ahdistuneisuuden fyysiset oireet

Niin nää lihasnykinät on kestäny nyt suunnilleen vuoden tällasina, aikasemmin niitä oli paljon vähemmän. Mä en ite ole näistä nykimisistä niinkään huolissani, nyt olen lähinnä ahdistunu toispuoleisista kaula ja niskatuntemuksista ja kivuista - pelkään että niillä on jotain tekemistä mun kurkussa olevan toispuoleisen ihottuman/punoituksen kanssa (oma diagnoosi: varmasti syöpää)...

 

Olen aina välillä käynyt palstalla lukemassa kuulumisianne! Mitäpä teille kuuluu tänä lumisena päivänä ?

Minulla ovat sydänoireet villiintyneet ihan täysin :headwall: . Eilisilta vierähti päivystyksessä tarkkailussa . Lääkäri totesi lisälyönnit "tyypillisiksi" ja "vaarattomiksi", vaikka niitä tuli usein. Ovat kuulemma todennäköisimmin stressin aiheuttamaa. Elän ihan paniikkitunnelmissa koko ajan eli ahdistusta pukkaa . Harmi sinänsä, koska syksy meni tosi hyvin muuten. Viime viikolla olin holter-nauhoituksessakin eli sydämestä otettiin se 24 h-filmi. Tulokset eivät ole vielä tulleet. Niitä odotan kovasti ja niistä saa sitten ihan kardiologin lausunnon. Hitsi tätä ahdistuneen elämää. Oletteko te muut saaneet paljon muljuja pelkästä ahdistuksesta??

Tsemppiä kaikille ahdistuneille!

 

Miehellä oli tosi stressaavaa jokunen vuosi sitte töissä (siis tavallista stressimpää : ) ) ja sille tuli ensin sellasta, että maha oli sekasi, laihtu kovasti ja piti monesti käydä oksentamassa töissä..siis eikä ollu mitään tautia..ei voinu jäädä sairaslomalle, kun hommat oli tehtävä...sitte ku se meni ohi, tuli uusi jakso..ja molemmat jalat reisistä alaspäin sellasta ihottumaa täynnä....no se todettiin stressi-ihottumaksi..hävisi taas itsekseen...sillon en vielä älynny pelätä kaikenmaailman syöpiä....jos olen oikein stressaantunu ja väsyny niin mulla on ainaki lähes aina sydämen yliplumpautuksia....ajattelee vain, että kyllä se siitä rauhottuu, kun ite rauhottuu eikä panikoi (helpommin sanottu, kun tehty )...fibromyalgia-ihmisenä uusin aluevaltaus syöpien pelon jälkeen on tämä als...muka lihasheikkoutta käsissä jne..ja vaikka sanotaan 40-50 v suurin riskiryhmä niin kun "alaviite" sanoo, että tavattu myös harvoilla nuorillakin..että varmaan tulee tuo just sitte mulle..katoin syteen tai saveen-sarjaa ja siinä oli sellanen vanha mies, joka odotti syöpätuloksia ja se sano, kun siltä kysyttiin, etkö pelkää että "tähän ikään on jo oppinut sen, että sellasia asioita on turha surra, joille ei voi itse mitään". Vihon viimisin asia on kattoa netistä hakusanalla, että mitä oireita se ja se tauti sisältää tai lääkärikirjoista...sillon mulle pukkaa just se pelko päälle eniten..huomaan, että mun lihakset on jatkuvassa jännitystilassa, ja se tekee väliin heikkoutta, vapinaa ja kipua (reumatyylistä) olen koittanut rentouttaa lihakset ja aina, kun pelko meinaa tulla sanoo ääneen "en suostu ajattelemaan sairauksia , olen ihan terve" itsensä psyykkausta pitää harjottaa välillä. olen uskovainen, ja siksi ajattelenki asioita niin, että olen sellaisissa turvallisissa käsissä elämäni kanssa, että tapahtuu, mitä annetaan, enkä itse voi vaikuttaa...välillä pääsee tohon ajatteluun ja välillä iskee pelko täysillä päälle..sillon luen tiettyjä raamatunpaikkoja ääneen ja rukoilen, se helpottaa heti..uskovaisuuskaan ei vie näitä elämän olosuhteita valitettavasti mihinkään...( eikä aina perusmasennustakaan )...eli aiheuttajia..stressi, väsymys..pienet lapset ei anna nukkua..kotona olo..(kerkee keskittyä itteensä ) fibromyalgia (itsessään tuo oireita) Mulla ainaki puhkes koko homma, kun tulin pienten lasten äidiksi. Soitin viimisimmän ahdistuskohtauksen jälkeen erään seurakunnan eräälle sielunhoitajalle, joka kuunteli ja sitte rukoili, mutta hänki sano, että perusongemiin pitäs löytyä vastaus..eli päästä vähän nukkumaan väliin ilman lapsia ja sitte kun mulla on sellanen kaveri, joka aina puhuu "sillä ja sillä on syöpä ja luin sieltä ja sieltä sellasen jutun, jossa äiti oli kuollu yms yms..." eli hän sanoi, että älä kuuntele sellasia juttuja..olet herkkä ja sinuun ne vaikuttaa negatiivisesti..(kuten olen tiedostanutki) eli sanoo ystävällisesti, että voitasko puhua jostaki ilosemmasta..eli siitä oli suuri apu..varmaan jo ihan sen vuoksi, että sai jolleki puhua miltä tuntuu ja siinä samalla tulee mieleen ongelman aiheuttajia..sori nyt jos joku ei tykänny tästä uskovaisuus-jutusta, mutta halusin sen tähän laittaa, koska se on mulle elämä.

