Adoptiota harkitsevien/alkutaipaleella olevien oma topic.

Olipa hyvä se eilinen lääkäriluento adoptiolapsen terveydentilasta. Käytiin vielä kotona miehen kanssa se sieltä saatu tausta- ja terveydentilalomake ja samoilla linjoilla ollaan sen suhteen mitä oltais valmiit hyväksyyn. Sekin oli helpottava tieto että jo ennen kuin lapsitietoja tulee kenenkää hyväksyttävästi niin lääkärit suomen päässä katsoo lapsen tietoja. Eikä yleensä lapset oo ku 1-3 erityisyyttä omaavia eli jos ruksiiki usemmman mitä ois valmis hyväksyyn ei ne kaikki tule varmasti sillä lapsella olemaan.
Ärsyttää ku yks hyvä ystävä ei voi millään ymmärtää tätä että ollaan oikeesti haluamassa adoptioon eikä hoitoihin. Mikähä siinä on nii ihmeellistä ja hankalaa ymmärtää. Tämä on meidän päätös, meidän elämä ja olisi kiva jos hänkin voisi kunnioittaa meidän päätöstä : /
 
Hei!

Minulla oli hakumatkalla Becon kantoreppu 2 vee lapselle. Oli tosi näppärä, ja lapsi viihtyi siinä hyvin rallatellen. Varsinkin koneen vaihto, ja lentokentillä kulkeminen sujui noin kivasti. En tiedä, miten niistä olis edes muuten selvinnyt :).
 
Ergo, Manduca ja Patapum ovat ainakin hyviä kantoreppuja kaikki. Olen kantanut vielä kolmevuotiastakin satunnaisesti, vähän yli 15 kg painavaa lasta. Erityisesti luonnossa liikkuessa ja vieraissa vilkkaissa paikoissa (vieraat kauungit, isot tapahtumat tms.) reppu on meillä ollut tosi hyvä juttu. Monesti otimme mieluummin repun kuin rattaat. Lapsi käveli niin paljon kuin jaksoi ja pyysi kyytiin sitten kun hyytyi.

Yksivuotiasta voi vielä kantaa vatsapuolella, lapsi kantajaan päin. Se onkin lapselle kaikkein turvallisin tapa kun lapsi näkee vanhemman kasvot ja saa hänestä tarvittaessa turvaa. Lentokentillä ja muuten ihmisvilinässä se on tosi hyvä tapa saada lapsi lähelle. Kaksi-kolmevuotiasta on sitten jo helpompi ja kevyempi kantaa selkäpuolella. Ei-puhuvaa lasta ei ole yksin liikkuessa oikein kiva kantaa selkäpuolella kun sinne ei oikein näe. Puhuvalta voi kysäistä, että onko kaikki hyvin ja mukavasti. Isommalle juuri adoptoidulle voisi olla kiva että isä kantaa selässä ja äiti kävelee lapsen vieressä, pitäen vaikka kädestä kiinni jos lasta jännittää.

Kun lapsen painon saa lanteille, ei painavampikaan kuorma tunnu pahalta. Jos mahdollista, kannattaa sovitella reppua ja huomioida säädöt. Jos kaksi hyvin erikokoista aikuista kantaa samalla repulla, olisi hyvä että säädöt riittäisivät ja reppu istuisi hyvin kummallekin kantajalle.

Jos lapsi ei ole tottunut reppumatkailija, tarvitsee kyytiin (erityisesti selkäpuolelle) laittamiseen toisen aikuisen apua. Kunhan lapsi tottuu ja on yhteistyössä, selviää repun kanssa helposti yksinkin. Liinailu liinaan tottumattoman lapsen kanssa voi olla aluksi aika haasteeellista. Varmasti sekin onnistuu, mutta sidontoja kannattaisi varmaan kunnolla harjoitella ennen hakumatkaa jonkun sopivan tutun lapsen kanssa. Uudelta lapselta nimittäin voi mennä hermot jos ensimmäistä kertaa yrittää mitään monimutkaisempaa sidontaa pitkän liinan kanssa.
 
