Antakaa tulla mikä ärsyttää ISOSSA perheessä:)

Olen isosta perheestä ja itsekin haluaisin ison perheen. En oikein tiedä ärsyttääkö siinä mikään, siis itse siinä asiassa että on iso perhe. Sehän riippuu niin vanhemmista ja siitä perheestä. Mutta jos omasta kokemuksesta jotain negatiivista pitää hakea niin ehkä se että "yksinolo" on vaikeaa kun on tottunut siihen että ihmisiä ja ääntä löytyy.

 

Kyllä. Mutta yksilapsisen perheen yksi riehuva muru on aika huomaamaton jos vastaavia mellastaakin viisi ja vanhempien kädetkään ei riitä kaikille lapsille.

Ei näitä kommentteja ole tarkoitettu henkilökohtaisesti sun loukkaukseksi. Mun puolesta lapset saa näkyä ja kuulua ja heidän pitääkin.

Mutta haluan myös nähdä että vanhemmat tekevät töitä sen eteen että lapsi oppii eikä esim. kauppareissulla mami huutele "kuule Viljami, laitatko sen puoliksi syödyn Pätkiksen takas hyllyyn.. Ella-Noora ethän pliis kuljeta pakasteita kenkäosastolle... ihan just kohta saatte kuukauden pelikiellon ja tällä kertaa mä myös tarkoitan sitä" ja sitten jatketaan hymisten ostosten tekoa eikä mikään muuttunut.

Mä tarkotin sitä että se yksi lapsi voi riehua siellä kaupassa ja huutaa monenkin edestä. Ei meillä lapset huuda kaupassa. Ne katselee ympärilleen ja on kyllä aika hiljaa. En sano että kaikki 1 lapsiset perheet on kurittomia, mutta niitäkin on.

 

mutta jotenkin ehkä sitten se jos eivät kykene itseään elättämään enää omin varoin ja jos ois ollu esim. 2 lasta niin sillon olisivat kyenneet että miks pitää sit tehdä vaikka 10 lasta kun se 2 ois riittäny ja sillon oltas tultu vielä omin varoin toimeen? mut jos tulee 10 lapsen kanssa omin varoin toimeen niin ei mua sillon ärsytä tämäkään asia

toinen seikka mikä ärsyttää ja on aika turhamainen seikka, mut se on sellanen et katon vähän paheksuvasti sellasta naista vaan joka on kymmenettä kertaa raskaana tyyliin et " miten tuoki on jaksanu pamauttaa taas ittensä raskaaksi... " en tiiä mistä tuo ajattelutapa ees kylläkin tulee, mut tollanen ajatus mun päässä vaan herää et ei mun mielestä ihmisten ja perheiden oo tarkotus olla mikään kanalauma ainaskaan, et edellä menee vanhemmat ja kymmenen poikasta tulee vaakkuen perässä... ei se oo jotenkin musta enää ihmismäistä toimintaa, menee jotenkin sairaalloiseks olla noin monta kertaa jo raskaana ja synnyttää :S

mutta tämähän on vaan minun mielipide. joillekkin varmaan sopii noinkin suuri perhe-elämä.

 

Ehkä sitä on hullu kun itsensä näin usein raskaaksi antaa tulla Itsestä vain pitää silloin pitää todella hyvää huolta. Ei mun oma äitini näytä musta mitenkään loppuun kuluneelta. Häntä on jopa kehuttu nuoremmaksi Jos häntä vertaa ikäisiinsä tuskin kukaan uskoo hänen synnyttäneen 8 lasta. Mull yksi lääkäri sanoi että ihmiskeho ei tule raskaaksi jos se ei ole siihen valmis. Ja mä uskon sitä. Näytän mielestäni hyvältä ja nuorelta vaikka jo 4 olen synnyttänyt. Olen hyvässä kunnossa. Ei aikuisen ihmisen tarvitsekaan näyttää älyttömän nuorelta.

 

Minua ei ärsytä mikään perheessäsi kun en sinua tunne. Yksistään isous taikka pienuus ei saa mun ärsytyskynnystäni vielä mihinkään. Sanoisinpa silti tähän kuitenkin, että yksilapsisia taasen kyllä pidetään itsekkäinä ihmisinä, sellaisina jotka haluaa kuulemma päästä helpolla. Eli yhteenvetona toteaisin, että suomalainen yhteiskunta on ilkeä ja kateellinen, jostain syystä sellainen on tapamme. Pöyristyttävän tyhmää, miten pääsisimme sellaisesta eroon?

