Apuja! Onko enää mitään tehtävissä?

Hei.

Eli olen yli kakskymppinen tyttö ja tapasin netissä pari kuukautta sitten pojan, jonka kanssa alusta asti tuntui, että ymmärrämme toisiamme todella hyvin. Kuukauden päivät juttelimme yömyöhään, jonka jälkeen tapasimme ja aloimme heti ensitapaamisella seurustella.

Taustatietona sen verran, että minut raiskattiin huhtikuun lopussa, ja tällöin vaihdoin epillerimerkkiä lääkärin suosituksesta. En ole ikinä ollut varma siitä haluanko vielä lapsia, mutta jostain selittämättömästä syystä (?!?) nämä pillerit eivät tehonneet minulla ja maanantaina sain tietää olevani raskaana.

Kerroin asiasta miehelle, hän otti sen hyvin, sanoi että saan itse päättää ja lopulta keskusteltuamme ilmaisi että hyvä uutinen ja että haluaa edelleen jatkaa yhdessä.
Hän on siis tällä hetkellä armeijassa ja puhuimme yhteenmuutosta armeijan jälkeen ym. Missään vaiheessa en ole saanut kuvaa, että asiat olisivat olleet jotenkin huonosti meillä.

Torstaina kysyi, josko haluaisin tulla muutaman viikon päästä pikkuveljensä rippijuhliin (näkemään sukulaiset ym) ja vielä pe sanoi että tykkää musta ja ettei ole lähdössä mihinkään.

No, aluksi olin siis raskaudesta ihan shokissa, mutta samalla tiesin että en halua enkä pysty tehdä aborttia. Aiemman avopuolisoni kanssa yritimme lasta emmekä sitä saaneet, joten nyt minulle oli alusta asti selvää että pitäisin lapsen. Varsinkin kun mies sanoi että tämä sopii hänelle varsin hyvin.

La kuitenkin, kun tuli luokseni niin kertoi että pitää jutella ja että hänen tunteensa mua kohtaan ovat laimentuneet. Tuntee kuulemma olevansa vain ystävä. Lapsesta haluaa pitää huolta ja olla kaveri vielä. Menin ihan shokkiin koska oli vielä torstaina jutellut kaikkea, että ei todellakaan halua erota ym. Ja nyt äkkiä tämä!

Tuli kuitenkin eilen yhteisen illanvieton jälkeen vielä luokseni yöksi, pidimme kädestä, silitti jalalla jalkaani aamulla. Tiedän että armeijassa on nyt paskaa uusien alokkaiden tulon johdosta, ja äitinsä sairas, mutta en tiedä voivatko nämä vaikuttaa tähän...

Olen ihan hukassa, en vaan voi uskoa että tunteet olisivat noin vain hävinneet, tiedän myös ettei varmasti ole esittänyt viime viikon puheitaankaan. Voiko olla että on tullut lapsesta paniikki ja ahdistus?

Selitti eilen, että mun on turha huolia, ei ole ottamassa ketään uutta heti yms. Kuitenkin kysyessäni sanoi ettei mitään ole enää tehtävissä ja on varma päätöksestään.

Mitä hittoa tässä voi?

 

No etpä sä sen pojan päätä voi kääntää.

 

[QUOTE="Hukassa";28697189]Hei.

Eli olen yli kakskymppinen tyttö ja tapasin netissä pari kuukautta sitten pojan, jonka kanssa alusta asti tuntui, että ymmärrämme toisiamme todella hyvin. Kuukauden päivät juttelimme yömyöhään, jonka jälkeen tapasimme ja aloimme heti ensitapaamisella seurustella.

Taustatietona sen verran, että minut raiskattiin huhtikuun lopussa, ja tällöin vaihdoin epillerimerkkiä lääkärin suosituksesta. En ole ikinä ollut varma siitä haluanko vielä lapsia, mutta jostain selittämättömästä syystä (?!?) nämä pillerit eivät tehonneet minulla ja maanantaina sain tietää olevani raskaana.

Kerroin asiasta miehelle, hän otti sen hyvin, sanoi että saan itse päättää ja lopulta keskusteltuamme ilmaisi että hyvä uutinen ja että haluaa edelleen jatkaa yhdessä.
Hän on siis tällä hetkellä armeijassa ja puhuimme yhteenmuutosta armeijan jälkeen ym. Missään vaiheessa en ole saanut kuvaa, että asiat olisivat olleet jotenkin huonosti meillä.

Torstaina kysyi, josko haluaisin tulla muutaman viikon päästä pikkuveljensä rippijuhliin (näkemään sukulaiset ym) ja vielä pe sanoi että tykkää musta ja ettei ole lähdössä mihinkään.

No, aluksi olin siis raskaudesta ihan shokissa, mutta samalla tiesin että en halua enkä pysty tehdä aborttia. Aiemman avopuolisoni kanssa yritimme lasta emmekä sitä saaneet, joten nyt minulle oli alusta asti selvää että pitäisin lapsen. Varsinkin kun mies sanoi että tämä sopii hänelle varsin hyvin.

La kuitenkin, kun tuli luokseni niin kertoi että pitää jutella ja että hänen tunteensa mua kohtaan ovat laimentuneet. Tuntee kuulemma olevansa vain ystävä. Lapsesta haluaa pitää huolta ja olla kaveri vielä. Menin ihan shokkiin koska oli vielä torstaina jutellut kaikkea, että ei todellakaan halua erota ym. Ja nyt äkkiä tämä!

Tuli kuitenkin eilen yhteisen illanvieton jälkeen vielä luokseni yöksi, pidimme kädestä, silitti jalalla jalkaani aamulla. Tiedän että armeijassa on nyt paskaa uusien alokkaiden tulon johdosta, ja äitinsä sairas, mutta en tiedä voivatko nämä vaikuttaa tähän...

Olen ihan hukassa, en vaan voi uskoa että tunteet olisivat noin vain hävinneet, tiedän myös ettei varmasti ole esittänyt viime viikon puheitaankaan. Voiko olla että on tullut lapsesta paniikki ja ahdistus?

Selitti eilen, että mun on turha huolia, ei ole ottamassa ketään uutta heti yms. Kuitenkin kysyessäni sanoi ettei mitään ole enää tehtävissä ja on varma päätöksestään.

Mitä hittoa tässä voi?[/QUOTE]

Hyvä, että oli rehellinen nyt eikä vasta vuoden päästä.

 

Joko teet abortin tai alat yksinhuoltajaksi. Et voi isää pakottaa olemaan kanssasi suhteessa, tai edes näkemään lastaan.

 

yrittäkää viellä åuhua asiasta koska voihan olla että' tullut isoja muutoksia tullut liian paljon ja nyt ei osaa käsitellä asioita ja niinkuin tavallaan juoksee pakoon suhteesta.

 

[QUOTE="vieras";28697208]Joko teet abortin tai alat yksinhuoltajaksi. Et voi isää pakottaa olemaan kanssasi suhteessa, tai edes näkemään lastaan.[/QUOTE]

Mitä sä selität, isähän oli sanonut että huolehtii lapsesta, ei vaan halua olla ap:n kanssa yhdessä

 

Sun pitää nyt asennoitua niin, että pystyt hoitamaan lapsen mahdollisesti myös täysin yksin jos näin on käydäkseen. Olette kuitenkin vielä todella nuoria ja mieli voi muuttua, eikä asioita helpota yhtään se, että te ette käytännössä edes oikein tunne vielä edes toisianne.
En lähtisi painostamaan, mutta kannustaisin tosiaan tätä poikaa pysymään kanssasi ystävänä ja näin ihannetapauksessa voisitte yhdessä hoitaa tulevaa lasta vaikka suhteestanne ei mitään tulisikaan, mutta varaudu myös jäämään lapsen kanssa kaksin jos tämä poika ottaa paniikissa ritolat niin ei mene sinulla sitten koko raskaus ja lapsen syntymä sen johdosta kamalassa stressissä ja paniikissa teidän suhteenne tulevaisuun pähkäilyyn.

