Ärsyttää mieheni käytös lastani kohtaan!!

Hän ei edes paljoon kerkee olla lapseni lähettyvillä, mutta hyvin nopeesti siltä menee hermot. Hänen mielestään 2,5- vuotinen pitää uskoa jo mitä sanotaan. Jos hän kerran kieltää ( senkin tekee usuttamalla, päristelehän vielä kerran niin joudut arestiin ) niin on työntämässä jo arestiin. Lapseni ei saa leikkiä, kuin omilla leluille omassa huoneessa. Mieluusti hänen pitäisi olla pois mieheni silmistä. Hän ei siis todellakaan ole sujut asian kanssa, että minun mukana hänen taloonsa muutti, myös lapseni. Olen yrittänyt puhua, että noin ei saa tehdä ja alennut vain lapsen tasolle. Annan nyt esimerkkejä, miten hän on käyttäytynyt.
Lapsi kun päristeli häntä päin, hän usuttamalla kielis ja kun ei menyt perille, niin hän itse alkoi päristelemään lapseni naamalle niin, että lapsen naama oli märkänä.
Lapeni heitti kerran nokkamukin pöydälle hänen eteensä, hän otti ja viskasi sen seinille. sanomalla, no heitetään sitten kunnolla.
Lapseni leikki pyykkikorilla ( hän ostamansa ) ja sanoin jos se sattuisi rikki menemään, ostan uuden. Hän sit tempasi pyykkikorin käteensä ja hajotti sen kannen sanomalla, no hajotetaan sitten ja osta uusi. Eli käytös on todella lapsellista.

Eilen otin puheekis, et hän on itse kuin uhmaikäinen kakara, joka on vain minä minä minä eikä kukaan muu. Ei myöntänyt mitään. Sanoi, että olihan hän tänäänkin iloinen ja asiallinen. Juu niin oli ja leikki jopa 2min lapseni kanssa.

Minä olen siis kaikkien noiden hänen purkauksien jälkeen varonut ja estellyt lapseni tekemisiä hänen nähden. Onneksi hän ei lastani näekkään, kun pari tuntia illasta, kun tulee töistä. Ja joka toisena viikonloppuna, kun lapsi on tässä minulla.

Tullut vain mieleen, että hän ei vain suvaitse riehuvaa lasta, joka ei ole oma niin asunnossaan. Mutta todella on tiennyt mihin on ryhtynyt. Nyt siis puoli vuotta ollaan asuttu porukasa ja sitä ennen vuoden verran hän oleili minun asunnollani, kun alettiin olemaan yhdessä. Meno siellä oli kaikkea muuta, mitä nyt on.

Kiitos, että sain johokin kerrottua asiasta

 

Niin, voihan sitä luulla tietävänsä, mihin on ryhtymässä, mut käytäntö on eri asia. Hän ei sitten ilmeisesti pidä lapsestasi.

 

Itselläni lapsi menee aina ja ikuisesti kaiken edelle. Joten missään olosuhteissa en kauaa katselisi miestä, joka lastani huonosti kohtelisi. Tosin oma alkaa olla teini-iässä, joten en tarjkoita tilannetta, jossa lapsi/nuori ärsyttäisi ja provosoisi tahallaan, ja toinen siitä sanoisi. Mutta joka tapauksessa, en itse kestäisi kuvailemaasi tilannetta.

 

jep, kuulostaa niin tutulta. anna kun ennustan, että tuo tuosta vaan pahenee. miehesi ei olekaan sellainen prinssi miltä alkuun vaikutti.. pahempaa on todellakin luvassa.

nimimerkillä saman kokenut

 

Kuulostaa aika pelottavalta lapsen näkökulmasta. Arvaamaton aikuinen!

 

Kuulostaa vittumaiselta tyypiltä, minulta varmaan tunteet kuolisi tosi nopeasti ja muuttaisin lapsineni pois katsomasta moista pelleä.

