Avioero mielessä - lasten huoltajuus

Meillä on kaksi lasta iältään 5- ja 3- vuotta. Miten avioeroissa lasten asuminen yleensä sovitaan? Itse haluaisin lapset mahdollisimman paljon itselleni ja oletan että myös mies haluaisi heidät luokseen mahdollisimman paljon.

Sopuratkaisuun ainakin minun mielessäni pyritään ja ehdottomasti haluankin että isä on erittäin iso osa lasten elämää. Onko tyypillistä että päädytään viikko-viikko -systeemiin? Itse haluaisin että lapset olisivat enemmän minulla, mitä muita ratkaisuja on? Onko joillakin käytössä esim. että lapset on etävanhemmalla joka toinen viikonloppu ja toisella viikolla esim- to-pe? Vai olisiko parempaa että lapset olisivat joka viikko tiettynä päivänä / päivinä etävanhemmalla: esim. joka toinen viikonloppu ja joka keskiviikko tms?

Tämä mahdollinen avioero on cvasta aluktekijöissään, edes termistö ei ole tuttua. Kaikki vinkit ovat tervetulleita.

 

No viikko-viikko ei mielestäni ole lasten etu, ja senhän se pitäisi olla tärkeintä.
Tyypillinen lienee tuo tapaamiset joka toinen viikonloppu etällä? Välimatkakin usein varmaan asettaa rajoituksia, päivähoito, koulu jne.

 

ha... saitko huono ä-pvä lahjan tai et lahjaa ollenkaan...??

 

Yksi ratkaisu on se, että vaikka joka toinen vkl isällä to-ma ja väliviikolla joku yö viikolla isällä, vaikka siis to ennen äidin viikoloppua. Tai sitten että isä pitää aina viikolla vaikka ke-to yön ( tai äiti) ja pitkän viikon lopun.

 

[QUOTE="torakka";28460832]ha... saitko huono ä-pvä lahjan tai et lahjaa ollenkaan...??[/QUOTE]

Meillä äitienpäivä on joka päivä... kyllä tämä on ollut vuosien prosessi, ääneen puhuttu ensimmäistä kertaa jouluna, tänään mieskin samaa mieltä. Joo, tosiaan näyttävät nämä juhlapäivät olla meillä aivan erityisen tunteikkaita.

 

Meillä on ollut käytössä vuoroviikko-tapaamiset nyt parin vuoden ajan ja lapset vaikuttavat tyytyväisiltä. Itse aina kärvistelen viimeiset isäviikkopäivät kauheassa ikävässä, mutta lasten ehdoilla mennään. Meillä kokeiltu myös muunlaisia tapaamisrytmejä ja tämä ehdottomasti paras lasten kannalta. Itse tietysti pitäisi lapsiani itselläni mahdollisimman paljon, mutta isä on lapsille yhtä tärkeä kuin minäkin. Teilläkin lapset jo sen ikäisiä, että vuoroviikko sopii hyvin. Alkuunhan vaihtorytmi voi olla lyhyempikin, jos tuntuu, että lapsille tulee vanhempia liian kova ikävä. Yhtäkkiä viikko erossa toisesta vanhemmasta voi olla liikaa. Toisaalta kaikille lapsille vuoroviikkotapaamiset eivät sovi ollenkaan ja taas esim. teini-ikäinen lapsi saattaa haluta vaihdot kahden viikon välein.

Omat lapseni reagoivat enemmän siihen, että vaihtoja oli useammin ja isää näkivät harvemmin vaikkakin useammin kuin joka toinen viikonloppu. Nyt saavat elää aina yhden kokonaisen viikon ilman kodin vaihtoa ja vaikuttavat tyytyväisiltä. Soitella saa vaikka joka päivä. Vanhemmilla pitää tietysti olla sillä tavalla mutkattomat välit tässä systeemissä, että pystytään keskustelemaan lasten asioista paljonkin, koska elämä jakaantuu tasan molempiin koteihin.

Moni tälläkin palstalla vastustaa henkeen ja vereen vuoroviikkoasumista, mutta en usko, että heillä monellakaan on kokemusta siitä, jolloin vastustaminen on aika epävarmalla pohjalla. Toki fakta on, että kaikille vuoroviikkoasuminen ei sovi, kuten ei joka toinen viikonlopputapaamisetkaan.

Suosittelen kirjautumaan kiianmaa.com eroperhepalstalla. Siellä saat neutraaleja neuvoja ihmisiltä, jotka ovat eron tiimellyksessä kokeneet kaiken, minkä kuvitella voi ja enemmänkin.

 

[QUOTE="vieras";28460953]Meillä on ollut käytössä vuoroviikko-tapaamiset nyt parin vuoden ajan ja lapset vaikuttavat tyytyväisiltä. Itse aina kärvistelen viimeiset isäviikkopäivät kauheassa ikävässä, mutta lasten ehdoilla mennään. Meillä kokeiltu myös muunlaisia tapaamisrytmejä ja tämä ehdottomasti paras lasten kannalta. Itse tietysti pitäisi lapsiani itselläni mahdollisimman paljon, mutta isä on lapsille yhtä tärkeä kuin minäkin. Teilläkin lapset jo sen ikäisiä, että vuoroviikko sopii hyvin. Alkuunhan vaihtorytmi voi olla lyhyempikin, jos tuntuu, että lapsille tulee vanhempia liian kova ikävä. Yhtäkkiä viikko erossa toisesta vanhemmasta voi olla liikaa. Toisaalta kaikille lapsille vuoroviikkotapaamiset eivät sovi ollenkaan ja taas esim. teini-ikäinen lapsi saattaa haluta vaihdot kahden viikon välein.

Omat lapseni reagoivat enemmän siihen, että vaihtoja oli useammin ja isää näkivät harvemmin vaikkakin useammin kuin joka toinen viikonloppu. Nyt saavat elää aina yhden kokonaisen viikon ilman kodin vaihtoa ja vaikuttavat tyytyväisiltä. Soitella saa vaikka joka päivä. Vanhemmilla pitää tietysti olla sillä tavalla mutkattomat välit tässä systeemissä, että pystytään keskustelemaan lasten asioista paljonkin, koska elämä jakaantuu tasan molempiin koteihin.

Moni tälläkin palstalla vastustaa henkeen ja vereen vuoroviikkoasumista, mutta en usko, että heillä monellakaan on kokemusta siitä, jolloin vastustaminen on aika epävarmalla pohjalla. Toki fakta on, että kaikille vuoroviikkoasuminen ei sovi, kuten ei joka toinen viikonlopputapaamisetkaan.

Suosittelen kirjautumaan kiianmaa.com eroperhepalstalla. Siellä saat neutraaleja neuvoja ihmisiltä, jotka ovat eron tiimellyksessä kokeneet kaiken, minkä kuvitella voi ja enemmänkin.[/QUOTE]

Lisään vielä omaan vastaukseeni, kun termejä ihmettelit. Tapaamisilla ja huoltajuudella ei ole mitään tekemistä keskenään. Ero tilanteessa vanhemmat sopivat lasten huoltajuudesta (yksin- tai yhteishuoltajuus, normi tänä päivänä yhteishuoltajuus), tapaamisista sekä elatuksesta.

 

No miten kävi?