Aion pitää lapselle perinteisen "huutounikoulun" (kivittäkää vaan...)

Välihuomautuksena että en ole ap,kun tuntuu muutamat nyt niin tän ymmärtäneen!

 

mä kyllä myönnän pitäneeni esikoiselle ihan perinteisen unikoulun. Hän 3kk iästä lähtien 9kk ikään heräs yöllä vähintään tunnin välein. ja aina tarvitsi tissiä tai muuten ei nukahtanut. Niin ja vaan vieressä nukkui,oma sänky oli ihan kamala paikka. Myös päikkärit oli ihan pikkupätkiä hirveen nukutusrumban jälkeen.
Tassuttelua tuli koitettua,ja siis ei todellakaan ollut mitään apua,huuto senkuin yltyi vaan..

Meille oli sitten jo lastenlääkärin toimesta varattu viikon unikoulu vastaanottokodilla,ja ajatus hirvitti tosi paljon. Ja siis ihan huuto-unikoulunhan ne olis sieläkin pitäneet. Niin ajattelin että itseni ja lapsen kannalta parempi kun pidän itse.
Menimme mun äidille jolla iso talo (ite kerrostalossa asutaan,niin en kotona kehdannut naapureita häiritä).
Sielä siis nukuimme eri huoneissa tytön kanssa,ja kun huusi kävin vaan välillä pistää tutin ja peiton. Ja pidensin väliä.
Sitkeä olikin,varmaan 4 tuntia jaksoi huutaa raukka. Mutta siitä se aika rupes tosi nopee lyhenemään mitä huusi,ja viikossa oppi nukkumaan suht koht yönsä läpi.

Ja siitä lähtien on nukkunut hyvin,nyt päälle 3v ja itse aina omaan sänkyynsä nukahtaa.

Että kyllä todellakin oman jaksamisen takia suosittelen!

Ja senhän näki uudessa vauvalehdessäkin oliko siitä pantleyn menetelmästä hyötyä.. Väsynyt äiti jatkoi monta viikkoa ilman tulosta.
Ei sitä jaksa jos oikeesti on jo kuukausia valvonut,silloin löydettävä nopeempi keino.

4 tuntia hätää. Melkein itku tulee mulla kun omaa samanikäistä ajattelen.

siis enkai mä ditä nyt yksin jättänyt siks aikaa!!! Kävin antamassa tutin ja silittelin vähän ja sitten taas pois ja tätä toistin.

Kävin sielä missä olisivat tuon unikoulun pitäneet jos en olisi itse jaksnut,niin ihan sama periaate olis ollut heillä. eli sängystä ei pois oteta huus miten vaan ja luona vaan käydään.

Niin olisko se sitten ollut lapselle parempi kun olis vieraassa paikassa ja vieraan ihmisen kans tuon joutunut läpi käymään???

Helppo se on taivastella kun itse ei ole samaa kokenut eikä muuta vaihtoehtoakaan ole esittää

joo.
Mun vaihtoehtoni on se että lapsi nukkuu mun vieressä, ei omassa sängyssään. =)

Mistä sä tiedät mitä olen kokenut?
Olen myös yh eikä lapsistani kukaan ole kertaakaan ollut yötä poissa.

Kerrohan miten sä pistäsit sitten mun tilanteessa isomman nukkumaan,kun hän käy puol 8 nukkumaan,ja pienempi käy puol9 maissa. Ja siinä välillä siis kun isompi on jo sängyssään on syötettävä pienempi,pestävä,pistettävä yökkärit ja hänet nukkumaan. Niin miten ihmeessä tuon tekisin jos pitäs isomman vieressä maata samassa sängyssä se aika??

Kyllä meidän perheen kannalta vaan on parempi että sen yhden vajaan viikon pidettiin unikoulua ja nyt yöt sujuu hyvin ja helposti kaikkien kannalta.

Ja olen samaa mieltä kun moni täällä,kyllä se väsynyt vihainen äiti on paljon vaarallisempi lapsen kehitykselle kuin joku vajaan viikon huudatus.
Ja korostan siis vielä että unikoulun aikana siis ei ole tarkoitus jättää yksin huutavaa vauvaa pitkäksi aikaa,vaan sielä vauvan luona siis käydään,että ymmärtää ettei ole yksin.
Kun tuntuu monet tajuavan sen niin että vauvan luo ei mennä suunnilleen koko yönä..

Niin ja siis 3veelle sen unikoulun pidin kun oli 9kk. Mun 7kk poika nukkuu yönsä läpi ihan itse,ei ole vaatinut mitään "koulutusta".
Lapset on erilaisia..

