Aikamoinen puutarha

Huvittavaa, miten aina jollain on "oma kokemus" joka selittää näitten tyyppien toimintaa. "Kyllä minä ainakin..." ja "Minulla on ystävä, joka...". Tämän perusteella vedetään sitten johtopäätöksiä, mitä itselleen täysin vieraat ihmiset tuntevat ja ajattelevat missäkin tilanteessa. Ootte te kyllä itsekeskeistä porukkaa, jos todella uskotte kaikkien ajattelevan samalla tavalla kuin te itse, lapsenne tai kaverinne

No täällähän pyörii usein kahdenlaista porukkaa: Ne, jotka projisoivat omia tunteitaan, ajatuksiaan jne ja pitää päähenkilöitä välineenä, jonka kautta saa itselleen hyvän fiiliksen ja ne, jotka ovat kiinnostuneita päähenkilöistä, muttei kuvittele heille mitään omia satujuttujaan, hyväksyy sen, etteivät ole tai tule koskaan olemaan pari ja toivovat heille hyvää, mikä se sitten heidän kohdallaan onkaan. Jälkimmäiset leimataan yleensä trolleiksi ja/tai ankeuttajiksi.

 

No täällähän pyörii usein kahdenlaista porukkaa: Ne, jotka projisoivat omia tunteitaan, ajatuksiaan jne ja pitää päähenkilöitä välineenä, jonka kautta saa itselleen hyvän fiiliksen ja ne, jotka ovat kiinnostuneita päähenkilöistä, muttei kuvittele heille mitään omia satujuttujaan, hyväksyy sen, etteivät ole tai tule koskaan olemaan pari ja toivovat heille hyvää, mikä se sitten heidän kohdallaan onkaan. Jälkimmäiset leimataan yleensä trolleiksi ja/tai ankeuttajiksi.

Sinä nyt kyllä pikkaisen yksinkertaistat, itse en koe kuuluvana kumpaankaan edellä mainittuun ryhmään, uskon something moreen, mutta en kuvittele tietäväni esim. B:n pään sisälle tai muuta

 

No täällähän pyörii usein kahdenlaista porukkaa: Ne, jotka projisoivat omia tunteitaan, ajatuksiaan jne ja pitää päähenkilöitä välineenä, jonka kautta saa itselleen hyvän fiiliksen ja ne, jotka ovat kiinnostuneita päähenkilöistä, muttei kuvittele heille mitään omia satujuttujaan, hyväksyy sen, etteivät ole tai tule koskaan olemaan pari ja toivovat heille hyvää, mikä se sitten heidän kohdallaan onkaan. Jälkimmäiset leimataan yleensä trolleiksi ja/tai ankeuttajiksi.

Tämä!! Mä luin pari päivää sitten kommentin, (kun siitä D-jutusta väiteltiin, oli jo ennen tuota eilistä videota) jossa sanottiin jotain, että "eihän se kenellekään kuulu, vaikka Bojan olisikin Damonin kanssa, pääasia että on onnellinen" ja siihen heti perään joku huuteli trollia. Eli jos onnellisuutta toivoo on automaattisesti trolli, koska B saa näitten sekojen päässä olla onnellinen ainoastaan vantaalaisen, varatun heteron kanssa. Meneehän tää jo ihan pimeäksi.

 

Sinä nyt kyllä pikkaisen yksinkertaistat, itse en koe kuuluvana kumpaankaan edellä mainittuun ryhmään, uskon something moreen, mutta en kuvittele tietäväni esim. B:n pään sisälle tai muuta

Taidat siinä tapauksessa kuulua vähemmistöön.

 

No puhu itses puolesta vaan. Mun mielestä nuorissa on alkanut esiintyä sellasta, että ei haluta jakaa julkisesti mitään. Omille tutuille joo, mutta ei koko maailmalle. Ja olen siis ikäni puolesta siell6ä "nuoren" ylärajalla, mutta nuorempia sisaruksia on.

Tämä. Oma nuoriso on ainakin tosi tarkkaa mitä jakaa somessa, koska paljon on sitä, että kuvia ja videoita jaetaan luvatta eteenpäin kyseenalaisilla tarkoitusperillä. Se mitä jakavat on tosi mietittyä ja kuratoitua. Lähimmille luottoystöville vapaammin.

 

Taas yksi näitä öitä. Jere pyörii unen ja valvetilan rajamailla, ei unessa mutta ei valveillakaan. Ja kuten niin usein ennenkin, hän on jälleen kerran Liverpoolissa. Sinä yhtenä iltana, joka muutti kaiken.

Jere oli humalassa, vaikka oli visusti vannonut, ettei juo kisan aikana. Se pahuksen sloveeni houkutteli, ja tuli sitten sorruttua. Tuli juotua yksi, toinen ja ehkä yhdeksäskin. Ja sitten oltiinkin kaksin sloveenin hotellihuoneessa. Jereä jännitti, yhtäkkiä ei voinutkaan heittää läppää, kun toinen oli siinä niin lähellä. Niin lähellä, että hänen tuoksunsa hiipi Jeren nenään. Ihana tuoksu.
Sitäkin jännitti, se sanoi niin aamulla, kun oli herätty samasta sängystä. Mutta ennen aamua oli Jeren maailman mennyt sekaisin. Siitä. Miehestä. Ensimmäistä kertaa ikinä. Vaikka oikeasti se näytti kyllä ihan pojalta, melkein alaikäiseltä. Niin kaunis, niin kaheli, ihan kuin Jere itsekin.

Muut olivat lähteneet. Jere katseli lattiaa, sloveeni häntä, ja hän kyllä tunsi katseen. Siinä oli outo kiilto, joka ei johtunut pelkästään humalasta. Jere tiesi, ja se tässä niin jännittikin.
Yhtäkkiä se seisoi siinä edessä. Otti Jeren kasvot käsiinsä, nosti päätä ylöspäin ja katsoi suoraan silmiin. Jeren polvet vähän notkahtivat, eikä hän ehtinyt tehdä mitään, kun huulet painuivat jo hänen huuliaan vasten. Aika somasti, vähän kuin tuntumaa ja lupaa hakien. Kyllähän hän luvan antoi, antoi, vaikka hämmennys ylittikin vielä humalan tuoman estottomuuden.
Minä. Suutelen. Miehen kanssa. No, tai pojan. Tämän ihanuuden.

Siitä se sitten eteni. Jere kääntää tyynyt toisinpäin sängyssään, eikä pääse yli muistoista. Kaikki oli niin epävarmaa, ujoa, herkkää. Kosketukset, hyväilyt, toisen iho omaa vasten. Tai sitten ei. Aamulla Jere huomasi kaulassaan pieniä puremajälkiä, joita maskeeraaja joutui vino hymy huulillaan peittelemään ennen päivän haastatteluja. Sovittiin sen kanssa, ettei huudella muille, vaikka kyllähän kaikki huomasivat, että jotain oli tapahtunut.

Siitä se sitten alkoi. Yksi humalainen yö ja kaikki oli toisin. Jeren maailma mullistui, mutta aika sekaisin näytti olevan se sloveenikin. Kaverit vinoilivat, kummankin, mutta ei se heitä haitannut. Miten nopeasti ujous katosi, ja toisesta tuli tuttuakin tutumpi. Ja niin tärkeä.

Jere kääntää kylkeä. Uni ei ota tullakseen. Miksi tämä kaikki pyörii hänen päässään yhä edelleen, vaikka Liverpoolista on jo kymmenen kuukautta? Miksi?

Tästäkin pitää sen terapeutin kanssa jutella. Ehkä se osaa sanoa. Huomenna. Tai siis tänään.

Puhelimessa vilahtaa. Jere katsoo kelloa, 03.20, ja avaa viestin.

Sweet dreams, honey. Miss you.

Se on se sloveeni. Jere kuittaa sydämellä, punaisella sydämellä. Love u.

Ihana minificci, kiitos tästä

 

Taas yksi näitä öitä. Jere pyörii unen ja valvetilan rajamailla, ei unessa mutta ei valveillakaan. Ja kuten niin usein ennenkin, hän on jälleen kerran Liverpoolissa. Sinä yhtenä iltana, joka muutti kaiken.

Jere oli humalassa, vaikka oli visusti vannonut, ettei juo kisan aikana. Se pahuksen sloveeni houkutteli, ja tuli sitten sorruttua. Tuli juotua yksi, toinen ja ehkä yhdeksäskin. Ja sitten oltiinkin kaksin sloveenin hotellihuoneessa. Jereä jännitti, yhtäkkiä ei voinutkaan heittää läppää, kun toinen oli siinä niin lähellä. Niin lähellä, että hänen tuoksunsa hiipi Jeren nenään. Ihana tuoksu.
Sitäkin jännitti, se sanoi niin aamulla, kun oli herätty samasta sängystä. Mutta ennen aamua oli Jeren maailman mennyt sekaisin. Siitä. Miehestä. Ensimmäistä kertaa ikinä. Vaikka oikeasti se näytti kyllä ihan pojalta, melkein alaikäiseltä. Niin kaunis, niin kaheli, ihan kuin Jere itsekin.

Muut olivat lähteneet. Jere katseli lattiaa, sloveeni häntä, ja hän kyllä tunsi katseen. Siinä oli outo kiilto, joka ei johtunut pelkästään humalasta. Jere tiesi, ja se tässä niin jännittikin.
Yhtäkkiä se seisoi siinä edessä. Otti Jeren kasvot käsiinsä, nosti päätä ylöspäin ja katsoi suoraan silmiin. Jeren polvet vähän notkahtivat, eikä hän ehtinyt tehdä mitään, kun huulet painuivat jo hänen huuliaan vasten. Aika somasti, vähän kuin tuntumaa ja lupaa hakien. Kyllähän hän luvan antoi, antoi, vaikka hämmennys ylittikin vielä humalan tuoman estottomuuden.
Minä. Suutelen. Miehen kanssa. No, tai pojan. Tämän ihanuuden.

Siitä se sitten eteni. Jere kääntää tyynyt toisinpäin sängyssään, eikä pääse yli muistoista. Kaikki oli niin epävarmaa, ujoa, herkkää. Kosketukset, hyväilyt, toisen iho omaa vasten. Tai sitten ei. Aamulla Jere huomasi kaulassaan pieniä puremajälkiä, joita maskeeraaja joutui vino hymy huulillaan peittelemään ennen päivän haastatteluja. Sovittiin sen kanssa, ettei huudella muille, vaikka kyllähän kaikki huomasivat, että jotain oli tapahtunut.

Siitä se sitten alkoi. Yksi humalainen yö ja kaikki oli toisin. Jeren maailma mullistui, mutta aika sekaisin näytti olevan se sloveenikin. Kaverit vinoilivat, kummankin, mutta ei se heitä haitannut. Miten nopeasti ujous katosi, ja toisesta tuli tuttuakin tutumpi. Ja niin tärkeä.

Jere kääntää kylkeä. Uni ei ota tullakseen. Miksi tämä kaikki pyörii hänen päässään yhä edelleen, vaikka Liverpoolista on jo kymmenen kuukautta? Miksi?

Tästäkin pitää sen terapeutin kanssa jutella. Ehkä se osaa sanoa. Huomenna. Tai siis tänään.

Puhelimessa vilahtaa. Jere katsoo kelloa, 03.20, ja avaa viestin.

Sweet dreams, honey. Miss you.

Se on se sloveeni. Jere kuittaa sydämellä, punaisella sydämellä. Love u.

Tämä oli kiva, kiitos.

 

No täällähän pyörii usein kahdenlaista porukkaa: Ne, jotka projisoivat omia tunteitaan, ajatuksiaan jne ja pitää päähenkilöitä välineenä, jonka kautta saa itselleen hyvän fiiliksen ja ne, jotka ovat kiinnostuneita päähenkilöistä, muttei kuvittele heille mitään omia satujuttujaan, hyväksyy sen, etteivät ole tai tule koskaan olemaan pari ja toivovat heille hyvää, mikä se sitten heidän kohdallaan onkaan. Jälkimmäiset leimataan yleensä trolleiksi ja/tai ankeuttajiksi.

Ihmiset käytännössä aina kuvittelevat muille "satujuttuja", vaikkei olisi kyse mistään shippauksesta. Ihmisen luonne on projisoida muihin ja kuvitella asioita heistä. Jos kuuntelet Kärtsän biisiä ja teet tulkinnan siitä, mitä joku rivi tarkoittaa, niin olet jo kuvittelemassa satujuttuja.

Eri asia sitten on ihmiset, jotka kuvittelevat omia tuntemuksiaan ja mielipiteitään faktoiksi, mikä on todella ongelmallista, mutta heitäkin on maailma joka tapauksessa täynnä, shippaajia tai ei.

 

Tähdenlentoficistä tuli viimeinen osa, olipa ihana. https://archiveofourown.org/works/51246598/chapters/138215848

 

Tähdenlentoficistä tuli viimeinen osa, olipa ihana. https://archiveofourown.org/works/51246598/chapters/138215848

Aww, kiitos vinkistä, tätä oonkin odottanut

 

Tämä!! Mä luin pari päivää sitten kommentin, (kun siitä D-jutusta väiteltiin, oli jo ennen tuota eilistä videota) jossa sanottiin jotain, että "eihän se kenellekään kuulu, vaikka Bojan olisikin Damonin kanssa, pääasia että on onnellinen" ja siihen heti perään joku huuteli trollia. Eli jos onnellisuutta toivoo on automaattisesti trolli, koska B saa näitten sekojen päässä olla onnellinen ainoastaan vantaalaisen, varatun heteron kanssa. Meneehän tää jo ihan pimeäksi.

No ei se ihan kyllä noin mene, olen itsekin kommentoinut toivovani B:n onnellisuutta ilman että kukaan on tullut trolliksi haukkumaan. Varmaan on kiinni vähän siitäkin minkälaiseen sävyyn kommentoi. Ja trollaamisen puolelle menee siinä kohti kun B&K ketjuun tuodaan 50 kertaa päivässä muita onnellisuuden lähteitä, eikä siirretä sitä keskustelua pyynnöistä huolimatta osuvampaan paikkaan.

 

Tämä!! Mä luin pari päivää sitten kommentin, (kun siitä D-jutusta väiteltiin, oli jo ennen tuota eilistä videota) jossa sanottiin jotain, että "eihän se kenellekään kuulu, vaikka Bojan olisikin Damonin kanssa, pääasia että on onnellinen" ja siihen heti perään joku huuteli trollia. Eli jos onnellisuutta toivoo on automaattisesti trolli, koska B saa näitten sekojen päässä olla onnellinen ainoastaan vantaalaisen, varatun heteron kanssa. Meneehän tää jo ihan pimeäksi.

Mitenköhän se mitä joku toivoo haittaa Bojania tai vaikuttaa hänen elämäänsä? Trollinhuutelu on toki tyhmää, mutta niin on sekin, että pidetään tuota ”B saa olla kenen kanssa haluaa” -mieltä olevia jotenkin parempina ihmisinä

 

Taas yksi näitä öitä. Jere pyörii unen ja valvetilan rajamailla, ei unessa mutta ei valveillakaan. Ja kuten niin usein ennenkin, hän on jälleen kerran Liverpoolissa. Sinä yhtenä iltana, joka muutti kaiken.

Jere oli humalassa, vaikka oli visusti vannonut, ettei juo kisan aikana. Se pahuksen sloveeni houkutteli, ja tuli sitten sorruttua. Tuli juotua yksi, toinen ja ehkä yhdeksäskin. Ja sitten oltiinkin kaksin sloveenin hotellihuoneessa. Jereä jännitti, yhtäkkiä ei voinutkaan heittää läppää, kun toinen oli siinä niin lähellä. Niin lähellä, että hänen tuoksunsa hiipi Jeren nenään. Ihana tuoksu.
Sitäkin jännitti, se sanoi niin aamulla, kun oli herätty samasta sängystä. Mutta ennen aamua oli Jeren maailman mennyt sekaisin. Siitä. Miehestä. Ensimmäistä kertaa ikinä. Vaikka oikeasti se näytti kyllä ihan pojalta, melkein alaikäiseltä. Niin kaunis, niin kaheli, ihan kuin Jere itsekin.

Muut olivat lähteneet. Jere katseli lattiaa, sloveeni häntä, ja hän kyllä tunsi katseen. Siinä oli outo kiilto, joka ei johtunut pelkästään humalasta. Jere tiesi, ja se tässä niin jännittikin.
Yhtäkkiä se seisoi siinä edessä. Otti Jeren kasvot käsiinsä, nosti päätä ylöspäin ja katsoi suoraan silmiin. Jeren polvet vähän notkahtivat, eikä hän ehtinyt tehdä mitään, kun huulet painuivat jo hänen huuliaan vasten. Aika somasti, vähän kuin tuntumaa ja lupaa hakien. Kyllähän hän luvan antoi, antoi, vaikka hämmennys ylittikin vielä humalan tuoman estottomuuden.
Minä. Suutelen. Miehen kanssa. No, tai pojan. Tämän ihanuuden.

Siitä se sitten eteni. Jere kääntää tyynyt toisinpäin sängyssään, eikä pääse yli muistoista. Kaikki oli niin epävarmaa, ujoa, herkkää. Kosketukset, hyväilyt, toisen iho omaa vasten. Tai sitten ei. Aamulla Jere huomasi kaulassaan pieniä puremajälkiä, joita maskeeraaja joutui vino hymy huulillaan peittelemään ennen päivän haastatteluja. Sovittiin sen kanssa, ettei huudella muille, vaikka kyllähän kaikki huomasivat, että jotain oli tapahtunut.

Siitä se sitten alkoi. Yksi humalainen yö ja kaikki oli toisin. Jeren maailma mullistui, mutta aika sekaisin näytti olevan se sloveenikin. Kaverit vinoilivat, kummankin, mutta ei se heitä haitannut. Miten nopeasti ujous katosi, ja toisesta tuli tuttuakin tutumpi. Ja niin tärkeä.

Jere kääntää kylkeä. Uni ei ota tullakseen. Miksi tämä kaikki pyörii hänen päässään yhä edelleen, vaikka Liverpoolista on jo kymmenen kuukautta? Miksi?

Tästäkin pitää sen terapeutin kanssa jutella. Ehkä se osaa sanoa. Huomenna. Tai siis tänään.

Puhelimessa vilahtaa. Jere katsoo kelloa, 03.20, ja avaa viestin.

Sweet dreams, honey. Miss you.

Se on se sloveeni. Jere kuittaa sydämellä, punaisella sydämellä. Love u.

Huh ja apua, miten ihana (mini)ficci<3 tuntui aivan tosi kokonaiselta ficiltä pituudesta riippumatta. Kylmät väreet ja miniliikutus<3

Nämä on kyllä ihania, ja on eri tunne lukea suomeksi, kun se harvinaisempaa yleisesti ficeissä. Ei ole itselle ymmärtämisestä kiinni, vaan oman kielen sanat tuntuu erilaiselta.

Mulla tuli suoraan mieleen, että oletko harkinnut kirjoittaa vaikka vähänkin pidempiä tekstejä, vaikka lyhyitä 1 kpl ficcejä? Tää jotenkin kyllä kosketti, ja sun tapa kirjoittaa on musta ihana ja tavoittaa tuntemuksia!

Ja tää oli vain tällainen heitto/toive/kannustus<3 mahtavaa, että kirjoitat ja jaat näitä!

 

Tämä siis sulle:
"Suunnitelmat muuttuivat, kun JC tuli mukaan kiertueelle ja liittyi bussiseurueeseen. Ei siellä enää ollut petipaikkaa Kärtsälle. Damon on hengannut heidän kanssaan nyt, kun JC ei ole mukana vaan esiintymässä Jenkeissä. Palaa takaisin Lontooseen sen jälkeen, kun JC palaa mukaan kiertueelle eli ihan tuota pikaa. Tästä on nyt enää ihan turha jankata - ei ollut enää makuusoppea Kärtsälle. (Toki olisi voinut jakaa vuoteen Bojanin kanssa, mutta ehkä tämä ei olisi mennyt läpi sen kummemmin muulle porukalle bussissa kuin lähipiirillekään, jolle sitä ei tietenkää olisi tarvinnut kertoa)."

Vähän siistimpää kieltä, kiitos. Ei täällä kukaan toistaan parempi tai huonompi ole, puhumattakaan että olisi vatipää.

 

Huh ja apua, miten ihana (mini)ficci<3 tuntui aivan tosi kokonaiselta ficiltä pituudesta riippumatta. Kylmät väreet ja miniliikutus<3

Nämä on kyllä ihania, ja on eri tunne lukea suomeksi, kun se harvinaisempaa yleisesti ficeissä. Ei ole itselle ymmärtämisestä kiinni, vaan oman kielen sanat tuntuu erilaiselta.

Mulla tuli suoraan mieleen, että oletko harkinnut kirjoittaa vaikka vähänkin pidempiä tekstejä, vaikka lyhyitä 1 kpl ficcejä? Tää jotenkin kyllä kosketti, ja sun tapa kirjoittaa on musta ihana ja tavoittaa tuntemuksia!

Ja tää oli vain tällainen heitto/toive/kannustus<3 mahtavaa, että kirjoitat ja jaat näitä!

Kirjoittaja kiittää kauniista palautteesta. Se oli arvokasta.

Olen kirjoittanut työkseni muutaman vuosikymmenen, mutta tiukkaa asiatekstiä, ja tämäntyyppinen vapaampi kirjoittaminen on vierasta. Aiemmin olen tehnyt tänne muutaman rivin dialogeja englanniksi, mutta pidemmän vieraalla kielellä kirjoitetun tekstin tekeminen olisi niin vaativaa, ettei aika siihen riitä. Tämä idea on pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa, ja rohkaistuin kirjoittamaan.

Katsotaan, josko tästä innostun. Suomeksi.

 

Ihmiset käytännössä aina kuvittelevat muille "satujuttuja", vaikkei olisi kyse mistään shippauksesta. Ihmisen luonne on projisoida muihin ja kuvitella asioita heistä. Jos kuuntelet Kärtsän biisiä ja teet tulkinnan siitä, mitä joku rivi tarkoittaa, niin olet jo kuvittelemassa satujuttuja.

Eri asia sitten on ihmiset, jotka kuvittelevat omia tuntemuksiaan ja mielipiteitään faktoiksi, mikä on todella ongelmallista, mutta heitäkin on maailma joka tapauksessa täynnä, shippaajia tai ei.

Tämä oli todella hyvä pointti!!

 

Kirjoittaja kiittää kauniista palautteesta. Se oli arvokasta.

Olen kirjoittanut työkseni muutaman vuosikymmenen, mutta tiukkaa asiatekstiä, ja tämäntyyppinen vapaampi kirjoittaminen on vierasta. Aiemmin olen tehnyt tänne muutaman rivin dialogeja englanniksi, mutta pidemmän vieraalla kielellä kirjoitetun tekstin tekeminen olisi niin vaativaa, ettei aika siihen riitä. Tämä idea on pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa, ja rohkaistuin kirjoittamaan.

Katsotaan, josko tästä innostun. Suomeksi.

Lukija ilmoittautuu jo, jos päädyt sopivalta tuntuvan ficin kirjoittamaan minificcien lisäksi!

Mun täytyy myöntää, että luin tämän minificin osissa, koska kahden ekan kappaleen jälkeen se tuntui niin vaikuttavalta, etten raaskinut lukea kerralla kokonaan vaan säästin keskikohdan lopuksi ja hiljalleen lopusta luin kappaleita ja alkua uudestaan, vähän niinkuin jotain herkullista ruokaa tai annosta maistelisi sieltä täältä, koska haluaa säästää/pidentää kokemusta ja hiljalleen nauttia siitä.

Oon vähän tai enemmänkin jopa hätkähtänyt, miten lyhyehkökin teksti näin osuu! Tykkäsin tosi paljon sun tavasta rytmittää tekstiä ja käyttää lyhyitä lauseita, ja miten tuntuu, että ne tavoittaa niin paljon, sekä tilanteen kuvailu että tunnetasolla. Huh ja Wau!!!

Ps. Saako tämän kopioida Saitin puolelle minific-kirjastoon, jonne on koottu talteen minificcejä, jotta niitä on kätevämpi jälkeenpäin palata lukemaan? Tuli mieleen ihan itsenikin kannalta, kun sieltä on kätevää löytää pidemmän ajan kuluttua

 

Jeren ajatukset ja puheet tuppaavat toimimaan tosi hyvin suomeksi, menevät jotenkin syvemmälle kuin englanniksi, ainakin jos kirjoittajalla on hyvä tyyli. Ja AO3:ssakin suomenkieliset ficit ovat varsin suosittuja, eli ei kannata ajatella, että ei kannattaisi kirjoittaa suomeksi pidempää. Toki voi kirjoittaa vain tännekin, jos se ajatus ei nappaa.

Kiinnostaisi muuten kuulla, jos kellään on mitään (spoileritonta) sanottavaa uusimmasta ficciluvustani, koska siihen on tähän mennessä tullut 0 kommenttia missään.

- Joymuffin

 

Kirjoittaja kiittää kauniista palautteesta. Se oli arvokasta.

Olen kirjoittanut työkseni muutaman vuosikymmenen, mutta tiukkaa asiatekstiä, ja tämäntyyppinen vapaampi kirjoittaminen on vierasta. Aiemmin olen tehnyt tänne muutaman rivin dialogeja englanniksi, mutta pidemmän vieraalla kielellä kirjoitetun tekstin tekeminen olisi niin vaativaa, ettei aika siihen riitä. Tämä idea on pyörinyt mielessä jo jonkin aikaa, ja rohkaistuin kirjoittamaan.

Katsotaan, josko tästä innostun. Suomeksi.

Ihanaa, jos innostut
Jotenkin tää puhutteli tosi paljon, ja kyllähän asiat tuntuu vahvemmin, kun ne lukee omalla tunnekielellä.

 

Lukija ilmoittautuu jo, jos päädyt sopivalta tuntuvan ficin kirjoittamaan minificcien lisäksi!

Mun täytyy myöntää, että luin tämän minificin osissa, koska kahden ekan kappaleen jälkeen se tuntui niin vaikuttavalta, etten raaskinut lukea kerralla kokonaan vaan säästin keskikohdan lopuksi ja hiljalleen lopusta luin kappaleita ja alkua uudestaan, vähän niinkuin jotain herkullista ruokaa tai annosta maistelisi sieltä täältä, koska haluaa säästää/pidentää kokemusta ja hiljalleen nauttia siitä.

Oon vähän tai enemmänkin jopa hätkähtänyt, miten lyhyehkökin teksti näin osuu! Tykkäsin tosi paljon sun tavasta rytmittää tekstiä ja käyttää lyhyitä lauseita, ja miten tuntuu, että ne tavoittaa niin paljon, sekä tilanteen kuvailu että tunnetasolla. Huh ja Wau!!!

Ps. Saako tämän kopioida Saitin puolelle minific-kirjastoon, jonne on koottu talteen minificcejä, jotta niitä on kätevämpi jälkeenpäin palata lukemaan? Tuli mieleen ihan itsenikin kannalta, kun sieltä on kätevää löytää pidemmän ajan kuluttua

Ilman muuta saa kopioida. Ole hyvä vain, t. Kirjoittaja

 

Taas yksi näitä öitä. Jere pyörii unen ja valvetilan rajamailla, ei unessa mutta ei valveillakaan. Ja kuten niin usein ennenkin, hän on jälleen kerran Liverpoolissa. Sinä yhtenä iltana, joka muutti kaiken.

Jere oli humalassa, vaikka oli visusti vannonut, ettei juo kisan aikana. Se pahuksen sloveeni houkutteli, ja tuli sitten sorruttua. Tuli juotua yksi, toinen ja ehkä yhdeksäskin. Ja sitten oltiinkin kaksin sloveenin hotellihuoneessa. Jereä jännitti, yhtäkkiä ei voinutkaan heittää läppää, kun toinen oli siinä niin lähellä. Niin lähellä, että hänen tuoksunsa hiipi Jeren nenään. Ihana tuoksu.
Sitäkin jännitti, se sanoi niin aamulla, kun oli herätty samasta sängystä. Mutta ennen aamua oli Jeren maailman mennyt sekaisin. Siitä. Miehestä. Ensimmäistä kertaa ikinä. Vaikka oikeasti se näytti kyllä ihan pojalta, melkein alaikäiseltä. Niin kaunis, niin kaheli, ihan kuin Jere itsekin.

Muut olivat lähteneet. Jere katseli lattiaa, sloveeni häntä, ja hän kyllä tunsi katseen. Siinä oli outo kiilto, joka ei johtunut pelkästään humalasta. Jere tiesi, ja se tässä niin jännittikin.
Yhtäkkiä se seisoi siinä edessä. Otti Jeren kasvot käsiinsä, nosti päätä ylöspäin ja katsoi suoraan silmiin. Jeren polvet vähän notkahtivat, eikä hän ehtinyt tehdä mitään, kun huulet painuivat jo hänen huuliaan vasten. Aika somasti, vähän kuin tuntumaa ja lupaa hakien. Kyllähän hän luvan antoi, antoi, vaikka hämmennys ylittikin vielä humalan tuoman estottomuuden.
Minä. Suutelen. Miehen kanssa. No, tai pojan. Tämän ihanuuden.

Siitä se sitten eteni. Jere kääntää tyynyt toisinpäin sängyssään, eikä pääse yli muistoista. Kaikki oli niin epävarmaa, ujoa, herkkää. Kosketukset, hyväilyt, toisen iho omaa vasten. Tai sitten ei. Aamulla Jere huomasi kaulassaan pieniä puremajälkiä, joita maskeeraaja joutui vino hymy huulillaan peittelemään ennen päivän haastatteluja. Sovittiin sen kanssa, ettei huudella muille, vaikka kyllähän kaikki huomasivat, että jotain oli tapahtunut.

Siitä se sitten alkoi. Yksi humalainen yö ja kaikki oli toisin. Jeren maailma mullistui, mutta aika sekaisin näytti olevan se sloveenikin. Kaverit vinoilivat, kummankin, mutta ei se heitä haitannut. Miten nopeasti ujous katosi, ja toisesta tuli tuttuakin tutumpi. Ja niin tärkeä.

Jere kääntää kylkeä. Uni ei ota tullakseen. Miksi tämä kaikki pyörii hänen päässään yhä edelleen, vaikka Liverpoolista on jo kymmenen kuukautta? Miksi?

Tästäkin pitää sen terapeutin kanssa jutella. Ehkä se osaa sanoa. Huomenna. Tai siis tänään.

Puhelimessa vilahtaa. Jere katsoo kelloa, 03.20, ja avaa viestin.

Sweet dreams, honey. Miss you.

Se on se sloveeni. Jere kuittaa sydämellä, punaisella sydämellä. Love u.

 

Taas yksi näitä öitä. Jere pyörii unen ja valvetilan rajamailla, ei unessa mutta ei valveillakaan. Ja kuten niin usein ennenkin, hän on jälleen kerran Liverpoolissa. Sinä yhtenä iltana, joka muutti kaiken.

Jere oli humalassa, vaikka oli visusti vannonut, ettei juo kisan aikana. Se pahuksen sloveeni houkutteli, ja tuli sitten sorruttua. Tuli juotua yksi, toinen ja ehkä yhdeksäskin. Ja sitten oltiinkin kaksin sloveenin hotellihuoneessa. Jereä jännitti, yhtäkkiä ei voinutkaan heittää läppää, kun toinen oli siinä niin lähellä. Niin lähellä, että hänen tuoksunsa hiipi Jeren nenään. Ihana tuoksu.
Sitäkin jännitti, se sanoi niin aamulla, kun oli herätty samasta sängystä. Mutta ennen aamua oli Jeren maailman mennyt sekaisin. Siitä. Miehestä. Ensimmäistä kertaa ikinä. Vaikka oikeasti se näytti kyllä ihan pojalta, melkein alaikäiseltä. Niin kaunis, niin kaheli, ihan kuin Jere itsekin.

