Ehkä oon typerä, mut..

Mukava, että olen voinut olla avuksi! :giggle: Nämä ovat niin isoja asioita ja tunteet ja ajatukset kuitenkin monesti niin paljon samanlaisia kuin monella muullakin. Jolloin on tärkeää kuulla, ettei niiden kanssa ole yksin ja omat tunteet ovatkin ihan normaali reaktio asiaan. :) Eivätkä mitään mörköjä mitä ei saisi tuntea. Samalla saan käsiteltyä omia tunteita ja autettua muita.
Varmasti myös miehelläsi on paha olla tekojensa kanssa, mutta niihin tuntemuksiin en osaa niin samaistua kun ei ole omaa kokemusta.
 
On varmasti paha olla silläkin, kun näkee mun surulliset ja itkuiset kasvot, sekä pahan olon, joka lentää kaaressa vessanpönttöön..
Tää epävarmuus kaikesta saa mut sekasin ja pää on ku haminan kaupunki..
Tuntuu etten saa tähänkä kirjotettua mitää järkevää
 
Ihan rehellisesti sanoen, todella hyvää kiitos kysymästä.
Mä sanoisin, että jollei tätä olisi tullut niin oltaisiin hiljalleen ajauduttu eroon.
Tämän myötä ollaan alettu puhumaan enemmän, ihan kaikesta maan ja taivaan väliltä, se vanha yhteys on palannut.
Toki mulla on vaikeita päiviä, mutta sitten ne jutellaan auki, enkä jää yksin murehtimaan ja mököttämään.
Luottamus on kyllä minimissä ja senkin olen ukolle sanonut. Mutta luotan siihen että ajan kanssa palautuu ❤
 

Yhteistyössä