~Elokuun Epelit 2012~ *TAMMIKUU*

Mimmu, mulle nlassa sanottiin et siellä ois ruuhkaista ja jos ei ala kuulua 2 vkon sisään kutsua niin sit pitäis soitella. Eli ihan oikein teit kun soittelit

Ihania ultrakuulumisia, positiivisia juttuja vaihteeksi tähän pinoon. Muistelen kyllä, että kahdesta aiemmastakin on näihin aikoihin tullut roppakaupalla huonoja uutisia ja silloin tuntui et niitä on hirveän paljon.. ehkä sitä rekisteröi ne niin voimakkaasti, vaikka onhan noita kyllä ollut tässä porukassa ihan hirvittävän paljon.

Tjaah. Oireita.. jauheliha oksettaa kaikissa muodoissaan. Tänään koitin syödä mureketta niin melkein oksensin. Ole siinä sitten hyvänä esimerkkinä lapsille, että hyvää ruokaa on, syödään nyt... no, onneks lapset kyl tykkää, poika vaan seuraa tosi tarkkaan mitä mun lautasella on ja aina pitäis päästä mun lautaselta ronkkimaan, vaikka itellä ois ihan samat pöperöt. Muuten ei oikeestaan mitään, jokseenkin hyvä olo ollu tänään ja olen saanu tehtyä kotihommiakin ja opiskelujuttuja vähän tässä. On tässä niin järkyttävä väsymys olluki, et hyvä vaan jos vähän jo helpottaa. Iltasin kauhee väsy mut uni ei tule, täällä taisi joku siitä kans mainita et vaivaa samalla tavalla.
Jep, sydänääniä koitin eilen illalla kuunnella, tuloksetta. Istukan viuhkeen kyl sain kuulumaan, joten jospa ne äänetkin ens vkolla alkais kuulumaan.

Onkos muilla lähipiirissä sellaisia ihmisiä, jotka eivät vauvauutisia haluisi kuulla lainkaan? Mulla on, ja suoraan sanottuna hirvittää kertoa. Vaikka olen päättäny, etten välitä pätkääkään niin tiedän jo nyt et harmittaa kun en voi jättää kertomattakaan, kun sukulainen on kyseessä. Toinen taas on tahtomattaan lapseton (siis ei tule koskaan saamaan lapsia) ja mieluiten jättäsin kertomatta kokonaan, mutta noh, jostain kuulee sit aikanaan kuitenkin. Eli jos voisin, kertosin vasta heinäelokuussa kun synnytys on ihan käsillä :vampire:

Nyt pitänee hoidella parit laskut ja sit kattoo hetki töllöä ja sit köllimään.

runttis ja toukka 9+

 

Runttis sulla on 4 päivää mua myöhemmin LA, ehkä siellä sit törmää =) Ootko saanu kättäriltä jo ne ajat?

 

Mimmu en, kun vasta tämän viikon maanantaina olin neuvolassa Jos mun la ei hirveesti heitä tosta, niin tod näk olen vkoa aiemmin sitten leikkurissa, kun kaksi ensimmäistä on olleet sektiot (suunniteltu ja viimeisin hätä)... mut eihän sitä koskaan tiedä Ilmeisesti nykyään ei ole ihan ehdoton se kolmas-kerta leikkuriin, mutta mulle se selvinnee sitten lähempänä elokuuta. Leikkaukset on kyllä menneet hyvin ja terveitä lapsia saatu, mutta se pitkä aika kun ei saa nostella mitään, on vähän hankalia kun on jo ennestään lapsukaisia. Mutta ehkä törmätään - kuka tietää vaikka samoihin aikoihin ois ultrat

 

Mulla on nt ultra 31.1. Eli pitäis melkein kuukausi tässä odotella vielä..

