Elämäntaparemontti - kuka lähtee mukaan? :)

Moikka!

Mulla meni keskiviikko ihan mönkään enkä liikkunut ollenkaan Eilen sitten sain itseäni niskasta kiinni, vaikka en lenkille lähtenytkään, niin poljin stepperiä puoli tuntia, tein aika raskailla painoilla lihaskuntoa yläkroppaan 15 minuuttia ja vatsoja ja selkiä jumppailin 15 minuuttia. Ihan hurja saavutus multa, kun yksin kotona sain tehtyä noin paljon Tänään pääsen kun pääsenkin jumppaan!! Olin ihan varma, etten ehdi, kun on jo neljältä, mutta mies pääseekin tulemaan kotiin aiemmin. Huomenna mulla olis sitten lenkkipäivä (pitäs saada käytyä!), kun lähden aamulla hoitelemaan kaupunkiasioita ja sunnuntaina salille...

Onnea horrorpop työpaikasta!! Tosi hienoa! Mullakin työpaikka odottamassa, mutta mut valittiin niin, etten päivääkään ehtinyt työtä tehdä, ennen kuin alkoi äitiysloma (tiesivät kyllä raskaudesta). Mutta nyt mua mietityttää, että onko sosiaalinen paine lähteä töihin mahdollisimman nopeasti vai olisinko lapsen kanssa kotona sen aikaa, kun tuntuu... Sitten jos tulisi vielä toinen lapsi, niin mitäköhän ne ajattelisivat siellä töissä, huoh...

sohvii, kuulostaa karulta tuo mahan kasaan vetäytyminen... Meillä on kyllä varmaankin uusi raskaus jo ennen sitä suunnitelmissa, näiköhän kroppaa saa sitten sen jälkeen mitenkään enää palautettua ennallensa? : / Ja on hienoa, että mies kannustaa! Mitä jumppaatte yhdessä?

Meilläkin on miehen kanssa yhteinen projekti tämä, lähinnä että syödään säännöllisesti. Ei olla mitään erityisiä ruokia tehty vaan samaa syödään kun ennenkin, mutta ehkä katsotaan vähän annoskokoja. Mutta hienoa kun molemmat ymmärtää tärkeyden, niin päästään sitten molemmat liikkumaan vuorollamme. Miehellä on pudotettavaa (omien sanojensa mukaan) 7kg, ja mulla jäljellä ehkä 6kg. Tai edes 4kg Mutta mies on aika lihaksikkaassa kunnossa kun ramppaa nostelemassa puntteja kolmesti viikossa, niin ehkäpä hänellä enemmänkin tavoite saada rasva pois ja lihasta tilalle. Ei niinkään katsella painolukemia. Mä olisin tyytyväinen, jos alkaisi paino 6:lla. Ja tietty sit olisin viel tyytyväisempi, jos painaisin sen saman 68kg kun silloin kun tavattiin. Ja joo, parisuhde lihottaa, mä lihoin heti ekassa 3 kuukaudessa sillo 5 kiloa

Sullahan on horrorpop sitten hyvä itse kuri jos kekseistä tulee morkkis Mulla ei ole... Oon tälläkin viikolla lipsunut syömisissäni vaikka kuinka, oon varmaan joka päivä syönyt jotain herkkuja Mutta sentään oon saanut ne määrät vähän vähemmäksi, mutta on se silti ankeaa, kun makeaa täytyy saada.

Ootteko huomanneet vaatteissa muutosta siihen mistä lähditte? Mulla tuntuu että vaatteet roikkuu päällä, varsinkin farkut jotka ostin joskus pari kuukautta synnytyksen jälkeen. En silti usko laihtuneeni vaikka vaaka näyttäisi mitä, kun mulla on hurja ongelma tuon mahan kanssa. Taitaa ongelma olla lähinnä henkinen... Mulla jäi siis sitä ylimäärästä nahkaa tuohon ja kaikki kaveritkin voivottelee kun näkee mun mahan kun se on AIVAN täynnä arpia. Ei tunnu kovin kivalta. Minkäs niille voi... Laihduttaa voi, mutta arvet ainakin jää...

 

Täällä herkuttelen muutamalla siiderillä.Ostin myös salmiakkeja mutten voinu niitä syödä paria enempää kun mahan veti kovaksi.Päätin sitten et siiderit riittänee Huomenna sitten lenkille ja siitä vk kaks etiäpäin vähäisillä herkuilla.Saa nauttia nyt näistä täysin rinnoin Mahtavaa lukea teidän tekstejä,itse en hirveesti kirjoittele/saa aikaiseksi mutta hengessä mukana!

