Aurinkovauvat *53*

Voi, että nuo pelot iskevät lamaannuttavasti. Nyt vaan rohkeaa mieltä sinulle toivon. Muistan itsekin nuo epätoivon hetket keskenmenon jälkeisessä raskaudessa.

Raskaushormonien häviäminen kropasta on tietääkseni hyvin henkilökohtaista ja mitään tarkkaa aikaa ei voi siihen sanoa. Rypäleraskaudessa odotetaan, että arvot laskevat negaan kahdessa kuukaudessa kaavinnasta. Tavallissa raskaustestissä ei mitata tuota arvoa muuta kuin niin, että tulos on joko nega tai plussa, joten uskoisin, että sinun tilanteessasi parhaiten saisit varmistettua tilanteen ultralla. Kaikki voi olla aivan kunnossa, sillä ainakin minulla oireet saattoivat joinakin päivinä olla ihan kateissa.

Lämmin rohkaisuhalaus sinulle Iltarusko!

 

Iltaruskolle voimia, kävin laittamassa viestiä tuonne aloitukseesi.
Kyllä nämä pelot ovat kamalia! Mutta mulla on nyt eka raskaus jossa on rinnat kipeät, hyvä että sietää kävellä. ikinä ennen ei ole olleet! Joten oireet vaihtelee hyvinkin paljon. No nyt kun tuli paha mieli niin tulee oksukin... pakko mennä.

 

Kiitos rohkasusta!!! Koitan saaha sen ultran hahdollisimman pian. Kyllä tämä on aika ....!!!!! Älä sie mama hättäile!!!! Sulla on kaikki hyvin ja niin kuuluu ollakki. Tämä voi olla vaan mun höpötyksiä mutta ko km on koettu niin ei siitä pääse eroon. Se kulkee mukana joka päivä. Ehkä sitä on liianki varovainen.... Soitan nyt neuvolaan ja koitan sitä ultraa...

 

Niin ihanaa kuin se raskausaika onkin, mutta samalla pelottavaa. Nyt vaan mielenrauhaa hakemaan ultrasta, niin taas jaksaa eteenpäin seuraavaan etappiin.

Äippä lähetteli lämpimiä, 28 asteisia, terkkuja lomaltaan. Siellä he nauttivat auringosta ja ehkäpä Onneli myös etelän hetelmistä ensimmäisellä hampaallaan, joka puhkesi eilen. Kauas sitä piti lähteä hakemaan

Eilen oli myös meillä "merkkipäivä", sillä Toivo oppi kääntymään selältä vatsalleen. Joten oppii varmasti myös muut tarvittavat temput aikanaan.

 

Äipälle kiitos terkuista ja Inkulle onnea Toivon ensi pyörähdyksestä))
Nyt minä häivyn nettihäiriköimästä)

 

Aivan mahtavia ultrakuulumisia mamalta! Voi miten iloinen olen, että pikkuviitonen siellä pärskytteli voimissaan! Minäkin muistan reilun vuoden takaisen ekan ultrani, jolloin pikku-Erkki oli myös iältään 7+4 viikkoa. Voi sitä onnen ja hymyn määrää...

Iltaruskolle tsemppiä ja tosiaan kipinkapin ultraan niin loppuu epävarmuus. Peukkuja!

Onnittelut myös Toivolle kääntymisestä, jippii ja jihuu! Siitä se liikunnan riemu alkaa. Meillä edetään todella maltilla eikä kääntyminen suju vieläkään täydellisesti, mutta yritystä on tullut jo kovasti lisää. Istuminen jo alkaa onnistua sitäkin paremmin. Mahallaan Emil ei viihdy juurikaan, mutta yritämme jumpata päivittäin ja houkutella leluilla niin saattaa vielä innostua ryömimäänkin.

Voi että Onnelia kun sai ekan hampaansa jossain kaukana auringon alla! Terkut lomalaisille.

Päivänjatkoja flunssaiselta!

 

Kiva, että Emil jo istuu. Se onkin hyödyllinen taito, ainakin minä odotan innolla sitä. Voidaan ottaa samaan ruokapöytään jne. Pitäisikö istumista jotenkin "opettaa" vai aloittaako vauva itse sen harjoittelun? Toivo kyllä kinkkaa itseään ylöspäin sylissä olleessa<n, mutta en ole antanut nousta, kun pelkään sen olevan liian aikaista selkärangalle.

 

Nettihäirikkö täällä taas. Kiitos Manna!
Inkku kysyi noista opettamisista, hih. minä onneton olen aina ollut hätäinen ja *opettanut* lapsia noihin juttuihin. Esineisiin tarttumista, kääntymistä, istumista, mahallaan liikkumista, konttaamista, kävelyä, kaikkea on *harjoiteltu*. Kirjojakin luin ihan jo synnäriltä kotiin tultuamme. Minusta se on ollut aina hauskaa ja niin yleensä lapsistakin. Laulut ja leikit. Kivaa, niin äidistä kuin lapsistakin Eräänkin automatkan olen laulanut, piippolan vaaria tai jotain muuta yhtä mukavaa laulua....
Epäilen kyllä että sitten myöhemmin kun opetin viulun ja pianonsoittoa niin se ei ehkä ollut enää lapsista niin mukavaa Vaikka kyllä ne musikaalisia näyttää kaikki olevan
Mutta silti vanhin poika ei ollut tehnyt elettäkään liikkuakseen tai kääntyäkseen ennen kuin täytti puoli vuotta))) ja kolmas lapsi oppi kunnolla puhumaan vasta kolmen vuoden tienoilla) *Opettaminen* on mukavaa mutta lapset etenevät kuitenkin omaa tahtiaan Veikkaan ettei lapsia niin kauheasti voi opettaa ja ehkä ne lapset kuitenkin opettavat enemmän vanhempiaan. Mene ja tiedä.
Minä oikeastaan tulin kurkkimaan että jokohan Kiiruska on tullut kotimaan kamaralle, mut taitaa olla vielä ilmassa
Menenkin tuonne sohvalle jääkaapin kautta, ennenkuin tarttee käydä kylppäriä laatottamaan) Turvapeittoa kaikille, erityisesti Iltaruskolle!