Montako sisarusta sisarusadoptiossa tulee kerralla? Maksimi määrä?
Voiko useamman kuin 2 lasta adoptoida samalla kertaa sisaruksina? Entä voiko useita lapsia adoptoida ilman että ovat sisaruksia?
Paljonko sisarusadoptio maksaa ylimääräistä?
Mitä kaikkia tietoja sossussa kysellään?
Kiitos jo vastanneille etukäteen, kyselen lisää jos tulee mieleen :D
 
Vain sisaruksia voi adoptoida kerralla useamman, mutta myöhemmin voi aloittaa uuden adoptioprosessin ja adoptoida näin toisen lapsen. Ja voi toki adoptoida enemmän kuin kaksi kerrallaan, mutta siihen täytyy neuvonnassa valmistautua ja kotiselvitys täytyy olla puoltava sisarusadoptioon. Joka maalla on omat vaatimuksensa hakijoista ja sisarusadoptioon vaikuttaa niinkuin adoptioon yleensä moni asia. Esim. perheessä jo olevat lapset, terveydentila, varallisuus, ikä ym. Neuvonnassa käsitellään monia asioita, muummuassa parisuhdetta, motiiveja adoptioon ym. Sisarusadoptio on toki kalliimpaa, mitään tarkkoja lukuja en osaa sanoa kuinka paljon kalliimpaa, mutta luonnollisesti kuluja tulee enemmän. Suhteessa siihen , että adoptoi sisarukset kerralla, tulee se halvemmaksi kuin käydä kaksi adoptio prosessia läpi alusta loppuun.
 
Sisarusadoptiota varten pitää saada adoptiolupa lautakunnasta, esimerkikisi kahdelle tai kolmelle lapselle. Lautakunta ei sisaruslupia myönnä kovin keveillä perusteilla, perheen pitää olla vahva ja tukiverkot kunnossa. Käytännössä kahden sisaruksen odotusajat ovat monesta maasta melko pitkiä. Kolmen sisaruksen sarjoille on vaikeampi löytää koteja ja odotusajat kolmelle sisarukselle voivat olla kohtuullisen lyhyitä. Neljän sisaruksen adoptiosta Suomeen en ole ikinä kuullut, jenkkeihin niinkin isoja sisarussarjoja joskus adoptoidaan.

Olen kuullut, että sosiaalityöntekijä pitäisi hyvänä, että sisaruksia adoptoitaessa toinen vanhempi jäisi pitkäksi aikaa kotiin lapsia hoitamaan. Sisarusadoptio voi varsinkin heti adoption jälkeen olla tosi rankka kokemus koko perheelle, mutta toisaalta sitten voisi olla koko lauma "kerralla kasassa".
 
Sisarusadoptiota varten pitää saada adoptiolupa lautakunnasta, esimerkikisi kahdelle tai kolmelle lapselle. Lautakunta ei sisaruslupia myönnä kovin keveillä perusteilla, perheen pitää olla vahva ja tukiverkot kunnossa. Käytännössä kahden sisaruksen odotusajat ovat monesta maasta melko pitkiä. Kolmen sisaruksen sarjoille on vaikeampi löytää koteja ja odotusajat kolmelle sisarukselle voivat olla kohtuullisen lyhyitä. Neljän sisaruksen adoptiosta Suomeen en ole ikinä kuullut, jenkkeihin niinkin isoja sisarussarjoja joskus adoptoidaan.

