Mietin joskus, tai oikeammin haaveilen.
Haaveilen että minusta tulisi jonain päivänä mummo.
Olisi ihana osallistua sitten joskus omien lasten perhe-elämään mummon (ja luonnollisesti äidin) roolissa ja nähdä millaisia äitejä ja isiä heistä siunaantuu.
Lupaan myös olla ihana anoppi. Tähän mennessä olen lasteni valittujen kanssa tullut toimeen oikein hyvin. He ovat kuin bonuslapsia!
Vaikka omat vanhempani menehtyivät kun olin nuori niin elämässäni on onneksi myös muutama vanhempi ihminen. Toinen on 81v ja toinen 82v. He ovat erittäin huumorintajuisia, hyväkuntoisia liikkuvaisia, elämänmyönteisiä ja kiitollisuus loistaa heistä.
Ovat minulle ehkä sellaiset varamummo ja varaukki. Omat isovanhemmat niinikään menehtyivät kun olin nuori. Ehkäpä ammennan heistäkin isovanhempioppia.
Ihanaa kuunnella varaukin ja mummon elämäntarinoita ja huomata, että iästään huolimatta he ovat edelleen terveitä.
Terveys on tärkeää. Terveyden eteen kannattaa tehdä hyviä valintoja, niillä valinnoilla on suuri merkitys!
Työni on palkitsevaa ja tärkeää. Toivon että terveyttä riittää että kykenen tehdä työtä pitkään. Työssäni liikun paljon, mutta se ei ole kuluttavaa.
Minulla on hyviä ystäviä ja myös ikäiseni paras ystävä jonka kanssa jaan kaiken. Toivon että saadaan keppostella yhdessä loppuun asti.
Voin jo nähdä mielessäni kun viimeisillä voimilla kammetaan itseämme rollaattorin päälle ja lähdetään tekemään yhdessä ne viimeiset kepposet.
Parasta olisi sitten joskus kupsahtaa rauhassa niin että tiedän jälkikasvuni pärjäävän. Että olen kerennyt antaa riittävät eväät heille elämään, että he ovat tietäviä ja tyytyväisiä. Bonusta on se jos saan elää hyvin pitkän elämän.