Ja miten se nyt susta tekee hyvän äidin että olet valvonut 5v etkä ole lapsias pistänyt hoitoon?
sori,en ymmärrä.
Ja eipä ole munkaan lapset suuremmin hoidossa olleet,mutta myönnän että se johtuu aika paljon siitä kun ei ole ketään kuka ottais. Joskus kerran puoleen vuoteen kun tuo isompi on mummolla yön niin kyllä siinä hermot lepää ja jaksaa olla taas paljon parempi äiti.

Sanoinko mä noin?

Tarkoitin että olen saanut ne ihan itse opetettua nukkumaan, koska ap sanoi olevansa yh, ja siksi mulla ei olisi oikeutta häntä neuvoa.

anteeksi,jos et niin tarkottanut. Ymmärsin sitten väärin.
Sanoiko ap olevansa yh?

Tähän vielä: Joku sanoi olevansa (sinäkö?) ja tekstini oli siihen viitaten kirjoitettu.

 

mä kyllä myönnän pitäneeni esikoiselle ihan perinteisen unikoulun. Hän 3kk iästä lähtien 9kk ikään heräs yöllä vähintään tunnin välein. ja aina tarvitsi tissiä tai muuten ei nukahtanut. Niin ja vaan vieressä nukkui,oma sänky oli ihan kamala paikka. Myös päikkärit oli ihan pikkupätkiä hirveen nukutusrumban jälkeen.
Tassuttelua tuli koitettua,ja siis ei todellakaan ollut mitään apua,huuto senkuin yltyi vaan..

Meille oli sitten jo lastenlääkärin toimesta varattu viikon unikoulu vastaanottokodilla,ja ajatus hirvitti tosi paljon. Ja siis ihan huuto-unikoulunhan ne olis sieläkin pitäneet. Niin ajattelin että itseni ja lapsen kannalta parempi kun pidän itse.
Menimme mun äidille jolla iso talo (ite kerrostalossa asutaan,niin en kotona kehdannut naapureita häiritä).
Sielä siis nukuimme eri huoneissa tytön kanssa,ja kun huusi kävin vaan välillä pistää tutin ja peiton. Ja pidensin väliä.
Sitkeä olikin,varmaan 4 tuntia jaksoi huutaa raukka. Mutta siitä se aika rupes tosi nopee lyhenemään mitä huusi,ja viikossa oppi nukkumaan suht koht yönsä läpi.

Ja siitä lähtien on nukkunut hyvin,nyt päälle 3v ja itse aina omaan sänkyynsä nukahtaa.

Että kyllä todellakin oman jaksamisen takia suosittelen!

Ja senhän näki uudessa vauvalehdessäkin oliko siitä pantleyn menetelmästä hyötyä.. Väsynyt äiti jatkoi monta viikkoa ilman tulosta.
Ei sitä jaksa jos oikeesti on jo kuukausia valvonut,silloin löydettävä nopeempi keino.

4 tuntia hätää. Melkein itku tulee mulla kun omaa samanikäistä ajattelen.

siis enkai mä ditä nyt yksin jättänyt siks aikaa!!! Kävin antamassa tutin ja silittelin vähän ja sitten taas pois ja tätä toistin.

Kävin sielä missä olisivat tuon unikoulun pitäneet jos en olisi itse jaksnut,niin ihan sama periaate olis ollut heillä. eli sängystä ei pois oteta huus miten vaan ja luona vaan käydään.

Niin olisko se sitten ollut lapselle parempi kun olis vieraassa paikassa ja vieraan ihmisen kans tuon joutunut läpi käymään???

Helppo se on taivastella kun itse ei ole samaa kokenut eikä muuta vaihtoehtoakaan ole esittää

joo.
Mun vaihtoehtoni on se että lapsi nukkuu mun vieressä, ei omassa sängyssään. =)

Mistä sä tiedät mitä olen kokenut?
Olen myös yh eikä lapsistani kukaan ole kertaakaan ollut yötä poissa.

Kerrohan miten sä pistäsit sitten mun tilanteessa isomman nukkumaan,kun hän käy puol 8 nukkumaan,ja pienempi käy puol9 maissa. Ja siinä välillä siis kun isompi on jo sängyssään on syötettävä pienempi,pestävä,pistettävä yökkärit ja hänet nukkumaan. Niin miten ihmeessä tuon tekisin jos pitäs isomman vieressä maata samassa sängyssä se aika??

Kyllä meidän perheen kannalta vaan on parempi että sen yhden vajaan viikon pidettiin unikoulua ja nyt yöt sujuu hyvin ja helposti kaikkien kannalta.

