"Vieras"
No siitä vaan valittamaan, niin voitte varmentaa osanne vaikeina vanhempina!
Tää on koulumaailman peruskuvio vaikeiden vanhempien osalta:
1) Järkätään lapsille jotain ekstrakivaa. Ollaan iloisia siitä, että saadaan tämä juttu onnistumaan.
2) Vaikeat vanhemmat nillittävät asiasta. He joutuisivat laittamaan olutpullon hinnan / hankkimaan lapselle jumppatossut tai nokkahuilun tai urheiluvälineen / heräämään 10 min aiemmin tms. suhteellisen kohtuullista ponnistelua vaativaa. Tämä ei kuitenkaan sovi vaikeille vanhemmille, koska heidän pitää saada nukkua aamupäivät / on kiirettä / rahat tiukalla / ei halua / koska peruskoulu on ilmainen / ei ole ilmaista koulukyytiä vanhemmille.
3) Henkilökunta näkee ekstravaivaa, jonka määrä on vähintään 50 x se ponnistus, jonka vaikeat vanhemmat olisivat joutuneet tekemään saadakseen asian toimimaan.
4) Asia on lopulta ratkaistu. Usein koko luokka- tai teatteriretki on peruutettu koko luokalta. Loppuviimeiseksi vaikeat vanhemmat ovat kuitenkin tyytymättömiä asian ratkaisuun, ja kaiken teettämänsä lisävaivan jälkeen eivät suinkaan kiitä asiasta vaan haukkuvat henkilökunnan paskaksi joko asian ratkaisusta tai ainakin tavasta, jolla asiaa on käsitelty ja heitä kohdeltu.
Jokaisen lasten parissa työskentelevälle tosi tuttu kuvio. tässäkään ap:ta ei yhtään kiinnosta lapsi ja lapsen paras vaan se minäminäminä, minulle sanottiin rumasti, minua ei voi pakottaa, minua ei saa loukata. Juuri näitä juttuja, joiden parissa yläkoulun oppilaat minäkuvansa muodostamisen kanssa kipuillessaan painivat. Nykyisin vaan yhä useammalla henkisesti 13-vuotiaalla on jo omia lapsia.
Tää on koulumaailman peruskuvio vaikeiden vanhempien osalta:
1) Järkätään lapsille jotain ekstrakivaa. Ollaan iloisia siitä, että saadaan tämä juttu onnistumaan.
2) Vaikeat vanhemmat nillittävät asiasta. He joutuisivat laittamaan olutpullon hinnan / hankkimaan lapselle jumppatossut tai nokkahuilun tai urheiluvälineen / heräämään 10 min aiemmin tms. suhteellisen kohtuullista ponnistelua vaativaa. Tämä ei kuitenkaan sovi vaikeille vanhemmille, koska heidän pitää saada nukkua aamupäivät / on kiirettä / rahat tiukalla / ei halua / koska peruskoulu on ilmainen / ei ole ilmaista koulukyytiä vanhemmille.
3) Henkilökunta näkee ekstravaivaa, jonka määrä on vähintään 50 x se ponnistus, jonka vaikeat vanhemmat olisivat joutuneet tekemään saadakseen asian toimimaan.
4) Asia on lopulta ratkaistu. Usein koko luokka- tai teatteriretki on peruutettu koko luokalta. Loppuviimeiseksi vaikeat vanhemmat ovat kuitenkin tyytymättömiä asian ratkaisuun, ja kaiken teettämänsä lisävaivan jälkeen eivät suinkaan kiitä asiasta vaan haukkuvat henkilökunnan paskaksi joko asian ratkaisusta tai ainakin tavasta, jolla asiaa on käsitelty ja heitä kohdeltu.
Jokaisen lasten parissa työskentelevälle tosi tuttu kuvio. tässäkään ap:ta ei yhtään kiinnosta lapsi ja lapsen paras vaan se minäminäminä, minulle sanottiin rumasti, minua ei voi pakottaa, minua ei saa loukata. Juuri näitä juttuja, joiden parissa yläkoulun oppilaat minäkuvansa muodostamisen kanssa kipuillessaan painivat. Nykyisin vaan yhä useammalla henkisesti 13-vuotiaalla on jo omia lapsia.