Moikka!
Vihdoin sain taas aikaiseksi kirjotettua.
Jännittää kovasti kaktuspiikin puolesta. Mikähän on tilanne. Vauva sylissä vai osastolla makaamassa, toivottavasti kuitenkin kaikki hyvin!!
Hollannissa: onnea hyvistä ultrakuulumisista!
Aniit: en oikein ymmärrä tuosta geenivirheestä, mutta hyvältä kuulosti, että se on lievänä. Onnea siis hyvistä uutisista ja poikatiedosta
Miten musta tuntuu, että tähän ketjuun syntyy paljon poikia. Taitaa clomifenit tuottaa enemmän poikia
Vauvis: miten muuten meni teidän vihkiminen ja pojan ristiäiset? Onnittelut avioparille ja paljon rakkautta teidän liittoonne <3
Meillä oli tänään pikapika ultra, halusin vaan varmistua, että kaikki on hyvin. Ja kaikki oli hyvin! Ootan kovasti liikkeiden tuntemista niin tietäisi paremmin, että kaikki on hyvin ja ehkä tää raskaus vihdoin muuttuisi kokreettisemmaksi. Parin viikon sisään oon muutaman kerran ihan pikkusen jo tunteella iloinnut raskaudesta. Mutta vielä ei siltikään kunnolla pysty. Edelleen on joku tunnelukko/itsensä suojeleminen. En mä jotenkaan pystyny tänäänkään itkemään ultrassa vaikka olin tietenkin onnellinen, että kaikki oli hyvin. Esikoista odottaessa tässä vaiheessa puhuin mahalle kauheasti ja silittelin ja kattelin vauvanvaatteita ja muita juttuja ja suunnittelin. Nyt en ole kyennyt mihinkään tohon
Mikä mua siis estää? En vaan tajua kai tätä, siis että tää kaikki on totta.
Pahoinvointia on vielä silloin tällöin, mutta ne kovat kivut on lähes hävinny ja muuten voin suht hyvin. Eka neuvolakäynti oli viime viikolla ja oli ihana käynti. Tämä raskaus käydään yksityisellä neuvolalla.
Ei olla kerrottu raskaudesta vielä juuri kellekään. Ihan vain pari hassua ihmistä tietää. Kummankaan vanhemmatkaan ei vielä tiedä ja esikoinenkaan ei vielä tiedä. Kerran on tökänny vatsaan ja sanonu, että äiti sä näytät siltä ku sun mahassa ois vauva.
Halauksia kaikille!
Räsynukke rv 15+3