 

Olihan päivä, töissä oli ruokana ranskalaisia ja nakkeja sekä thank god salaattia. Olen ollut töissä ko. firmassa ja 3 v ja kerran on vapun aikaan aiemmin ollu ko. ruokaa. Että kuinkas sattuikin mun aloitus viikolle tuota No desin söin ja salaattia sit loppu annos. Illalla vielä oli muulla perheellä pizzaperjantai, minä tyydyin kanasalaattiin, mutta hyvää oli sekin. Sokerittomat salmarit otin karkkipäivä herkuksi, ajattelin et vaan vähän jotain kun vasta ke alkoi tämä ruokaremontti. Su tulossa vieraita, että kai jotain leivon(leivon aina kun käy vieraita ja välillä muutenkin) että taas voi olla tiukkapaikka edessä kun toiset herkuttelee. AI joo kaupassa avajaiset ja tarjolla jos jonkin moisia maistiaisia, maistoin kakkua 2 lusikallista, enkä edes siksi että en pystynyt kieltäytymään vaan kun tosiaan itse leivon, niin uusia tuttavuuksia on kiva maistella. Kakussa oli välissä marjavaahtoja päällä runsaasti erilaisia kotimaisia marjoja hyytelösokeria vai sipaistu päälle eli eivät lilluneet sokerissa. Raikasta oli!( ja hyvää,ompa kumma, eihän kakut yleensä
Ehtoosti koiran ja nuoremman pojan kanssa pikainen potkukelkka lenkki, ihana ilma ja kelkka luisti ihan mielettömästi sai nopsasti hengästymisen ja hien pintaa.

horrorpop meillä tuo tsemppaus jää siihen että isäntä syö karkit/sipsit yms poissa mun silmistä, ja jumppaseuran tarjonta oli sellaista vällyjen välistä touhua mutta minusta ioli silti hanaa että lupasi kannustaa ja ettei mun terveys ole hälle ihan hällä väliä asia Sekin on kyllä ollut ihanaa että koskaan hän ei ole kiloistani huomautellut. Yhden tutun kaljamahainen äijä kehtaa kyllä vaimonsa muotoja arvostella ja vielä varsin äänekkäästi toisille tyyliin kuinka sä olet saanu eukkos pysyy noin hyvissä muodoissa kun tuo meidän levis tollai ;( Kamalaa kuunneltavaa ja olenhälle sanonutkin että ei ole kenestäkään kivaa kuunnella sellaista, eikä varsinkaan hänen vaimostaan.

 

Moikka!!

haaveilija77, mäkin join siiderin viikonloppuna. Oli kyllä aikas hyvää! Lisäksi kun on se karkkilakko, niin syötiin pähkinöitä samalla kun kateltiin Putousta. Oli aika suolasia, mutta hyviä. Ne oli noita pistaasipähkinöitä, nams.

sohvii, järkyttävää miten kukaan voi vaimostaan sanoa noin! Mun oma mies kannustaa kanssa kovin ja sanookin, että miten oon muuttunut silmin nähden henkisestikin. Kun olin aiemmin itsestäni epävarma ja arka (edelleenkin olen), niin sentään nyt uskallan jutella tuntemattomille enkä pelkää muutenkaan enää niin paljon ja ole itsestäni niin epävarma.

Sitten viikkopäivitys, kun eilen en ehtinyt kirjoittelemaan:

Vko 1: 77,1 kg
Vko 2: 76,5 kg
Vko 3: 76,9 kg
Vko 4: 74,6 kg
Vko 5: 75,5 kg
Vko 6: 73,9 kg
Vko 7: 73,7 kg

No, pari sataa grammaa, mutta sentään alaspäin Otin myös mittanauhan avuksi, ja tänään näytti sellasta että rinnanympärys 104cm, vyötärö 81cm ja lantio 105cm. Mahan ympärys piti kanssa mitata, kun on sellanen pömppis ja se on kanssa 105cm... Mutta muuten mitat alkaa olla raskautta edeltävissä lukemissa, ainoa on tietty tuo maha on paljon suurempi ja vyötäröstäkin pitäis saada sentti, pari pois. Toki painoa on jo vähemmän kuin ennen raskautta, mutta kiva nähdä että sali on auttanut tuohon kiinteytymiseen.

Tällä viikolla lähdemme lapsen mummolaan viikonlopuksi, joten liikunnat jää tältä viikolta vähän vähemmälle. Pyrin käymään jumpassa kerran ja salilla kerran ja lenkillä mahdollisuuksien mukaan. Mun pitäis antaa tuon jalan vähän levätäkin, onnituin saamaan sen tuosta kohtaa kipeeksi, missä jalan luut kiinnittyy lantioon... Pyh.

