En tiedä vastaako tämä nyt kysymykseeni oikeastaan, mutta kirjoitanpa silti. Itselläni nimittäin on ADHD (keskittymis- ja ylivilkkaushäiriö), johon kuuluu Aspergerin oireita. Miehelläni on ihan diagnoisoituna sekä Asperger että ADHD. ADHD ja Asperger ovat erittäin läheisiä sukulaisia, joten varmasti näiden lasten vanhemmat kohtaavat samanlaisia ongelmia. Tosin tietysti ADHD-lapsilla vielä ylivilkkaus päälle. Meidän lapsilla (3kpl tällä hetkellä) kahdella on ADHD (johon liittyy Asperger-oireita) ja yhdellä Asperger-oireita, joten menoa ja meininkiä riittää. Johtuen siitä että minulla on periytyvä ADHD ja miehellä taas periytyvä Asperger. ADD (ADHD ilman ylivilkkautta) ja Asperger itseasiassa ovat erittäin lähellä toisiaan, ainoastaan syyt oireisiin ovat erilaiset, mutta samoista oireista kärsivät molemmat).
Halusin vaan sanoa sen, että on ERITTÄIN hyvä, että diagnoosi on tullut noin aikaisin, sillä niin voidaan tukea lapsen kehitystä erityisesti ja ottaa huomioon nuo erityispiirteet. Nimittäin jos Asperger jää vaille huomiota lapsuusiässä, (toki kyllä puheet ja sellaiset kehittyvät aikanaan ehkä vähän hitaammin) tulee sosiaalinen elämä on olemaan erittäin erittäin vaikeaa. Oman diagnoosini olen saanut vasta aikuisiällä ja se oli hyvin vapauttavaa tietysti, mutta ei korvaa niitä asioita, joita ns. sosiaalinen lahjattomuuteni on aiheuttanut elämäni vaiheissa. Miehellä taas diagnoosi on saanu nuorena ja koulunkäynnissä on saatu kaikenlaista apua, mutta häneltä taas puuttui vanhempien tuki.
Kuitenkin molemmat olemme nyt lähes täyspäisiä korkeakoulutettuja ihmisiä, ja kun on kaksi sosiaalisesti lahjatonta niin pärjää
Vaikka lapsestanne tulee vaikea (riippuen tietysti miten paljon oireilee) kuitenkaan kyse ei ole mistään katastrofista! Useimmat aspergerlapset ovat aikalailla itseensä käpertyviä ja vaaralliset järjestelmällisiä, mutta erittäin älykkäitä. Myöskään asperger ei millään tavalla estä pärjäämistä ns. aikuisten maailmasta. Kyse ei ole minkäänlaisesta vammasta tai elämää rajoittavasti asiasta, vaan ainoastaan kasasta luonteenpiirteitä, joita ympäröivä yhteiskunta ei aina ymmärrä. Eräs miinus on, että useilla AS-ihmisillä on kovin tarkka silmä toisten ihmisten heikkouksista. Murrosiässä lapsi voi siis loukata todella pahastikin
Nim. kokemusta on saavana ja antavana osapuolena.
AS-lapseen ei muuten tehoa mitkään "no mene nyt leikkimään muiden kanssa"-kehotukset vaan tärkeintä on antaa lapsen kasvaa ja kehittyä juuri sillä tavalla minkä kokee parhaaksi. Toivottavasti lapsenne saa erityisesti sosiaalisia taitoja kehittävää terapiaa, sillä se on ensiarvoisen tärkeää. AS-lapset saattavat myös vaikuttaa kylmiltä ja jopa tunteettomilta. Näin ei kuitenkaan ole, läheisen kuolema ei välttämättä näytä kosketa sillä tavalla, koska AS-ihminen ajattelee kaiken järjestelmällisesti ja JÄRJELLÄ! Mutta tuska on ihan samanlaista jokaisella. Itse uskoisin sen olevan eräänlainen selviämismekanismi, jonka aivot kehittävät. Kuitenkin tunteita riittää vaikka lapsi ei välttämättä välitä halaamisesta ja muiden lasten seurasta.
Ja tämä ei välttämättä liity aiheeseen, mutta kannattaa tukea kaikkea mitä lapsi haluaa harrastaa (ehkei nyt huumeiden käyttöä tms
), mutta oli lapsi kiinnostunut miten omituisista asioista hyvästä vaikka betonirakenteiden lujuuslaskuista niin häntä kannattaa kannustaa siihen, eikä saa millään tavalla pitää lastaan jonakin kummajaisena. Sillä sitä kautta lapsi voi löytää sen "oman" juttunsa. Kannattaa sitten varautua kaikenlaiseen tavaroiden keräilyyn, hirveään järjestelyvimmaan jne.. (Ja siihen että tulevaisuudessa ainakin tämän lapsen huone on todennäköisesti erittäin siisti
)
Ja vaikka tämän sanoin jo tuhat kertaa sanon sen vielä, kannattaa panostaa etenkin sosiaalisiin taitoihin. Niistä tulee ne ongelmia myöhemmin ja jos sosiaalisia taitoja on harjoiteltu jo lapsena niin lapsi selviytyy aikuisten maailmassa paljon paremmin.
Muuten älä usko aivan kaikkea mitä lapsestasi sanotaan. Monilla psykologeilla (jotka eivät tunne aspergeria tarpeeksi hyvin) on tapana pitää lapsia jossakin mielessä autistisina. Asperger on toki autismin lievin muoto, mutta lapsi ei ole autisti. Vaan yleensä hyvin älykäs ja haluaa vain tehdä asiat omalla tavallaan. Autistisetkin lapset ovat toki monesti älykkäitä, mutta toimivat monessa mielessä eri tavoin kuin AS-ihmiset. Parasta on itse kuunnella lastaan ja etenkin sitä mitä lapsi haluaa.