 

Tiedän kyllä,että asia pahimmassa tapauksessa on näin että jään yksin lapsen kanssa, mutta mies vaikutti asiasta paljon innostuneemmalta kuin mitä itse olin ja olin aluksi jopa abortin kannalla kunnes mietin asiaa tarkemmin. Lähinnä mietin tässä tätä meidän suhdetta, että kannattaisiko minun vielä yrittää tehdä jotain? Antaa muutamien viikkojen kulua ja yrittää vielä puhua miehelle? Koska olen sitä mieltä että yrittämällä voisimme saada suhteen vielä toimimaan. Olemme kuitenkin olleet päivittäin todella paljon miehen aloitteesta tekemisissä ja hän itki kertoessaan asiasta minulle. Tuli vain olo,että voiko tuollaisen päätöksen tehdä noin pikaisesti?

 

Mitä sä selität, isähän oli sanonut että huolehtii lapsesta, ei vaan halua olla ap:n kanssa yhdessä

Sanoi myös, että haluaa perheen ja muuttaa yhteen ja ja ja. Nuori kundi, mieli muuttuu, eli ei kannata laskea sen varaan, että ei muuttuisi lapsenkin suhteen.

 

Josette keskenään pystyasioita läpi puhumaan niin voitte päästä neuvolan kautta perheneuvolaan juttelemaan.Tai voit mennä yksinkin niin saat ulkopuolistapuolueetonta jutteluapuaja jonkun konka kanssa selvitellä omiaajatuksia.

 

[QUOTE="Hukassa";28697217]Tiedän kyllä,että asia pahimmassa tapauksessa on näin että jään yksin lapsen kanssa, mutta mies vaikutti asiasta paljon innostuneemmalta kuin mitä itse olin ja olin aluksi jopa abortin kannalla kunnes mietin asiaa tarkemmin. Lähinnä mietin tässä tätä meidän suhdetta, että kannattaisiko minun vielä yrittää tehdä jotain? Antaa muutamien viikkojen kulua ja yrittää vielä puhua miehelle? Koska olen sitä mieltä että yrittämällä voisimme saada suhteen vielä toimimaan. Olemme kuitenkin olleet päivittäin todella paljon miehen aloitteesta tekemisissä ja hän itki kertoessaan asiasta minulle. Tuli vain olo,että voiko tuollaisen päätöksen tehdä noin pikaisesti?[/QUOTE]

Kunhan et jätä aborttia tekemättä vain sen takia, että kuvittelet lapsen avulla saavasi vielä tuon pojan itsellesi.

 

En jätä siksi tekemättä, ei ole käynyt edes mielessä.
Tällä hetkellä itselläkin sellainen olo, etten tiedä pystynkö itse ikinä edes unohtamaan, että hylkäsi 4 päivää uutisen jälkeen tällä tavalla. Sanoi, että parempi mullekin kun että teeskentelisi. Nojoo, tottahan tuo on.
Mutta mietin, että johonkinhan hän on minussa ihastunut, eikä aiemmin puhunut mitään, että tunteet olisivat laimenneet, vaan heti tämän jälkeen. Jos ei vaan osaa käsitellä asiaa nyt hirveän hyvin? On kuitenkin tiennyt, että hänestä tulee isä vasta 6 päivää....
Ja jotenkin koen, että lapsella olisi hyvä olla vanhemmat yhdessä. Meillä ei ole ollut riitoja eikä pettämistä eikä mitään pahaa, siksi uskonkin että asiat voisi vielä selvittää. Enkä täysin usko tuohon tunteiden täyteen kuolemiseenkaan kaiken tämän tapahtuneen jälkeen tapahtuneen perusteella. Kai olisi halunnut lähteä pois, mutta ei, silitteli sormia ym.

Uskon, että on vain hukassa itsensä kanssa nyt, ja haluaisin jotenkin auttaa... Mutta kai aika on paras lääke.