Miten teillä meni viime viikko? Onko kukaan kommentoinut uudistunutta ulkonäköänne? Ei mullakaan oo paino laskenu montaa kiloa mutta esim. anoppia en ole nähnyt aikoihin ja seuraavan kerran kun näen niin voihan se 5kg:n painonpudotus jossain näkyäkin. Mies ainakin epäili, ettei anoppi varmaa tunnista

 

Heissan kaikille!
Ollut nyt vähäistä tämä oma kirjoittaminen kun jumii ja pahasti tämä oma painonpudotus eikä
meinaa tuloksia tulla kun repsahduksia herkutteluun tulee jatkuvasti . Viime viikolla kyl
kävin melkein joka päivä lenkillä mutta syömiset ei mennyt sit putkeen.. Painoa en oo
mittaillut tai merkkaile nyt kun suunta on vaan ollut ylöspäin... Pitää vaan yrittää paremmalla
tsempillä aloittaa maaliskuu.
Tsemppiä myös kaikille muille ja hienoja tuloksia jo joillekkin tullut!

 

Kyllä se on mahtavaa kun tulee kannustusta ympäriltä ja oma äitini totesi mun olevan kasvoista hoikempi ja terveen näköinen.Kai se pari kiloa jo näkyy jos osaa katsoa sillä silmällä.Mies ei sano mitään,nk.ei yleensäkään asioihin.Antaa kuitenkin mulle aikaa lenkkeillä&tehdä mikä mulle on tärkeetä vaikkei itse ole yhtään urheilullinen.Mieluummin pistää mut ulos kun kuuntelee mun valituksia.
Viikonloppuna kävin pitkällä lenkillä ja seuraavana päivänä potkurilla huristelin keskimmäisen neidin kanssa ja yllätyin miten rankkaa se on vars.kun istua nakotti kyydissä muuten koko ajan paitsi isoimmat ylämäet.Nyt on sitten taas NE päivät että sen kyllä kropasta huomaa ettei vetoa ole.Plääh.Autolla kävin asioilla ja siivotakin piti mutta taitaa jäädä.Luulen et se on vaan tää yks pv. Aamulla olisi punnitus ja astun kyllä siihen vaikka olo ei olekaan mikään kevyt.Syömisissä olen onnistunu et voi olla sama lukema mitä vk sitten tai sit kilo sinne tai tänne.
Lainasin kirjastosta pari rentoutus cd:tä.Tuntuu että kun on tämä painonhallinta jo aika hyvällä mallilla niin tekee mieli rentouttaa omaa mieltäkin.Mulla sit kumpuaa tää projektit kun alkuun pääsee En vaan tiedä onnistuuko tuo miten hyvin kun meteliä on mutta yritän kyllä että saan sen ajan järkättyä.
Kevät tuo tullessaan paljon synttäreitä ja ekat ois mun esikoisella viikon kuluttua.Siitä se juhlarumba alkaa mutta en ota paniikkia vaikka herkkuja onkin ympärillä.Ja oikeastaan nyt ei tee mielikään mitään,välillä ihan ällöttää katsoa kun muut syö rasvaisia ja sokerisia herkkuja.Mutta minäpä jatkan surffailua ennenkun pienin herää. Huomenna saatan käydä lukemat kirjoittamassa jos muistan

 

Joopajoo...hengissä ollaan ei lähtenyt mun painonhallinta vielä käyntiin :ashamed: meilä ollaan niin sairaina nyt, että täytyy ensin parantua tästä.
palaan pian kirjoille

 

Tässä mun lista: Aloituspaino 69.6kg
vk 1: 67,8
vk 2:68,4
vk 3:67,8
vk 4:67,8
vk 5:68,1
vk 6:66,6 ja vars.punnituspvnä
67,4
vk 7:67,2

Noin ne lukemat vaihtuu mutta alaspäin mennään! Tavoite ois että 10.3.paino alkaisi 66 alkavalla

 

sohvii tosiaan kuulostaa kauheelta tuo sun tuttusi mies. Kaikista pahinta on se kun toinen mollaa ja lyttää itsetuntoa. Ja varsinki kun sen tekee vielä muiden kuullen. Sille miehelle pitäis mainita, et onko koskaan katsonu peiliin.... On oikeesti tärkeetä tässä painonpudotuksessa et toinen on hengessä mukana ja ymmärtää miten iso juttu se on itselle.

Salliina85 mulle oikeestaan anoppi on vaan sanonu, et oon hurjasti laihtunu. Mut en oo kyllä omia vanhempia tai muita tuttuja viime aikoina oikein nähnykkään. Kyllä mieskin jossain vaiheessa sanoi, et maha on pienentyny, mut luulen kyllä et se vertaa siihen raskausaikaiseen...

Nallukka31 ja isokeiju tsemppiä vaan sinne, ei pidä lannistua. Kyllä se siitä lähtee paino alaspäin. Pieniä muutoksia tekee parempaan suuntaan, nii huomaamatta saa tuloksia aikaseksi. Yksikin herkuton päivä tai kunnon lenkki on aina tyhjää parempi.

haaveilija77 mulla kans vaikuttaa kyllä kuukautiskierto painoon ja vireystilaan ihan hulluna. Kävin vielä hormonikierukan asennuttamassa reilu vk sitten ja se taas pisti koko kropan ihan sekaisin...
Tuo juhlakausi on aina pahasta, itselläkin on heti nyt maaliskuussa tulossa joka vkl:lle jonkin sortin kemuja ja syöpöttelyjuhlia. Itsekuria tarvitaan...

Itsellä tänään punnitus ja seuraavanlaista näytti...
1 vk: 76 kg
3 vk: 75 kg
4 vk: 74 kg
6 vk: 73 kg
7 vk: 73 kg
Tulin kyllä siihen tulokseen, et on pakko käydä ostamassa hiukan tarkempi vaaka. Tuossa ei tahdo oikeen saada selvää edes 0,5 kg:n tarkkuudella. Tyytyväinen olen, ettei paino ole noussu. Oli sen verran syöminki/juominki painotteinen vkl, et ois voinu enemmänki painossa näkyä. Musta tuntuu, et mä aina viikon kärvistelyn ja terveellisen elämäntavan tulokset saan nollattua vkl:n herkutteluilla. Menee aina niin överiksi tuo syöminen...Kaikkee mahdollista pitää syödä ja koko ajan puputtaa jotain imellystä. Kun oppis sen kohtuuden joskus...

 

Heippa!

Mulla on tämä viikko menossa ihan pieleen Maanantaina pääsin käymään jumpassa mutta tiistaista alkoi sitten pieni flunssan poikanen nostella päätään enkä uskaltanut käydä liikkumassa tiistain ja keskiviikon vaunulenkkejä lukuunottamatta. Tänäänkään en vielä uskalla lähteä ja huomenna lähdetäänkin sitten viikonlopuksi lapsen mummolaan, niin ei sielläkään tule liikuttua. Ja syötyä tulee senkin edestä. Ahdistaa jo etukäteen, että plussaviikko tulossa. Mutta ehkä se on parempi odottaa, ettei flunssa pääse kunnolla päälle ja treenata sitten ensi viikko kunnolla.

Lisäksi mun herkkupäivät ei toimi yhtään. Pitäisi keksiä joku toimivampi ratkaisu. Aina kun tulee vieraita tai käydään jossain, tulee syötyä jotain hyvää kun meidän kaveripiirissä on tapana pistää aina pöytä koreaksi kun vieraillaan... Ja eilen join sitten saunasiiderinkin, huoh. Mut onneksi vaan sellaisen pienen. Vaikka onhan niissäkin sitä sokeria...

Mutta lapsi herää, mun täytyy mennä!

 

Näin maaliskuun alettua ajattelin et laitan tännekkin uuden painon ja sehän on vaan noussut,
mitä kyllä odotinkin elikkä nyt mennään jo 96kg . Et nyt sais tämä maaliskuu onnistua ja
alkaa suunta olemaan toinen.. Tämä päivä tähän asti sujunut hyvin eli aloitin aamun vaunulenkillä ja
en ole sortunut herkkuihinkaan. Suunnitelmissa ois illalla tehdä vielä toinen vaunulenkki .
Salliina85: Toi on kyllä kurjaa kun noi flunssat rajoittaa liikkumista . Tsemppiä! Mulla on ihan
sama ollut et kun tulee kyläiltyä aika paljon tai meillä käy vieraita niin sit tulee niitä kahvipöydän
herkkuja mässättyä liikaa ja jää helposti se makean kierre päälle . Pitäis vaan saada sitä itsekuria
kasvatettua jotenkin et pystyis kohtuudella syömään.. Mukavaa viikonloppua kaikille!

 

Hei kaikki!

Nallukka31, jaksamista sullekin! Kyllä se paino siitä lähtee tippumaan, kun jaksaa vaan uskoa itseensä ja tekemiseensä!

Mulla on ollut tosi huono viikko. Lähinnä tarkoitan sitä, kun on vähän ollut se flunssa, että tuleeko vai ei. No vieläkään ei ole ainakaan kunnolla päällä, mutta en tiedä, kannattaako liikkumaan lähteä vai ei. Mulla on tän viikon liikuntasaldo siis tasan kerran hikiliikuntaa! : / Lisäksi päivittäiset vaunulenkit, mutta nekin vaan sen reilun puoli tuntia päivässä ja kävellen... Että ei niitä lasketa. Pidemmälle lenkille ei oikein voida lähteä, kun vauva nukkuu tasan 40 minuuttia aina päiväunia, ei enempää eikä vähempää. Ja alkaa tietysti huutaa vaunuissa kun herää siellä.

Ei me päästy edes reissun päälle, kun mies on kipeänä, joten nyt ollaan koko viikonloppukin kotona ja odotellaan, jahka tauti talttuisi. Tai miehen tauti. Ja toivotaan, ettei tauti tule mulle eikä vauvalle. Tai kai se on tarttunut jo, jos tarttuu... Mä en vaan oikein tiedä, kannattaako lähteä liikkumaan, jos on epävarma olo, vaikka ei tunnukaan että olisi kipeä... Että missä menee se raja että paheneeko vai paraneeko tauti...

Mä en tiedä, otanko mä tältä viikolta painoa ylös, kun on aivan varmasti plussaviikko, kun en ole oikein liikkunut ja olen kyllä syönyt senkin edestä... Voi olla, että jätän ottamatta. No, sen näkee huomenna, kun on punnituspäivä. Mulla tekis mieli lähteä tänään kyllä salille, mutta en usko, että menen. Kun kuitenkin on tuo nielu vähän oudon tuntuinen, jaksaiskohan sitä mitään siellä salilla edes tehdä.

Hurja valituskirjoitus tuli tästä, mutta jospa ensi viikolla sitten paremmin Nyt ainakin on ollut ihanat ilmat ja ollaan päästy vauvan kanssa ulkoilemaan. Jospa tämä tästä kevääksi kääntyisi.

 

Kävin eilen ostaa uuden puntarin. Tais olla huono ostos ku näytti heti painoksi 73,7kg... Nyt sit taas menny eilinen ilta ja tää päivä enemmän ja vähemmän herkutellessa. Eli alkuviikosta paino on taas varmaan enemmän...:ashamed:

Salliina85 mä oon ainakin todennu, ettei kannata lähtee liikkumaan jos on yhtään kipeä/tukkonen olo. Yleensä se vaan pitkittää tautia. Kunnolla parantelee ensin ja sit uudella innolla lenkille, ku on ollu pari päivää terve olo. Varsinki jos on lämpöä nii ei missään nimessä liikkeelle!

 

lomalta palailtu kotiin ja ilokseni vaaka näytti samat kun lähtiessä. Herkkuja kyllä söin mutta annoskoot pidin aisoissa ja jee se toimii!
Tänään sitten sorruin leippomaan ( reissusta uusia reseptejä) ja söin 3 kinkkujuustokieppiä , kun piti vain 1 tyytyä. No onneksi liikunta plussan puolella, kävin ratsatamassa ja koiran kanssa hiihtämässä. Pakko ottaa ilo irti tuosta auringosta. Kauhea sohva kuume vaivannnut jo joulukuusta ja nyt sen uhkasin ostaa, mutta sitten naureslekin että innostuukohan siellä istuskelemaan sitten jos uuden ja ehjän tuon lysyyn painuneen tilalle hankkii( olen tyypillinen jahkaaja vaaka horoskoopiltani)

Huomenna menossa ulos syömään, toivottavasti tarjolla jotein kevyttä....

Sallina 85
Minä myös liikun jos en ole ihan petipotilas. Juuri viimeks ennen zumbaa oli tosi flunssainen olo mutta raahauduin silti tanssimaan ja olo ei pahentunu, päinvastoin tuntui kohentuvan tunnista. Kuumeisena en liiku mutta räkäisenäkin ainakin kävelen koiran kanssa 1 pitkän lenkin ts liikun mutta normaalia kevyemmin.

Tsemppiä kaikille!

 

Moikka!

Mulla on punnituspäivä. Alkuun ajattelin, että en todellakaan punnitse, kun on mennyt viikko ihan penkin alle. Mutta uteliaisuus voitti. Siispä:

Vko 1: 77,1 kg
Vko 2: 76,5 kg
Vko 3: 76,9 kg
Vko 4: 74,6 kg
Vko 5: 75,5 kg
Vko 6: 73,9 kg
Vko 7: 73,7 kg
Vko 8: 73,7 kg

Täsmälleen sama kuin viikko sitten! Olen yllättynyt! Koska olin varma, että on plussaviikko kun en ole oikeastaan päässyt liikkumaan ja syönyt olen kyllä hyvin. No, mutta tämä oli ihan positiivista Tänään lähdin sitten kuin lähdinkin salille ja siellä kulki ihan hyvin, mutta nyt taas illalla on vähän siinä ja siinä, tuleeko nuha ja kurkku kipeäksi. Teetä koitan juoda ja levätä, että ei tulis. Mutta vauvaan tarttui jo, joten eiköhän sitä perästä mennä

horrorpop, meillähän on melkein samat lukemat Minkä pituinen sä olet? Mä olen 167cm ja tavoite tosissaan olis se, että alkais paino 6:lla. Niin ja jos painaisin 69,7 kg tai alle, niin olisi painoindeksi normaalin rajoissa. Muistaakseni.

sohvii, hienoa, että reissussa kesti paino kurissa! Mäkin tykkään leipoa ja joskus tulee "maisteltua" leipomuksia liikaa