 

Haluan kuitekin vielä tässä tilanteessa painottaa, että lastani ei ole siis fyysisesti kurittanut, sanonut kyllä, että sietäisi selkäsaunan, niinku hänellekin lapsena annettiin ni oppisi olemaan. Mutta mitään ei ole tehnyt, enkä todella antaisikaan tehdä. Tiedän että jos hän alkaisi fyysisesti kurittamaan lastani niin olen ovesta ulkona samantien. Lapseni on kuitenkin kaikista tärkeintä mulle tässä maailmassa!

Minun lapseni on kyllä ns. ärsyttävä, riehuva, tottelematon yms. yms. ja kuulemma kaikki on mun vikaa, minä en pidä kuria, laita arestiin, vaadi mitään. Ja päivisin kaikkeni yritän, että lapseni tottelisi enemmän. Mutta on aika paha uhma lapsella menossa!

 

Lähtisin sinuna heti pois miehen luota omaan asuntoon! Voittehan te jatkaa seurustelua jos haluat, mutta lastani en moisen miehen käytökselle alistaisi. Tiedä millaiseen väkivaltaan tuo ennen pitkää johtaa...

 

Haluan kuitekin vielä tässä tilanteessa painottaa, että lastani ei ole siis fyysisesti kurittanut, sanonut kyllä, että sietäisi selkäsaunan, niinku hänellekin lapsena annettiin ni oppisi olemaan. Mutta mitään ei ole tehnyt, enkä todella antaisikaan tehdä. Tiedän että jos hän alkaisi fyysisesti kurittamaan lastani niin olen ovesta ulkona samantien. Lapseni on kuitenkin kaikista tärkeintä mulle tässä maailmassa!

Minun lapseni on kyllä ns. ärsyttävä, riehuva, tottelematon yms. yms. ja kuulemma kaikki on mun vikaa, minä en pidä kuria, laita arestiin, vaadi mitään. Ja päivisin kaikkeni yritän, että lapseni tottelisi enemmän. Mutta on aika paha uhma lapsella menossa!

seliseli

jos kerran kaikki vika on sussa ja sun lapsessas, niin mitä sitten valitat? ole hiljaa ja tyydy osaas jonka näemmä oot ihan itse ja tietoisesti valinnut.

 

Jos käytös on päivittäin tuollaista, ei kuulosta hyvältä mutta jos silloin tälloin, on varmaan pienen uhma hänelle ihan uusi asia josta kannattaisi puhua keskenään.

 

Miehesi ei pidä toisen lapsista, tajua se. MInun mieheni oli edellisessä suhteessa jossa oli naisen lapsia ja hän myöntää inhonneensa naisen lapsia todella paljon. Kuvitteli muuttuvansa joksikin rakastavaksi isäksi, mutta kun omia ei ollut, niin ei pystyny sitten kiintymään toisen (ärsyttäviin) lapsiin. Näin oli näreet ja erosiva sitten.

 

Jos käytös on päivittäin tuollaista, ei kuulosta hyvältä mutta jos silloin tälloin, on varmaan pienen uhma hänelle ihan uusi asia josta kannattaisi puhua keskenään.

Ei ole päivittäistä, todellakaan. Mutta itse en siedä sitä, että joskus tuota tekee. Koska koskaan ei pidä alentua lapsen tasolle, vaan olla aikuinen.

No te tiedätte nyt, mitä olen kertonut, mutta ette tietenkään kokonaisuutta.
Puolessa vuodessa on ollut enemmän niitä hyviä hetkiä, mutta kyllähän se pistää miettimään jos miehelläni on ns. huono päivä niin, miten hän sit käyttäytyy noin. Ei ole oikein ketään kohtaan. Ainut, mitä olen hälle toitottanut, jos niin paljon käy hermoon lapseni riehuminen niin poistu tilanteesta.

Mutta onko teillä jotain neuvoa, miten lähestyä miestä tässä asiassa?
Sanonko vain suoraan, että jätä minun lapseni kasvatus minulle ja lapsen isälle. Olkoon hän puuttumatta siihen.
Haluan nyt yrittää ensinnäkin puhua asiat täysin läpi ja katsoo mihin se johtaa. Kaikki on miehelleni uutta.