 

Ihastui varmasti. Mutta ihastui sinkkutyttöön, kesärakkauteen, vapauteen, huolettomaan yhdessä oloon, kivaan tekemiseen, nuoruuteen. Ei siihen, että nuorena ja rahattomana alkaisi elättää lähes tuntemattoman tytön kanssa perustamaansa perhettä.

 

no ette te kauaa oo tuntenu jos 2kk sit netissä tutustunu

 

Ei ollakaan sinänsä, mutta päivittäin juttelimme varmaan ainakin 4 tuntia illassa. Ja kuukauden näimme ihan livenä. Mutta sen vaan tuntee kun joku ymmärtää ja on samanhenkinen kuin itse.

 

Mitä tuolla raiskauksella on tekemistä tän asian kanssa jos kerta toi netti kundi on muksun isä.. vai onko? sekava sepustus...

 

Eron ja raiskauksen päälle menit heti antamaan paljaalla jollekin nettijampalle? Onnittelut uralle.

 

[QUOTE="vieras";28697254]Ihastui varmasti. Mutta ihastui sinkkutyttöön, kesärakkauteen, vapauteen, huolettomaan yhdessä oloon, kivaan tekemiseen, nuoruuteen. Ei siihen, että nuorena ja rahattomana alkaisi elättää lähes tuntemattoman tytön kanssa perustamaansa perhettä.[/QUOTE]

Näin.

 

Voi elämä. Ois nyt kannattanut aikuistua ja hankkia vähän järkeä ennen lapsia.

 

Kyllä sä varmasti pärjäät lapsen kanssa, ja hyvä jos tuo mieskin haluaa kuitenkin osallistua. Minä sanoisin, että antakaa ajan kulua, katselkaa rauhassa, mihin suuntaan teidän tilanne menee, voihan olla hyvinkin, että jos vietätte kuitenkin aikaa ystävinä ja odotatte yhteistä lasta, niin niitä tunteitakin alkaa taas muodostua ja päädytte vielä yhteen. Jos ei, niin kuitenkin voitte yhdessä huolehtia tulevasta vauvasta.

 

[QUOTE="Hukassa";28697245]
Mutta mietin, että johonkinhan hän on minussa ihastunut, eikä aiemmin puhunut mitään, että tunteet olisivat laimenneet, vaan heti tämän jälkeen..[/QUOTE]

Hän oli ihastunut, ihastukset tulee ja menee... Kyllä muakin kauhistuttaisi, ja ihastus varmaan aika äkkiä häviäisi, jos kävisi ilmi, että mun pitääkin elää loppuelämäni perhe-elämää sen ihastuksen kanssa, kun mä olen vasta suunnittelemassa mitä kaikkea olisi kiva tehdä näin seurustelun alussa. Yhteisiä viikonloppuja, huoletonta yhdessäoloa, hauskanpitoa, ilman isoa vastuuta tai vakavaa sitoutumista vielä pitkään aikaan.

Parempi ettei alakaan leikkimään kotia jos ei halua, ja menetä monta vuotta siinä että koittaa sopeutua vain erotakseen lopulta, teille molemmille ja varsinkin lapselle ero olisi varmasti paljon pahempi kolaus kuin se että olette alusta asti erillään. Kun isä kuitenkin haluaa ja aikoo olla lapsen elämässä mukana, eikä lapsesta tule "isätön".

 

Itseasiassa sanoi juhannuksena olevansa rakastunut. Ja eikai se ihastuminen nyt noin nopeasti katoa?

 

Voi se kadota kun olosuhteet muuttuu noin radikaalisti. Helpostikin.

 

Miespuoliset ovat tuossa iässä täysin poikia vielä, kakaroita. Joten tunteet voi heitellä yhtäkkiä tai sitten se ei alunperinkään tiennyt mitä rakastuminen tarkoittaa.

 

Sanoin hänelle, että sanoo suoraan haluaako abortin, ei halunnut. Mielestäni outoa käytöstä mieheltä, että haluaa että pidämme lapsen, mutta sitten ei ole valmis yrittämään enää...