Mä lopetin tänään karkkilakon. Aloitin siis vuoden alussa. Ostin lakuja ja söin niitä maltilliset 100g tai vähän yli Loput laitoin odottelemaan tuonne. Ensimmäistä kertaa varmaan ikinä ei tehnyt mieli syödä kaikkia kerralla! Kaipa tää mun lakkoilu on tuonut jotain tulostakin, kun ei koko ajan tee hirveästi mieli sokeria

Mutta mä taidan tästä nyt mennä vielä kattelee telkkaria ennen ku meen nukkumaan. Toivottavasti tauti jättäs meidät jo rauhaan ja päästäis ens viikonloppuna reissuun. Odotan sitä niin kovasti! Hyvää viikkoa kaikille, toivottavasti ollaan itsekuriltamme vahvoja

 

Nuhan alkua mulla nyt mutta ei millään ehtis sairastaa kun on vieraita tulossa ja tein eilen mokkapaloja ja tänään jatkan leipomisia ja siivotakin pitäis.Punnitus oli ja se oli tasan 67kg.eli parisataa grammaa lähti viikossa.Oon jonkun verran yrittänyt liikkua,siivouspäivinä en välttämättä muuta teekään mutta jos lorvipäivä ni iltasella vetäsen ajot pyörällä.Tästä se jatkuu..

 

Heippa!

haaveilija77, hienosti on sullakin suunta alaspäin! Miten pitkä sä olit? Mä oon unohtanut kaikista, että minkä pitusia ootte

Me ollaan täällä nyt vauvan kanssa kipeinä. Se tauti iski sitten vihdoin. Vauvaan tuli viikonloppuna ja mulle tänään kunnolla. Yli viikon kituuttelin, että jospa ei tulis. No, tuli. Se niistä liikkumisista tällä viikolla Mua ärsyttää kun mulla menee aina pari viikkoa ihan pieleen sairastelujen kanssa, kun mulle ei meinaa tauti tulla kunnolla niin sitten se sairastelu pitkittyy ja pitkittyy.

Ei ehkä pitäisi stressata tämän viikon pudotuksista, kun ei jaksa mitään, mutta saa nähä mikä tilanne on sunnuntaina. Ja päästäänkö ylipäätään reissuun

Mulla särkee niin kovin päätä, että taidan mennä tästä teetä keittelemään ja sitten sohvalle potslojoo. Missä kaikki on tästä ketjusta? Onko jotain reissuja tms. ettei pääse kirjoittelemaan vai missä te kaikki ootte??

 

Heippa hei! Eilen en ehtiny tietoja päivittelemään, vaikka vaakalla kävin. Plussaviikko tuli niinku epäilinki.
1 vk: 76 kg
3 vk: 75 kg
4 vk: 74 kg
6 vk: 73 kg
7 vk: 73 kg
8 vk: 74,7 kg
Mut jotain pistän kyllä tuon uuden puntarin piikkiin, tai ehkä paremminki vanhan, se tuntuu melkein kilolla valehtelevan... Mut tästäpä taas alaspäin.

Salliina85 olen 170 cm pitkä. Pikaisia paranemisia sinne. Toivottavasti tauti talttuu nopeesti sekä sinulta että pikkuiselta. (Asiasta toiseen, onko teillä muuten poika vai tyttö? Muistelen, et aikalailla saman ikäinen meidän pojan kans...) Tuohan se tahtoo nuiden flunssien kans olla, et ne kestää viikkotolkulla silleen vähän päällä. Helpompi olis ku tulis kerrasta kunnon tauti joka menis sit nopeesti ohi...

Mulla menee jotenki nuiden herkkupäivien kans tää touhu ihan pipariksi (kirjaimellisesti...) Tulee syötyä ihan hirveitä määriä kaikkee mahdollista. Pakko keksiä jotain rajottamaan tuota touhua. Viikot menee yleensä ihan hyvin, mut sit pe iltana alkaa mässäily mikä kestää su iltaan. Ja nuilla muutaman päivän herkutteluilla saan vesitettyä koko painonpudotusurakan.

 

Heipsan!
Mulle iski viikonloppuna ihan järkky flunssa päälle ja tottakai nyt kipeenä kun sää
ollut aurinkoinen . Ensin oli pari päivä kurkku tosi kipeä ja hieman lämpöä. Nyt sit
tällä viikolla ääni meinannut hävitä, yskittää välillä ja tänään sit nenä vuotanut reippasti.
Inhottaa noiden lasten puolestakin kun joutuuvat sisällä kökkimään kun en oo jaksanut
ulos niiden kanssa mennä ja mieskin oli reissun päällä. Joten siis liikuntaa ei oo tullut
moneen päivään ja varsin menee sinne viikonloppuun kun pääsee edes yrittää mitään..
Mutta herkut kyllä maistuneet kipeänäkin ja suklaata tullut vedettyä ihan urakalla kun
ärsyttää tää tauti .

 

Mä olen vain 158cm pitkä. Ja mullekin se flunssa puhkes,aah että saa niistää ja työntää sumutetta,syödä kurkkukarkkia ja juoda lämmintä.Sitä tuntuu nyt olevan meissä kaikissa Parantumisia ja pikaisia sellaisia ihan jokaikiselle! Liikunta jääköön pois kerta näin kävi.Sit kun helpottuu niin pusketaan siitäkin edestä

 

Heippa kaikille!!

horrorpop, meidän poika tulee tässä kuussa 5kk. Minkä ikäinen teidän poika on? Oletteko kestäneet terveenä? Meidän pojalla on ollut vaikka mitä tautia, harmittaa ihan toisen puolesta kun on vaikka mitä ehtinyt sairastaa. Meillä oli tarkoitus aloittaa kiinteät pojalla tällä viikolla, mutta odotellaan nyt ainakin sen yli, että kunhan paranee.

Voi että, tuntuu että kaikki on täällä kipeänä!! Mulla on tänään (tähän mennessä) pahin päivä, toivottavasti tää alkaa tästä laantua. Hirmu pitkään on kestänyt tämä tauti. Lapsi jouduttiin käyttämään eilen sairaalassa, sai siellä hengitettävää lääkettä ja miettivät jo, että pitäskö se ottaa osastolle :O Onneksi kuitenkin päästiin kotia ja toivottavasti tuo tauti tuosta nyt talttuu. Ei itelläkään niin väliä, kunhan tuo lapsi tulisi kuntoon.

Mulla on meinannut vähän lähteä lapasesta tuo syöminen ja ollaan miehen kanssa mietitty sitä mun ahmimishäiriötaustaa silmällä pitäen, että mitä kannattaisi tuon syömisen kanssa tehdä. Kokeillaan ehkä sellaista periaatetta, että kaikkea saa syödä, mutta kaikella on hintansa... Eli mä saan syödä vaikka pullan, kunhan ensin kävelen tunnin lenkin. Tai että saan ottaa kaksi palaa suklaata, jos ensin siivoan molemmat vessat ja vien kaikki roskat. Täytyy varmaan kouluttaa itseään kuten koiraa Joko jää herkut vähemmälle tai tulee ainakin järkyttävän siisti koti Olisikohan tässä ideaa? Mulla alkaa olla ideat vähissä. Ja sitten kun täytyy itse olla oma moraalinvartijansa.

Toivottavasti päästäisi loppuviikosta ulos taas, kunhan tuo poika tuosta ainakin vähän paranisi. Ja itsekin tietysti. Taas piti lähteä reissuun viikonloppuna, mutta taas se siirtyy viikolla : / Mutta ei voi mitään. Toivon kyllä, että pääsen ensi viikolla taas treenaamaan kunnolla. Tämän viikon tavoite on pitää vain paino siinä, mihin olen sen aiemmin saanut.

 

Moi! Mahtuisikohan mukaan? Mulla tuli viimein toissapäivänä mitta täyteen näitten läskimakkaroitten kanssa. Viimeisen raskauden jäljiltä on ylimääräisiä kiloja jäänyt useampia ja haluan lopultakin eroon niistä, kuopus täytti juuri kaksi vuotta. Kunto pitäisi myös saada kohoamaan, olen jo ihan tuskastunut tähän olemiseen.

Mulla oli hyvä tilanne keväällä 2009, harrastin liikuntaa liki joka päivä ja kroppa oli hyvässä (no, ainakin paremmassa) kuosissa, painoa olin. 75kg. Sitten tulin raskaaksi ja se siitä. En pystynyt liikkumaan raskauden aikana juuri lainkaan (alkuun tappoväsymyksen takia, sitten suunnilleen puolivälistä eteenpäin supistusten vuoksi) ja painoa tuli rutkasti. Ja sitten seurasi pitkä imetys, jonka jälkeen viimeinen puoli vuotta on kulunut motivaatiota haeskellen ja itseinhossa rypien.
Mun kompastuskiveni on tolkuton makeanhimo, karkinsyönti on ollut ihan älytöntä. Sen suhteen mun täytyy toimia kaikki tai ei mitään-periaatteella, mitään kultaista keskitietä ei ole. Toinen ongelma on näennäinen ajanpuute. Jotenkin tuntuu ettei perheen arjen pyörittämisen ohessa ehdi mitenkään harrastaa päivittäistä liikuntaa, aina pitää olla tekemässä jotain tai kuskaamassa lapsia jonnekin. Tämähän on tietysti selittelyä, ehtiminen on kuitenkin oikeasti yleensä tahdosta kiinni. On vaan vaikeaa olla "itsekäs" kun mies tulee pitkän päivän jälkeen rättiväsyneenä töistä kotiin ja ansaitsisi leponsa eikä lastenhoitonakkia loppuillaksi...