 

Entäs kun lapsesi huitaisee, tuittupäissään lyö, kuin lapset joskus tekevät. Löisikö (pelkäisitkö pienessä mielessä) miehesi takaisin? Että no lyödään sitten?? Kuten hän muutenkin esimerkillisesti on "havainnollistanut" muitakin asioita lapsellesi.

 

Entäs kun lapsesi huitaisee, tuittupäissään lyö, kuin lapset joskus tekevät. Löisikö (pelkäisitkö pienessä mielessä) miehesi takaisin? Että no lyödään sitten?? Kuten hän muutenkin esimerkillisesti on "havainnollistanut" muitakin asioita lapsellesi.

Peesi! Tämä minullakin kävi mielessä ja pelkäänpä että tuohon se varmasti johtaa. Mehesi on todella lapsellinen typerys. Minä lähtisin tuollaisesta suhteesta pois.

 

Hän ei edes paljoon kerkee olla lapseni lähettyvillä, mutta hyvin nopeesti siltä menee hermot. Lapseni ei saa leikkiä, kuin omilla leluille omassa huoneessa. Mieluusti hänen pitäisi olla pois mieheni silmistä.
Lapsi kun päristeli häntä päin, hän usuttamalla kielis ja kun ei menyt perille, niin hän itse alkoi päristelemään lapseni naamalle niin, että lapsen naama oli märkänä.
Lapeni heitti kerran nokkamukin pöydälle hänen eteensä, hän otti ja viskasi sen seinille. sanomalla, no heitetään sitten kunnolla.
Lapseni leikki pyykkikorilla ( hän ostamansa ) ja sanoin jos se sattuisi rikki menemään, ostan uuden. Hän sit tempasi pyykkikorin käteensä ja hajotti sen kannen sanomalla, no hajotetaan sitten ja osta uusi. Eli käytös on todella lapsellista.

täähän kuulostaa tosi normaalilta ja ihanalta. pidä vaan kuule kynsin hampain kiinni tuosta unelmiesi miehestä. tosi ihqulta kuulostaa tuo miehes!

 

En kyllä koskaan pystyisi olemaan miehen kanssa, joka ei kohtelisi mun lapsia mun kriteerien mukaisesti.

 

Mä lähtisin eri teille, ennemmin tai myöhemmin tosta tulee fyysistä, ja sun lapsesi kärsii miehen lapsellisesta käytöksestä :|

 

Pahempaa on vielä edessä päin.

 

Kyllä mies menisi vaihtoon. Lapset ovat tärkeämpiä.

 

Btw, ihan turha selittää että lähtisin jos käsittely menisi fyysiseksi. Sun lapsesi kärsii aivan varmasti tommosesta uhkaavasta ja arvaamattomasta käytöksestä.

 

Jos käytös on päivittäin tuollaista, ei kuulosta hyvältä mutta jos silloin tälloin, on varmaan pienen uhma hänelle ihan uusi asia josta kannattaisi puhua keskenään.

Ei ole päivittäistä, todellakaan. Mutta itse en siedä sitä, että joskus tuota tekee. Koska koskaan ei pidä alentua lapsen tasolle, vaan olla aikuinen.

No te tiedätte nyt, mitä olen kertonut, mutta ette tietenkään kokonaisuutta.
Puolessa vuodessa on ollut enemmän niitä hyviä hetkiä, mutta kyllähän se pistää miettimään jos miehelläni on ns. huono päivä niin, miten hän sit käyttäytyy noin. Ei ole oikein ketään kohtaan. Ainut, mitä olen hälle toitottanut, jos niin paljon käy hermoon lapseni riehuminen niin poistu tilanteesta.

Mutta onko teillä jotain neuvoa, miten lähestyä miestä tässä asiassa?
Sanonko vain suoraan, että jätä minun lapseni kasvatus minulle ja lapsen isälle. Olkoon hän puuttumatta siihen.
Haluan nyt yrittää ensinnäkin puhua asiat täysin läpi ja katsoo mihin se johtaa. Kaikki on miehelleni uutta.