 

Puff: minäkään en voi kuunnella muiden kauhutarinoita sairastumisista yms. Sen sijaan tällaiset palstat, kuten tämä, ovat kyllä luulosairaille hyviä kokoontumispaikkoja . On mukavaa huomata, ettei ole yksin paniikkiensa ja pelkojensa kanssa! Ja onhan se ihan havaittu, että ne psyykkiset tekijät (stressi yms.) voivat aiheuttaa ihan oikeita fyysisiä oireita. Minullakin näkyy sydänfilmissä ihan oikeita lisälyöntejä mutta niiden syy kuulemma on yliherkkä sympaattinen (?) hermostoni :saint: .

Pöpö: oli muuten hauska (oikein hauska) lukea, että olit saanut apua, joka tehosi!!

 

Tätihuoli: laitoin yksäriä sulle juuri, kahteen kertaan. Kirjoittelin jo ennen, kun tätä luin ja sen jälkeen!Kuulumisiin! :hug:

 

ilmoittaudun kanssa joukkoon ahdistavaan..olen aina ollut sairaus pelkoinen ja aina kun tulee jotain uutta oiretta niin panikoin ja ajattelen jo kaikkein pahinta..kirjoittelen tuonne jännitysniska keskusteluun koska se on yksi hankalimmista oireistani..mutta olisin halunnut kysyä teiltä tuosta puutumisesta?Että millaisena se teillä esiintyy..???onko ihan vaan pistelyä vai ja missä kohtaa ruumista..minulla on aina välillä inhoittavaa puutuneistuutta tai pistelyä kasvojen alueella,sekä joskus kädessä,mutta nuo laitan jumissa olevan niskani piikkiiin..tai sitten oireilen psyykeeltä noin..mutta nyt on alkanut myös varpaiden ja kantapään tuntohäiriöt ei voi sanoa että ihan puutuminen koska ei pistele tai muuta, mutta tuntuu kuin ei ihan veri kiertäisi perille asti..
Olen kahden pienen lapsi äiti,toinen on 3v. ja toinen 8 kk, ja olen paljon heidän kanssa kahdestaan koska mieheni on paljon töissä epäsäännöllisin työajoin..ja minulla tuo ahdistus iskee yleesnä illalla,kun on rauhallista ja pelko itsellä jostain vakavemmasta sairaudesta ahdistaa kovin,kun pelkää juuri että jos minulle sattuu jotain yksin ollessani lasten kanssa... :'(

 

Tuosta puutumisesta...minulla ei ole sitä nyt mutta on ollut joskus vuosien varrella. Se on aina tullut pahan ahdistusjakson jälkeen. Sitä on ollut varmaan melkein missä vain :ashamed: ja on ollut pistelyä mutta myös ihan pelkkää tunnottomuuden tunnetta jne. Joskus jopa jalat tuntuivat siltä, että eivät toimi kunnolla (vaikka siis toimivatkin). Nyt ei ole noita oireita ollut taas vuosiin , joten voinee pistää ahdistuksen ja hermostuksen piikkiin. Ja tosiaan mullakin on tuota "yksin kotona" -ahdistusta, jolloin alkaa kuvitella kaikenlaista.

Sain itse 24 h holter-tulokset ja kaikki oli täysin ok (huolimatta siltä, että nauhoituksen aikana mulla oli hirveästi tuntemuksia...). Ei ollut mitään mihinkään vaaralliseen viittaavaan eikä myöskään mitään mihinkään jatkotutkimuksia vaativaan viittaavaan. Analysoijana kuulemma todella rytmihäiriö-guru . Ja siis lääkäri totesi, kuten aiemminkin on todettu, että mulla hermosto vaan menee sellaiseen ylikäymistilaan ja silloin voi tulla lähes mitä vain fyysisiä oireita. Nyt se "putki" pitää saada katki.

Miten muuten muut ahdistusoireista kärsivät..oletteko enemmän sellaisia ulospäin viilipytty-tyyppejä? Minä nimittäin olen...ja epäilenkin, että se on yksi syy näihin koviin fyysisiin oireisiin....jotain kautta sen hermostuksen kai pitää tulla ulos. Olen siis tosi taitava kätkemään todelliset tunteeni :headwall: .