Olen kuullut, että sosiaalityöntekijä pitäisi hyvänä, että sisaruksia adoptoitaessa toinen vanhempi jäisi pitkäksi aikaa kotiin lapsia hoitamaan. Sisarusadoptio voi varsinkin heti adoption jälkeen olla tosi rankka kokemus koko perheelle, mutta toisaalta sitten voisi olla koko lauma "kerralla kasassa".
Meillä ajatuksena on, että olen kotona itse pitkään, olenhan nytkin lapseni kanssa ja työni kykenen hoitamaan kotoa melko vähällä tuntimäärällä. Rahallisesti tullaan hyvin toimeen.
Onko kaikilla lapsilla tarkoitus olla omat huoneet, vai voivatko jakaa saman huoneen alusta asti perheen muiden lasten kanssa? Tietenkin todennäköisesti ainakin pienen nukkuu meidän aikusten kanssa samassa huoneessa niinkun biolapsetkin tekevät :)
 
Hei, Katylina! Kyselit sisarusadoptiosta ja kirjoitit tuossa yllä, että "olenhan nytkin kotona lapseni kanssa" . Ihan vaan tiedoksi, että Suomen käytäntö kansainvälisissä adoptioissa on aina se, että uusi sisarus/uudet sisarukset tulevat perheen nuorimmiksi lapsiksi. Siis jos perheessä on vaikka 4-vuotias lapsi, niin uudet sisarukset saavat olla tullessaan enintään 3-vuotiaita ja taas 0-3-vuotiaita 2 tai 3 sisarusta on takuulla vaikea saada tai ainakin odotusaika on toooooosi pitkä. Yhdenkin 0-3-vuotiaan ns. "ei-erityistarpeisen" lapsen odotusaika on nykyisellään monissa kohdemaissa 3-4 vuotta.

Adoptoitavien lasten ikä ei tietysti ole mikään ongelma, jos kanssasi kotona oleva lapsi on jo vaikka 15-vuotias....
 
Tähän vielä lisäisin tai esittäisin lisäkysymyksen, minulla ei ole faktatietoa asiasta, mutta on sellainen mielikuva ettei sisaruksia mielellään esitettäisi perheeseen jossa on jo (pieniä) lapsia. Kun adoptiolapsi tarvitsee perheessä erityisaseman, koska hän vaatii kuitenkin paljon enemmän kuin biolapsi, niin monessa paikassa ajatellaan ettei tällaisella perheellä ole resursseja ottaa adoptiosisaruksia.

Onko kaikilla lapsilla tarkoitus olla omat huoneet, vai voivatko jakaa saman huoneen alusta asti perheen muiden lasten kanssa? Tietenkin todennäköisesti ainakin pienen nukkuu meidän aikusten kanssa samassa huoneessa niinkun biolapsetkin tekevät :)
Huonejärjestelyistä olen saanut käsityksen että kodissa pitäisi olla mahdollisuus tarjota lapselle oma huone ainakin jossain vaiheessa, mutta biolasten kanssa huoneiden jakaminen voi olla hankalaa koska adoptiosisarukset eivät tietenkään ole heidän kanssaan samanikäisiä. Muutenkin tällaisten asioiden pohtiminen on siinä mielessä turhaa ettei kukaan voi tietää millainen prosessi kiintymyssuhteen muodostaminen on, ja varsinkin hieman isompien lapsien kanssa (joista sisarusadoptiossa yleensä on kyse, vanhin on usein lähellä kouluikää) täytyy varautua pitkään ja mahdollisesti vaikeaan prosessiin (ja yllättyä positiivisesti jos kaikki sujuu hyvin). Olen lukenut myös mielipiteitä joiden mukaan jokaisen adoptoidun lapsen tulisi nukkua vanhempiensa kanssa, jotta kiintymyssuhde muodostuisi mahdollisimman hyväksi. Mutta siis kirjoituksestasi ei ilmene montako lasta teillä on ja minkä ikäisiä he ovat, mutta jos teillä on alle kouluikäisiä lapsia niin todennäköisesti sisarusadoptio ei teidän kohdalla ole ainakaan lähivuosina mahdollinen.
 
