Sektio meni hyvin ja tehtiin vauvan ison painoarvion takia. Viikko sitten pe arvio oli 4.2kg, eli ei se paljon heittäny, onneks.
Näin jälkikäteen sektiosta on kyllä jäänyt todella hyvä mieli, eikä harmita enään ollenkaan vaikka siihen jouduin. Kokemus se on sekin :heart:
Vielä tiistai aamuna olin aika rauhallisin mielin, mutta sitten ku saliin päästiin, rupes jännittään kunnolla. Piuhoja tuli joka paikkaan ja sain happiviikset. Anestesialääkäri tuli laittamaan epiduraalin ja spinaalin. Spinaali oli leikkausta varten, hieman tujumpi kuulemma mitä synnytyksissä käytetään. Ja epiduraali sitten kivunlievitykseen leikkauksen jälkeen. Epiduraalin laitto oli kyllä aika ikävä kokemus, neulan sai oikeaan paikkaan mutta katetria ei millään saanut. Nikamanvälit kuulemma tuntu hyvin, mutta ei silti meinannu mennä oikeeseen paikkaan. Tuntu tosi ikävältä tuolla takapuolessa selkärangan vasemmalla puolella, ihan niinku joku ois jollain sitä rankaa kaivertanu :x Jonkun aikaa yritti, mutta sitten piti vaihtaa asentoa ja heti onnistu.
Spinaali ku saatiin laitettua niin hoitajat rupes sitten valmisteleen leikkaukseen. Tuntu tosi oudolta ku palleasta alaspäin tunto pois, mutta silti tunsi ku jalkoja siirreltiin ja tukia laitettiin alle. Hieman siinä meinas tulla sitten huono-olo, mutta meni nopeasti onneksi ohi. Kaikki ku oltiin saatu valmiiksi niin gynekologi tuli saliin ja rupes leikkaamaan. Vauvaa ku ruvettiin ottamaan ulos niin hoitaja varotteli että kohta heilutellaan ja painellaan mahaa jotta vauva saadaan ulos. Sitten kuulu ne ihanat ensirääkäsyt ja itkuhan siinä tuli. Neiti osotti heti mieltään ja pissas gynekologin päälle
Kätilö tuli näyttämään vauvaa ja pari minuuttia sain ihastella ja silitellä tyttöä. Sitten isi ja vauva meni kätilön kans viereiseen huoneeseen tarkistaan ja kylvettään vauvan. Ku neiti oli pesty ja puettu niin tuotiin taas hetkeksi näytille. Samalla mua kursittiin kasaan, ja sen jälkeen vietiin heräämöön.
Heräämössä painettiin kohtua ja joku hyytymä sieltä tuli, 5min myöhemmin uudestaan ja sama homma. Pyysivät gynekologin kattoon ja hän sano että laittaa kohtua supistava tippa. Ja sepä sitten autto. Tosi inhottavalta tuntu ku vähän väliä kohtua painelivat. Kolmisen tuntia taisin heräämössä olla ja sitten pääsin osastolle. Hyvä keuhkonen tyttö ja kuulemma häntä oli koko synnäri käyny ihastelemassa ku happikaapissa oli. Eikä kuulemma ois uskonu että 2 viikkoa yli lasketun synty.
Tiistai meni sängyssä maaten, mutta keskiviikko aamuna poistettiin kaikki piuhat ja pääsin liikkeelle. Paljon liikuin päivän aikana ja kyllä illalla huomas että kannatti, aika kivuton toipuminen kyllä ollut. Maitokin nousi yllätykseksi jo torstaina ja imetys on lähtenyt hyvin käyntiin. Maitoa tulee taas muille asti ja välillä on aika epämielyttävä olla ku tissit ihan täynnä.
Tytöltä seurattiin sokereita ja taas oli sama homma ku esikoisellakin, eli aina 2 hyvää arvoa ja kolmas oli alle rajan. Tosin nyt se oli vaan 2.9 ku raja on 3. Esikoisella se kävi muistaakseni välillä alle 2.5. Eilen aamulla se kolmaskin arvo oli sitten jo tosi hyvä. Tosin serpi-arvoja sai jännäillä ku yhessä välissä ne oli 33 ja raja on 3. Mutta nekin oli laskussa. Eikä tullu onneksi sitä keltasuuttakaan. Esikoinenki suhtautuu kyllä tosi hyvin neitiin ja niin nätisti osaa silittää päästä. Välillä kyllä meinaa mennä sormi silmään tai korvaan, mutta muuten ei oo ainakaan vielä havaittavissa mitään ihmeempää mustasukkasuutta. Tuntuu että esikoinen on kasvanu ihan silmissä sinä aikana minkä olin sairaalassa. Ei se voinu olla nuin iso poika maanantaina.
Haava on ruvenu paraneen hyvin eikä pahemmin arastele. Ainoastaan tuo iho haavan ympäriltä on tunnoton, mutta sekin kuuluu kuulemma asiaan ja menee ajan kanssa ohi. Tikit saa poistattaa alkuviikosta. Hieman vaan meinaa ittiä turvottaa, jalat ja kädet ihan kauheet patukat. Laitoksellekkaan ei muka jääny ku vaan 4kg. Mutta eiköhän se tästä ajan kanssa häviä.
Neiti on kyllä niin ihana ja kiltti tapaus. Viime yö kyllä meni vähän niin ja näin, mutta jospa sekin asia pian korjaantuu ku kunnolla päästään arkeen kiinni.
Itellä meinaa hormoonit taas heitellä ja eilen piti itkiä ihan ei yhtään mistään. Illallakin ku laitettiin nukkumaan niin itku pääsi ku ei ookkaan enään vauvamahaa jota silitellä
Pahalta tuntuu myös se ku ei voi esikoista enään nostella syliin millon haluaa. Toisaalta tympiä ku nyt on sitten sen suhteen ihan riippuvainen tuosta miehestä. Vaikka toisaalta nyt voi hyvällä omalla tunnolla lusmuta. Tosin täällä on sen verran sotkusta ku miehet ollu kahestaan kotona, että pakko kait se on tänään siivota
Ihanan pitkä teksti ja varmaan välillä aika epäselväkin, mutta olkoot
Onnea kovasti myös muille nyyttinsä saaneille. Ja kovasti tsemppiä niille joilla urakka vielä edessä.
Elli Etikka Juu täältä löytyy kans Justiina. Isovanhemmat jo kauhistelleet että eikait me sitä nimeä tytölle oikeesti laiteta, ku kuitenki jo puolesta välistä raskautta sillä nimellä kutsuttu
Marlin ja Justiina 4vrk