 

Minakin voisin kertoa omaa tarinaani tanne. En oo koskaan ajatellut olevani murehtivainen tyyppi, mutta ilmeisesti reagoin sitten stressiin kropallani. Mulla oireet alkoi toisen lapsen syntyman jalkeen kun elamanmuutoksia tuli vahan liikaa (2 viikon ikaisen ja 2vuotiaan kanssa muutto, aidin rintasyopahoidot, ulkomaille muutto kun kakkonen oli 7kk). Paniikkikohtaukset alkoi kuukausi siita kun oltiin muutettu tanne ulkomaille. Oikeasti luulin etta kuolen. Ma en muistanut mitaan (esim mita kuuluu laittaa leivan paalle kun se tulee paahtimesta jne), olin niin vasynyt, sydan hakkasi, henkea ahdisti, oksetti, pyorrytti, silmissa pyori pilkut ja en kuullut kunnolla toisella korvalla, vapisin ja tarinaa ja virtauksen tunnetta oli samoin naaman puutumista, toista jalkaa kuumottaa ja saan ihme vilunvaristyskohtauksia jolloin kammenet menee violetiksi. No olin ihan varma etta mulla on kilpirauhastauti kun sita on suvussa. Se tutkittiin ties kuinka moneen kertaan, kavin endokrinologilla joka tutki kaikki hormonit, ties kuinka monella sisatautilaakarilla, 3 neurologilla, reumatautilaakarilla. Mitaan ei kuitenkaan loytynyt, yksi neurologi totesi etta mulla on ollut viruksen aiheuttama aivokuume ja maarasi epilepsialaakkeita 6kk. Eipa niista mitaan vaikutusta ollut koska ei mulla mikaan epilepsia ollut vaan ahdistus. Moneen kertaan kylla kysyttiin oletko masentunut mutta oikeesti mulla ei oo koskaan ollut sinansa mielialassa kovin isoja muutoksia, kroppa vaan reagoi. No, vasta viime viikolla kahden VUODEN laakarissakaymisen ja murehtimisen jalkeen loysin netista oirelistan ahdistuksesta ja paniikkihairioista ja sieltapa kaikki oireet loytyi ja huomasin itse etta ne tulee aina silloin kun oon jaamassa yksin lasten kanssa tai on joku stressaava asia. Huomenna oon menossa laakarille. Mulla oireet tulee aina kun mies lahtee reissuun vaikka se on niin outoa etten sita jannita tietoisesti kun se on aina ollut reissutyossa. Nyt mulla on 3 lasta, imetan 3kk vauvaa.

Kasvojen puutuminen on nyt tullut takaisin ja tarinan/vapinan/sahkovirtauksen tunne jaloissa on jatkuvaa ja sita on ollut koko tuon 2v enemman tai vahemman. Se menee valilla pois, sitten taas palaa. Inhottavinta siina on se, ettei pysty rentoutua kun se tuntuu ja nukahtaminen on valilla vaikeaa. Kylla siihen on tottunut mutta ei se kivaa oo. Itsea helpotti hirveasti tietaa ettei mulla oo mikaan aivokasvain tai ms-tauti. Paatin kuitenkin menna laakariiin jos saisin helpotusta oloon, oon kauhean saikky ja valilla hyperaktiivinen, kofeiinista tulee tosi huono olo enka voi juoda kahvia tai colaa ja pelkaan kaikkea (esim kun lahdetaan autolla johonkin oon aina ihan varma etta tulee kolari tai etta mies kuolee lento-onnettomuudessa, en voi katsoa kauhuelokuvia, en lukea jarkyttavia uutisia ja muuta yhta jarkevaa...). Onneksi ei oo masennusta ilmassa, oon pitkasta aikaa kiinnostunut taas vaatteista, sisustamisesta jne. Saa nahda mita laakari sanoo huomenna, printtasin netista lista missa oli ahdistusoireita etten unohtaisi mitaan. Toivottavasti saisin apua etta tama kierre loppuisi, nyt ahdistaa tama ahdistus etta miten paha se onkaan! Valilla on myos vahan sosiaalisten tilanteitten pelkoa ja sita ettei huvittaisi lahtea minnekkaan kotoa.

Tiedan etta tama ulkomailla olo pahentaa kaikkea, taalla ei ole mitaan sosiaalista turvaverkkoa, ei kavereita eika paase minnekkaan kun ei oo hyvat julkiset yhteydet. Mut on pelastanut se etta isommat lapset on paivisin hoidossa ja oon vaan voinut keskittya meidan ihanaan vauvaan, joka on Luojan kiitos helppo ja kiltti tapaus.

Piti viela kysya etta miten paljon te kerrotte ihmisille tasta vaivasta, itsea jotenkin kauhistuttaa kertoa siita etta oon tassa mielialalaakityksella varmaan kohta ja mulla on tallainen mielenterveysongelma :/

 

riinaliina: En ole koskaan oikeastaan kenellekään sanonut suoraan että kärsin tälläisestä ahdistuksesta, enemmänkin kaikki ovat tuttuja minun oireideni kanssa ja ihmettelevät että aina sulla on jotain ihmeellistä..mies onneksi vielä jaksaa minun valitustani kuunnella..

