Älä henkilöitä vastaustani - en minäkään parisuhdettani pelkästään noilla perusteilla ole aloittanut. Mutta "oikea rakkaus" ei ole missään virallisesti määriteltyä. Jokaisessa ihmisessä on monia ominaisuuksia, minä arvostan suhteessa naiseen erittäin paljon älyä/luonnetta, kuten olen aiemminkin maininnut.
Tälläkin palstalla on usein esitetty ajatuksena, että "oikeaa rakkautta" parisuhteessa voi olla ilman seksiäkin. Se on yksipuolinen määritelmä kuten tuo ulkonäkö+pillu-määritelmäkin. Pitääkö siis aina ottaa
koko paketti (mukaanlukien aktiivinen seksi).
Tällä kertaa kuvitukseksi Raamatun (Vanha testamentti) avioliittokäsityksiä, rakkautta ei tarvittu vaan seksistä, vallasta ja rahasta oli kysymys.
Siis avioliittoon kuuluu seksi, mutta kummastako luopuisit ennemmin:
-voimakkaasta yhteenkuuluvuuden tunteesta/läheisyydestä
-seksistä?
Mä vastaan että mä luopuisin seksistä, koska
on olemassa puolisoiden välistä rakkautta ilman seksiä.
Koska seksi on se, joka on altis vähenemiselle/muutoksille normaaleissakin parisuhteissa lasten saannin, muiden kiireiden ja myös iän myötä. Se väheneminen on luonnollista. Hyvähän se on, jos vaikka 80-vuotiailla on vielä seksiä, mut monet vanhat on melkein huojentuneita kun ei tartte riisuutua ja vääntäytyä sen takia.
Muutama tuhatta avioeroa vältettäisiin varmasti Suomessa vuosittain, jos tajuttaisiin että seksi on ylimääräinen mauste, ei pääruoka. Sen vähenemisestä:
a) se ei ole kiireinen asia hoitaa
b) voi kääntyä enenemiseksi milloin vaan
c) siitä ei kannata liikaa stressata vaan antaa asioiden kehittyä omalla painollaan.
Jos sen sijaan läheisyys/yhteys/keskustelut/lämpö/hellyys puuttuu, niin SE on oikea ongelma.
En jaksanut tuota VT:n kaaviota suomentaa, mut UT:ssa on mies+vaimo -asetelma, usein vanhemmat päättivät lastensa puolison. Ei toimi se vanhempien tekemä valinta nykyään, mutta totuus on se että hyviä, läheisiä avioliittoja syntyi sitäkin kautta, koska UT painottaa puolisoiden välistä yhteyttä ja palvelemista (koskee myös miestä).