Me aloitimme adoptioprosessin nuorimman ollessa 2.5- vuotias. Todennäköisesti hän on jo 9- vuotias kun saamme adoptio lapsen kotiin. Meiltä ei missään vaiheessa olla vaadittu omia huoneita järjestämään lapsille, vaan on sanottu että kaksi lasta voi jakaa hyvin huoneen. Toki pystymme joskus järjestämään oman huoneen myös, koska ikäero tulee olemaan suuri. Alussa lapsi nukkuu meidän vanhempien huoneessa. On sanottu, että kunhan on kodissa riittävästi tilaa lapsille niin se riittää. Minulla on myös sellainen mielikuva, että sisarusadoptio on pääasiassa lapsettomille pariskunnille. Mutta voin olla väärässä. Joka maassa on kyllä omat vaatimuksensa montako lasta perheessä saa olla ennen adoptiolasta.
 
Tietäisköhän joku onnistuisko tukiperheenä oleminen tällä välin kun lapsen tuloon on kuitenkin vielä se 3-7vuotta? vai sulkeeko ne tavallaan toinen toisensa?
Katylina jos asut pk-seudulla niin nythän on jotain tilaisuutta tulossa tuosta sisaruusasiasta täällä tietoa tilaisuudesta . Me ollaan ilmoittaudettu mukaan tuosta saa jonku todistuksen ties vaikka siitä olis jotain hyötyä :)
 
Viimeksi muokattu:
Isa77
Moi,

Kertokaa viisaammat; missä adoptiomaissa lapsettomuus on edellytys, missä etusijalla, missä ei väliä? Olemme lapsettomia, kyselen kokonaistilanteen hahmottamiseksi paremmin. Kiitos!
 
Palveluantajien sivuilla on joka maasta tietoa mitä kriteerejä hakijoitten on täytettävä, sieltä löytyy siis tietoa mikä kohde soveltuu lapsettomille parhaiten. Lapsettomat ovat siinä mielessä hyvässä asemassa, että kaikki kohteet ovat avoinna, mutta toki täytyy täyttyä muutkin kriteerit kuin lapsettomuus. Käsittääkseni tukiperheenä toimiminen on mahdollista adoptio odotus aikana. Jos ryhtyy tukiperheeksi siinä oli muistaakseni joku raja moneksikko vuodeksi täytyy vähintään siihen sitoutua ja jos lasta ei ole ihan heti tulossa, luulen että se on mahdollista.
 
Kertokaa viisaammat; missä adoptiomaissa lapsettomuus on edellytys, missä etusijalla, missä ei väliä? Olemme lapsettomia, kyselen kokonaistilanteen hahmottamiseksi paremmin.
Palvelunantajilta tosiaan saa ajantasaisinta tietoa, joittenkin perheitten/lasten kohdalla myös tunnutaan joustavan joistain kriteereistä.

Noin nopeasti mietittynä Intia, Thaimaa ja Kenia vaatisivat aika tiukasti hakijoilta lapsettomuus/riskiraskaustaustaa, näissäkin on tosin ollut myös poikkeuksia.

Lapsettomat ja lapsiperheet ovat suunnilleen samalla viivalla ilmeisesti Kiinassa, Venäjällä ja Hesan Etelä-Afrikassa.

Loput kontaktit sitten saattavat asettaa lapsettomia ja yksilapsisia perheitä etusijalle, ei tämä tosin kovin mustavalkoista taida olla. Eli Kolumbia, Interpedian Etelä-Afrikka, Etiopia ja Filippiinit ehkä priorisoivat lapsettomia perheitä.