Tämä on jotenkin niin vaikea selkoinen, kun ei itse oikeastaan tunne että olisi kovin ahdistunut, mutta kroppa on eri mieltä,eikä sitä pysty oikein ennakoimaan..ja sitten kun näitä todellisia oireita ( huimaaminen, puutumiset ja erilaiset säryt ja tuntemukset) on niin se ahdistus vaan kasvaa, että minun mielenikö todellakin tämän kaiken tekee...eikä oikein usko enää omiin tuntemuksiinsa..tähän ei auta kuin aika varmaan..minulle on itselleni ollut apua vyöhyketerapiasta,se on rentouttavaa ja saa samalla puhua ajatuksistaan...

 

hienoa flunssaa pukkaa päällensä...olisin halunnut kysyä sellaista,koska on taas semmonen ajanjakso menossa että kaikki uudet oireet rekisteröin ja kehittelen jo vaikka mitä,mutta onko teillä tullut sellaista hermoston oiretta että tuntuu kun hermot olisivat pinnassa niin kuin sormissa ja varpaissa, siis eli jos kus astuessa tai koskettaessa johonkin tuntuu ihan kuin se osuisi suoraan johonkin hermoon..varsinkin isovarpaissa on tälläistä,ja minä hermoheikkona kuvitteoen jo kaikkea.. olen ajatellut että olenkohanjo niin jumissa ja että käyn jo niin ylikierroksilla...kiitos vastauksista etukäteen...

 

hei vaan kaikki ystävät!

Olen nyt jo nelikymppinen ison perheen äiti. Olen sairastanut paniikkihäiriötä kaksitoistavuotiaasta lähtien. Välilä on ollut todella vaikeaa. En ole edes välillä uskaltautunut ulos ja joskus toisaalta elä'mä on hymyillyt. Luulin myös varmaan noin kahdenkymmenen vuoden ajan sairastavani jotain vakavaa. Lääkärikirjat tulivat tutuksi. Nyt en jaksa enää mokomaa. Sitä haluankin sanoa teille kaikille, jotka kamppailette paniikin kanssa, että ajan myötä helpottaa. Kun on jännittänyt ja pelännyt tarpeeksi, ei jaksa enää. ja se on myös ymmärtämisen arvoinen asia, että jos on herkkyys reakoida tietyllä tavalla, ei se koskaan häviä. Tärkeintä on vain oppia tulemaan toimeen sen kanssa ja oppia olemaan armollinen itselleen. Eli, mitä sillä on väliä vaikka olenkin tälläinen, minulla on silti ihmisarvo olemassa.

 

Heips..

Täällä 1 lapsen äippä..
Ennen lapsen tuloa kärsin rytmihäiriöistä, ja kävin lääkärillä ja sydänfilmeissä.
Tulivat siihen tulokseen että johtu ressistä.. sain masennuslääkkeet joita en pystynyt syömään kun tuli pahaolo ja kärsin mm.ssa oksennus-kammosta :/

kun aloin odottamaan poikaa.. voin hyvin ja rytmihäiriöt katosi..
Kun poika tuli maailmaan ..alkoi jonkin ajan päästä taas löytymään vaikka ja mitä oireita.
Kävin ultraamassa rinnat 2 kertaa pahkuroiden takia (maitorauhasia)
Kärsin yhteen aikaan "palan tunne kurkussa" oireesta ja taas menin ultraan. Se oire hävis sitte.. voi voi.. en ees muista mitä kaikkee.

Vuosi 2008 oli sitte kaikkee ikävää täynnä ja ressiä.. äiti sairastu ihan ihme hermosairauteen ja on edelleen kippee. Työpaikka irtisano kaikki.. kissa jouvuttiin lopettaan.. siskon tukena oikeudenkäyneissä ym kun ex- ukko tekee siskon elämästä helvettiä.
Syksyllä päätettiin kokeilla toista lasta ja päätettiin pian mennä naimisiin. Tulinki raskaaksi ja 2viikkoa ennen häitä sain ultrassa tietää että lapsi ei ole elossa. Seuraavana päivänä kaavintaan ja uudestaan kipujen takia 3-4pv ennen häitä. Odotin että vuosi 2009 ois parempi ja sekin alkoi sillä että tuttu 20v tyttö kuoli ykskaks ilman mitään syytä.

Nyt itsellä on taas oireita vaikka muille jakaa. Rintaa ahistaa niinkuin se olisi läjässä.. pistää välillä..välillä tuntuu ettei henki kulje vaikka se henkiputkea pitkin kulkee ihan hyvin. Kuristava tunne kurkussa ja välillä vissiin panikoin niin että tulee pelko että kohta pyörryn.
Kävin 2viikkoa sitten taas sydänvilmeissä ja verikokeissa... tulimme siihen tulokseen että se saattaisi olla jonkin sortin nivel lukko.
Kävin osteopaatilla ja hän jollain lailla ehkä osasikin auttaa.. mutta ei ne kaikki oireet poistuneet ja selkä ja nivelet naksuu entistä enemmän. Laittoi myös muutaman akupunktio neulan. Puhuimme paniikkihäiriöstä ja ressistä ja tuntu että hänkin ..niinku ne kaikki muutki lääkärit tuntuu sanovan että kroppa antaa väsymyksen merkkejä "plaa plaa"
Ostin siltä osteopaatilta jotain homeopaattisia ilopillereitä, mutten ole vielä kerenny testaamaan..