Ja olen samaa mieltä kun moni täällä,kyllä se väsynyt vihainen äiti on paljon vaarallisempi lapsen kehitykselle kuin joku vajaan viikon huudatus.
Ja korostan siis vielä että unikoulun aikana siis ei ole tarkoitus jättää yksin huutavaa vauvaa pitkäksi aikaa,vaan sielä vauvan luona siis käydään,että ymmärtää ettei ole yksin.
Kun tuntuu monet tajuavan sen niin että vauvan luo ei mennä suunnilleen koko yönä..

Onko sulla sitten isompikin alle vuoden iköäinen?

Meillä sanottiin 2-veelle että nyt olet niin iso että joudut nukahtaa ilman äitiä ja käytin Jo:n tekniikka jolla hän saa opetettua isommatkin nukahtamaan yksin siinä ohjelmassa.

Tein tuon enne seuraavan syntymää.

Keskimmäinen edelleen herää öisin ja siihen on syynsä. Näin kävisi, olisi sitä huudatettu tai ei.
Jos vauva herää, se on mun sylissä kun rauhoittelen isompaa jne...

Asiat on vaan pakko laittaa toimimaan kun niitä lapsia on pienellä ikävälillä monta (mulla 3 alle 5v).

Ei kaikki voi toimia niinkuin suunnittelee, pitää soveltaa. Ilman että pienimmälle tai kenellekään aiheutetaan tietoisesti hädän tunnetta.

Ja joo olen ollut käytännössä yh myös nukkumaanmenoaikoina jo ennen vauvan syntymää. Kokonaan yh vähän ennen syntymää.

ei varmasti ole helppoa kolmen noin pienen kanssa yksin.. :hug:
Kun kahdessakin jo kädet aika täynnä. Ja nyt olen ehkä turhankin kärkäs ollut esittämään mielipiteitäni,olen siitä pahoillani.
Mutta on tuo vauva flunssassa eli siis ei ole nukuttu,niin se heti vaikuttaa mun mielialaan..

 

[quote="tulee paha mieli
Tähän vielä: Joku sanoi olevansa (sinäkö?) ja tekstini oli siihen viitaten kirjoitettu. [/quote]


Juu,minä olen kahden lapsen yh.
Taitaa hämätä nyt kun meillä näköjään ap:n kanssa ihan samanikäiset lapset

 

On tuolla meidän 7kk ikäisellä mennyt yöelämä aivan villiksi....pienempänä nukahti aina itsekseen omaan sänkyyn, söi 0-2 kertaa yössä, mut tuossa 5kk iästä on yöt olleet levottomia ja nyt viimesen viikon aivan villejä...
Tyttö heräilee läpi yön ½-1h välein ja rauhoittuu ainoastaan sylissä heijaamalla, maitoa ottaa 1-4x yössä.
(eikä oo hampaita tulossa, ikenet vielä ihan "neitseelliset")

Kaks vanhinta lasta olen saanut nukkumaan tuolla perinteisellä unikoululla (ovat jo senverran vanhoja, ettei silloin tuosta tassuttelusta puhuttu ollenkaan) 7-8kk iästä alkoivat nukkua omassa sängyssään kokonaisia öitä. Ja ihan normaaleja, hyviä lapsia ovat ja hyvä äiti-lapsi suhde meillä on, ja varmasti lapsilla perusturvallisuus tallella vaikka vähän joutuivatkin huutamaan (siis tyyliin 3min-5min-7min...15min saakka).

Toiseksi nuorinta lasta alettiin unikouluttamaan tassuhoidolla 8kk ikäisenä, nyt hänellä on ikää liki 3v, eikä vieläkään osaa nukkua öitään, eli siis kun herää yöllä, tarvitsee "tassun"

Eli siis omakohtaisiin kokemuksiin pohjaten olen todennut perinteisin tyylin tehokkaammaksi...ja unikoulun meillä siis aloittavat sekä 7kk, että 3v, nyt äiti haluaa vihdoin alkaa nukkumaan yöllä!!

Kun et olisi ruvennut ottamaan vauvaa syliin joka huudon jälkeen ½-1 tunnin välein, niin nyt tuskin tarvitsis huudattaa ja oppia siitä tavasta eroon.

Siis vauvan itkuun reagoiminen opettaa hänet 'huonoille tavoille'? Huokaus.

Miksi se, että haluaa olla mahdollisimman paljon äidin lähellä, olisi 'huono tapa'...?

Kyseessä on hei pieni lapsi... Hänen turvallisuudentunteensa on suoraan verrannollinen siihen kuinka paljon läheisyyttä hän saa ja kuinka hyvin hänen itkuunsa reagoidaan..