Lapsettoman perheen kannalta tällä ei minusta ole kovin paljon merkitystä kuitenkaan, "etulyöntiasema" ei ole kovin merkittävä. Pikemminkin taitaa olla niin päin, että maat joissa on kovin tiukat kriteerit esimerkikis lapsiluvun suhteen ovat voineet rajoittaa hakijamäärää koska hakijoita on ollut enemmän kuin adoptiovapaita lapsia, Thaimaa nyt tulee ilmeisimpänä mieleen. Maat joilla on ollut lähimenneisyydessä vähemmän hakijoita tai suorastaan hakijapulaa, eivät ole niin tiukkoja tässä kriteerissä (Venäjä, Kiina SN, Hesan Etelä-Afrikka)
 
Olin aivan lukenevinani jostakin, että sisarusadoptiossa ainoastaan nuorimman tulevan tulee olla nuorempi kuin perheen biologinen lapsi? Tosin en kykene löytämään sitä mistään enää. Mutta toisaalta, koska ollaan melko pitkälti valmiita hyväksymään pitkän listan erilaisia erityistarpeita, niin tilanne varmaan helpottuu? laskeskelin pikaisesti miehen kanssa, että näillä näkymin ennekuin saataisiin ensimmäistäkään esitystä adoptioon, meidän nuorimmainen olisi about 7. Onko siis todennäköistä että saataisiin sisarusadoptiomahdollisuus jos nuorin on 7-vuotias ja hyväksymme lähestulkoon kaikki erityistarpeet, ei ole sukupuolitoivomuksia? Vaikuttaako se, että miehellä on Venäjän kansalaisuus, adoptioon venäjältä? Miehellä on siis kaksoiskansalaisuus. Olen tuosta etsinyt tietoa, mutten ole löytänyt :/
 
Siis adoptiolapset tulevat aina perheen nuorimmaisiksi. Kannattaa soittaa palvelunantajalle ja kysellä asioista, heille on viikottain puhelinajat. Ja neuvontahan alkaa aina adoptio infolla jonne kannattaa ilmoittautua jos adoptiota miettii. Koska itse neuvontaan on myös jonot. Eli sieltä saa parhaiten infoa ja hetihän sitä päätöstä ei tarvitse tehdä haluaako sisarusadoption vai yhden lapsen. Neuvonnassa ne asiat selkiää, suositteleeko sosiaalityöntekijä teille sisarusadoptiota ja voitte pohtia asiaa monelta kantilta. Ja täytättekö kaikki vaatimukset sisarusadoptioon. Venäjän adoptioon ei ole tietääkseni mahdottoman pitkää odotusaikaa jos muuten täyttää kriteerit.
 
Siis adoptiolapset tulevat aina perheen nuorimmaisiksi. Kannattaa soittaa palvelunantajalle ja kysellä asioista, heille on viikottain puhelinajat. Ja neuvontahan alkaa aina adoptio infolla jonne kannattaa ilmoittautua jos adoptiota miettii. Koska itse neuvontaan on myös jonot. Eli sieltä saa parhaiten infoa ja hetihän sitä päätöstä ei tarvitse tehdä haluaako sisarusadoption vai yhden lapsen. Neuvonnassa ne asiat selkiää, suositteleeko sosiaalityöntekijä teille sisarusadoptiota ja voitte pohtia asiaa monelta kantilta. Ja täytättekö kaikki vaatimukset sisarusadoptioon. Venäjän adoptioon ei ole tietääkseni mahdottoman pitkää odotusaikaa jos muuten täyttää kriteerit.
Juu, pikaisella laskutoimituksella meidän nuorin olisi 6-7 niihin aikoihin, kun tulisi esitys sisaruksista, jos sisaruksia meille tarjotaan, joten uskon että nuorimmiksi pääsisivät melko helposti :) Neuvontaan aletaan varailemaan aikaa sitten, kun ikä sen sallii, toistaiseksi kerään vain kaiken mahdollisen informaation, varsinkin Venäjä-adoptioista ja olen kokenut tämän palstan hyvin tietorikkaaksi tässä asiassa, täällä ihmiset tietävät mistä puhuvat ja opin uutta. Arvostan kovasti kaikki neuvoja ja vastauksia! Toisaalta pelkään kauheasti että yliteen kaiken ja sitten, jos emme adoptio lupaa saakkaan jostain syystä, koko maailma tuntuisi murenevan.. Toisaalta, niin kai siinä tilanteessa joka tapauksessa tuntuisi. Mitä erilaisia vaatimuksia sisarusadoptiossa mahtaa olla verrattuna yhden lapsen adoptioon? Sen ymmärrän, että tuloja todennäköisesti pitää olla enemmän ja asunnon soveltua siihen mahdollisuuteen tai olla mahdollisuus muuttaa, mutta vaaditaanko täydellistä terveyttä tai vastaavaa? Joissain paikoissahan tuntuu olevan hieman kummallisiakin vaatimuksia, kuten vuosien kirkkoon kuuluminen..
 