Vielä enemmän itsekkäinä pidetään meitä vapaaehtoisesti lapsettomia. Se on jos mikä pöyristyttävän tyhmää. Ikäänkuin vastuuta toisista ei voisi kantaa ilman biologisia lapsia.

 

Ei mun oma äitini näytä musta mitenkään loppuun kuluneelta. Häntä on jopa kehuttu nuoremmaksi Jos häntä vertaa ikäisiinsä tuskin kukaan uskoo hänen synnyttäneen 8 lasta.

Mun äitikin saa usein kehuja että näyttää nuoremmalta, eikä meinata uskoa että on jo yli viiskymppinen ja 8 lapsen äiti

 

[QUOTE="Vieras";28099185]Vielä enemmän itsekkäinä pidetään meitä vapaaehtoisesti lapsettomia. Se on jos mikä pöyristyttävän tyhmää. Ikäänkuin vastuuta toisista ei voisi kantaa ilman biologisia lapsia.[/QUOTE]
Ja suurin osa palstamammoista ei kanna sitä vastuuta edes omista lapsistaan saatika muista ihmisistä.

 

Ei mua juurikaan ärsytä toisten perhe-elämä, oli niillä 1 tai 8 lasta. Lapset voi myös vähälapsisessa perheissä olla hillittömiä tuholaisia ja itsekkäiksi kasvatettuja. Tottakai elämänhallinta pitäisi olla jonkinlaisessa kuosissa että pystyy huolehtimaan isosta perheestä.
Mutta ison perheen (onnistunut) ryhmädynamiikka ja rikkaat sisarusten väliset suhteet ovat jotain todella hienoa...

 

Ei mua ärsytä mikään suurissa perheissä, kunhan vanhemmat jaksavat huolehtia lapsistaan, kaikki saavat riittävästi huomiota, heitä jaksetaan ja osataan kasvattaa ja lapsille riittää ruokaa, vaatteita, leluja ja harrastusvälineitä.

 

[QUOTE="vieras";28098881]Kysyit sen takia, että olet jo valmiiksi "piikit pystyssä", sanoinpa mitä hyvänsä.
Totuus kuitenkin on, että ei suurperheessä on lauma lapsia - ei yksilöitä, eivätkä he saa missään tapauksessa riittävää huomiota vanhemmiltaan.[/QUOTE]

Mihin tämä perustuu?
Minun kokemukseni on että useammin pienperheiden lapset loisivat iltapäivisin suurissa perheissä saadakseen riittävää huomiota, kun vanhemmat omistautuvat uralleen. Siihenkin tietenkin on poikkeuksia, mutta sinä esität asian niin kuin sinun väitteesi koskisi kaikkia. Se saa epäielmään, ettet tiedä yhtään, mistä puhut.

 

-ei voida matkustaa mihinkään, lapset ei saa kokemuksia kun ei varaa lapsilauman vuoksi
-ikuista nuorempien sisarusten vahtimista elämä
-se tietty ärsyttää jos ei ole itse varaa elättää vaan lisäännytään yhteiskunnan laskuun
-lapset ei saa yksilöllistä huomiota vaan heitä kohdellaan laumana, huomionkipeinä sitten potkitaan mummoja kaupungilla kun tullaan teini-ikään
-vanhemmat eivät ole osanneet arvioida jaksamistaan ja tehty vain vauvoja kun ne on niin ihania --> lapset kärsii kun mitään ei tehdä heidän kanssaan, vanhemmat eivät jaksa, viitsi tai kykene
-äidillä ei henkisiä rerusseja työelämään, joten tyhjyyttä paikataan olemalla lapsikone (johtaa edelliseen kohtaan)
-lapset joutuu kulkemaan vanhempien sisarusten käytetyissä lumpuissa ja kengissä, jalatkin menee pilalle linttaan astutuissa kuomissa
-uusperheet ovat usein ihan helvettiä lapsille, omia suositaan ja isän lapset on jotain kakkosluokan kansalaisia, kun rakastumisvaihe on meneillään niin lapset jäävät ihan huomiotta kun onhan se toinen niiiiiiiiin ihana

 

[QUOTE="Vieras";28099840]Mihin tämä perustuu?
Minun kokemukseni on että useammin pienperheiden lapset loisivat iltapäivisin suurissa perheissä saadakseen riittävää huomiota, kun vanhemmat omistautuvat uralleen. Siihenkin tietenkin on poikkeuksia, mutta sinä esität asian niin kuin sinun väitteesi koskisi kaikkia. Se saa epäielmään, ettet tiedä yhtään, mistä puhut.[/QUOTE]
Kyllä minä tiedän omasta ja ystävieni kokemuksista.