Ei kun olisi tehnyt silloinkin sen, että rauhoitellut vauvaa taputtelemalla, silittämällä, hyräilemällä. Eikä ottamalla syliin yöllä sängystä. Yö on yö. Nyt kun vauva on tottunut, että hänet nostetaan yölläkin sängystä, on siitä tavasta jo vaikeampi pästä pelkällä silittelemällä pois. Päivällä reagoidaan sitten syliin ottamalla itkuun, mutta jos yöllä haluaa tavaksi ottaa sen, niin eikus vaan

 

Minä en kivitä, mä oon sitä mieltä, että teet niin kuin parhaiten näet. Meillekin aikoinaan esikoisen kanssa neuvottiin ihan neuvolasta huudatusunikoulu. Saman unikoulun olen pitänyt muille, meillä kyllä vauvan sänky on meidän sängyssä kiinni ja lapsi näkee miedät koko ajan, mutta palveluita ei tule. Välillä hyssyttelen ja sanon, että laita pää alas, mutta en edes nouse sängystä ylös.
Tohon aikaisempien vuosikymmenten lapsiin sanoisin, että en usko meidän itsetunto-ongelmien olevan kiinni mistään huudattamisesta. Mä oon huutanut yöt läpeensä 3-vuotiaaksi asti ja mua ei ole todellakaan jätetty yksin itkemään. Siitä huolimatta mulla on huono itsetunto ja mikä ärsyttävintä pelkään vieläkin nukkua yksin. Onneksi harvoin joudun nukkumaan, mutta olen ihan paniikissa koko yön silloin, kun joudun.

 

Voi jessus teitä!

Ensiksi aivan turha kommentti, mutta onko pakko lainata hirveitä rimpsuja omiin kommentteihin, näistä ketjuista tulee sairaan pitkiä eikä tahdo jaksaa lukea saati pysyä enää kärryillä kuka mitäkin kirjoittaa. Kiitos.

Ja sitten taas asiaan, josta herää intohimoja näköjään jopa sairaalla tavalla. Ette halua huudattaa, ettekä tuottaa mielipaaa lapselle?? Mietin, onko teillä oikeita lapsia itsellänne ollenkaan, vai sellaisia, mistä saa patterit pois? Jokainen lapsi huutaa joskus vaikka kuinka haluaisi ettei huuda, ja moni huutaa silti vaikka kuinka hyssyttelisi, laulaisi, paijaisi tai tekisi ihan mitä vain. Ei kukaan sitä erityisesti HALUA aiheuttaa, muttei välttämättä saa lopetettuakaan. Mielipahaa lapset kokevat vauvoina, lapsina, nuorina ja aikuisina, pelottavampaa olisi kai se, että suojelisi heitä kaikelta mielipahalta! Sellaisista lapsista kai vasta kieroutuneita aikusia kasvaakin? Mielipahaahan sekin on kun ei osaa/saa nukuttua itsekseen. Ihan oikeasti, jos sillä, ettei ole joku kehonosa jatkuvasti kiinni lapsessa (niinkuin ap kai tarkoitti) saa lapsen nukkumaan, niin hienoa. Se kai se on hyvinkin tarkoituksenmukaista. Eikä kitinä tai suoranainen itkukaan vielä lasta siinä tuhoa. Ja tiedetään, että lapsi kehittyy kaikilta osin kun saa unta, siis tämä tehdään lapsen vuoksi. Joskin vanhempienkin unensaanti on siinä tietysti ihana lisä Miten voitte ikinä päästää lasta harjoittelemaan vaikka kävelyä, kun siinäkin voi kaatua ja loukata itsensä, tulla mielipahaa? Edelleen tsemppiä ap:lle ja kerron ihmeessä miten sitten sujuu. Toivottavasti saat molemmille lapsille vielä hyvät ja terveet yöt.

 

No onnea teille vaan? En nyt oikein ymmärrä kirjoituksesi tarkoitusta, haluatko kivitystä vai rohkaisua vai neuvoja vai mitä?

Mielellään rohkaisua ja neuvoja, mut palstan tuntien luultavasti kiviä sataa
Nyt on vaan väsymys menny niin yli, että pakko saada katkaistua tämä kierre..

Jos tassuttelu ei teillä toimi, niin ei kai tossa muita vaihtoehtoja ole. Koko perheen etuhan se on, että sulla riittää jaksamista.

Ootko tarkistuttanu, ettei o allergiaa, korvatulehdusta tms? Jos lapsi oireilee, ei saa unikouluttaa eikä siihen välttämättä sit syytäkään ole. Meillä yöt rauhottu, kun saatiin allergia hoitoon ja korvat oli kunnossa. Välillä on levotonta, kun poika hautoo hampaita ja korvat vaivaa. Oireettomina aikoina sujuu hyvin. Meillä on tassuhoito toiminu eikä poika vaadi sitä yöllä herätessään... Siinä mielessä ollaan päästy helpolla.

