[QUOTE="minttu";28709793]voihan se olla ettei minua ole helppo auttaa. ilkeä ihminen en ole mutta kuten sanoin minulle on hyvin tärkeää pärjätä itsekseen. Niin kamalalta kun tämä sinusta varmaan kuulostaakin niin jos lapset haluavat niin vieköön. Sitten saan olla yksin enkä aina toisten käytettävissä vaikka lapset ihania ovatkin. Mun ei tarvis enää nähdä niitä ja saisivat paremman paikan. sitten nukkusin ja nukkusin eikä tarvis enää koskaan nousta sängystä. Kiitos sinulle, toivottavasti ymmärsit. Täällä kun saa aina p.... niskaan kun uskaltaa olla rehellinen.[/QUOTE]
Jaa, minusta sinä kuulostat vain tosi väsyneeltä ja taakojesi alle uupuneelta. Eikä se ihmekään ole.
Pikkukuoleman viesti #68 tiivisti minusta kaiken olennaisen. Ei se ole vahvuutta, että pärjää yksin hammasta purren (ja ehkä lopulta ei enää pärjäänkään mitenkään), vaan se, että uskaltaa olla heikko ja pyytää apua.
Jos et pysty luottamaan viranomaisiin, niin kerää tukiverkkosi ja tunnusta heille missä jamassa olet. Että selvitäksesi tarvitset massiivista apua. Lastenhoitoapua, lasten yökyläilyä/viikonloppuhoitoa jne. Säännöllisesti ja usein, muuten saatat menettää lapset.
Jos pystyt, kerro sossuille huomenna, että olet uupunut ja tarvitset apua. Tukiperheen, lastenhoitoapua, mitä ikinä tarvitkaan. Silläkin uhalla, että lapsesi huostaanotettaisiin. Minusta kaikki vaihtoehdot ovat parempia kuin se, että jatkat samaan malliin ja uuvutat itseäsi vielä pahemmin. Mieluiten tee molemmat vaihtoehdot yhdessä.
Anoreksia on siitä kavala tauti, että sairastunut ei omaa todellisuuden tajua itsensä suhteen eikä usein edes halua parantua. Sinulla taitaa olla niin. Toivottavasti löydät joskus realismin tilasi suhteen ja haet siihen apua. Mieluiten onnellinen ihminen, oli sitten lihava, normaalipainoinen tai laiha. Sinä et taida olla kovinkaan onnellinen. Toivottavasti jonain päivänä olet! Nyt poistun, sinulle kaikkea hyvää ja mieti kuitenkin vielä sitä huomista, jos ottaisitkin riskin ottaa apua vastaan ja koittaa voisiko siitä olla apua.