Itseäni kanssa on vähän ehkä siitäkin syystä jännittänyt kertoa vauva uutisia, koska jotenkin ajattelen että olen aika nuori äiti nyky standardeilla. Vanhemmat ihan hyvin suhtautuneet ja tiesin ettei heillä ole pahaa sanottavaa, mutta kai itselläni on vaan sellainen käsitys päässä että olen nuori äiti. Voi johtua myös siitä että omat lähimmät kaverit ei ole vielä saaneet lapsia joten se ei ole ns. yleistä kaveri piirissäni. Varsinkin alussa tuntui ettei kukaan oikein ymmärrä miltä musta tuntuu kun kaverit ei osannut oikein suhtautua ja pyyteli vaan mua mukaan laivareissulle (jolla on siis tarkoitus ryypätä kaksi päivää). Mutta kai se vaatii itsekultakin vähän totuttelua tilanteeseen Onko muilla ollut vastaavia mietteitä?

Scarlett ja Sissi 8+

 

Ihanaa kolmen päivän viikonloppu! Saa levätä, tosin pitäisi tehdä rästiin jääneitä koulujutuja (tai siis onhan tässä armonaika palauttaa ne kuun loppuun, mutta aloitus on ollut vähän nahkeeta olotilan vuoksi).

Mulle ainakin tuli tosi nopeesti kirje kotiin siitä np ultran ajasta. Kävin ekassa neuvolassa 30.12 pe ja ke 4.1 oli jo kirje tullut kotiin. Mutta paikka on eri. Toisaalta täällä pienemmillä paikkakunnilla on se etu, että täällä asiat rullaa hyvin. Ja mulla tuo np ultra on ihan lääkärille, kun yleensä kätilöt taitaa ainakin täällä päin tehdä sen.

Tuosta iästä. Nykyäänhän on yleisempää että lapset tehdään myöhemmin kuin ennen, eli ensin käydään koulut, hankitaan työpaikka, oma asunto jne. Ja tähän muottiin kannustetaan yleisesti. Mutta sitten toisaalta se vaan on faktaa, että jos lapsien yrittämistä lykkää tarpeeksi pitkälle, voi olla ettei niitä sitten saa tai se voi olla vaikeampaa. Ja jännittää se kertominen näin myöhemmällä iälläkin. Me ollaan 29 ja 30 vuotiaita. Toisaalta tiedän, että lapsenlapset on odotettuja, mutta enemmän jännittää ehkä kertoa, että tuleekin tuplat. Suvussa ja tuttavapiirissä kun ei ole tuplia kummankaan puolella. Uskon enemmänkin, että kommentit ovat hurjan iloisia ja tyyliin onhan tätä uutista jo odotettu kauan... Kuitenkin meillä molemmilla vakituiset työt (tosin minä opintovapaalla nyt), oma asunto melkein jo maksettu, pärjätty omillamme jo yli 10-vuotta ja säästetty on myös ajatellen tulevia hankintoja ja mahdollista hoitovapaata varten.

 

Minä olin aikanaan 23v kun esikoinen syntyi. Opiskelut oli kesken jne. Mut ei kukaan siihen negatiivisesti suhtautunut. Kaikki oli iloisia meidän puolesta. Ehkä siinä muutenkin alkoi kaveripiiri ja serkut saamaan lapsia niin ei ollut meidänkään kohdalla ihme. Ja kertominen jännittää yhtä paljon vaikka lapsia on jo ennestään 2 ja ikääkin jo enemmän. Minusta oikeaa aikaa lapsenteolle ei ole, tärkeintä on että parisuhde on vakaa ja molemmat valmiita perheenlisäykselle. Kaikki ulkoiset puitteet on toisarvoinen asia. Kun tietää paljon niitäkin jotka lykkää ja lykkää asiaa kun ei ole sitä taloa ja ei ole semmoista autoa ja kun haluais luoda uraa jne. ja sitten kun sitä ikää tuleekin enemmän niin voikin käydä niin ettei niitä lapsia saakaan. Ei se tietenkään nuorempanakaan varmaa ole, mutta todennäköisyydet kuitenkin paremmat.

Meillä täällä np-ultra varataan suoraan neuvolasta kun saa käytyä tuon ekan lääkärinneuvolan jossa ultrataan. Jos kohdusta löytyy elävä sikiö niin terkka soittaa suoraan synnäriltä ultra-ajan ja se on sillä selvä ei tarvi postia odotella.

 

Mua jännittää ainoastaa töihin raskaudesta kertominen
Mun esimies on mun kummisetä ja jotenkin tuntuu, että petän hänen luottamuksensa kun joudun kesällä juuri pahimpaan aikaan jäämään äitiyslomalle.

Olen itsekkin aika nuori eli 90-syntynyt, mutta en koe itseäni enää kovin nuoreksi vanhemmaksi. Tosin ajattelen sen juurikin niin, että parempi ajoissa niin jaksaa temmeltää lapsen kanssa.

Lisäksi töissä olen juuri aloittanut oppisopimuksella lukemaan paperit itselleni töiden ohella ja luulen, että tästäkin saan kuulla sitten töissä noottia, että miksei voinut odottaa.. mutta 2,5 vuotta on aika pitkä aika odottaa! Ja lapsen teko päätös tuli vasta koulun alkamisen jälkeen päähämme. Nyt ei saisi stressata mistään, mutta se töihin kertominen on vaan jotenkin niiiiiiin inhottavaa. : / Olen myös kummisetäni lempi kummityttö kun olen aina saanut suhteilla töitä häneltä ja olen aina hoitanut hommani hyvin ja moitteettomasti.. nyt apuaaa! :ashamed: Niin ja sovittiin juuri, että saan töistä vakipaikan itselleni ja tietenkin 4 kk koeaika on ensin hoidettava alta pois.. aijon kertoa vasta kun olen ensimmäisen kolmanneksen yli raskaudessani päässyt (nyt vk 8+3) ja silloin on jo koeaika mennyt yli.

Oman napaa oli, mutta auttakaa ihmeessä jos jollain on kokemusta kun kerroitte töihin et miten meni...

 

Wiwi, ei sitä välttämättä tartte kertoa vielä silloinkaan, jos siltä ei tunnu. Mä olin S-marketissa töissä ennen edellistä äitiyslomaa ihan siihen loman alkuun asti ja viimisenä työpäivänä pomo tuli kysymään multa että "ai mä kuulin että sä oot jäämässä äitiyslomalle?" Olin siis sopinut kesätyön päättyväksi tuona päivänä eli ei mitään varotusaikaa tarvittu.

Ja itse oon kanssa -90 ja hattarappu on -91, eli on täällä muitakin nuoria. Esikoistakin ihan yritettiin sillon 19 vuotiaina ja ollaan pärjätty hyvin, vaikka rahaa onkin ollu vähän, mut sitäkin enemmän rakkautta.

Oonko mä ainut joka ei oo kertonu vielä omalle äidille? Ajattelin kertoa joskus rakenneultran tienoilla niinkun viimeksikin. Tiedän että vanhemmat ottaa järkytyksenä uutisen, joten en halua stressata asialla vielä itseäni.

Nippe mä oon hirveen innoissani teiän kaksosten puolesta, en ite edes tajuu sitä Kerroin jo anopille kauheen ylpeänä, että meidän pinossa yksi odottaa kaksosia!

Jenny ja Papu 10+3

 

ElinaMaria, kiitos muistutuksesta. Tuoreita marjoja olivat,mutta pesin ne kyllä huolella Eivät siis pakasteita.

Ja kyllä, täällä on ihan sairas huoli siitä miten vanhemmat tai oikeestaan äiti reagoi uutiseen... Maanantaina neuvolan jälkeen ois tarkoitus kertoa... Sen tiedän että isä varmasti yllättyy mutta ei vedä mitään pultteja, mutta entäs äiti ja sisko. Äiti on aina sanonut että ensin koulu ja työpaikka ja sitte vasta lapset. Sille se voi olla kaikkein kovin paikka. Muiden mielipiteet ei sitte kiinnostakkaan Ja onneks miehen vanhemmat otti asian positiivisesti. Ja olen siis 21-vuotias.

