Hyviä ja huonoja kokemuksia oli minullakin, pakko kirjoittaa muutama sana. Sain siis spontaanin keskenmenon 12 viikolla sunnuntai-iltana ja heti maanantaiaamuna soitin neuvolaa, että mitä tehdään. Olin koko illan/ yön vuotanut ihan hirveästi. Todennäköisesti minulla oli sikiön kehitys keskeytynyt jo n. vkolla 7, jolloin vuosin hieman, koska 12 viikon kokoista "sikiötä" ei tullut ulos. Ensimmäinen lääkäri totesi tutkimuksissa, että "jaahas, kaikki on tullut pois" ja eikun kotiin. Onneksi olin kesälomalla - töihin ei olisi ollut asiaa (sairaslomaa ei tarjottu, enkä tajunnut kysyä, kun olin niin sokissa).
Vuoto jatkui kuitenkin ihan älyttömän kovana ja kivut yltyi (jatkui)niin pahana, että melkein lähti taju, joten keskiviikkona uudestaan neuvolan lääkäriin. Hän olikin nuorempi nainen ja hyvin empaattinen ja lohdutti ja tutki kunnolla. Varasi seuraavan lääkäriajan pejantaiksi, joka tapauksessa. No, vuodot jatkui ja kivut edelleen perjantainakin ja tuskan kippurassa odottelin lääkärille pääsyä neuvolassa, jossa odottavat äidit isoine mahoineen odottelivat pääsyä neuvolaan. Se oli henkisesti aika kamalaa, mutta kivut ja vuodot oli niin pahat, että siinä vaiheessa vain toivoi, että loppuisipa kivut, muulla ei ole väliä. Niinpä sitten perjantaina, kun keskenmenoa oli "kestänyt" viikon, lääkäri lähetti tayssiin, koska epäili, että on kohtutulehdus ja saatan joka tapauksessa tarvita tyhjennyslääkityksen, koska vuoto jatkui ja kohdussa näkyi joitain varjostumia vielä.
Tayssissa kohtelu oli tosi tylyä, mutta enpä osannut muuta odottakaan.. Kun pääsin vihdoin lääkärille (olikohan 4-5 tuntia odottelua), kysyin pitääkö minun saada se rokote (en muista nimeä nyt, mutta kuitenkin se mikä estää vasta-aineiden muodostumista, jos veriryhmä äidillä Rh- ja sikiöllä +), koska olen Rh- ja kysyessäni maanantaina asiaa lääkäriltä neuvolassa, hän ei tiennyt asiasta mitään. Sanoi vaan, että ei tiedä kuuluisiko se antaa keskenmenon yhteydessä. (Mieheni on Rh+, joten kerran sitä huviksemme selvitimme ja luin jostain että keskenmenon yhteydessä rokote pitää antaa tässä tapauksessa varmuuden vuoksi.) Siis tämä lääkäri sanoi, että totta kait pistos pitää antaa ja ihmetteli neuvolan lääkärin kommentteja. Tylysti totesi vain hoitajalle, joka mietti mistä saa rokotteen, että kyllähän täällä meillä pitäisi niitä olla jossain, kun täällä näitä (km:ja) tapahtuu koko ajan. Niinpä niin. No siinä vaiheessa en paljon sympatiaa edes enää kaivannut, kaipasin vain kivun loppumista ja vuotojen vähenemmistä. Kovakouraisuudesta tälle lääkärille erikoismaininta - viikon seulana vuotaneena paikat oli tosi kipeät, mutta se ei tahtia hidastanut hänellä.. Hän epäili, että "vuoto lakkaa seuraavalla viikolla", joten kyllä se siitä..
Lopputuloksena oli se, että en joutunut kaavintaan enkä saanut muuta lääkitystä kuin kaksi vahvaa antibioottikuuria kohtutulehduksen epäilyn vuoksi. Ja vuodin yhteensä lähes 7 viikkoa yhteen menoon.. Kävin viikottain omalla neuvolan lääkärillä ja hcg-kontrolleissa.
Kokemuksena ei siis varmasti pahimmasta päästä, mutta ei sitä sympatiaa hirveästi kaikilta herunut, osalta kyllä kovastikin. Uskonkin, että kohtelu on ihan hoitaja/lääkärikohtaista niin kuin elämässä yleensäkin - on ikäviä ihmisiä ja on ihania, empaattisia tyyppejä, jotka ymmärtävät asiakkaan surun ja tuskan tässä tilanteessa. En tiedä sitten onko sillä merkitystä, onko hoitaja tai lääkäri itse kokenut saman asian, ja osaa suhtautua muuten kuin vain teknisesti keskenmenona.
Kaikesta huolimatta Joulun odotusta ja Jaksamista kaikille!
