Annoin tukkapöllyä sitten minäkin!

Mä ymmärrän että sellaiset ihmiset varsinkin ovat vahvasti väkivaltaa vastaan joille sitä on lapsena äärimmäisen väärin käytetty. Tässäkin ketjussa joku kertoi miten on itkemisestä saanut remmiä :'( Ymmärrän kyllä että tuollaista kokenut tulee ihan totaalisesti vastaan tällaisissakin asioissa. Mä olen pienempänä saanut tukkapöllyä alle 5 kertaa, ikinä en ole saanut selkään eikä mua koskaan olla muutenkaan lyöty. Mulle ei ole jäänyt tuosta tukistamisesta mitään traumoja tai kaunoja, itse muistan vaan yhden kerran kun mua ollaan tukistettu. Ja muistan että itseä sen jälkeen hävetti ihan hirveästi. Olin siskoani muistaakseni jotenkin pahoinpidellyt ja äiti tukisti mutta ei siis mitenkään repinyt tukasta vaan otti niskavilloista ja marmatti. Sen mä vaan muistan miten mua hävetti sen jälkeen. Kyllä se taisi auttaa, itsellä oli ainakin mielessä aina pahantekoon ryhtymistä tuo opettavainen kerta ja se sai monesti hillitsemään vaikka kiukuspäissään olisi tehnyt mieli taas sisko raukkaa läpsästä. Opetti se tukistus ainakin ettei se läpsiminen siskostakaan varmasti tunnu kivalle

 

\

\

Ja vielä tuosta, että jos tukistaa tai suuttuu, niin pitäisi katua ja pyytää anteeksi... En allekirjoita, mikäli toistuvista kehoituksista ja kielloista huolimatta raja ylitetään, on siitä vääjäämättä seuraus!
Mutta silloin, jos oman väsymykseni tms. takia tajuan suuttuvani ja korottavani ääntäni turhasta, silloin pyydän anteeksi.
Mutta, lapsia ja aikuisia on erilaisia. Jokainen toimii oman parhaan taitonsa ja tietämyksensä mukaan. Parannettavaa meiltä useimmilta varmaan jossain suhteessa löytyisi!

Tätä mä tarkoitin..tai ajoin takaa, että ihmiset erottaisivat tän asian...kun tuon fyysisen kurittamisen kanssa taitaa olla aika helppo vetää överiksi..
Senkin sanoit hyvin, että jokainen toimii parhaan tietämyksensä mukaan mut että parannettavaa löytyisi! Näinpä ja just sitä toivonkin, et aikuiset ihmiset uskailtais katsoa siihen peiliin tarkasti ja miettimällä miettiä näitäkin tilanteita.

Totta tuo helposti överiksi meneminen, varsinkin, jos asiaa ei rehellisesti ajattele.
Mun isä on ollut tosi autoritäärinen kasvattaja ja selkäsaunoja tuli milloin mistäkin, eikä todellakaan mitään pikku niskavillatukistuksia muutaman varoituksen jälkeen...
No, musta on tullut kuitenkin ihan hyvä ihminen. Se on kuitenkin varma, että ikinä en samaan sorru, kuin isäni, että suutuspäissään riepottelisin mitättömistä syistä lapsiani! Olen sen vanhemmillenikin sanonut, kun ovat joskus olleet todistamassa lasteni kurittomia hetkiä.
Sen sijaan meillä viljellään paljon mm. lausetta "olet minun rakas" tai "minä rakastan sinua"...Halataan ja sylitellään ja koitetaan keksiä kehujen aihetta...
Kasvattaminen on äärettömän vaikea laji silloin, kun kaikki ei menekkään putkeen...Nimenomaan omien lasten... =)

 

\

Ja sit siinä on tietty sekin, et miten suhtaudutaan jos lapsi lyö ´tai tukistaa toista lasta..noh, anteeksipyyntöhän siinä on yleensä esitettävä..mutta kun aikuinen nappaa tukasta tai läpsäsee, niin mitä hel...silloin sama teko onkin ok????
Kun tää on niin ristiriitaista koko homma, mä en ymmärrä oikein itsekään...
Tuntuuko sinusta että tukistelet nimenomaan kasvatuksen nimissä ja auttaako se oikeasti vai otatko tukasta vaan sillon kun hermostut etkä keksi muita keinoja?

Tämähän se on ratkaiseva asia, että tukistus on harkittu kasvatuskeino, eikä kiukuttelun lopettamisen viimeinen oljenkorsi, kun hermot menee. Tuohon en kyl usko, et mitä tahansa rankaisukeinoa käytät niin lapsi tekee sen toisille lapsille. En ole ainakaan kuullu, et lapset olis alkanu pölliä toistensa leluja, jos häneltä itseltään on lelut otettu pois rangaistuksena, tai et kukaan kantais kavereitaan yksin huoneeseen seisomaan.

Siinä on vaan se ero, että jos lapsi oppii tämän tukistamisen tunteiden ilmaisuna, niin tottakai soveltaa sitä itsekin, kuten myös huutamista, läpsimistä, lelujen riuhtomista toisilta, toisten retuuttamista jne.

Ja nimenomaan musta on hyvä että lapsi jo pienestä oppii, että on asioita, mitä lapset ei saa tehdä, mutta aikuiset saa ja myös tarvittaessa täytyy.

 

Meillä on tuttavaperhe, jossa tukistetaan ja nippaillaan aina tiukan paikan tullen. Kun lapsi sitten joskus 2-vuotiaana tukisteli myös kavereitaan, tukistettiin häntä taas ja kiellettiin, minusta ihan päätöntä. Lapset ovatkin erittäin vaikeasti hallittavia, silmänpalvojia kun vanhemmat paikalla ja muuten tekevät mitä sattuu. Minusta satuttamalla ei voi opettaa mitään todellista. Ainoastaan sen, että tuon ihmisen (vanhemman) lähellä kannattaa olla varuillaan, koska se voi käydä kimppuun. Yhdessä elämällä, asioista puhumalla, kieltämällä vaikka tuhat kertaa ja tarkoituksenmukaisia rangaistuksia käyttämällä saadaan paljon pysyvämpiä ja aidompia tuloksia. Lapset käyttäytyvät hyvin myös silloin kun se vanhempi ei seiso siinä takana vahtimassa.

 

\

Meillä on tuttavaperhe, jossa tukistetaan ja nippaillaan aina tiukan paikan tullen. Kun lapsi sitten joskus 2-vuotiaana tukisteli myös kavereitaan, tukistettiin häntä taas ja kiellettiin, minusta ihan päätöntä. Lapset ovatkin erittäin vaikeasti hallittavia, silmänpalvojia kun vanhemmat paikalla ja muuten tekevät mitä sattuu. Minusta satuttamalla ei voi opettaa mitään todellista. Ainoastaan sen, että tuon ihmisen (vanhemman) lähellä kannattaa olla varuillaan, koska se voi käydä kimppuun. Yhdessä elämällä, asioista puhumalla, kieltämällä vaikka tuhat kertaa ja tarkoituksenmukaisia rangaistuksia käyttämällä saadaan paljon pysyvämpiä ja aidompia tuloksia. Lapset käyttäytyvät hyvin myös silloin kun se vanhempi ei seiso siinä takana vahtimassa.

Olen kanssasi täysin samaa mieltä!

Useimmiten vanhemmat tekevät rangaistustoimenpiteet niin, että lapsi voi tulkita tämän tunteiden osoittamiseksi ja sitähän se usein on. On hyvä osoittaa tunteita ja on hyvä rangaista, mutta molemmat erikseen. MUsta tuntuu, ettei monestakaan ole käyttämään fyysisiä rangaistuskeinoja täysin tunteettomasti ja rauhallisesti. Ajatelkaan esim. tilannetta, jossa tulet juuri kotiin ja lapsi huutaa isälleen kuin palosireeni ja on juuri lyönyt tätä jalkaan haarukalla. Moniko teistä äideistä nappaa samantien tukasta kiinni? Siinä kun ei ole ollut itse tilanteessa tuohtumassa.

Tällä tavalla fyysinen rangaistuskin voisi mielestäni toimia, että toinen vanhempi, joka ei ennen rangaistusta ole lapselle jo näyttänyt vihastumistaan ja on hyvän tuulinen ja rauhallinen tulee huoneeseen ja toteaa, että nyt olit tuhma ja isi ottaa nyt siksi hiukan tukasta kiinni. Tämä tietysti niin, että lasta vain harmittaa asia, eikä niin, että vähääkään sattuisi ja pelkää siksi isää.

Kuitenkin fyysisen rangaistuksen tekeminen oikein on äärimmäisen vaikeaa ja uskon, että pääsen helpommalla, kun kokeilen kaikki muut keinot ensin. Aika sitten kertoo, että riittääkö ne ja niitähän on kyllä ääretön määrä, kun käyttää järkeä ja mielikuvitusta ja yrittää sijoittaa itseään lapsen asemaan.

Älkää kuitenkaan pitäkö pieniä lapsianne aikuisina!!! Kyllä lapsella on oikeus hyvään kohteluun, kuten aikuisillakin, mutta lapsella ei ole oikeutta eikä velvollisuutta tulla kohdelluksi kuin aikuiset.

 

Vaikka aina luulin puhumalla selviävän tuon 2,5 v. kanssa (tai muilla keinoilla) Heitti minua palapelillä silmäkulmaan (siitä tuli jäähypenkkiä) pääsi siitä pois, niin viskasi vauvaa palikoilla ja heitti edelleen palapelillä, joten meni hermot ja annoin tukkapöllyä. Eikä muuten edes kaduta! \|O

Meilläkin tapahtuu kaikenlaista.

 

just. ja ei edes kaduta? kannattais varmaa lapsen kans jutella asiasta ja sanoa et itsekin teit väärin, vaikka nyt sua ei ees kaduttaiskaan.

Just joo ja antaa viel pullamössöö "sovinnon eleeksi"

 

en lukenut koko ketjua, mutta ei kaduta???!!! Soon mustasukkanen tuo esikkos ja huomaa kyllä ettei sua tommonen kaduta! hyi, kakka hyi! :|

 

en jaksanu lukee koko ketjua mutta yksi vastaus pisti silm''n mik' tulee aika monen 'idin&is'n suusta on EI MEID"N LAPSET...niin min'kin sanoin&toivoin mutta toisin on tainnut k'yd' kun meid'nkin lapset tekee v'lill' niin

 

Oletko kokeillut holdingia?
Tehokas vaihtoehto ruumiilliselle kuritukselle..Ei tukkapöllykään oikein ole,vaan kiinnipitäminen ja rauhoituttua tilanteen selvittäminen ja läpikäyminen...Avatkaa vaan sanainen arkku,mutta minulla toimii paremmin holding kuin ruumiillinen kuritus.En voisi hyväksyä tukkapöllyä/luunappia.Ei lapsi ole pahuuttaan paha,vaan taustalla joku ongelma.Holding on tehokas apu.

 

add/ad/hd yleistymään päin,jotan diagnoosi helpottaisi sekä lapsen että aikuisen elämää ja arkea.

 

Vai ad/hd... Osaa ne lapset olla hankalia ilman mitään diagnoosejakin. Ihme touhua nykyään kun lapsi ei muka saa olla uhmis ilman että on käyttäytymishäiriöitä. Tukkapöllyä olen minäkin joskus antanut, vaikkei asia annakaan aihetta ylpeilyyn.Mutta fakta on se että lapsi kiukuttelee ja koettelee vaikka olisi ns. normaali.

 

Noni, olet matkalla kohti luunappeja, poskelle läpsäisyjä ja selkäsaunoja...

Lapsen satuttaminen ei ole oikein. Kun satut lastasi, turha opettaa sitten että muita ei saa satuttaa, esimerkki näyttää.

 

add/ad/hd yleistymään päin,jotan diagnoosi helpottaisi sekä lapsen että aikuisen elämää ja arkea.

Joo mitä se helpottaa kun sitä ei voi parantaa eikä muuttaa! sama homma jatkuu diagnoosin jälkeen,mitä oli ennenkin. Joo lääkityksen jos saa se auttaa,mutta ei sekään muuta kaikkea. Minäkin oletin saavani parannuskeinot lapsen käytökseen, että kun teen niin ja niin, ni lopputulos on se että ei toivottua käytöstä ei ole.

No sitten saikin kuulla että toimimme ihan oikein,eikä saatu mitään uutta kasvatuksellisesti edes neurologiselta(lääkityksen saimme ja se auttoi suht paljon,mutta lääkkeetömiin päiviin se ei luonnollisesti auta). Joten tässä sitä sit ollaan