Tsemppiä siis kaikille kertomisen kanssa painiskeleville! Oli reaktio mikä tahansa niin kyllä se siitä tasaantuu! Toivon itse vaan etten saa arvostelua negatiiviseen sävyyn äitiltä tai siskolta,sisko ainakin on kova huolehtimaan "pikku"siskosta. Siis pikkusisko olen mutta heidän mielestään niin kovin pieni

Kaikille koiran tai kissan omistajille vielä, tiesittekö että tulis välttää niiden ulosteita toksoplasmoosiriskin takia? Itse luin tuosta vasta eilen ja oon kyllä siivoillu koiran paskoja&kusia... :/

Minea ja maha-asukki 9+4 <3

 

ikäkysymykseen ihan pikaisesti, että mie olin 23 kun sain esikoiseni, ja toisen sain 28 ja nyt oon kohta 30. Voin kertoo, että nuorempana jakso paljo paremmin. Mutta eipä tässä nytkään olla vielä toinen jalka haudassa. Meillä on lapsiluku tän jälkeen tässä, joten kerkeen taas sitten myöhemmin mennä omiin rientoihinkin. Mut kaikki sillon hehkutti, kun odotin esikoista, että onpa nuori äiti. Toista odottaessa en enää sitä kuullu, ja se huvitti itseänikin, koska en nyt myöskään kokenut olevani mikään ikäloppu Jokainen punnitsee sopivan kohdan omassa elämässään ja aina se ei oo niin, että vaikka olis puitteet kohdillaan niin voi olla että pikkuista ei sitten kuulukaan. Lapset on aina iloinen asia.

 

Tervetuloa uudet!

Kertomisesta Jännittää se, vaikka ikää olisikin. Olemme molemmat 31, ja esikoinen tulossa, joten kokemusta kertomisesta ei ole. Kaveripiirissäni olen ensimmäinen, joka saa vauvan (onhan se mahdollista, että joku muukin odottaa, muttei vain ole vielä kertonut...), joten pääsemme raivaamaan polkua. Äidilleni kertominen oli aika sujuvaa ja onnittelut tulivat, joskaan mitään suurta reaktiota ei tullut, enkä sitä odottanutkaan, sillä se ei olisi äitini tyylistä. Kommentoi kyllä, että arvasi, että aika pian haluamme kasvattaa perhettä.

Mieheni puolella lapsemme tulee olemaan toinen lapsenlapsi, mutta mieheni puolelta myös esikoinen, joten odotan mielenkiinnolla, miten anoppi ja lankoni avopuolisoineen reagoivat. Odottaisin, että aina samantyylistä reaktiota on luvassa, joskin mieheni tädit saattavat olla vielä enemmän innoissaan, sillä sieltä suunnalta on niitä kyselyjäkin tullut.

Jenny90 meilläkin oli vakaa ajatus kertoa vasta toisella kolmanneksella vanhemmille, mutta äidilleni asia paljastui, kun vein vitamiineja sinne evakkoon, enkä oikein voinut perustella asiaa muutenkaan. Anopille ja muulle suvulle asian aiomme kertoa vasta alkuperäisen idean mukaisesti. Jos siis tämä "pikkulintu" malttaa pitää salaisuuden...

Ikä Haavelin esikoisesta 24-vuotiaana, mutta silloin en ollut parisuhteessa, joten tulkitsen vauvakuumeen biologiseksi viestiksi, että aika olisi hyvä. Edellisessä parisuhteessani en varsinaisesti edes ajatellut vauvoja; silloisen kumppanini sisarus sai kyllä vauvan ja kävimme pikkuista katsomassa aivan tuoreeltaan synnärillä, mutta näin jälkeenpäin oli aivan selvää, ettei siinä suhteessa olisi ollut mitään mahdollisuuksia. Vauvakuumeeni nousi pintaan uudelleen aika piakkoin nykyisen kumppanini, rakkaan aviomieheni, tapaamisen myötä. Juttelimme aivan alussa läpi haaveemme, ja oli mukavaa kuulla miehenkin suusta, että hän halua lapsia parin vuoden sisään. Varmaan olisi kätevämpää olla nuorempi, mutta niin ei vain kohdallani käynyt. Rakkaan löytämisessä meni aikaa ja sen jälkeen yrittämisessäkin meni useita kuukausia.

Hupaisaa mutta totta: olin jo lapsena päättänyt, että haluan vauvan, kun olen 32. Täytän 32 pari kuukautta ennen pikkuisemme saapumista maailmaan. Oma äitini oli 35 kun synnyin ja täytti 36 kuukautta myöhemmin.


