Apua, lapsesta tulisi kolmikielinen eikä se kuulosta hyvälle!

Tosiaan, odotan ensimmäistä lastamme. Minä puhun äidinkielenäni suomea, mies arabiaa ja yhteinen kielemme on englanti.

Nyt vasta rupesin tajuamaan että sehän varmaan tekee lapsemme puheen kehitykselle hallaa? Kun suomessa aiomme kuitenkin suuremmaksi osaksi asua, niin minä puhun lapselle suomea. Ja mies aikoo puhua omaa kieltään. Ja tietenkin lapsi kuulee paljon englantia.

Onko muilla ollut tällästä tilannetta? Miten lapsen puhe on kehittynyt?

 

Kyllähän monikielisyys varmasti hidastaa kielenkehitystä, mutta ei se mikään ongelma varmasti tule olemaan. Mä tiedän useita kolmikielisiä perheitä, joissa vanhemmat puhuvat lapselle äidinkieltään ja keskenään muuta kieltä, ja ihan täyspäiviä, normaalisti puhuvia ihmisiä heistä on tullut. Tietysti se kieli, mitä ympäristössään paljon kuulee, siis esim. päiväkodissa, koulussa, kavereiden kanssa, kehittyy usein vahvimmaksi.

 

[QUOTE="Saara";24653246]Tosiaan, odotan ensimmäistä lastamme. Minä puhun äidinkielenäni suomea, mies arabiaa ja yhteinen kielemme on englanti.

Nyt vasta rupesin tajuamaan että sehän varmaan tekee lapsemme puheen kehitykselle hallaa? Kun suomessa aiomme kuitenkin suuremmaksi osaksi asua, niin minä puhun lapselle suomea. Ja mies aikoo puhua omaa kieltään. Ja tietenkin lapsi kuulee paljon englantia.

Onko muilla ollut tällästä tilannetta? Miten lapsen puhe on kehittynyt?[/QUOTE]


meillä oli samanlainen tilanne ja lapsi jouti puheterapiaanm.. mieheni puhui kotimaankieltä ja keskenään puhuimme enkkua.. lapsi nyt kohta 5 eikä puhe vieläkä normaalia vaikka erosimme jo pari vuotta sitten

 

Jos asutte suomessa, niin eikö mies voi opiskella suomea ja puhuisitte sitä keskenänne? Jossain vaiheessa jäisi ainakin englanti pois sotkemasta.

 

Mä en oo ikinä tajunnu, että miksi erikieliset parit eivät opettele toistensa kieltä vaan tyytyvät puhumaan jotain kolmatta kieltä? Luulisi olevan motivaatiota opetella suoema ja arabiaa, ei se niin vaikeaa voi olla.

 

Kolmikielisyys on rikkaus. Etenkin arabian osaaminen voi olla lapselle selkeä vahvuus vanhempana. Sinä puhut lapselle AINA suomea, miehesi puhuu AINA arabiaa, ja englantia puhutte vain toisillenne. Näin lapsi ei ala sekoittaa kieliä keskenään, ja hän oppii suomen ja arabian kieliopin ja ääntämisen oikein. Lapselle kun olisi hyvä puhua vain sellaista kieltä, jonka osaa kunnolla.
Jos asutte suomessa, niin musta on outoa, jos sun mies ei puhu suomea. Ei täältä taida saada töitä, jos ei osaa kieltä ?

 

Puhutaanhan me vähän toistemme kotikieliä, mutta ei niin jotta sillä voisi kaiken kommunikaation hoitaa. Pitäisi saada mies puhuttua luopumaan arabiasta siis...

 

Kyllähän mies puhuu muutamat fraasit suomea.

Mutta työnsä puolesta ei kieltä tarvitse, joten ei ole tullut sitä niin opetelleeksi. Eikä hän kyllä ole täällä asunutkaan kuin muutaman kuukauden, asuttiin ennen Englannissa.

 

[QUOTE="Saara";24653367]Puhutaanhan me vähän toistemme kotikieliä, mutta ei niin jotta sillä voisi kaiken kommunikaation hoitaa. Pitäisi saada mies puhuttua luopumaan arabiasta siis... [/QUOTE]

Eihän. Vaan ette puhu lapselle englantia.

 

Tutkimusten mukaan lapsesta tulee tuollaisessa tilanteessa ihan sujuvasti kolmikielinen. Kehitys voi viivästyä mutta se ei ole vakavaa koska kai nyt kolmen kielen oppiminen saa vähän hitaammin mennäkin. Tärkeintä on kuten joku jo totesi, puhua niitä kieliä systemaattisesti: sinä suomea, mies arabiaa ja keskenänne englantia. Silloin lapsi todennäköisesti oppii kontekstista päättelemään kielen ja sen säännöt. Huono suomi on muuten paljon pahempi vaihtoehto kuin kolme kieltä.. Lapsi oppii myös huonosti puhutun kielen ja sitä on hankalampi korjata. Erot ja sellaiset taas voivat sotkea kehitystä muutenkin joten miksi ei vaikuttaisi kielen oppimiseenkin.

tsemppiä, kyllä se siitä! Puhukaa vaan kolmea kieltänne (ja skarpatkaa sitä englantia) niin lapsi saa hyvän lähtökohdan kielten puhumiselle muutenkin. On sitten muutkin kielet tulevaisuudessa helpompia

 

Olen kuullut monesta lapsesta joilla onnistuu oikein hyvin kolmen kielen oppiminen. Omamme puhuu "vain" kahta kieltä oikein onnistuneesti

 

Tapasin erään perheen, jossa ei ollut mitään ongelmaa, vaikka isä puhui lapselle englantia, äiti ruotsia (suomenruotsalainen) ja muuten asuvat suomen kielisellä alueella, siis Suomessa. Missä ei siis kuule ruotsia kuin kotona. Vanhemmat puhuvat keskenään englantia.

 

Lapsi pystyy helposti oppimaan 3 kieltä. Puhe voi viivästyä, mutta se viivästyy usein myös kaksikielisillä. Älä hätäile, hyvin se menee!

 

Kyllä sitä englantia on lapsen kuullen puhuttava, vaikka ei suoraan hänelle. Mutta kuulemaan tulee kyllä, ja varmasti imee sitä itseensä. Ei kommunikaatiosta mitään muuten tule.

 

Kolmikielisyys, tai no mikä tahansa monikielisyys on sellainen etu, että ihmettelen suuresti että moinen huolettaa! Olisin vain iloinen voidessani antaa lapselle kolmet avaimet tulevaisuuden menestykseen jo varhaisessa iässä, normaalien yksien sijaan. Kyllä, oppiihan sitä myöhemminkin, mutta kun ajoissa pääsee aloittamaan, tulee ääntäminen oikeanlaiseksi eikä Mika Häkkis-tasoiseksi. Tunnen monia kolmikielisiä perheitä, joissa sujuu hyvin lasten kielen kanssa. Itsellä kaksikieliset, myös ongelmitta. Mutta toisaalta olkaa herkkiä lapsen viesteille - jos tulee vastaan puheenkehitykseen liittyvää ongelmaa, on kieliä ehkä hyvä pyrkiä vähentämään - puhukaa sitten vaikka vain sitä kieltä, jota molemmat osaatte eli englantia. Tunnen myös perheen, jossa lapsi vasta nyt, 6-vuotiaana, opettelee äitinsä kieltä, koska kärsi vaivasta joka vaikeutti huomattavasti puheentuottoa. Nyt ongelmien korjaannuttua otetaan vasta toista kieltä mukaan. Onnea odotukseen, it'll be fine!

 

Lapselle puhutaan aina omalla äidinkielellä. Ei muilla.
Mun kaverella on aika monta "kolmikielistä" lasta, jotka puhuu ongelmitta vanhempiensa äidinkieliä, mutta heidän keskenään puhumaa englantia ei. Ei ole ollut ongelmia puheen kehityksessä.

 

Kun esikoista odotin joskus kauan sitten, niin luin jostain, että vanhemman tulisi puhua omaa äidinkieltään lapselle. Koska kun vaikka olisi kuinka sujuvaa esim englannin puhuminen, niin se ei tule selkäytimestä ja voi sisältää virheitä.
Meillä siis minä puhun lapsille suomea ja mies englantia. Lapset puhuvat keskenään mitä milloinkin. Tosin meillä ei ole tuota kolmikielisyys ongelmaa ollut. Mies myös opiskellut suomea, kun kerta tänne Suomeen muutti. Miehen kanssa puhutaan englantia ja suomea. Usein mä puhun suomea ja mies englantia lasten kuunnellessa.

 

meillä tyttö kuuli kolmea kieltä kanssa,tosin isänsä ei jostain syystä halunnut puhua äidinkieltään..kuuli sitä sitten muuten isänsä keskustellessa maanmiestensä kanssa..itse aloin lukemaan satuja tytön ollessa 2 vuotias,päiväkoti suositeltiin aloittamaan ajoissa,juuri sen takia että edes yksi kieli kehittyy kunnolla.
Usein sain positiivista palautetta tytön pienempi,että puhekehitys myös sanojen osalta on ikäisiään parempi,juuri sen takia että luin hänelle iltaisin iltasatuja ikinä ei ole ollut ongelmia puheen kanssa,mutta sekin on yksillöllistä.

 

Kun esikoista odotin joskus kauan sitten, niin luin jostain, että vanhemman tulisi puhua omaa äidinkieltään lapselle. Koska kun vaikka olisi kuinka sujuvaa esim englannin puhuminen, niin se ei tule selkäytimestä ja voi sisältää virheitä.
Meillä siis minä puhun lapsille suomea ja mies englantia. Lapset puhuvat keskenään mitä milloinkin. Tosin meillä ei ole tuota kolmikielisyys ongelmaa ollut. Mies myös opiskellut suomea, kun kerta tänne Suomeen muutti. Miehen kanssa puhutaan englantia ja suomea. Usein mä puhun suomea ja mies englantia lasten kuunnellessa.

oma äidinkieli on myös se tunnekieli ja miten muuten sitä ihminen osaa ilmaista omia tunteitaan oikeasti ja oikein,ellei omalla äidinkielellään

 

Puhehäiriöt ovat lisääntyneet huimasti, joten huolesi ei ole ihan turha. Yleensä vain hehkutetaan kuinka hienoa on, että lapsi oppii monta kieltä. Monien lasten todellisuus kielten sekamelskassa on kuitenkin toinen. Etukäteen ette voi tietää kuinka lapsenne tulee kieliä oppimaan. Kuitenkin kielten määrää kannattaisi karsia vain jos suvussa on dysfasiaa tmv.
Kummallekin vanhemmalle on varmasti tärkeää, että voi puhua lapselleen omalla tunnekielellään. Siksi miehen pitäisi saada puhua arabiaa lapsellenne. Tedän kannattaa panostaa alusta asti tavallista enemmän lapsen kielelliseen kehitykseen.
Kaikki voi sujua oikein hyvin, mutta kannattaa pitää mielessä, että ongelmiakin voi tulla.

 

Ei meillä ole kolme kieltä ollut mikään ongelma. Kummankaan lapsen puheenkehitys ei ole hidastunut yhtään. Mutta eivät itse puhu kuin suomea eli äitinsä kieltä. Ymmärtävät kyllä hyvin isänsä kielen ja englannin, jota puhumme yhdessä miehen kanssa. Erittäin sujuvaa ja hyvää suomenkieltä molemmat puhuvat. Harmi vain, etteivät puhu myös isänsä kieltä. Meillä tehtiin se virhe, että isä ymmärsi kun lapset puhuivat suomea. Mieheni siis kyllä puhuu sujuvaa suomeakin, mutta olisi pitänyt vaan sinnikkäästi tehdä niin, että "hän ei ymmärrä" kun lapset yrittävät puhua hänelle suomea. Mutta lapset ovat nokkelia ja nopeasti hoksaavat, että ei heidä tarvitse puhua kuin suomea.

 

[QUOTE="xxxx";24653598]Ei meillä ole kolme kieltä ollut mikään ongelma. Kummankaan lapsen puheenkehitys ei ole hidastunut yhtään. Mutta eivät itse puhu kuin suomea eli äitinsä kieltä. Ymmärtävät kyllä hyvin isänsä kielen ja englannin, jota puhumme yhdessä miehen kanssa. Erittäin sujuvaa ja hyvää suomenkieltä molemmat puhuvat. Harmi vain, etteivät puhu myös isänsä kieltä. Meillä tehtiin se virhe, että isä ymmärsi kun lapset puhuivat suomea. Mieheni siis kyllä puhuu sujuvaa suomeakin, mutta olisi pitänyt vaan sinnikkäästi tehdä niin, että "hän ei ymmärrä" kun lapset yrittävät puhua hänelle suomea. Mutta lapset ovat nokkelia ja nopeasti hoksaavat, että ei heidä tarvitse puhua kuin suomea.[/QUOTE]

Jostain muuten joskus luin, että musiikki ja riimittely auttavat kielen kehityksessä. Meillä molemmat lapset ovat käyneet muskarissa puolivuotiaasta lähtien. En tiedä onko se sitten auttanut vai mikä, mutta tosiaan aivan ikätasoisesti ovat oppineet puheen. Ei ole ollut mitään viivästyksiä.

 

Mä en oo ikinä tajunnu, että miksi erikieliset parit eivät opettele toistensa kieltä vaan tyytyvät puhumaan jotain kolmatta kieltä? Luulisi olevan motivaatiota opetella suoema ja arabiaa, ei se niin vaikeaa voi olla.

Minusta tuokaan ei ole niin yksinkertaista. Tietysti silloin ihmettelen jos asutaan Suomessa ja ulkomaalainen asunut Suomessa esim. yli 10 vuotta eikä osaa suomea. Mutta jos on asunut vasta vähän aikaa niin ei voi olettaa, että heti oppii kielen.

Meillä jos minä muutan ulkomaille niin käy varmaan juuri noin, etten opi paikallista kieltä kuin ehkä joskus tosi myöhään. Koska vaikka se on virallinen, paikallinen kieli niin sitä ei kuule/tarvitse/voi käyttää juuri missään ja jos voi niin ihmisten puheaksentti saattaa vaihdella hyvin paljon eikä ulkomaalainen välttämättä tunnista tätä kovin hyvin, ainakaan aluksi. Mielestäni on myös aika vaativaa olettaa, että mies oppisi nopeasti suomea jos ainoa yhteys tähän on minä ja varsinkaan kun meillä ei ole lapsia. Jos asusimme Suomessa (tai minä toki asun tällä hetkellä, mutta en silloin kun muutetaan) niin toki olisi ihan eri asia opetella suomen kieltä, kun sitä todella tarvitsee ja kuulee Suomessa.

Meillä ei ole lapsia, mutta on kyllä mietityttänyt minuakin tämä kieliasia.

 

Minusta tuokaan ei ole niin yksinkertaista. Tietysti silloin ihmettelen jos asutaan Suomessa ja ulkomaalainen asunut Suomessa esim. yli 10 vuotta eikä osaa suomea. Mutta jos on asunut vasta vähän aikaa niin ei voi olettaa, että heti oppii kielen.

Meillä jos minä muutan ulkomaille niin käy varmaan juuri noin, etten opi paikallista kieltä kuin ehkä joskus tosi myöhään. Koska vaikka se on virallinen, paikallinen kieli niin sitä ei kuule/tarvitse/voi käyttää juuri missään ja jos voi niin ihmisten puheaksentti saattaa vaihdella hyvin paljon eikä ulkomaalainen välttämättä tunnista tätä kovin hyvin, ainakaan aluksi. Mielestäni on myös aika vaativaa olettaa, että mies oppisi nopeasti suomea jos ainoa yhteys tähän on minä ja varsinkaan kun meillä ei ole lapsia. Jos asusimme Suomessa (tai minä toki asun tällä hetkellä, mutta en silloin kun muutetaan) niin toki olisi ihan eri asia opetella suomen kieltä, kun sitä todella tarvitsee ja kuulee Suomessa.

Meillä ei ole lapsia, mutta on kyllä mietityttänyt minuakin tämä kieliasia.

edelleen..kumpikin vanhemmista puhuu omaa äidinkieltä lapselle,se on se kieli jonka osaa täydellisesti,näin ollen lapsi ei opi vaikkapa suomea puhumaan isän murteellisella suomen kielellä väärin,olettaen ettei isän äidinkieli ole suomi..todennäköisesti lapsi puhuu sitten aikanaan sitä kieltä mitä kuulee enemmän..en osaa sanoa,kun en ole tutkimuksia tehnyt enkä tunne kaikkia monikielisiä lapsia,mutta näin mun lähipiirissä ainakin on useimmiten,että lapsi ymmärtää toista kieltä isän/äidin puhumana,mutta usein vastailee ja puhuu suomeksi..

 

Ei tuossa ole mitään ongelmaa. Vanhempien keskenään puhumaa kieltä lapsi tuskin kauhean paljoa oppii, mutta suomi & arabia onnistunee hienosti. Kannattaa satsata varsinkin siihen arabiaan, ettei jää suomen jalkoihin! Englanninoppiminen saattaa lapselta sitten koulussa sujua jouhevammin passiivisen kielitaidon takia, mutta aktiivista siitä ei tule ellei sitä käytetä nimenomaan lapsen kanssa ja kohdisteta lapseen.

Itse tulen ns kolmekielisestä perheestä, kellään meistä lapsista ei ole ollut mitään puheenviivästymiä. Ylioppilaskirjoituksissa kirjoitin kaikista kielistäni laudaturin Aika mukava bonus sekin! Monelle lapselle tulee vaiheita ennen kouluikää jolloin kielet saattavat hieman sekoittua, mutta tästä ei pidä olla huolissaan - myös yksikielisille lapsille tulee ennen kouluikää vaiheita, jolloin kieli ei ole puhdasta. Esim taivutusvirheitä suomenkielisillä lapsilla. Kouluikään mennessä kielten ei enää pitäisi tahattomasti sekoittua, silloin se on jo tiedostettua ja tarkoituksellista jos niin käy, välillä me monikieliset aikuisetkin nimittäin lainaamme muista kielistämme.