Ahtaasti asuvat

Me asutaan 48m2 ja meillä on kaksi leikki-ikäistä + kaksi aikuista..Kyllä tämä leikki-ikäisillä menee, mutta ei varmasti enää menis koululaisille..Säilytystilaa ei ole yhtään ja se on kaikkein raivostuttavinta..

 

Asunnolle on kovin tiukat kriteerit ja alue rajattu täältä sisältäkin, kaksi vuotta markkinoita seuranneena en olisi muuttanut yhteekään tarjottuun pieneen kolmioon. jos tälläinen sattuisi kuitenkin tulemaan budjetin sisällä vastaan niin mikä ettei! Mutta todennäköisesti ei tule, koska rahaa on tosiaan rajattu määrä, niin kuin monilla muillakin 50m2 näillä neliöhinnoilla on niin katto maksukyvylle!

Mä tiedän ton tunteen, asuttiin ennen isossa asossa, ja etsittiin sitten samalta alueelta asuntoa meidän 5-henkiselle perheelle. Ihan tarkkaan tiesin missä halusin asua. Meillä oli sekä hintakatto, mutta myös minimineliöt, ja huoneita piti olla joko 4 tai 3 siten että siitä saataisiin lohkaistua aikuisille 'oma huone'. Meille kävi kuitenkin tuuri, löydettiin nykyinen asunto, jossa lattiapinta-alaa on 95,5 neliötä, virallisia neliöitä kuitenkin vain 80, koska osa on alle 160 korkeaa tilaa ja osa taas lasketaan 'kellariksi'. Meille kuitenkin täysin toimivaa tilaa - ja tällä tavalla saatiin riittävän iso koti meidän perheelle. Ja hinta oli kuitenkin kolmion verran, ehkä jopa vähemmän.

 

Häh!
Ihan järjetöntä, sanon minä. Kyllä lapsella pitää olla oma huone. Ei oo hääviä asua eläinlauman ja lasten kanssa 50 neliön kaksiossa.
Minä asun kahden kissan ja miehen kanssa 60,5 neliöisessä kaksiossa, ja ahtaalta tuntuu. Haluaisin isompaan, että miehelle saatais oma työhuone.

Tää on nykyajan trendiä, että jokaiselle on oma huone ja että asunnot ovat peräti kohtuuttoman isoja. Meillä asutaan tämän ajan mittapuun mukaisesti ahtaasti: 73 neliön asunnossa 2 aikuista, alle kouluikäinen lapsi ja kolme pientä-keskikokoista koiraa.
Mutta ahtaasti ja ahtaasti....en pidä liian täyteen sisustetuista huoneista. Vähillä huonekaluilla saa väljää. Ja ainakin me vietetään suurin osa vapaa-ajasta mökillä tai ns. maapaikalla (vanha tila).

 

Meidän kotimme joku mieltää pieneksi, 70 neliöinen kolmio, taloyhtiön sauna, vanhemmat ja 4 lasta. Meillä on aikuisten ja lasten makuuhuoneet, lapsilla 2 kerrossänkyä ja hyvin mahdutaan. Koululaisille rauhoitetaan keittiö läksyjentekoajaksi, joten koulupöytiä ei ole tarvinnut hankkia. Keittiössä heillä on myös lukollinen kaappi koulutarvikkeille, etteivät pienemmät sisarukset iske. Vapaapäivinä isommat ulkoilevat tai katsovat töllöä pienten nukkuessa päiväunia.

 

Pieni asunto on kyllä helppo ja nopea siivota, JOS EI OLE YLIMÄÄRÄISTÄ TAVARAA. Lapsiperheessä tavaraa riittää, leluja, vaatteita jne. joita ei kukaan kotihirmu saa järjestykseen, kun pieni ihminen tulee perässä ja levittää tavaroita sitä mukaa kun saat siivottua. Me myytiin oma pieneksi käynyt kolmio ja nyt asutaan vielä pienemmässä kolmiossa kahden lapsen kanssa, kunnes löydetään isompi asunto! Meillä on tyttö ja poika, joten heillä on ihan eri jututkin leikeissä. Säilytystilaa on todella vähän! Varasto löytyy, mutta se ei ole lämmin, joten siellä ei voi edes säilöä vaatteita tms, kun ne homehtuu siellä (kokemusta on). Suomessa on vielä ihanat vuodenajat, jotka kaikki vaatii oman vaatetuksensa. Kesävaatteet menee, mutta odotan kauhulla syksy ja talvea, kun sitä vaatetta kenkineen riittää.

 

Me ollaan muuttamassa parin viikon kuluttua vuokra kaksioon 60 m2 (2 h, keittiö, kylpyhuone). Tällä hetkellä perhe muodostuu itsestäni, miehestä, tyttärestä (3v.) joka asuu puolet ajasta toisen huoltajansa kanssa, ja loppuvuodesta syntyy vielä pienoinen lisää Lisäksi perheeseen kuuluu kaksi elikkoa. Ko. asunto on todella hyvä pohjaratkaisultaan, saadaan siis mun ja miehen sänky ja pinnasänky erinomaisesti "olkkariin" (tehdään paneeliverhoista makuualkovi meille) ja vielä mahtuu erikseen sohvat telkkarit pöydät jne. Ollaan laskeskeltu, että tuossa asunnossa asuttais n. 2 - 3 vuotta, eli käytännössä se aika kun minä olen kotona. Kun toinen lapsemme on tarpeeksi vanha ( 6kk - 1v), siirtyy hän isosiskon kanssa samaan huoneeseen Itse asuin teini-ikään asti vanhempieni kanssa vielä pienemmässä kaksiossa, siellä oli myös samainen järjestely, eli vanhemmat "olkkarissa" lapsilla oma huone, näin on myös kaksi serkuistani kasvaneet...

 

meillä 5henkeä ja 65m2.. AHDASTA on!!! säilytystilaa ei oikein ole.. ja lapsilla tuota välinettä ja tavaraa riittää.. koko ajan etsitään isompaa.

meillä saman verran neliöitä ja kaksi aikuista ja kk vanha tyttö ja ahdasta on. kohta päästään 150 neliön omakotitaloon.. lokakuussa olis tarkoitus saada valmiiksi.

 

Meillä oli alkuun sellanen 35 neliötä (minä, mies ja 2 lasta/vauvaa). Tuskaa. Nyt jo tilavampi asunto, mutta se on vaan tosi asia, että niitä leluja tulee. Jos on kaksio, jossa yhden huoneen täyttää sängyt, jäljelle jää olohuone ja siellä sit potkitaan niitä leluja edes takaisin, sohvan ja telkkarin välissä, että mielummin kolmio. Siihen mahtuu sit vielä vaikka tulis myöhemmin toinenkin lapsi, ne voi olla samassa huoneessa.

 

Mun lapsuudenkodissani oli n.65 neliötä. Äiti ja kolme lasta. Oli todella ahdasta. :|

 

kaksi aikuista nyt menee pienessäkn asunnossa, mutta kun tulee lapsi, niin sitä tavaraa tulee ja ne entiset aikuisten tavaratkaan eivät pysy paikoillaan. Kannattaa ostaa heti kolmio tai sit teidän täytyy olla melko boheemeja jos meinaatte kaksiossa selvitä seuraavat 10 vuotta.

 

Meitä on omaa porukkaa 2+1, ja hoitolapsia päivisin 3kpl.
Neliöitä on 56. Ihan hyvin mahdutaan.

 

Meillä on juurikin tuollainen 50m2 kaksio kantakaupunkialueella. Perheessä on kaksi aikuista ja yksi 1,5-vuotias lapsi. Kyllähän tässä mahtuu asumaan, mutta välillä sitä toivoo enemmän tilaa. Tässä asunnossa on hyvä pohjaratkaisu siten, että asunto on makuuhuonetta ja tilavaa saunallista kylpyhuonetta lukuunottamatta yhtä tilaa. Säilytystilaa on melko vähän; erityisesti keittiön kaapit ovat aivan turvoksissa. Tilan tuntua lisää meillä se, että olemme nyt lapsen alettua liikkumaan luopuneet sohvasta. Olohuoneen puolella on muutamia paljon tavaraa sisäänsä vetäviä säilytyskalusteita, säkkituoli ja nojatuoli, kirjahyllyt ja lapsen leluja. Epäesteettisenä ja ärsyttävänä asiana nurkassa nököttää yhdistelmävaunut. No, onneksi niitä ei enää vuosikausia tarvita. Hyvänä puolena pienessä asunnossa on tosiaan se, ettei tule suotta hamstrattua tavaraa, vaan vanhaa ja tarpeetonta kierrätetään sitä mukaa kun uutta tulee.

Omaa huonetta ei mielestäni pieni lapsi tarvitse. Uskoisin, että meillä lapsi joka tapauksessa leikkisi siellä missä vanhemmat ovat eli keittiö-olohuone-akselilla. Perhepetistäkin olemme vasta siirtymässä pois, joten unetkin nukkuisi varmasti edelleen meidän lähellämme.

Mikäli asumisemme ei olisi rahasta kiinni, ottaisin mieluusti tältä alueelta kolmion. Tällä hetkellä se ei vain ole mahdollista, koska kukkarollemme sopivia kolmioita ei täällä ole. Tämän asunnon hinnalla saisimme tilavan perheasunnon muualta Helsingistä, mutta tällä hetkellä valintamme on asua ahtaammin, mutta mieluisella alueella. Uskon kuitenkin, että jossan vaiheessa, mikäli emme täältä sopivaa asuntoa löydä, on edessä muutto muualle.