo --> sen erotus katsotaan omaisuudeksi. Talon osalta. Enkä usko, että asiaan niin tarkasti puututtaan. Meillä tarkastettiin lainat ja itse arvioimme talomme arvon, joka kotiselvitykseen kirjattiin. Ei se ole niin tarkkaa. Meillä on kyllä oma tontti joka tietty nostaa talon arvoa. Ja sitten autot. Mutta autojenkin arvo laskee kaiken aikaa. Tärkeintä on varmaan, että lainan lyhennysten ja menojen lisäksi pystyy elättämään tulevan adoptiolapsen myös. Jos Kiinaa todella mietitte, en usko, että se jää kiinni omaisuudesta, jos muutamasta tuhannesta on kyse. Itse arvioitte talonne hiukan ylöspäin! Jos vaan asuntolainaa on vähempi kuin talon arvo.

 

Voi harmi, Kansku! Toivottavasti saatte sen tehtyä nopeasti ja saatte pian uuteen käsittelyyn. Joutuuko lisäselvityspyynnön kanssa odottamaan taas saman ajan vai pääseekö "jonon ohi"?

Tuo omaisuuden arviointi on kyllä hankalaa, mutta kyllä irtaimistostakin kertyy yllättävän suuria summia. Ja tottakai siihen kannattaa laskea kompostikin, kaikki vaan mikään vähääkään viittaa rahalliseen omaisuuteen.
Me ainakin arvioitiin talo ja omaisuus itse eikä oltu yhtään puolueellisia B) .

 

Ou nou.. Me arvioitiin omaisuuteen vaan asunto, autot, osakkeet ja pankkitilin sisältö. :headwall: