Aina väsynyt äiti, vaikkei mitään syytä?

Hei!

Mulla on vuoden vanha tyttö, mies oma asunto, opinnot loppusuoralla ja kaikki näennäisen hyvin. Tyttö nukkuu yönsä hyvin ja on parina päivä viikossa päiväkodissa että saan aikaa opiskelulle. Gradu olis pakko olla valmis ensi kesään mennessä (opintorakenneuudistus).

Kaikki on siis ainakin ulkopuolisen silmin oikein hyvin, mutta jostain syystä olen jatkuvasti väsynyt ja kärttyinen. Mies ärsyttää ja jopa inhottaa välillä, seksiä on ehkä kerran kuussa. Jatkuvat kotityöt tuntuvat loputtomalta vuorelta ja aamulla antaisin lähes mitä tahansa että saisin vielä vetää peiton korviin. Siis vaikka takana olisi kahdeksan tunnin yöunet. Päivällä uloslähteminen saattaa tuntua ylivoimaiselta ponnistukselta ja itku tulee herkästi. Sitten itken vessassa piilossa ettei tyttö hätäänny. Haaveilen siitä, että saisin häipyä johonkin kauas pois vaikka viikoksi. Käyttäisin koko ajan nukkumiseen!

Jouduin verensokeriseurantaan kun mulla oli raskausajandiabetes, mutta arvot on ollu ihan normaaleja. Laajempiin labrakokeisiin olen menossa ensi viikolla.

Mies vaan kehottaa minua ottamaan itseäni niskasta kiinni, harrastamaan enemmän liikuntaa (pyrin käymään jumpassa pari kertaa viikossa ja kerran viikossa tanssin tytön kanssa). Miehen mielestä siis olen vain saamaton enkä voi olla oikeasti väsynyt. Piristän itseäni välillä kahvilla, kun alan kesken päivän nuokkua istuillani sohvalla. Kahvi kyllä piristää mutta vatsa ei tykkää. Sitten saa kärsiä vatsakivuista loppuillan.

Välillä ajattelen eroa, mutta taloudellisista ja käytännön syistä se ei olisi järkevää. Itsekkäästi ajattelen, että jos lapsi olisi vuoroviikoin vanhemmillaan niin saisin aina viikon 'olla rauhassa'. Tästä tietysti seuraa kauheat syyllisyydentunteet: eihän kunnon äiti halua olla lapsestaan erossa!! Muutenkin epäilen että vain kuvittelen kaiken, ehkä kaikilla on samanlaista. Eihän meille edes ole mitään todellisia ongelmia, kuten sairasta lasta, alkoholismia, väkivaltaa tms. Tästä syyllisyydentunteet vain pahenevat: miksi minusta tuntuu tältä, vaikkei tunteisiin selvästi ole mitään todellisuuspohjaa.

Onko kenelläkään ollut samanlaista? Kiitos että jaksoit lukea koko vuodatuksen :|

 

Käyppäs labrassa stekkaamassa kilpirauhasarvot....syy voi löytyä sieltä. Raskaus on aina vähän kummallinen peikko naisille, aiheuttaa yllättäviä juttuja kropassa.

 

Mulla se alkoi väsymyksenä ja sillä, että kaikki maistui puulle, vaikka kaikki oli periaateessa hyvin. Hyvä, että saat kuitenkin nukutuksi! Vitamiinilisät olisi varmaan tarpeen, Tolosen E-Epa on iso apu mulle ja akupunktio. Raskauskin on ollut iso taakka kropalle! Kannattaa muutenkin syödä terveellisemmin ja ulkoilla. Kotityöt ei ikinä lopu, mutta voihan niistä tehdä vaan välttämättömimmät ja mies toki saa auttaa! Onko kavereita kenelle voit jutella...? Osaatko välillä laiskotella...?

 

Sehän tässä varmaan osaksi onkin ongelmana, että asumme kaukana kotiseudulta eli molemmat isovanhemmat on liki 300 kilometrin päässä, samoin sisarukset. Yksi lapsuuden ystävä asuu parinkymmenen kilometrin päässä, muut sitten ympäri Suomea tai ulkomailla. Vain parilla 'vanhalla' kaverilla on lapsi. Olen opiskellut muilla paikkakunnilla, joten sitäkään kautta en ole sosiaalistunut tälle seudulle. Juuri kun aloin saada tuttuja leikkipuistossa, avoimesta päiväkerhosta ja lähialueelta, ostimme oman asunnon ja muutimme elokuussa eri alueelle. Nyt olen siis taas uudessa paikassa vailla sosiaalisia kontakteja.

Pitäisi vaan jaksaa mennä puistoihin ja kerhoihin ja kaikkialle etsimään äitikavereita. Sitä nyt vähän haittaa neidin päivähoito ja oma opiskelu: ei ole enää kaikkia päiviä aikaa ulkoilla ja käydä kerhoissa yms.

Jotenkin tuntuu ettei lapsettomille kavereille viitsi jutella omasta väsymyksestä. Yhden ulkomailla asuvan sydänystävän kanssa joskus skypessä vaihdetaan kuulumisia. Hän ehkä parhaiten ymmärtäisi tilanteen ja ollaankin joskus valiteltu väsymystä ja riittämättömyydentunteita.

Laikottelusta. Osaan kyllä ottaa rennostikin, kunhan kaikki on ensin laitettu järjestykseen. Eli ensin pyykit ja keittiö kuntoon, sitten lösähdän sohvalle jonkun tv-ohjelman pariin. Helpottaa aina hetkeksi kun uppoutuu Täydellisten naisten tai Greyn anatomian juonenkäänteisiin. Mutta se ei kyllä onnistu jos on sotkua ympäri taloa. Silloin laitan toistonsiirron ja kiireesti siivoan sen verran että voin hyvällä omalla tunnolla katsoa ohjelmaani.

Taidan pyytää lääkäriä lisäämään sen kilpirauhasarvokokeen labralähetteeseen. Kiitos vinkistä, uutalintu!

Söin jotain raskaus- ja imetysajalle tarkoitettuja vitamiineja heinäkuulle asti, mutta lopetin sitten samalla kun imetyskin jäi. Pitänee hankkia jotain uusia vitamiineja, vaikka noita mapin suosittelemia.

Alkaa epäillä omaa päätään kun periaatteessa kaiken pitäisi olla mainiosti, mutta siltin ahdistaa ja väsyttää ja itkettää useammin kuin esim. pms-oireet voisivat. Kai tähän oloon joku syy täytyy olla, koska en aina ole ollut tällainen.

 

Itselläni masennuksessa tuollaisia tuntemuksia :ashamed:

 

Siellä on myös keskustelupalsta. Puhuminen helpottaa aina ja meitä väsyneitä/masentuneita äitejä on tosi paljon! Yksin ei tarvi jaksaa eikä pyöritellä asioita päässään.

Ja voit opetella tietoisesti jättämään ne pyykkivuoret yms. myöhemmäksi. Laiskottele ensin ja tee vasta sitten jos jaksat, ei sitä lepäämistä tarvi ansaita. Ja jos jaksat niin lähde ihmeessä kerhoihin yms. Vähän kerrallaan, ykskin kerta viikossa piristää. Jaksamisia!!!

 

Kiitos mapille ja muille vastaajille. Helpottaa jo tosi paljon kun voi purkaa ajatuksiaan jonnekin ja muut vieläpä ymmärtävät! Helposti saa vaan väsymyksestä/kyllästymisestä mainitessaan sellaista kommenttia, että 'no sellaista se on kun on lapsia' tai viitataan edellisten sukupolvien peltotöihin heti synnytyksen jälkeen... Eipä oloa ainakaan paranna tuollainen.