Muut olivat lähteneet. Jere katseli lattiaa, sloveeni häntä, ja hän kyllä tunsi katseen. Siinä oli outo kiilto, joka ei johtunut pelkästään humalasta. Jere tiesi, ja se tässä niin jännittikin.
Yhtäkkiä se seisoi siinä edessä. Otti Jeren kasvot käsiinsä, nosti päätä ylöspäin ja katsoi suoraan silmiin. Jeren polvet vähän notkahtivat, eikä hän ehtinyt tehdä mitään, kun huulet painuivat jo hänen huuliaan vasten. Aika somasti, vähän kuin tuntumaa ja lupaa hakien. Kyllähän hän luvan antoi, antoi, vaikka hämmennys ylittikin vielä humalan tuoman estottomuuden.
Minä. Suutelen. Miehen kanssa. No, tai pojan. Tämän ihanuuden.

Siitä se sitten eteni. Jere kääntää tyynyt toisinpäin sängyssään, eikä pääse yli muistoista. Kaikki oli niin epävarmaa, ujoa, herkkää. Kosketukset, hyväilyt, toisen iho omaa vasten. Tai sitten ei. Aamulla Jere huomasi kaulassaan pieniä puremajälkiä, joita maskeeraaja joutui vino hymy huulillaan peittelemään ennen päivän haastatteluja. Sovittiin sen kanssa, ettei huudella muille, vaikka kyllähän kaikki huomasivat, että jotain oli tapahtunut.

Siitä se sitten alkoi. Yksi humalainen yö ja kaikki oli toisin. Jeren maailma mullistui, mutta aika sekaisin näytti olevan se sloveenikin. Kaverit vinoilivat, kummankin, mutta ei se heitä haitannut. Miten nopeasti ujous katosi, ja toisesta tuli tuttuakin tutumpi. Ja niin tärkeä.

Jere kääntää kylkeä. Uni ei ota tullakseen. Miksi tämä kaikki pyörii hänen päässään yhä edelleen, vaikka Liverpoolista on jo kymmenen kuukautta? Miksi?

Tästäkin pitää sen terapeutin kanssa jutella. Ehkä se osaa sanoa. Huomenna. Tai siis tänään.

Puhelimessa vilahtaa. Jere katsoo kelloa, 03.20, ja avaa viestin.

Sweet dreams, honey. Miss you.

Se on se sloveeni. Jere kuittaa sydämellä, punaisella sydämellä. Love u.

Ihana

 

Jeren ajatukset ja puheet tuppaavat toimimaan tosi hyvin suomeksi, menevät jotenkin syvemmälle kuin englanniksi, ainakin jos kirjoittajalla on hyvä tyyli. Ja AO3:ssakin suomenkieliset ficit ovat varsin suosittuja, eli ei kannata ajatella, että ei kannattaisi kirjoittaa suomeksi pidempää. Toki voi kirjoittaa vain tännekin, jos se ajatus ei nappaa.

Kiinnostaisi muuten kuulla, jos kellään on mitään (spoileritonta) sanottavaa uusimmasta ficciluvustani, koska siihen on tähän mennessä tullut 0 kommenttia missään.

- Joymuffin

Sössin ekan kommenttini, toivottavasti näitä mun ympäripyöreitä pyörittelyjä ei nyt ilmesty tänne monta. Mutta siis sisältöä spoilaamatta, uusin ficciluku, samaan aikaan todella virkistävä ja uusia ajatusuria avaava, ja ajankohtaisesti itseni kaltaiselle fanittajalle todella ahdistava lukukokemus. (Ottaisin yhden tupenrapinan, kiitos.)

 

Ilman muuta saa kopioida. Ole hyvä vain, t. Kirjoittaja

Kopioitu!

 

Sössin ekan kommenttini, toivottavasti näitä mun ympäripyöreitä pyörittelyjä ei nyt ilmesty tänne monta. Mutta siis sisältöä spoilaamatta, uusin ficciluku, samaan aikaan todella virkistävä ja uusia ajatusuria avaava, ja ajankohtaisesti itseni kaltaiselle fanittajalle todella ahdistava lukukokemus. (Ottaisin yhden tupenrapinan, kiitos.)

Kiitos kommentista! Tuo "entä jos" -skenaario ei jättänyt minua rauhaan, niin oli pakko kirjoittaa tämä.

- Joymuffin