Luckygirl & Vintiö 8+0 POKS!

 

Täällä ollaan edelleen, vaikka vähän harvakseltaan kirjoittelenkin! Tonne FB-ryhmään en ammattini vuoksi halua liittyä, kun siellä ei voi lymyillä nimimerkin takana

Pahoittelut alkuun kaikille niille aivan liian monelle, joita on taas kohdannut huonot uutiset :'(

Harrastuksista oli puhetta: itse harrastan koiran kanssa agilitya siihen saakka kun alkaa tuntua pahalta. Viime raskaudessa se tuntui kyllä pahalta vasta vuorokausi ennen synnytystä Kyllähän tuossa lajissa kaatumisriski on, mutta samalla tavalla vedän ne lipat jäisellä pihamaalla, jos niin on käydäkseen.

Täällä mietityttää myös kahden pienen kanssa pärjääminen, kun ikäeroa tulee se 1v7kk. Tuplat on ostettava ehdottomasti ja mites se nukkuminen, kun esikoinen nukkuu edelleen pinnasänky kiinni meidän sängyssä ja siirtyy monena yönä vielä meidän keskeenkin? No, onhan tässä vielä aikaa lapsen kasvaa ja meidän tehdä muutoksia järjestelyihin... Välillä miettii kyllä, että hulluja tässä ollaan, kun vielä toinen pieni tähän samaan syssyyn haluttiin. Mutta oikeasti pitää vaan olla kiitollinen, jos kaikki menee loppuun asti hyvin! Mulla on NT-ultra 26.1.
Varhaisultrassahan kaikki oli kohdillaan, mutta mitä vain voi näemmä tapahtua.

Mielenkiintoista nähdä sitten aikanaan, kumpiko sukupuoli sieltä paljastuu. Itse en usko, että osaisin poikaa tehdäkään, mutta eipä sitä tiedä Sukupuoli halutaan varmastikin selvittää etukäteen. Molempi parempi. Tytölle olis kiva saada sisko, mutta poikakin on hyvin tervetullut. Oireet on tällä hetkellä voimakkaammat kuin esikoistytölllä. Kuvotus on päällä ympäri vuorokauden ja rinnat on tosi arat. Esikoisesta ei juuri edes huomannut, että on raskaana. Paino on oman puntarin mukaan tippunut kilon tai pari! Noh, saas nyt nähdä. Syön kyllä monesti päivässä pitääkseni huonon olon loitolla, mutta noin kävi ekassakin raskaudessa, että alussa tipahti vähän....

Jatketaan juttua!

-Viimatar84 ja rv 9+3

 

Tulin vaan poksumaan!

Annubella ja Onni-Ilona 10+0 (jo) POKS POKS!

 

Onnea AnnuBella ekasta täyskympistä! Itellä vielä paripäivää.. Ihanaa kun aletaan olla jo näin pitkällä, kohta täällä meidän pinossa alkaa jo masut pyöristymään ja pikkupotkut tuntumaan! :heart: Tää mamma liikuttuu taas ihan kyyneliin, ihme herkkis musta on tullu.

Ihanaa viikonloppua kaikille! :heart:

Nepo ja Pirpana 9+5

 

Hei pahoinvointiset mä kuulin yhdeltä kaverilta, että B6 vitamiini kuulemma auttais pahoinvointiin! Kokeilkaas jos olis apua, et ottais sitä vielä lisänä. En kyllä tiiä paljonko sitä pitäis ottaa :ashamed:

Jenny90 Mäkään en ole kertonut vanhemmilleni vielä. Eilen kovasti yritin, mutta en saanut kakistettua sitä ulos.