 

Mä itseasiassa mietin, että ne asiat mistä isoja perheitä arvostellaan, ovat ihan ajankohtaisia pienemmissäkin perheissä ja ihan yhtä ongelmia siellä : siis on monenlaisia perheitä ja korjattavaa riittää kaikenlaisissa kokoonpanoissa. Osa asioista perusteellaan vaan olettamuksilla (toki joissain tapauksissa pitää paikkansakin) joka olisi se ideaali.

Esim. sanotaan ettei ole kaikille lapsille aikaa, kun on paljon lapsia. Sitten toisaalta perheen ainokaisia viedään virikehoitoon, jotta se näkisi muitakin lapsia Tässähän on ihan selvä ristiriita!

Sanotaan, että ison perheen lapset "remuavat keskenään" eikä niitä kukaan kasvata, kun vanhemmat ovat niin väsyneitä. Entä sitten nämä ainokaiset, jotka vaativat vanhemmilta jatkuvaa huomiota, kasvavat pikkuvanhoiksi ilman lapsenomaista leikkiä ikätovereiden kanssa ja ihmettelevät isompina kun ´joutuvat jossakin ottamaan jonkun muunkin mielipiteet ja vuorot huomioon.

Tai sanotaan, että miksi tehdä viisi, kun sitten väsyy, olisi tehnyt vain yhden, kun vielä jaksoi. Entä se yhden lapsen vanhempi joka väsyy: moniko on sanomassa että miksi ihmeessä mukulan teit kun et sitä yhtä ainoaa edes masentumatta jaksa?

*No joo, kaikki ymmärtänee, että yleistyksiähän nämä ja turha kommentoida,m että ei meillä, ei meillä , eikä meillä. Koska - ei meilläkään ;D

 

Ehkä se on kohtuuden puute mikä ärsyttää, jos joku on pakko mainita. Eihän kukaan tarvitse niin paljon lapsia, ihan oikeasti. Varsinkin kun elämme ympäristökriisien keskellä ja kulutusta pitäisi lähinnä vähentää. Joo, Afrikassahan se väestönkasvu on ongelma, tiedän. "Liian" suuri perhe vaan jollain tavalla on signaali siitä, että ei ole ehkä ajateltu asioita tarpeeksi, tai ei piitata kuin omista intresseistään.

Mua ärsyttää myös buffetpöydässä tyypit, jotka haalivat lautaselleen kaiken mahdollisen ja lautanen tursuaa yli. Ja ihmiset, jotka kuluttavat ylettömästi, joka päivä pitää hankkia jotain. Ehkä osittain sama asia.

 

En lukenut muiden vastauksia. Kerron vain oman kokemukseni. Vanhempiani ei varmaankaan oltu luotu ison perheen vanhemmiksi. Meitä oli 10 ja vaikeaa oli. Me oltiin vain vaikeastihallittava porukka, joka piti ruokkia, vaatettaa, harrastuttaa ja laittaa illalla nukkumaan. Oltiin liian äänekkäitä, liian liikkuvia, liian sitä ja liian tätä.

Olin vanhin tyttö ja minua nuorempia meillä oli 8. Aivan liikaan. Ihan helvetin paljon liikaa. Minä niitä hoidin ja kasvatin. Minä pesin pyykkiä ja lapoin tiskiä. Eikä mikään riittänyt äidille. Joka nurkka huusi laittajaa ja kun sai kaiken tehtyä, homma alkoi alusta. Vihasin, vihasin, vihasn koko perhettä, koko saatanan elämääni, ihan kaikkea. Olin outo ja ihmeellinen lapsi vanhempieni mielestä. En ollut kiitollinen mistään kuulemma.

Minulla on kolme lasta, joista välitän ja joista huolehdin.