3-vuotiaan kanssa voi jo keskustellakin asiasta eli selittää ettei yöllä nousta ja että yksin voi jatkaa uniaan. Vanhemmat on lähellä tarvittaessa ja unilelu tms tuo turvaa. Järeempiä menetelmiä voi mun mielestä käyttää, jos ongelma ei muuten poistu. Eihän siinä huudattamisessakaan pois olla vaan vastataan huutoon hallitulla viiveellä.

Ite en huudatusta varsinaisesti kannata enkä ite pysty siihen, mut en tuomitsekaan, mikäli sen menetelmän käyttö on perusteltua ja lapsi on terve.

 

En lukenut kuin aloituksen, mutta kokeile vaan miten tehoaa. Miellä tyttö vajaa 10kk ja söi tässä pari viikkoa sitten vielä 3-4kertaa yössä ja päälle tuttien laitot kertaa sata jne. Yhden yön huudatin sinnikkäästi, tai no se huuto oli 1.5t eli 01-02.30. Ja kannatti. Aamulla otettiin maitoa 5.30, sehän on jo aamutissittelyt...Mutta sitä huudattamista jos näin voi sanoa kesti tuo 1.5t eka yönä. Suosittelen kokeilemaan, ei se ole lapsen rääkkäystä, eikä se lapsi siitä bvahingoitu tai tule mitään traumoja. Sisukas pitää vain itse olla.

 

Sulle ap. Itse olen kanssa pitänyt unikoulut huudattamalla, molemmille lapsille. Myös tissi ja tutti jutut on jätetty tällä samalla tavalla. Lapset ovat nyt 9 ja 4 eikä heille näköjään mitään traumoja niistä jäänyt.. Meillä itkettiin 2 tai 3 yötä ja se oli sillä selvä....
onnea matkaan.

 

Mäkään en kahlannut koko ketjua läpi..Lue ap hus.fi ja sinne hakusanaks unikoulu.
Ihan hyvää tekstiä ja uskon että totista totta.

Jaksuja!
Mä en ole huudattanut viittä lastani vaan lapsentahtisesti menty.JOka ikinen oppinut nukkumaan iteksiin ja nukahtamaankin...

Mutta kukin tavallaan.

 

Tohon aikaisempien vuosikymmenten lapsiin sanoisin, että en usko meidän itsetunto-ongelmien olevan kiinni mistään huudattamisesta. Mä oon huutanut yöt läpeensä 3-vuotiaaksi asti ja mua ei ole todellakaan jätetty yksin itkemään. Siitä huolimatta mulla on huono itsetunto ja mikä ärsyttävintä pelkään vieläkin nukkua yksin. Onneksi harvoin joudun nukkumaan, mutta olen ihan paniikissa koko yön silloin, kun joudun.

Mielesäni huudatus vaikuttaa itsetunnon kehitykseen negatiivisesti, se ei ole AINOA syyllinen kenenkään itsetunto-ongelmiin. Kukaan ei ole niin väittänyt.

Mitä enemmän pieni lapsi tuntee turvattomuutta, sitä huonompi on itsetunto. Tältä pohjalta välttäisin tuottamasta lapselle turvattomuuden tunteita.

 

Voi jessus teitä!

Ensiksi aivan turha kommentti, mutta onko pakko lainata hirveitä rimpsuja omiin kommentteihin, näistä ketjuista tulee sairaan pitkiä eikä tahdo jaksaa lukea saati pysyä enää kärryillä kuka mitäkin kirjoittaa. Kiitos.

Ja sitten taas asiaan, josta herää intohimoja näköjään jopa sairaalla tavalla. Ette halua huudattaa, ettekä tuottaa mielipaaa lapselle?? Mietin, onko teillä oikeita lapsia itsellänne ollenkaan, vai sellaisia, mistä saa patterit pois? Jokainen lapsi huutaa joskus vaikka kuinka haluaisi ettei huuda, ja moni huutaa silti vaikka kuinka hyssyttelisi, laulaisi, paijaisi tai tekisi ihan mitä vain. Ei kukaan sitä erityisesti HALUA aiheuttaa, muttei välttämättä saa lopetettuakaan. Mielipahaa lapset kokevat vauvoina, lapsina, nuorina ja aikuisina, pelottavampaa olisi kai se, että suojelisi heitä kaikelta mielipahalta! Sellaisista lapsista kai vasta kieroutuneita aikusia kasvaakin? Mielipahaahan sekin on kun ei osaa/saa nukuttua itsekseen. Ihan oikeasti, jos sillä, ettei ole joku kehonosa jatkuvasti kiinni lapsessa (niinkuin ap kai tarkoitti) saa lapsen nukkumaan, niin hienoa. Se kai se on hyvinkin tarkoituksenmukaista. Eikä kitinä tai suoranainen itkukaan vielä lasta siinä tuhoa. Ja tiedetään, että lapsi kehittyy kaikilta osin kun saa unta, siis tämä tehdään lapsen vuoksi. Joskin vanhempienkin unensaanti on siinä tietysti ihana lisä Miten voitte ikinä päästää lasta harjoittelemaan vaikka kävelyä, kun siinäkin voi kaatua ja loukata itsensä, tulla mielipahaa? Edelleen tsemppiä ap:lle ja kerron ihmeessä miten sitten sujuu. Toivottavasti saat molemmille lapsille vielä hyvät ja terveet yöt.

Huudatuksella useimmat tarkoittavat juurikin alle yksivuotiaan huudatusta unikoulua varten. Toki lapsi huutaa ja kiukuttelee muutenkin ja paljon lapsuudessaan, mutta vauva on vielä eri asia. Vauva toimii vaitojen varassa ja tunetuksiensa perusteella, ei siksi että kiukuttaa kun ei saa haluamaansa lelua.

 

vaistojen varassa ja tuntemuksiensa perusteella

 

No onnea teille vaan? En nyt oikein ymmärrä kirjoituksesi tarkoitusta, haluatko kivitystä vai rohkaisua vai neuvoja vai mitä?

Mielellään rohkaisua ja neuvoja, mut palstan tuntien luultavasti kiviä sataa
Nyt on vaan väsymys menny niin yli, että pakko saada katkaistua tämä kierre..

Jos tassuttelu ei teillä toimi, niin ei kai tossa muita vaihtoehtoja ole. Koko perheen etuhan se on, että sulla riittää jaksamista.

Ootko tarkistuttanu, ettei o allergiaa, korvatulehdusta tms? Jos lapsi oireilee, ei saa unikouluttaa eikä siihen välttämättä sit syytäkään ole. Meillä yöt rauhottu, kun saatiin allergia hoitoon ja korvat oli kunnossa. Välillä on levotonta, kun poika hautoo hampaita ja korvat vaivaa. Oireettomina aikoina sujuu hyvin. Meillä on tassuhoito toiminu eikä poika vaadi sitä yöllä herätessään... Siinä mielessä ollaan päästy helpolla.

3-vuotiaan kanssa voi jo keskustellakin asiasta eli selittää ettei yöllä nousta ja että yksin voi jatkaa uniaan. Vanhemmat on lähellä tarvittaessa ja unilelu tms tuo turvaa. Järeempiä menetelmiä voi mun mielestä käyttää, jos ongelma ei muuten poistu. Eihän siinä huudattamisessakaan pois olla vaan vastataan huutoon hallitulla viiveellä.

Ite en huudatusta varsinaisesti kannata enkä ite pysty siihen, mut en tuomitsekaan, mikäli sen menetelmän käyttö on perusteltua ja lapsi on terve.

Tässä on mun mielestä hyviä neuvoja. Mun mielestä pitää yöskin lähteä siitä että selvitetään mikä voisi mahdollisetsi olla vialla. Allergiat tuli mullakin ekana mieleen, tai ruuansulatuksen aiheuttamat kivut mahassa.

 

en jaksa kahlata kaikkia läpi,mutta omakohtaiseen kokemukseen pohjaten sanon,että:kiitos,ei enää.on se kumma ettei tätä ole määritelty henkiseksi väkivallaksi.vanhimmalle lapselleni tein tuon,kannustettiin neuvolasta.heräili 3-5kertaa yössä 1v.kyllähän heräily väheni,huom.ei loppunut.mut usein käy niin että lapsi nukkuu esim.2-4kk täydet yöt ja heräily alkaa taas.mutta jos ei kerta kaikkiaan jaksa eikä ole muita vaihtoehtoja(???)niin parempi sekin kuin jokin pahempi vaihtoehto.mulle vain riitti tuo kokeilu.

 

Uskoakseni kukaan ei ole jättämässä lasta täysin yksin moneksi minuutiksi-tunneiksi vaikka unikoulua pitääkin. Varmasti jokainen vähän kovemmankin unikoulun pitäjä menee sinne huoneeseen jos itku yltyy. Meillä ainkain oli sellaista kitinä-itkua ne muutamat päivät joita jouduttiin käymään läpi, ja jos itku muuttui lohduttomaksi niin tottakai sinne huoneeseen mentiin ja tarvittaessa otettiin ihan syliin. Ja meillä huomiota+läheisyyttä annetaan hereilläoloaikaan paljon. En tiedä miten enää oikeastaan voisi olla aktiivisempi, ettei mene jo liiallisuuksiin. Lisäksi imetän edelleen, joten eiköhän tuo tyttö ole päivittäin aika hyvin huomioitu.

 

Meillä sovellettiin tassuttelua ja huudatusta kumpaakin. Ja yöt rauhoittuivat todella nopeasti. Huudatusunikoulussa (ymmärtääkseni!) äiti/isä/joku muu aikuinen TULEE paikalle, mutta ei JUURI SILLÄ HETKELLÄ kun lapsi sitä vaatii. Meillä itku oli ihan pelkkää kutsuitkua, lapsella ei ollut mikään hätänä. Hän ei osannut kertakaikkiaan nukahtaa yksin. Sitä harjoiteltiin huudattamalla ja tassuttelemalla. Alle viikko meni ja vauva alkoi nukkumaan täysiä öitä. Muutenkin lapsesta tuli kuin toinen ihminen, päiväkiukuttelut (jotka muuten johtuivat unenpuutteesta!) loppuivat ja tilalle tuli oikea päivänsäde! :heart:

Perhepetiäkin meillä kokeiltiin, vauva ei suostunut vieressä nukkumaan eikä suostu vieläkään. Lapset ovat nähkääs erilaisia...

 

Mikäli aiot todella tuon perinteisen huudatuksella hiljaiseksi-unikoulun pitää, niin muista käyttää lapsi ensin lääkärillä ettei ole esim. korvatulehdusta tms. mikä pitäisi yöt villinä ja katso tarkkaan ettei ikenet pullota ja itke sen takia.

 

Tyhmä kysymys, mutta jos siis yöt on reilu 1v:llä tosi katkonaisia ja tuloksena molemmat, sekä vanhempi että lapsi (sekä mahd. sisarukset) ovat päivisin tosiväsyneitä niin sen voi sitten ratkaista niin kauan kuin on kotona. Nukkumalla pätkiä päivällä, jättämällä kerhoilut ym pois ja tinkimällä kotitöistä.

Mutta entä kun vanhempi palaa töihin, mitäs sitten tehdään? Lapselle nyt tarjoutuu päiväkodissa mahdollisuus päiväuniin, mutta riittääkö ne täyttämään tuollaista "työpäivää" tekevän lapsen unentarpeen? Ja miten vanhempi jaksaa töissä?

 

Tyhmä kysymys, mutta jos siis yöt on reilu 1v:llä tosi katkonaisia ja tuloksena molemmat, sekä vanhempi että lapsi (sekä mahd. sisarukset) ovat päivisin tosiväsyneitä niin sen voi sitten ratkaista niin kauan kuin on kotona. Nukkumalla pätkiä päivällä, jättämällä kerhoilut ym pois ja tinkimällä kotitöistä.

Mutta entä kun vanhempi palaa töihin, mitäs sitten tehdään? Lapselle nyt tarjoutuu päiväkodissa mahdollisuus päiväuniin, mutta riittääkö ne täyttämään tuollaista "työpäivää" tekevän lapsen unentarpeen? Ja miten vanhempi jaksaa töissä?

Ei ole tyhmä kysymys ollenkaan! Meillä käytiin unikoulu läpi mm. sen takia, että tämä äiti ei pitele hoitovapaata vaan palaa töihin ä-loman jälkeen. Töissä on jaksettava vaikka mikä olisi eikä siellä ole mahdollisuutta päivälepoon...

 

Niinkunj tuolla aiemmin kirjoitin lapsi on lastenlääkärillä terveeksi todettu...tietenkään sairasta tai hampaita kipuilöevaa vauvaa en ala "kouluttamaan"

Mut mun mielestä kukaan ei ole oikein tarttunu tähän pointtiin ,että meidän perheen aikuiset alkaa olla jo todella väsyneitä vuosia jatkuneeseen yöheräilyyn, enkä koe, että kumpikaan meistä (mä ainakaan kun olen lasten kansaa kotona) varmasti ole vanhempana eikä kumppanina parhaimmillaan.
'
Eli tällä unikoululla minä koen tekeväni koko meidän perheelle palveluksen, lapset saavat rauhalliset yöt ja levänneet vanhemmat

 

Niinpä, kyllä huudattaminen toimii. Eli sillä saadaan aikaan se, että lapsi alkaa toimia kuten hänen halutaan toimivan. Syy siihen tosin on se, että lapsi ns. luopuu toivosta, että hänen tarpeitaan kukaan huomioisi eikä se, että lapsi huudattamisen kautta oppisi 'kiltiksi' ja 'hyville tavoille'.

Lapsi ei venkoile ja valvota öisin tahallaan eikä siksi että olisi 'tuhma'. Joten rankaisua ei mielestäni siksi tarvita (sitä pahan mielen tuottaminen lapselle on). Huudattaminen alistaa lapsen ja saa aikaan epävarmuutta. Tämä epävarmuus ei näy helposti ja lapsi voi olla iloinen ja kaikin puolin 'normaali' lapsi. Kyseessä on se, että lapselle kun tuotetaan epävarmuutta ja pahaa oloa, hänen suhtautumiseensa elämää kohtaan tulee yksi 'epävarmuustekijä' lisää. Hän oppii odottamaan elämältä vähemmän kuin mitä hänelle oikeasti kuuluisi. Toisin sanoen itsetunnon pohja horjahtaa; en olekaan varauksettomasti rakastettu. Kukaan ei väitä että pehmeämoi unikoulu olisi helpompi. Mutta lapsen psykologisen kehityksen kannalta mielestäni kuitenkin parempi.

En tuomitse sinua enkä ketään. Kaikki tavallaan. Mutta muistakaa miettiä asiaa ensin lapsen näkökulmasta ja lähteä siitä selvittämään ongelmaa.
Tsemppiä!

Peesaan täysin tätä kirjoitusta!

Mäkin olen samaa mieltä..

Näin minäkin ajattelen, vaikka meillä valvotaan yöt läpeensä reilu1v kanssa! Eipä silti tulisi mieleenkään huudattaa. Väsynyt joo, mutta ei ne ikuisesti valvo!

 

Te, jotka puhutte täällä huudatuksesta niinkuin lasta huudatettaisiin yksinään läpi yön, niin huomatkaa, että se on vain teidän tulkinta -ei ap:n eikä yleinen muutenkaan. Myös tassuttelussa lapsi aika usein huutaa...
Ja siitä itsetunto-ongelmasta. Luulenpa, että moni äitee on kotisohvapsykologina tulkinnut noita kiintymyssuhdeteorioita ja muita vähän liian tiukasti. Ei esim. kolmen yön unikoulu -olkoon millä huudon voimakkuudella tahansa- tuhoa mitään kiintymyssuhdetta tai muutenkaan vaurioita. Siihen vaaditaan vähän enemmän hylkäämistä systemaatisemmin monessa eri tilanteessa. Kuten aikaisemminkin totesin, niin varmasti kun yöt käytetään siihen mihin ne on tarkoitettu, on enemmän voimia olla ihanammassa vuorovaikutussuhteessa heti aamusta, lapsi ja aikuinen ovat molemmat paremmalla päällä. Ymmärrän ap ton unettomuuden vaikutuksen koko perheeseen, myös parisuhteeseen oikein hyvin. Haaveilen niistä normaaleista öistä itsekin. Kun isä jää joulun jälkeen isäkuukaudelle, niin oletan meidänkin päätyvän jonkinlaiseen unikouluun, poju on silloin sitten kymmenisen kuukautta. Jollei joulun ihme tuo meille sitä ennen unta muulla tavoin

 

Niinkunj tuolla aiemmin kirjoitin lapsi on lastenlääkärillä terveeksi todettu...tietenkään sairasta tai hampaita kipuilöevaa vauvaa en ala "kouluttamaan"

Mut mun mielestä kukaan ei ole oikein tarttunu tähän pointtiin ,että meidän perheen aikuiset alkaa olla jo todella väsyneitä vuosia jatkuneeseen yöheräilyyn, enkä koe, että kumpikaan meistä (mä ainakaan kun olen lasten kansaa kotona) varmasti ole vanhempana eikä kumppanina parhaimmillaan.
'
Eli tällä unikoululla minä koen tekeväni koko meidän perheelle palveluksen, lapset saavat rauhalliset yöt ja levänneet vanhemmat

:hug: En tiedä miten olisin jaksanut noita valvomisia... :ashamed:

Meillä kuopuksella otettiin unikoulu joskus, olisiko ollut 1v3kk paikkeilla kun aiemmin hyvin nukutut unet olivat menneet katkonaisiksi ja nukahtaminen vaikeaa. Itse en siitä niinkään kärsinyt kun olin yötöissä, mutta miehellä oli sitten hankalampaa lasten kanssa kotona. Jokatapauksessa tuo nukuhtaminen helpottui päivä päivältä ja yhtäjaksoinen uni lisääntyi. Olisiko ollut että vajaassa viikossa nukkui taas yöt läpi.

Sitten kun alkaa noita traumoja ilmentyä voidaan vetää pitkää tikkua johtuvatko tuosta unikoulusta, 1,5v iässä tapahtuneesta päiväkodin aloituksesta, 2kk iässä isin kanssa vietetyistä muutamista tunneista, äidin yöpoissaoloista 9kk iästä lähtien vai ties mistä...