Niin.. loppu kesästä otin päikkärit autossa , kun poika oli nukahtanu sinne myös. Heräsin ja oli käsi puutunut pahasti kun ilmeisesti rönötin sen päällä. Menin naapuriin kahville ja yks kaks tuli kova kipu rintaan ja oli taju lähtä.. kipinkapin päivystävälle sydän vilmiin ja verikokeisiin. Lopulta lääkäri joka oli ihan mul..kero.. sanoi, että suurempi huoli on sun huolehtiminen. Sanoin että kylläkai se pelottaa kun on pienen pojan kanssa kahestaan kotona että taju lähtee kun poika ei osaa soittaa apuakaan. Lääkäri tuumas, että " no siis voithan sää kuolla aivoverenvuotoonki nukkuessas jos aletaan aatteleen" TOSI LOHDUTTAVAA!
Muutaman päivän päästä menin uudelleen tk.hon kun rintaa ahisti vielä. Jälleen ei mitään löytyny, ja lääkäri sanoi että keho antaa varmaan merkkejä väsymyksestä, että jos ei ala helpottaan, niin tuleppas takas että keinot on.. muttei kertonu mitä keinoja.. ilmeisesti masennus lääkkeitä.

En tunne olevani masentunu.. koitan pitää päivät mielekkäänä hommaamalla kaikenlaista pojan kanssa...
Meinashan se iskiä kuoleman pelko tuossa kun se tuttu tyttökin sillain kuoli.
Rinnan jatkuva kipuilu ei meinaa antaa muuta ajateltavaa.

Hulluksi tässä tulee kun kokoajan löytyy uusia "sairauksia"

Onko teistä kukaan syöny muuten e-epa öljy kapseleita?? Mun kaveri ehotti niitä.. oli joku mies saanu niistä avun vuosija kestäneeseen paniikkihäiriöön. Oli lisäksi syöny jotain.. car.. jotain toista taplettia joka vaikuttaa ihon kimmoisuuteen ja jollain lailla aivoihin.. tätä car.. (toista taplettia) kun syö lisänä niin se vissiin tehostaa tuon e-epan vaikutusta.

 

tuli muuten mieleeni, kun tuolla on ollut puhetta tuosta kaulan puristamisesta tai palan tunteesta, niin minulle on sanottu (tiedä sitten pitääkö paikkansa) että se palan tunne kurkulla tuntuu (omt-fysioterapeutti) yliliikkuvista nivelistä niskassa, en tiedä miksi..ja sitten vyöhyketerapeuttini sanoi että palan tunne kaulalla taas on "oma tahto" mikä siellä laittaa vastaan...niin kuin kaikista pistelyistä, niin hermosto käy ylikierroksilla..ja niskan jäykkyyttä hän kuvailee aina taakalla ja huolella,kuten leukaperiäkin...

 

Heips!

Niin määhän kerran kävin lääkärisä tuon "palan tunne kurkussa" jutskan takia.. sano lääkäri sillon, että voi olla useempiki syy. Otettiin kilpirauhaskoe (tutulla on kilpirauhasen vajaa tai liikatoiminta ja oli ollu tuota tunnetta) ..sitte multa se kaula ultrattiin ja ei löytyny mitään.
Tunne sitte hävisi.
Nyt on ollu sitäki tunnetta ,kuin ois omenan "rinnassa" eli vähän alempana. Liekkö se sitä "kivi sydämmellä tunnetta" ..kun joillain se sitten helpotuksen myötä tippuu sieltä.

Isäni sanoi että hänellä myös ollu sitä "pala kurkussa"tunnetta, ja hänellä on mm.sa leikattu niskasta välilevy ja on jatkuvasti niin sairas selästä ja niskasta että ovat ilmeisesti laittamasa eläkkeelle.. niin siis minäkihän kävin pariviikkoa sitte siellä osteopaatilla ja se "rusautti" mun niskan"..ja oon ihan kiero ihminen..siis kun katotaan lantiota ym rankaa. Eli vois johtua mullakin siittä... tai sitten se vaan on sitä ahistuneisuutta.
On tälläki hetkellä selkä niin "väsyneen"ja rasittuneen olonen.. rinnasa ei nyt pahemmin mitään tunnetta.. eilen illalla tuntu taas ettei henki kule "normaalisti" ..ja sitte vasemman kainalo/rinta/kylki seudulle alko pistämään..ja pisti niin kauan kunnes nukahin. :|

 

Mulla taitaa olla kans jokin ahdistuneisuus häiriö. Välillä oikeesti tuntuu, että pimahdan. En niinkään niitä sairauksia pelkää vaan muita tekemisiäni. Tai mitä ne muut minusta ja minun tekemisistäni ajattelee. Nykimisiäkin on ollut, mutta en ole ajatellut niiden liittyvän tähän. Välillä jos ajattelen jotain mitä olen tehnyt (ei mitään tavallisesta poikkeavaa) niin ahdistun kun ajattelen mitä muut ajattelevat siitä. Erittäin monimutkaista ja sekavaa... :ashamed:

 

en jaksanu kokoa pinoa lukea läpi. Mulla liitännäis diagnooseina pakko-oireinen toiminta häiriö, yleistynyt ahdistuneisuushäiriö sekä paniikkihäiriö :ashamed:

Lääkityksenä cipralex 10 mg,jonka oon purkanut pois 8 kk jälkeen. Pakko-oireet hävinnyt, sekä paniikki. GAD oireilee lähinnä älyttömän huonoina hermoina, mutta sen kans jo elää :xmas:

 

Rida76, kaverisi puhui varmaankin karnosiinista, jonka pitäisi auttaa hermostollisten probleemien tasauksessa. Itsekin tekisi mieli kokeilla, mutta noi on kalliita valmisteita ja pitää mahdollisesti kokeilla kuukausitolkulla ennenkuin tietää onko niistä apua. Sulla on myös ollut ilmeisesti iso määrä murheenaiheita ja vaikka ottaisit ne normaalia kepeemmin ja vahvemmin niin kyllä ne raskaat kokemukset aina jotenkin lähtee oireilemaan. Paljon jaksamista. Etenkin noiden lääkäreiden kanssa, ite en enää oikeestaan jaksa terveyskeskuksissa käydä, paitsi ultimatepaniikkitiloissa jotenkin aina ajautuu päivystykseen.

Kahden tytön äiti, minulla on diagnosoitu myös jännitysniska, ja puutuminen on päällä kaikenaikaisesti, sen voimakkuus vain vaihtelee. Kädet on tunnottomat kokoajan, ja se puutuneisuus on enempi semmoista tunnon alentumista kuin pistelyä tms. On sitä vissiin myös kaulassa ja rinnassa ja niskassa aina, paha sanoa kun tähänkin uhkaa tottua. Lisäksi isovarpaat on samalla tavalla tunnottomat, ei pistele mutta on semmoset turrat. Oon kyllä ite kelaillut että ois hermopinnejuttuja kun tuntuisi menevän helposti tunnottomammaksi mikäli teen semmoset hermomobilisaatioharjoitukset turhan aggressiivisesti. Jollain palstalla kerrottiin semmoista että varpaat lähtee puutumaan jos käyttää vääränlaisia pohjallisia. Myös esim. kiristävät saappaat tossa polvilumpion alapuolella voi aiheuttaa voimakasta koko pohkeen puutumista. Kaikkea kanssa.

Kaikille tasapuolisesti :

:hug:

 

tuttua on.minulla 6 kk lapsi ja oireet alkoi pari viikkoa sitten.olivat jo poissa mutta sitten tuli kuin isku vastein kasvoja.nyt kärsin aamuin illoin. ja varsinkin kun on lähtö jonnekin.istun vessassa ripulilla ja tärisen.kohtaus kestää tunnista kolmeen.monta vuotta olivat jo lievänä mut nyt kun matkat on pitkiä muuton jälkeen niin se vaikeuttaa liikkumista.aloitin tressi vatsa lääkkeet kun aikoinaan muista ei ollut hyötyä.olen huomannut että tressi ja levon puute laukaiseeavoimia teillä kaikille.koitetaan nauttia elämästä kaikesta huolimatta. :heart:

 

tota palan tunne kurkussa-juttua vähän väliä..vasta oli oireet pois kaikki ja tuntu helpommalta, mutta kun alkaa ajattelemaan liikaa niin iskee taas kaikki...eilen kävi joku kova leivänpala kitalakeen ja sen jälkeen muka tuntu kielellä vasemmalla pieni patti, joka on kipeä..en mukamas ole sitä ennen tuntenut..sitte sain eilen sellasen heikotuskohtauksen, että rintaan vasemmalle pisti ja väsytti ja heikotti ja tuntu, ettei saa happea kunnolla..sydänlihastulehdus tai sydänkipuja ilman muuta...(!!) mulla ens viikolla hieroja...niskat tosi jumissa...vasen käsi on ollu kipee pari kuukautta..ensin oli niinku tenniskyynärpää ja nyt kipu tuolla kyynärpäästä ylöspäin...heti ajattelin, että luusyöpä..samoin polvi kipee...ja rinnastaki muka löyty patteja...mies meinaa tulla hulluks mun kanssa...mutta koitan olla puhumatta liikaa...sillon on ok, kun on paljon menemistä ja tekemistä...eli olen todella väsyny, kun lapset herättelee vieläki ja nukun missä sattuu asennoissa, kun pienempi tulee väliin..eli siitäki saattaa käsi kipeytyä...pari vuotta sitte mulle tehtiin sappileikkaus ja sen jälkeen todettiin merkityksetön munuaiskysta..nyt pelkään munuaissyöpää koko ajan...heti kun olin reissussa äitini luona viikon ja sain nukuttua paremmin, kun hän nukku pienemmän kanssa ja kovasti oli touhua niin heti oli kaikki paljon paremmin..äiti kyllä jo sano, kun hänelle näistä juttelin, että "mikä ihme sulla on..kyllä minäki sun ikäsenä pelkäsin, mutta se meni ohi..." ...kolmatta lasta tekis mieli, mutta tuntuu kyllä nyt, että parempi olis mennä töihin vähäks aikaa...minkälaisia teidän perheet on..esim..meillä on kyllä suvussa äidin puolella aina peljätelty syövillä...eli aina kun jotaki on niin syöpä varmasti...eli olisko tällä vaikutusta..äitiki sano, kun pikkusella kesti nostettaessa kauan ennenkä lakkas sanomasta "sattuu"..kun oli loukannut rintaa..äiti heti "vie lääkäriin, kun se ja seki kuoli 3 vuotiaana syöpään, kun nostettaessa huusi kipua"..pikkusen ärsyynnyin, että kiitos vain, en olisi tuota osannu vielä pelätäkään...mulla on myös tuota paniikkihäiriötä..huomasin, kun jouduin esiintymään (laulu) pitkästä aikaa...teki mieli juosta pois lavalta ja poskia kuumotti sydän hakkas ja pyörrytti...samoin jos juttelen jonku kanssa kahden, kun on tenavien kanssa aina niin sitte jos ei ole tenavia ja joku puhuttelee niin yhtäkkiä saatan alkaa panikoimaan..eli posket menee punasiks ja tulee kamala tunne, että pitäis päästä tilanteesta pois...ja kun ajattelee "mitähän toi toinen ajattelee, kun näin punastelen" niin aina vain pahenee...äiti sano, että hänellä oli ihan samaa aikoinaan, kun hän oli lasten kanssa kotona...

 

MOI

Lohduttavaa kuulla etten oo ainut näitten pelkojen kanssa.

Mulle tuli viikko sitten yhtäkkii niskaki niiin kippeeksi..vihlo ihan hulluna!!! useemman päivän.. söin 3 lääkettä päivässä + kaiken maailman liisterit vedin myös.
Kävin tk.n fysioterapeutin luona juttelemassa (kun se oli sillon muutama viikko sitte ainut asia mitä lääkäri käski tehä.. kun otettiin ne filmit ja kokeetki) ..ihan semmonen tyhjänpäivänen käynti.. no niksautti se nikamia selästä ja laitto kylmävoidetta niskaan. Se ei ollut jumissa sen naisen mukaan,mut sano että vähemmän on lihaksia tällä vasemmalla puolella.
Onpahan ny lääkärin neuvoa toteltu, ni voi taas kohta mennä uudestaa kysyyn apua.

..viime yönä heräsin ??? ja väsytti ihan hulluna, MUTTA sitte iski pelko etten herääkkään jos nukahan!! Täyty ottaa puolikas rauhottava ja lukea muutama sivu kirjaa että saan unen.
Sitten olinki ilmeisesti nukkunu sikeäsi kun ei ole mitään muistikuvaa kun miehen kello on soinut. (normaalisti hän ei itse siihen herää, vaan minä pukkaan pois sent sängystä)

..oon yrittäny pitää itseni kiireisenä ja hommata kaikkee. On totta ettei kannate kuunnelle mitään kauhutarinoita.

 

Olen aina välillä käynyt palstalla lukemassa kuulumisianne! Oletteko te muut saaneet paljon muljuja pelkästä ahdistuksesta??

Joo!

Kuten tänäaamuna kun suorastaan **** :kieh: :kieh: ***!!
Mies lähti retkilleen illalla, ja en saanut nukuttua, aamulla heräsin ennen kuutta, kolmen tunnin yöunien jälkeen ja ärsytti kun mies haisee, ja oli jossain
Joten muljahteluja tuli noin joka kolmas lyönti.

Edelleen syön sepramia, ja olen sairaslomalla. Lopetin yrityshommat kun ei siitä tullut kertakaikkiaan mitään. Liian paljon kaikkea.

Siitä viilipyttymäisyydestä. Olen sellainen. Monet sanoo että miten se on noin rauhallinen ja itsestä tuntuu että hajoaa ihan just... Jospa se on sitten sitä että jotensakkiin se paine pitää purkautua.
Jospa oppisimme huutamaan kaikki tunteet??? :heart:

 

hei vaan kaikki ystävät!

Olen nyt jo nelikymppinen ison perheen äiti. Olen sairastanut paniikkihäiriötä kaksitoistavuotiaasta lähtien. Välilä on ollut todella vaikeaa. En ole edes välillä uskaltautunut ulos ja joskus toisaalta elä'mä on hymyillyt. Luulin myös varmaan noin kahdenkymmenen vuoden ajan sairastavani jotain vakavaa. Lääkärikirjat tulivat tutuksi. Nyt en jaksa enää mokomaa. Sitä haluankin sanoa teille kaikille, jotka kamppailette paniikin kanssa, että ajan myötä helpottaa. Kun on jännittänyt ja pelännyt tarpeeksi, ei jaksa enää. ja se on myös ymmärtämisen arvoinen asia, että jos on herkkyys reakoida tietyllä tavalla, ei se koskaan häviä. Tärkeintä on vain oppia tulemaan toimeen sen kanssa ja oppia olemaan armollinen itselleen. Eli, mitä sillä on väliä vaikka olenkin tälläinen, minulla on silti ihmisarvo olemassa.

Kirjoitatpa Räättyskä fiksusti. Olen itsekin parin viikon päästä nelikymppinen ison perheen äiti. Olen voinut monta vuotta hyvin, mutta nyt viikolla 11 oleva yllätysraskaus mullisti elämän ja laukaisi taas ahdistuksen ja luulotaudit. Olo on ollut aivan hirveä! Sinun ajatuksesi luo uskoa tulevaan ja sain ajatuksistasi voimaa. Toivon nyt, että tämä minullakin ajan myötä helpottaa. Kurkkua ja vatsaa kuristaa päivittäin ja erilaisten sairauksien pelko lähes lamaannuttaa toimintakyvyn. Tiedän toki, ettei minulla ole mitään fyysistä vaivaa, mutta minkäs tälle päälle teet!

 

Kävin taas maanantaina lääkärillä ja nyt sain ohjeet kokeilla ruokatorventulehdukseen lääkettä |O (haukotus) ..siihen kuristavaan tunteeseen nääs. Tympäsee vaan että pitäs nyt ehkäsyä käyttää varmuuden vuoksi,(kun siis olen yrittänyt raskautua uudelleen) ...sitten sain psykologille numeron että voin käydä juttelemassa peloista..
..2 kertaa olen nyt saanu nukkumaan mentäessä ahistus/pelko kohtauksen ja aloin miettiin miks nukkumaan mentäessä (no sitten hoksasin että päässä ilmeisesti kummittelee vielä se nuoren tutun tytön äkillinen kuolema nukkuessaan..)
Kävin myös fysioterapeutilla... ja en kyllä tiiä oliko taaskaan mitään apua kun puolet ajasta meni niihin ryhtien katseluun ym... yli 50e taas meni..

..niiin, sitä kommentoimaan tulin että ostin sitte niitä e-epa pillereitä (kylläpä hinta kirpaisi.. siks en raskinut ostaa niitä toisia cars??? iä lisäksi jonka sanotaan tehostavan vaikutusta.) Nyt oon syöny vajaan viikon ja ei ole kyllä ollut ahistuneisuutta samanlain... voi kyllä olla turhan aikaista kehua.

 

:hug: Piti laittaa sinulle viestiä. Minulla paha paniikkipätkä oli kaksi vuotta sitten. Sen laukaisi myös yllätysraskaus. Kierukka petti. Paniikit ja pelot iskivät oikein kunnolla kimppuun. Juuri, kun olin tottunut ajatukseen vauvasta, sain keskenmenon päivää ennen ultraan menoa noin kahdellatoista viikolla. Paniikkioireilu jatkui pahana muutamia kuukausia keskenmenon jälkeen, kunnes alkoi lopulta hellittää.

Minulla on viisi lasta. joka raskauden aikana ensimmäiset kolme kuukautta ovat olleet kamalia, toinen notkahdus on tullut synnytyksen jälkeen. Se on päättynyt aina imetyksen lopettamiseen. Eli ainakin itse olen tehnyt kokemusteni pohjalta sellaisen johtopäätöksen, että hormonitasojen vaihtelut liittyvaät selkeästi panikointiin ja pelkoihin, jos on taipuvainen ahdistuneisuuteen.

Hei, jospa sinulle antaisi voimia ajatus siitä, että raskauden edetessä olo voi mahdollisesti helpottua!!! Tälläistä tämä vaan näyttää olevan, kun nämä vaivat on saanut niskaansa. Vaihdevuosia en kyllä odota kovinkaan innolla, silloin taas jossain naksahtaa

Voi hyvin!!!

 

..no mitäs nyt sitte on tapahtunut..
Kävin sielä psykologilla tänään ekakerran ja tää käynti meni ihan kysymyksiin vastailuun.. ei mitään erikoista.

MUTTA, mitä tulin tänne kommentoimaan oli että, Onko teillä ollu semmosta, että heräätte yöllä siihen niinkuin "keho värisee"? :/
Mulla on niitä nyt ollu ja ensin pistin niitten homeopaattisten "ilo pillereiden" piikkiin, että tulee joku vierotus... (niinku esim kahvista vois ehkä tulla tai tupakasta) ..kun tuntu että aina jos olin sinäpäivänä ottanut semmosen ni yöllä (yleensä 2-3 välillä) herään sisäiseen värinään. mainitsin tästä äitille,niin hän katso mua ja sano "mulla on ollu kans.." en tiiä sanoko sitte siksi etten alkas tästäki ressaamaan. Äitini sairastu ihmeelliseen hermostolliseen sairauteen vuosi sitten ja kärsii jatkuvista kivuista ym.. niin voin kyllä kuvitella hänelläkin ahdistuneisuutta.
Mainitsin tästä värinästä psykologille ja hän sanoi että paniikkikohtaus voi iskeä myös yöllä nukkuessa

..puhuitte elohiiristä.. itsellä ei niitä nyt sillain erityisen paljon ole ollut.. mutta korvissa (sisällä siis) aina joskus "naputtaa"