aliarvostusta...

raivostuttaa kun olen vajaan 1-v. lapsen kanssa kotona ja mies soittelee töistä että olenhan ehtinyt tehdä sitä ja tätä ja tuota. todellisuudessa en ehdi tehdä mitään muuta kuin syöttää lasta, vaihtaa vaippaa, nukuttaa, aloittaa saman rumban uudelleen ja ehkä välissä tehdä ruokaa, pestä pyykkiä ja astioita sekä imuroida. mielestäni siis oleellisen.

en mitään "ylimääräistä".

mies ei ole ollut lapsen kanssa vielä kaksistaan kuin parin tunnin pätkiä, ja ilmiselvästi järki ei sano mitä todellisuus voi olla. arki miehen töistä tulon jälkeen jatkuvaa "taistelua" aiheesta, kuvittelee siis että minulla aikaa lukea lehteä, juoda kahvia ja katsoa telkkarista päiväsarjoja. (ja niille jotka meinaavat kommentoida että ehdinhän roikkua netissäkin niin älkäät vaivautuko!)

tiedän että ainakin meidän lähipiirissämme samasta aiheesta keskustellaan muuallakin, mutta kuulisin mielelläni miten olette saaneet miehenne kalloon ahdettua omaa todellisuuttanne. yritän saada mieheni olemaan vaikka sen 8 h yksin lapsen kanssa, nähköön sitten todellisuutta mutta ikävä kyllä se ei ole hänen työkiireittensä takia vielä aiemmin onnistunut. olisi kuitenkin kivaa saada normaali arki ilman jatkuvaa jupinaa siitä miten en ole tehnyt sitä, tätä enkä tuota

 

Mä ymmärrän mitä tarkotat. Meillä lapset 2 v ja 8kk. Mies ei tosin oleta minun tekevän mitään ylimääräistä mitä en sitten itse ehdi. Jos on jotain mitä toivoisi tapahtuvan niin sanoo aina, että " jos vaan ehdit ". Mä olen pitänyt ansaittuja vapaapäiviä niin, että olen lähtenyt esim päiväksi johonkin shoppailemaan tai sitten nauttinut "vapaa-ajasta" raksalla =) .

Meillä siis talon rakennus menossa ja miehen aika menee töissä ja raksalla. Välillä on sitten tehty vaihtikset ja mies on ollut kotona lasten kanssa ja mä raksalla purkamassa höyryjä pihalle. Oon oikeesti ihan nauttinut siitä kun oon saanut tehä välillä jotain muutakin ja olla itekseni. Lähinnä mun hommat siellä on laudanpätkien ym siivoilua.
Mutta pointti siis oli, että mies on kyllä ymmärtänyt mitä on olla lasten kanssa kotona ja arvostaa sitä kyllä ja on sanonutkin, että päivä niiden kanssa on ihan täys työ.

Kai sun miehellä kenties on joskus sentään vapaapäiviä töistä. Puhukaa ja koita saada itelles ihan kokonainen vapaapäivä niin, että mies on lapsen kanssa. Ymmärtää kyllä hyvin pian mitä se on :hug:
Valitettavasti usein kotona olevia äitejä aliarvostetaan ja yleensä ne, jotka ei tiedä edes mitä se on.

 

Mäkin päivät 1v3kk pojan kans yksin ja teen vaikka ja mitä...
mutta ei niitä kotitöitä aina jaksa eikä tosiaan mun mielestä tarvikkaan jaksaa... mutta ei se kyllä mullakaan tuo mies ymmärrä millaista se on olla tuollaisen pojan kanssa päivät pitkät... mies tekee kylläkin työtä klo 6sta puol 16 mutta ei jaksais koskaan illalla olla paljoa lapsen kanssa vaan todellakin vetoaa siihen että hänellä on niin raskas työ. ja heh

välillä ottaa päähän ku ite en sais muka illalla edes pientäkään vapaata aikaa että ehtisin istumaan koneella muutaman minuutin mutta mieshän se vois istua vaikka 16sta aamu kuuteen asti jos vaan jaksais.
eli on tämäkin kyllä HIEMAN väärin ja ymmärrän sua täysin... sano sille miehelles että tuo ei tosiaankaa ole oikein että se soittaa vaan tarkistaakseen että oletko tehnyt sitä ja tätä jne..

ei sitä mun mielestä aina tarvi jaksaa niin hirveesti touhuta..

Kyllähän sen munki mies monesti sanoo kun pojan kanssa saunaan menee että se on laitettava poika heti sitten nukkumaan kun se saunasta tulee joopa joo... ei se niin vaan onnistu... ehkä joskus vois onnistuakin mutta meidän poika taas ollaan totutettu siihen ettei hänen tarvi yksin mennä nukkumaan vaan jompi kumpi meistä aina on vieressä kun hän nukahtaa ja nukkuu vielä meidän keskellä... enpä tiiä kuinka kauan.. ehkä huomenna olis hyvä opettaa taasen omaan sänkyyn nukkumaan mut en tiiä sit että ku vieressä nukkuu poika hyvin paitsi välillä häirittsee mua kun pyörii... niin miten sitten nukkuis häkkisängyssä ja kyllä mä sen pyörimisen jaksan paljon paremmin ainakin vielä mitä sen että poika heräis itkemään keskellä yötä ja tarvis yrittää saada se taasen nukkumaan...

mutta joo meni vähän toiseen asiaan...