 

[QUOTE="vieras";28100211]En lukenut muiden vastauksia. Kerron vain oman kokemukseni. Vanhempiani ei varmaankaan oltu luotu ison perheen vanhemmiksi. Meitä oli 10 ja vaikeaa oli. Me oltiin vain vaikeastihallittava porukka, joka piti ruokkia, vaatettaa, harrastuttaa ja laittaa illalla nukkumaan. Oltiin liian äänekkäitä, liian liikkuvia, liian sitä ja liian tätä.

Olin vanhin tyttö ja minua nuorempia meillä oli 8. Aivan liikaan. Ihan helvetin paljon liikaa. Minä niitä hoidin ja kasvatin. Minä pesin pyykkiä ja lapoin tiskiä. Eikä mikään riittänyt äidille. Joka nurkka huusi laittajaa ja kun sai kaiken tehtyä, homma alkoi alusta. Vihasin, vihasin, vihasn koko perhettä, koko saatanan elämääni, ihan kaikkea. Olin outo ja ihmeellinen lapsi vanhempieni mielestä. En ollut kiitollinen mistään kuulemma.

Minulla on kolme lasta, joista välitän ja joista huolehdin.[/QUOTE]
Näin juuri! Minäkin puhuin omasta kokemuksestani.

 

Minua ei oikeastaan mikään mutta paras ystäväni on suuresta perheestä ja hänellä oli vaikeaa seuraavien seikkojen kanssa:

1. Ei omaa rauhaa/tilaa
2. Ei tarpeeksi huomiota vanhemmilta
3. Aina se vanhin lapsi joka asui kotona joutui huolehtimaan pienemmistä ja kotitöistä.
4. Köyhyys
5. Lapsia kohdeltiin eriarvoisesti

 

Itseäni ei ärsytä mikään perheen koossa - on sitten lapseton, yksi-kaksi-kolme-viisi-kahdeksan-kymmen-yli ikymmen lapsinen. Riippuu sitten siitä millä asenteella perheen aikuiset ovat, jos niissä alkaa joku ärsyttämään.

Isosta perheestä ei voida puhua yhtenä käsitteenä, koska on hyvin eri syistä isoja perheitä: on haluttomia ehkäisemään (uskonnolinen vakaumus), on kyvyttömiä ehkäisemään (usein moniongelmaisia, tässä ryhmässä eniten etuusriippuvuutta), ja on vielä ne joilla on syli avoinna useammille lapsille muuten vain. Jälkimmäisissä perhemuodoissa voi olla myös perheeseen adoptoituja tai sijoitettuja lapsia.

Itse olemme tuo jälkimmäinen, viisilapsinen perhe. Kyllä sen usein huomaa, että aikaa on eri tavalla ajateltava. Sitä ei halua tuhlata, kun on niin monta arvokasta ihmistä joille sitä haluaa jakaa. Mielestäni olemme kuitenkin onnistuneet hyvin huomioimaan kunkin lapsen yksilönä, ei vain meidän laumana. Kun lapset ovat aikuisia, nähdään mitä mieltä he ovat lapsuudestaan olleet.

Itse en voisi kuvitellakaan pientä perhettä arkeeni, tai enemmän omaa aikaa. Toivon, että sitten kun nuorimmat lentävät pesästä, saisin toimia joko sijaisäitinä tai nauttia jo lapsenlapsistani

 

Onko ne omat/ukon geenit niin erinomaisia, että ne tarvii monistaa potenssiin sata? Epäilen. Tyhmyydestä se kertoo.

 

-ei voida matkustaa mihinkään, lapset ei saa kokemuksia kun ei varaa lapsilauman vuoksi
-ikuista nuorempien sisarusten vahtimista elämä
-se tietty ärsyttää jos ei ole itse varaa elättää vaan lisäännytään yhteiskunnan laskuun
-lapset ei saa yksilöllistä huomiota vaan heitä kohdellaan laumana, huomionkipeinä sitten potkitaan mummoja kaupungilla kun tullaan teini-ikään
-vanhemmat eivät ole osanneet arvioida jaksamistaan ja tehty vain vauvoja kun ne on niin ihania --> lapset kärsii kun mitään ei tehdä heidän kanssaan, vanhemmat eivät jaksa, viitsi tai kykene
-äidillä ei henkisiä rerusseja työelämään, joten tyhjyyttä paikataan olemalla lapsikone (johtaa edelliseen kohtaan)
-lapset joutuu kulkemaan vanhempien sisarusten käytetyissä lumpuissa ja kengissä, jalatkin menee pilalle linttaan astutuissa kuomissa
-uusperheet ovat usein ihan helvettiä lapsille, omia suositaan ja isän lapset on jotain kakkosluokan kansalaisia, kun rakastumisvaihe on meneillään niin lapset jäävät ihan huomiotta kun onhan se toinen niiiiiiiiin ihana

VASTAAN, olen itse isossa perheessä kasvanut..
-Meillä on ainakin ollut varaa matkustaa (minulla on neljä sisarusta..) Käyttämällä järkevästi rahaa, sitä usein jää säästöön ja pääsee reissuunkin! Pieninä käytiin joka kesä laivalla ja muumimaailmassa
Sitten kun ei oltu enää niin pieniä niin lennettiin 3 kertaa espanjaan ja kerran kreikkaan KOKO PERHE
-Nuorempia sisaruksia on kyllä joutunut vahtimaan, mutta lähinnä se on opettanut vastuuntuntoa. Ja miksei rakkaan pikkuveljen tai siskon kanssa voisi viettää paria tuntia vaikka pelailemalla, niin, että äiti pääsee välillä lenkille tai jumppaan?
-Meidän perheessä ainakin olen itse kokenut saavani aikaa molemmilta vahemmilta.. Huomiota myöskin, eli ei ole tarvinnut kenenkään meistä sisaruksista potkia mummeleita kaupungilla!
-Eiköhän ongelma liity enemmän ihmiseen kun lapsilukuun. Samalla tavoin voi väsyä 1 lapsen vanhemmat kuin kahdeksan. Eli aika paljon äitistä ja isistä kiinni!
-Äiti oli kotona kyllä sen ajan kun oltiin pieniä, mutta nyt kyllä takaisin työelämässä..
-Itse ainakin olin innoissani jos sain isosiskon vanhoja vatteita! SItäpaitsi kierrätys on ainoastaan järkevää.
-Uusperheistä ei kokemusta

 

VASTAAN, olen itse isossa perheessä kasvanut..
-Meillä on ainakin ollut varaa matkustaa (minulla on neljä sisarusta..) Käyttämällä järkevästi rahaa, sitä usein jää säästöön ja pääsee reissuunkin! Pieninä käytiin joka kesä laivalla ja muumimaailmassa
Sitten kun ei oltu enää niin pieniä niin lennettiin 3 kertaa espanjaan ja kerran kreikkaan KOKO PERHE
-Nuorempia sisaruksia on kyllä joutunut vahtimaan, mutta lähinnä se on opettanut vastuuntuntoa. Ja miksei rakkaan pikkuveljen tai siskon kanssa voisi viettää paria tuntia vaikka pelailemalla, niin, että äiti pääsee välillä lenkille tai jumppaan?
-Meidän perheessä ainakin olen itse kokenut saavani aikaa molemmilta vahemmilta.. Huomiota myöskin, eli ei ole tarvinnut kenenkään meistä sisaruksista potkia mummeleita kaupungilla!
-Eiköhän ongelma liity enemmän ihmiseen kun lapsilukuun. Samalla tavoin voi väsyä 1 lapsen vanhemmat kuin kahdeksan. Eli aika paljon äitistä ja isistä kiinni!
-Äiti oli kotona kyllä sen ajan kun oltiin pieniä, mutta nyt kyllä takaisin työelämässä..
-Itse ainakin olin innoissani jos sain isosiskon vanhoja vatteita! SItäpaitsi kierrätys on ainoastaan järkevää.
-Uusperheistä ei kokemusta

Nyt puhutaan perheistä, joissa on lapsentekokone.

 

Isoissa perheissä yhtenä ryhmänä ei ärsytä mikään. Sen sijaan kaksi alaryhmää isoja perheitä ärsyttää:

- ne, joissa resurssit - ja nimenomaan henkiset sellaiset - eivät riitä. Naapurissamme asui lapsuudessani suurperhe, jonka nuorimmainen juoksi joskus pakkasella pitkin pihaa vaippasillaan, kun oli livahtanut ulos. Joskus tämä taapero oli onnistunut kähveltämään perheen autonavaimet, ja piilottanut ne metsään. Veljeni ja hänen ystävänsä löydettyä ne perheenäidin reaktio oli luokkaa "aha". Toki 1-3 -lapsisissakin (ja myös omassani) perheissä voi sattua kaoottisia tilanteita ja mokia, mutta jos niitä tulee jatkuvasti siksi, ettei ole aikaa/voimia huolehtia lapsista suuren määrän vuoksi, niin huonompi homma.

- ne, joissa suuri perhe on seurausta äidin kroonisesta vauvakuumeesta. Ja tarkoitan nyt VAUVAkuumetta, en halua saada lisää lapsia. Sellaiset, joissa se ihana raskausmasu on niin lussunmussu, ja ihanalle vauvelille etsitään ihania vaatteita ja söpöjä tutteja, ja se ihana tuhiseva nyytti on niin mahtava ja raksupaksu, mutta koko ajan siunaillaan, miten 2-vuotias uhmaaja on rasittava, viisivuotias on rasittava, koululaiset rasittavia, koululla ja päiväkodilla "ravaaminen" (keskustelu tai pari vuodessa per lapsi) on rasittavaa, ja kaikki tämä häiritsee ihanaa symbioosia lutusen vauskipauskin kanssa. Oikeasti, kun saat vauvan, saat samalla sen uhmaavan kaksivuotiaan, kiukuttelevan leikki-ikäisen, koheltavan koululaisen ja rajojaan hakevan teinin. Kannattaisi opetella nauttimaan muistakin ikävaiheista, jos niitä nyytteröpyytteröisiä pukkaa, ja lopulta tulee ikäkin vastaan, eikä todellisuutta voi paeta ihanaan vauvahuuruun.

Mutta kuten sanottu, iso perhe sinällään ei ärsytä, jos ei edusta näitä alaryhmiä. Monta sisarusta voi olla lapselle mahtava rikkaus!

 

Itse olen kateellinen kaikille perheille joissa on enemmän kuin yksi lapsi. Itse olen ainokainen, pienenä ei ollut kaveria, nyt kolmekymppisenäkään ei niitä ole kuin pari... voi kun olisi sisaruksia joille soiittaa, joidenka luona kyläillä. Olen aina vihannut jouluakin. Avioeroperheestä kun olen, niin ei ole perhejouluja tullut vietettyä vasta nyt pari viime vuotta mieheni sisarusten perheiden kesken. Nyt sit ite on yritetty kaks vuotta lapsia, joita haluaisin kolme ainakin, saa nähdä saammeko yhtäkään.: (

 

[QUOTE="vieras";28100377]Nyt puhutaan perheistä, joissa on lapsentekokone.[/QUOTE]

Mikä se sellainen sitten on?

 

[QUOTE="vieras";28100211]En lukenut muiden vastauksia. Kerron vain oman kokemukseni. Vanhempiani ei varmaankaan oltu luotu ison perheen vanhemmiksi. Meitä oli 10 ja vaikeaa oli. Me oltiin vain vaikeastihallittava porukka, joka piti ruokkia, vaatettaa, harrastuttaa ja laittaa illalla nukkumaan. Oltiin liian äänekkäitä, liian liikkuvia, liian sitä ja liian tätä.

Olin vanhin tyttö ja minua nuorempia meillä oli 8. Aivan liikaan. Ihan helvetin paljon liikaa. Minä niitä hoidin ja kasvatin. Minä pesin pyykkiä ja lapoin tiskiä. Eikä mikään riittänyt äidille. Joka nurkka huusi laittajaa ja kun sai kaiken tehtyä, homma alkoi alusta. Vihasin, vihasin, vihasn koko perhettä, koko saatanan elämääni, ihan kaikkea. Olin outo ja ihmeellinen lapsi vanhempieni mielestä. En ollut kiitollinen mistään kuulemma.

Minulla on kolme lasta, joista välitän ja joista huolehdin.[/QUOTE]

Meitä oli lapsuuden perheessäni vain kolme, ja minä kasvatin, hoidin ja vaatetin pikkuveljeni.
Ei se siitä lapsiluvusta ole kiinni. Minulla on 4 lasta, eikä sisarukset joudu hoitamaan toisiaan, vaan meitä on siihen 2 aikuista (+ 1 perheeseen kuuluva eno :heart: )