Hetkittäin tunnen itseni hyvin onnekkaaksi ja asiat sujuvat hyvin. Hommat hoituu ja äiti jaksaa vielä lukea kirjaakin lapselle tai tehdä puolukkapuuroa extempore. Mutta sitten taas tulee se päivä, jolloin mikään ei suju ja vaan itkettää ja haluaisi hautautua sängyn pohjalle pakoon kaikkea. Kaksi tai jopa kolme tällaista päivää viikossa vaikuttaa jo koko perheeseen parisuhteesta puhumattakaan.

Onko muille tuttua tällainen vaihtelu? Onko jollain teillä diagnosoitu masennus? Miten? Mitä apua saitte/saatte? Jotenkin olen aina ajatellut, että jos on masentunut niin sitten on sitä koko ajan, eikä se olo siitä välillä mitenkään parantuisi, ennenkuin todella on palautumassa taas terveeksi. Siksi en ole ajatellutkaan, että tämä voisi johtua masennuksesta. Kertokaa te perehtyneemmät!

Kiitollisena vastauksianne odotellen... =)

 

Synnytyksen jälkeiseen masennukseen kuuluu nimenomaan mielialojen vaihtelut, mitä normaaliin masennukseen ei kuulu. Mulla oli ensin kk joka päivä huono, sitten pari hyvää ja aina vaan enemmän niitä tavallisia, hyviä päiviä. Mulla auttoi estrogeenihoito, mutta suurin osa masennusäiti -ystävistäni käytti masennuslääkitystä. Itse menin niistä aivan sekaisin. Aloin sitä vastoin käymään akupunktiossa ja muissa luontaishoidoissa. Otan b- ja c-vitamiinia, E-epaa ja magnesiumia. Varsinkin tuosta E-epasta on hyviä tuloksia masennuksen hoidossa.

Ja on pakko opetella kuuntelemaan itseään!! On levättävä kun väsyttää ja luovuttava perfektionismista, puhuttava asioista joko kaverille, miehelle tai ammattiauttajalle. Opittava näkemään hyvät asiat ympärillään yms. ja oltava oma aito itsensä. Ja saat olla niin väsynyt kun just olet! Toinen jaksaa enemmän, toinen vähemmän. Tuo E-epa saa kyllä väsymyksen pois, suosittelen! Jos olo ei kohene, niin menepä rohkeesti omalääkärin puheille, jos siltä tuntuu.

 

niin mitä tuo E-epa on? saako raskaana käyttää? täällä kans totaalinen väsymys!! ja jatkunut jo,hmm,jokusen vuoden! tuntuu ettei vitamiineistä eikä raudasta mitään apua,eikä ulkoilusta ym! ottaa aivoon olla aina ihan puhki!!!!!!!!!!!

 

Biovitan sivuilla on E-epasta paljon tietoa, se on tohtori Tolosen tuotteita ja niitä taidetaan nykyään myydä joka marketissa. Ainakin isoissa, Prismassa ja Cityssä yms.

Raskausaijan käytöstä en osaa sanoa, miksi ei voisi ehkäpä käyttää...? Katso, jos tuolta sivuilta löytyy tietoa. Muakin väsytti aiemmin ihan hirveesti ja hb oli 153!! Eli ei tosiaan raudan puutetta vaan masennusta ja uupumusta.

Mua vaan v-ttaa kun nykyään ollaan heti ekana syöttämässä masennuslääkitystä, kun vitamiinihoidoilla saisi saman tuloksen ilman lääkettä ja korjattaisiin se todellinen syy väsymykseen. Kaikki luontaishoidot tekee myös hyvää kropalle.

 

Syötkö esim. e-pillereitä, niistäkin voi mielialan vaihtelut johtua.

 

Älä missään nimessä ainakaan syyllistä itseäsi! Yrität varmasti parhaasi ja vielä vähän päälle. Mutta hae ihmeessä itsellesi jotain keskusteluapua (esim yths?) tai lääkärin kautta mielenterv.toimistoon, koska se auttaa ja saat asioihin perspektiiviä ja suuntaa mihin päin lähteä kulkemaan. Ja samalla saat selville tuon masennusasian. Väsymys ja masennus ym. eivät katso kehen ne iskevät, paljon on kohtalotovereita! Jaksamista. :hug: