anoppikiintiö täynnä

  • Viestiketjun aloittaja mää-mää
  • Ensimmäinen viesti
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.02.2006 klo 22:33 Fola kirjoitti:
Toinen asia mistä sain kuulla oli porkkanan ja leivän antaminen. En ole antanut käteen moisia pureskeltavia, kun saa varmaan heti valtavan palan irti. Ei kiinnosta tonkia pojan kurkusta lohkareita.s
En minäkään ole koskaan mitään kovia antanut pienille lapsille. Meilläkin toisen lapsen kummitäti ihmetteli kun en anna näkkileipää 1 vuotiaalle. Sanoin et meillä on purulelut erikseen ja en myöskään viitsi onkia onkia kurkusta kovia palasia. Tämä kovan syöttäminen on joku vanhanaikainen juttu jolloin puruleluja ei ollut. Ne ilmeisesti ajoi saman asian. Eli ikeniä hinkkaa ja hampaat saa työtä. Siskon poika meinas pahasti tukehtua nimittäin juuri porkkanaan. Oli jo aivan sininen kun sisko sai sen palan selkään lyömällä irtomaan ja poika alaspäin. Jeesus et pelästyttiin niin ettei sen koomin ole ollut puhettakaan mistään kovista ruuista ennenkuin syö.

Kysyppä anopiltas montako 15 vuotiasta hän tuntee jotka eivät itse syö? :LOL: vitsi vitsi hei
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 22.02.2006 klo 10:56 mää-mää kirjoitti:
:wave: hengissä ollaan..
Ja yllättävä käänne anopin aatoksissa!!!
Ei olekkaan ilahtunut parikymppisen tyttönsä äidiksi tulosta (kts.alotukseni) ja nyt kyytiä sai tuleva vävy!!!!
Ja selvisi vierailun perimmäinen syykin, nuoret tarvitsevat takuurahan uuteen asuntoonsa JOTEN oli lainaamassa meiltä rahaa johon pahoitellen sanoimme ei onnistu tai siis emme voi lainata kun ittekkin aika tiukilla ollaan.Siis se nainen on pihi...
No nyt hän virittää jotain sellasta niille nuorille että vain tyttö tulee asuntoon kirjoille jotta saa kaikenmaailman tuet sossusta etteivät hyppää hänen pussillaan, sanoin kyllä että huono homma jos jäävät huijaamisesta kiinni mutta ei se kuunnellut.
Hän sopi samalla että nuoret tulevat nyt viikonlopuksi meille vielä keskustelemaan raha-asioista.
Ainoa läksytys mitä minä sain osalleni oli kun laitoin hänen tuomansa karkkipussin kaappiin odottamaan lauantain karkkipäivää niin hän pöyristyi!!!
Mutta joku vaikutus sillä naisella minuun on kun ei imetyskään onnistunu ei tullu maitoa!!Nyt tuntuu jo tisseissä ovathan olleet pari tuntia poies eli mielikin alkaa mulla jo relaamaan ;)
Ja hei tsemppiä sulle jonka luona anoppi käytännössä asuu, kamalaa!!
Huh huh! Melkoinen tapaus on anoppisi, ei voi muuta sanoa!

Että kehtaa aikuinen ihminen tulla teiltä pikkulapsiperheeltä pyytämään oman lapsensa asunnon takuurahaa!!! Ymmärtäisin, jos olisitte varakkaita miljonäärejä, molemmat lääkäreitä tai selvästi lottovoittajia, eli asuisitte jossain 500 000 euron asunnossa, mutta muuten en todellakaan ymmärrä!

On kuitenkin selkärankaa, että yrittää auttaa tytärtään, mutta taitaa tehdä karhunpalveluksen tälle toiselle pariskunnalle. Nimittäin aika hullua tehdä lapsi, jos ei ole edes takuurahoja asuntoon koossa. Eihän vuokra-asunnon takuuraha ole kuin tonni tai kaksi.
 
Annoin myös pojalle joskus alle 1 v porkkanasuikaleen...alkoi kakoa ja muuttui jo väriltäänkin.Otin jaloista kiinni ja ravistelin alaspäin.Lattialle ilmaantui pikku porkkananpalanen.Ajattelin, että se siitä..annetaan maitoa päälle.
Alkoikin kakoa vielä pahemmin.Taas ylösalaisin lapsiparka, ja tajusin vielä käydä sormella suun.Siellä olikin isompi pala vieläkin suussa.
Kyllä taas kerran tunsin olevani tooodella hyvä ja taitava äiti.
Anopeista..myötätunnot kaikille,joilla on hankala.Aika hurjia tarinoita.Tuokin,että kehutaan toisia miniöitä tai lapsenlapsia.Varmaan tulee paha mieli.
Meillä toi ei ole mahdollista, kun mieheni on ainoa lapsi. Joskus jotain saattaa töksäyttää tai leikkiä viisaampaa,hih...voi kyllä olla syytäkin.Ja tollanen into tuputtaa muksulle kaikkee on tuttu.Hyvää sillä tarkoittaa.Mutta se, että joutuu jankkaamaan,ettei nyt tarvi tai en halua hänelle jotain annettavan on tosi rasittavaa.Muistaakseni olen korottanut ääntänikin, että: EII!
 
samat on tunteet
ollaan oltu just hiihtolomalla tasan 1 yö anopin äärettömän rakkauden luona.kiintiö on täynnä ja jatkettiin matkaa.Kemiat ei kohtaa.en jaksa kuunnella sääliä, marttyyriyttä, vertailua toisiin ym.Anopille lapsenlapset ovat täysin eri arvoisia.Itselläni on kaksi poikaa,mieheni siskolla 2v tytär, joka on nostettu kohtuuttomasti jalustalle.hän on niin kaunis, niin laiha, niin taitava niin sitä ja tätä.Mieheni on kanssani samaa mieltä, kypsyimme tähän tyttären palvontaan ja häivyimme.Asumme toisella puolella suomea ja anoppini rakkaus kantaa eläkkeellä olosta huolimatta meille tasan 4vrk vuodessa.Tullessaan hän kiljuu kuinka ikävä hänellä onkaan ollut ja väliajalla ei soita ei kiinnostu lapsenlapsista ollenkaan.Se ero meillä mieheni siskon kanssa on ,että olen aina ollut itsenäinen ihminen.Ensimmäisen lapseni sain 22vuotiaana tietäen että apua omilta tai miehen vanhemmilta on turha pyytää.Hyvin olemme selvinneet ja olemme siitä ylpeitä.On koettu yhtä ja toista.Mieheni sisko puolestaan turvautuu joka asiassa äitiinsä.Satuimme yhtä aikaa yksiin juhliin ja huvittuneena seurasin kuinka anoppini oli enemmän äiti tälle kauniille lapsenlapselleen kuin kälyni konsanaan.Itse en moista symbioosia kestäisi.Joka ilta soittelevat ja aamulla miten yö on mennyt ja onko tutti ollut suussa ja niin edelleen.Ja rankkaa tuntuu olevan.Olemme karttaneet sujuvasti suvun yhteisiä jouluja ja tapaamisia ja viihdymme oman perheen keskern
 
mai
Hei kaikki joita ei hyvä anoppi-arpajaiset ole suosineet! =) Minulla on ollut myös todellisia sopeutumisvaikeuksia ja vuosia sitä harjoittelinkin ja päätäni seinään löin sekä päiväkausia olin kiukkuinen kuin mikä kun anoppi nyt keksi sanoa sitä ja tätä. Jossain vaiheessa päätin että sitähän saa itse asiassa puhua ihan mitä vaan, anopikin, mutta minä ja mieheni päätetään mitä tehdään. Se jopa onnistuu, ja lähes aina nykyään ajattelen vaan, että huhhuh, voi kai sitä noinkin ajatella...Muista aina, että vaikka anoppi mitä suunnittelisi, on kyse teidän perheen elämästä ja te olette aikuisia ihmisiä ja määrätte elämästänne. Kyllä se anoppi suuttuu, ainakin meillä, mutta en mitenkään muuten pysty hänen kanssaan elämään kuin myötäilemällä vähän ja sitten tekemällä kuten itse suunnittelin. Ei tule isoja riitoja, eikä se anoppikaan kaikkea suunnittelmaansa jaksa muistaa. Jaksamista kaikille!
 

Yhteistyössä