Tulipa tässä mieleen yksi kysymys, kun täällä ehkä kirjoittelee joku sellainenkin, joka on jo adolapsen kotiin saanut (taikka sitten muuten tätä asiaa selvittänyt). Äitiyslomalle jäännistähän täytyy ilmoittaa työnantajalle hyvissä ajoin, en muista onko se kaksi kuukautta ennen. Mites on adoption kohdalla, jos jää vanhempainvapaalle (vai mikä sen vapaan nimi nyt onkaan)? Lapsestahan saa tiedon "parhaimmillaan" pari viikkoa ennen hakumatkaa. Mutta kai se on sitten ihan luvallista lähteä vapaalle niin lyhyellä varoitusajalla.. :) Onhan se täytynyt jotenkin niin laissa säätää... vai?

Me ei kyllä olla lähelläkään hakumatkaa vielä, mutta tulipa vaan ajatus mieleen. Työpaikkani kun on sellainen, että on vähän hankala lähteä tosi lyhyellä varoitusajalla (tai helppoa minulle, mutta hankalaa työkavereille ja mahdolliselle seuraajalle). Niin tulee vaan mietittyä asioita jo etukäteen :)
 
Lueskelin omaa työehtosopimusta sekä yleistä kaikkia koskevaa työsopimuslakia kun halusin itsekin aikaisemmin varmistaa asian. Työsopimuslaissa sanotaan näin:
3 a § (29.6.2006/533)
Äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaasta sekä hoitovapaasta ilmoittaminen

Äitiys-, isyys- ja vanhempainvapaasta sekä hoitovapaasta on ilmoitettava työnantajalle viimeistään kaksi kuukautta ennen vapaan aiottua alkamisaikaa. Jos vapaan kesto on enintään 12 arkipäivää, ilmoitusaika on kuitenkin yksi kuukausi. Ottolapsen hoidon vuoksi pidettävästä vapaasta ilmoitettaessa on, jos mahdollista, noudatettava edellä säädettyä ilmoitusaikaa.
Lähde:
FINLEX

Eli riittää, kun ilmoittaa heti asiasta tietäessään. Ei voi työnantaja sanoa vastaan :) Kotimaan adoptiossa, kun vapaalle jäädään vielä muutaman päivän sisällä...
 
Isa77
Hei,

Tietääkö kukaan, mikä on (suunnilleen) adoptioneuvonnan tilanne helsinkiläisille tänä vuonna? PeLassa sanottiin että puol vuotta jono, mutta entäs Hgin kaupunki? (Eikö se ole kuitenkin ensisijaisesti se mihin "pitää" mennä vai olenko ymmärtänyt väärin?)

Kiitos avusta.
 
Isa77 Joo se on just toi Hgin kaupungin neuvonta johon kuulut jos asutte Helsingissä. Me ilmoittauduttiin neuvontajonoon heinäkuussa jolloin jonoa oli puolisen vuotta. Mitään ei oo vielä kuulunut ja edelleen odotellaan.
 

Yhteistyössä