Näistä rahoista puhuttaessa usein myös unohtuu, että joku saattaa yksinhuoltajanakin maksaa lapsestaan 200 euron päivähoitomaksua, niin kuin minä aikoinani tein. Silloin minimielari olisi minustakin tuntunut vitsiltä.
Ihan selväähän on, että jos tienaa enemmän, tietyt kulut ovat suuremmat, esim. minulla ei silloin aikoinaan ollut mitään mahdollisuuksia tulorajallisiin vuokrakämppiin ja vapailla markkinoilla ne sitten vain ovat kalliimpia.
Jos joku tulee jollakin summalla hyvin toimeen, toinen voi joutua kiristämään kummasti vyötä. Ja nämä kaikki johtuvat yhteiskunnantukiviidakosta, josta joku toinen voi saada kaikki tuet, ja toinen ei mitään.
Itse sain yh:na tukina vain lapsilisän yh-korotuksen ja exäni maksaman elatusmaksun.
Nyt uusperheellisenä en koe edelleenkään exäni elättävän muita lapsiani, esikoinen nyt jo 9-vuotias, on ainoa perheessä, joka saa uusia vaatteita, nämä tosin säästyvät pienemmille (ehkä, nykyään alkavat jo olla loppuunkuluneita), samoin harrastusvälineet siirtyvät häneltä pienemmille. Mutta ruokaan, omaan huoneeseen, hygieniaan, harrastuksiin, iltikseen, vakuutuksiin (exän kanssa yhdessä otettuihin) jne kuluu ihan koko elari, lapsilisä (ilman lapsikorotusta) ja itseltäni vielä samanverran ellei enemmänkin rahaa.
Nyt maksetaan sitten harrastuksista, iltapäiväkerhosta ja vaatteet sen kun kallistuvat koon kasvaessa. Eikä tuolla lapselle enää mikä tahansa kelpaakaan. Julmaa on, kun koulussa haukutaan toisen vaatteet tai harrastusvälineet vääränmerkkisiksi
.
Tyytyväinen toki olen, että exä maksaa, vaikka ei ikinä rahat tulekaan tilille sinä päivänä kun niiden pitäisi, eli niiden varaan ei voi laskea yhtään mitään. Hyvä kun joskus tulevat.