Mutta nyt olen siis päättänyt tarttua härkää sarvista. Aloitin ruokapäiväkirjan ja kalorien laskemisen, liikuntaa aion aloittaa vähitellen lisäten kunhan nyt pääsen alkuun tässä urakassa. En edes kehtaa mennä salille tai uimaan näitten löysien läskien takia
Ja haluaisin niin mahtua taas 2009 Jenkeistä ostamiini ihaniin kesähousuihin...
Paino urakan alkaessa 84kg. :ashamed:

 

Salliina85 meillä tulee pojalla loppukuusta jo 6 kk täyteen. Kiinteitä on imetyksen ohessa syöty jo pari kk:tta. Neuvolasta kehotettiin viimeksi lisäämään ruokailukertoja, kun on sen verran liikkuvainen kaveri. Mut terveenä on onneksi pysytty. Ei mitää pientä nuhaa kummempaa oo vielä onneksi ollu.

Tervetuloa mukaan Narkissos!! :wave: Tuntuu tuo makeanhimo olevan vähän jokaisen meidän kompastuskivi. Itse olin tammikuun karkkilakossa ja nyt mietin, et josko taas olisin vähän aikaa... Minäkin pidin ruokapäiväkirjaa useamman kk:n, mut muutama päivä sitten lopetin sen touhun. En huomannu et mun syömisiin ois vaikuttanu millään lailla. Viikolla syömiset pysyy kyllä kurissa, mut oon antanu itselleni luvan herkutella vkl:sin, niin sillon ratkeaa ja menee sit tosissaan överiksi... Siihen ei päiväkirjat vaikuta... Taitaa mullakin olla vähän jotain ahmimisongelmaa.

Mulla on ollu jotenki tosi laiska vk. Oon kyllä treenaillu ihan hyvin, mut jotenki hirmu tukkosta ollu. Ei millään meinais jaksaa alottaa, mut sit ku pääsee vauhtiin niin jaksaa kyllä tehä ja fiilis on hyvä. Oon edelleen tuota kotitreeniä sitkeesti veivannu ja kyllä ainaki kunto on kasvanu kohisten. Ihan eri tavalla jaksaa ohjelmaa jo tehdä mitä eka kerralla... ja hiki virtaa kyllä. Mitään vaikutusta en kyllä ulkomuodossani huomaa, valitettavasti...

Pikaisia paranemisia kaikille! Tuntuu melkein kaikilla olevan tautia liikenteessä. Parannelkaahan ittenne kunnolla ennen ku alatte treenaamaan, tsemppiä!!

 

Huomenta!
horrorpop joo, makeanhimo taitaa olla erityisesti naisilla yleistä. Mun mies ainakin (joka on siis ylipainoinen ihan reilusti) pysyy ihan helposti pois karkkihyllyltä, mutta syö sen sijaan kauheasti rasvaisia ruokia, majoneeseja, juustoja, jne. Ja siis mä pidän sitä ruokapäiväkirjaa, koska se on mulle välttämätön apu kalorien laskemisesssa. Yritän nyt ottaa aika tiukan ja niukkakalorisen aloituksen, jotta saisin kasvatettua motivaatiotani eikä homma taas alkuunsa lässähtäisi saamattomuuteen.
Intoa puhkuen uuteen päivään

 

Heippa!

Tervetuloa mukaan Narkissos! Montako lasta sulla on? Mäkin olen alkanut miettiä, että jos sitä kuitenkin rupeaisi pitämään miehelle julkista ruokapäiväkirjaa, niin jäisi varmasti ainakin osa salaa syömisestä pois... Sekin kuuluu tuohon ahmimishäiriöön ja sain pidettyä sen kurissa jo aika kauan kunnes sekin taito on tullut takaisin sen jälkeen, kun olen jäänyt yksin hoitamaan vauvaa kotiin päivisin

horrorpop, hienoa, että oot jaksanut treenata!! Kyllä varmasti alkaa viimeistään pian näkyä ulkomuodossakin tuo. Ootko ottanut mittanauhaa vaa'an kaveriksi painon tarkkailuun? Se ainakin kertoo senkin, mitä vaaka ei.

Te, jotka laskette kaloreita, minkä verran olisi hyvä määrä päivässä? Mä en ole niitä laskenut ja se tuntuu hurjan vaivalloiselta. Enkä liikaa haluaisikaan, kun tosissaan on tuo imetys vielä täysin käynnissä. En haluaisi, että minun syömiset vaikuttaisivat maidon tuotantoon ainakaan siten, että maito vähenisi.

Nyt vielä vähän neulomaan, ennen kuin poika herää päikkäreiltä