No mielestäni ainakaan tuo lähestymistapa ei toimi, siis että jätä lapseni kasvatus minule ja isälleen, ajaa vaan kauemmaksi lapsesta ja saattaa tiuskia vaan enemmän.
Entäs ihan jos istutte sohvalle ja avaat kehityksesta kertovan kirjan..? Tai käytte netissä vaikka mll:n sivuilla katsomassa mitä se uhma tarkoittaa.
Kuulostaa että mies ei osaa suhtautua lapseesi kuin lapseen vaan vertaiseensa. Eli painota että kyseessä on lapsi joka vielä opettelee tunteita.

http://www.mll.fi/vanhempainnetti/kattapidempaa/tukivinkit_tilanteesta_toiseen/lapsi_on_uhmaiassa/vanhempi_asettaa_rajat/

 

ei ap eroa. huomaahan sen jo näistä sen viesteistä, puolustelee sekopäistä miestään eikä näe sen miehen käytöksessä mitään epänormaalia. miehen aivopesu on jo tuottanut tulosta, sillä on saalis tukevasti koukussa. ap lähtee suhteesta ehkä sitten, kun on saanut sekä itse että lapsensa selkään muutaman kerran.. tai sitten ei saa lähdettyä silloinkaan vaan jää vangiksi mielipuolen alistettavaksi monen kymmenen vuoden ajaksi. apn elämä on menetetty, mutta sääliksi käy pieni viaton lapsi, jonka oma elämä menee pilalle vain siksi, että äiti oli läheisriippuvainen pelkuri.

 

Näin pintapuolisesti kuulostaa siltä, että miehesi on keskenkasvuinen juntti idiootti (sori). Ja SINÄ olet äitinä vastuussa lapsesi suojelemisesta, mihesi käytös on henkistä väkivaltaa, joka on laissa kieletty. Sillä että fyysistä väkivaltaa ei ole ollut, ei ole mitään merkitystä. Miksi haluat olla tuolaisen miehen kanssa? Lähde, lähde, lähde. Tiedät jo itsekin mitä sinun tulisi tehdä ja haet täältä vaan varmasti vahvistusta ajatuksillesi... Eithän oleta että kukaan vastaisi sinulle, "hyvältä kuulosta, jatkakaa samaa rataa". Kukaan ei voi muuttaa toista ihmistä, et sinäkään miestäsi valittamalla hänen käytöksestään. Halun muutokseen on lähdettävä sisältäpäin.

 

On totta, että toisen lapsi on aika-ajoin äärimmäisen rasittava, koska tunnesidettä ei ole, ainakaan samanlaista, kun omaan. Aikuinen on kuitenkin aikuinen ja te olette itse valinneet olla ja elää yhdessä, joten vastuu sen toimimisesta on teidän käsissä. Lapsi on uhmaikäinen ja luultavasti pelästyy pahemman kerran, kun AIKUINEN käyttäytyy noin arvaamattomasti.

 

Näin pintapuolisesti kuulostaa siltä, että miehesi on keskenkasvuinen juntti idiootti (sori). Ja SINÄ olet äitinä vastuussa lapsesi suojelemisesta, mihesi käytös on henkistä väkivaltaa, joka on laissa kieletty. Sillä että fyysistä väkivaltaa ei ole ollut, ei ole mitään merkitystä. Miksi haluat olla tuolaisen miehen kanssa? Lähde, lähde, lähde. Tiedät jo itsekin mitä sinun tulisi tehdä ja haet täältä vaan varmasti vahvistusta ajatuksillesi... Eithän oleta että kukaan vastaisi sinulle, "hyvältä kuulosta, jatkakaa samaa rataa". Kukaan ei voi muuttaa toista ihmistä, et sinäkään miestäsi valittamalla hänen käytöksestään. Halun muutokseen on lähdettävä sisältäpäin.

Tosi hyvä kirjoitus.