Kertomisesta:Iskälle eilen asensin uutta tietokonetta ja se sitten siinä tarjosi asennuskaljaa (olen siis olutnaisia) ja en tiiä tajusko että mulla oli koko ajan sama tölkki siinä auki Saunassa sit kaadoin viemäriin sen Olisin kovasti halunnut kertoa ees iskälle, mut ajattelin sit odottaa et kerron molemmille Ja olis kiva että tuleva enokin olis paikalla ja se pääs tänään intistä pois ni ehkä ens viikolla sit Mullakin vähän hassu tilanne et pitäis ammattia vaihtaa ja oon nyt puol vuotta yrittäny edistää tilannetta et pääsen lähihoitajakouluun työkkärin kautta.. Otin loparit duunista syyskuussa kun oli jatkuva työttömyysuhka ja nyt keväällä pitäis hakea sit kouluun kun haku alkaa, siis työvoimakoulutukseen. Nyt sit vähän arveluttaa et ottaako ne mua sinne kun oon raskaana, vaik sainkin melkein täydet soveltuvuuskokeesta ja olin sellasella lyhyellä SOTEkurssilla jossa sit maikat totes että motivaatio on huipussaan. Äiti varmaan sanookin tuosta koulusta jotain, mut se taas ei ole ylitsepääsemätön ongelma. Sen koulun voi keskeyttää ja käydä myöhemmin loppuun.

ON Ei vieläkään mitään :O Nälkäkään ei vaivaa, tuntuu et väkisten saa syödä jotain. Ehkä mä raivostun helpommin joistain asioista, mut oon muutenki aika tulinen luonne Tupakkaa en ole ostanut ollenkaan nyt 2 viikkoon, mutta oon muutaman polttanut, kun kaverit polttanu. Siis ehkä just sen puolikkaan-yhden päivässä.. Huono omatunto soimaa, mut ei vaan voi ittelleen mitään :ashamed: Tiiän kyl että vähentäminenkin on hyvä, mut tavoite olis päästä kokonaan tupakasta eroon. Mies ei oo koskaan polttanut, ja sille lupasin aikoinaan et heti kun plussa tulee niin tää akka lopettaa tupruttelun.

inieh ja joku asukas tuolla massussa
(ei siis työnimeä sittenkään vielä) 7+0 POKS!

 

Olkaa kuulkaa onnellisia, jos isovanhemmat sitten haluavat osallistua mukaan vauva-arkeen ja ovat hoiva-apuna tms.. Meillä sellaista herkkua ei nimittäin ole, liian kiireisiä ovatte omaa elämää elämään. Juuri koitin pienelle matkalle saada omia vanhempia mukaan, että saataisiin hiukan pieni hetki olla kaksistaan, niin turha toivo, ei kiinnosta. No, en kyllä rukoile enää ja harvenee entisestään käynnit sielläpäin. Harmi lasten kannalta, omalta kannalta koko porukka (isovanhemmat) vois suksia kuuseen.
Meilläkin on kaikki perusjutut kunnossa, työt, talo, naimisissa oltu jo jonkin aikaa ja ikää sopivasti perheen perustamiseen, tai nykyisellään siis kasvattamiseen. Sen kannalta siis sama vaikka tulis kymmenen lasta, muu asennoituminen sitten suvun osalta onkin melkosta. Yksi vihaa lapsia (tai vauvoja, sanotaanko näin) ja muu porukka on olevinaan iloisia, mutta samalla toivoo ettei vaan tarviis mitään kummihommaa tai lapsenvahtijuttua tehdä. Kiva suku, eikö?

Mutta joo...en siis aio suvulle kertoa vielä pitkään pitkään aikaan, ja jos voin välttää niin synnäriltä kuuluu. Muutamat kaverit tietävät, ja heidän kanssaan onkin mukava jakaa näitä juttuja
Viime yö meni molempien lasten unta valvoessa (herätyksiä tunnin välein millon mistäkin syystä) joten nyt mä meen hetkeksi levolle kans.
Palataan

runttis ja toukka 9+

 

Hei kaikki :wave:
Pahoittelen "pienestä" tauosta.. Tehtiin muutto uuteen ihanaan asuntoon, eikä ollut nettiä, niin ei oo pystyny käymään kertomassa kuulumisia..
Eli siis..

Kävin sillon 28pv siä ultrassa, ja kyllä vain!! Siellä sykki pikkunen sydän tuhatta ja sataa, ja oli juuri missä pitääkin, ja juuri sen kokoinen kun kuuluu Eli meille tulee elovauva!

Pahoinvointi on taas tässä tauon aikana palannut, ja kovempana ku ennen. Tekee niin älyttömän huonoa! Aamulla ei pysty nousemaan sängystä ennen ku mies on laittanu kahvit tippumaan, ja sängystä pitää suoraan juosta keittiöön hörppäämään kupillinen. Siitä tulee jotenki parempi olo. Hirveesti tekee mieli jatkuvasti Hesen kanahampurilaista, ja mä oon niitä nyt sit tässä viikon sisällä syöny 4 plus kahdet ranskalaiset currymajoneesilla. Mies nauroki, et miten voi olla ku ny jo huomaa et oon raskaana

Anteeks jos tulee paljon kirjotusvirheitä.. mulla on tää mein puolivuotias tässä sylissä samalla ku YRITÄN kirjottaa..

Yöllä heräilen vähänväliä pissahätään, ja vesi maistuu ihan tolkuttomasti. Tai oikeastaan enemmän tekee mieli maitoa, mut mies ei anna sitä lipittää ku ei jaksa kantaa sitä tölkkikaupalla kaupasta

Tiistaina on sit ensimmäinen neuvola..

Ei kerkiä, eikä pysty tarinoimaan enempää tällä erää, mutta yritän ens kerralla sit kirjottaa vähän enemmän..

Emilien ja pikkuinen 9+0 :heart:

 

me on kerrottu mun vanhemmille ja yhelle minun siskolle,onpahan sitten joku jonka kanssa jutella ja mistä saa tukea jos sattuisi huonosti käymään... muille ei sitten vielä kerrotakkaan,huomatkoon ite ainakaan jos huomaavat! anopillekkaan ei ihan heti kerrota,se on sellanen laululintu että tästä tietää koko miehen puoleinen suku tunnin sisään. :kieh: sitten se vielä ite painostaa että käykää siellä kertomassa ja sillekkin pitäisi ilmoittaa! minä en hen.koht. ymmärrä miks helvetissä pitää kaikki sedät ja tädit yms serkut läpi kiertää ja kertoa! eihän se niille kuulu mitenkään! eiköhän ne kerkiä lukea sitten syntyneet-palstalta. viimeksi kun odotettiin niin ois just pitäny kaikille toitottaa ja sitten anoppi olikin jo ite kertonut,sittenpä tulikin keskeytys eteen niin olipa kiva kun ei sitten ollut siitä ilmoitellut mitään niin alko se utsiminen että mites teidän odotus edistyy...
vessassa saa täälläkin ravata,tosin tulee vettäkin juotua aika lailla,yöllä ei sentään tarvii vielä käydä. Alavatsassa koko ajan sellanen pinkee tunne ja munasarjoja (?) juileksii omituisesti,pääkipu alkoi eilen ja jatkuu edelleen. Mielitekoja ei ole pahemmin vielä ollut,ehkä kanaa tekis mieli tavallista enemmän. neuvola käyntiä edelleen odotellaan tai kun edes saisi sen ajan,eilen koitin soittaa mutta eipä ollut ajanvarausta,maanataina uusi yritys. sellasta tänne

kaktuspiikki ja maapähkinä 6+0 (?)

 

Kuvittelin jo, että pahoinvointi ois helpottanut, nii se tulikin kahta kauheampana takaisin. Joutuu vähä väliä jotain napostelee, ettei tule etovaa oloa. Mielihaluista sen verran, että en voi sietää vettä ollenkaan, kun taas maitoa menisi monta litraa päivässä. Lisäksi tekee mieli kaikkea suolaista, kun tuntuu että niillä lähtee nopeampaa tuo huono-olo pois.

Heräilen nykyisin yöllä siihen, kun aivastelen ja alavatsaa vihloo sen jälkeen hulluna. Toivottavasti pikkuisella olisi kaikki hyvin tuosta vihlomisesta huolimatta. Kotiin saapui kirje, jossa meillä tuo nt ultra on 23.1 eli reilu pari viikkoa vielä epätietoisuutta.

Ollaan mietitty tässä miten tästä raskaudesta kertoisi sitten ultran jälkeen perheille. Olen itse ainut meidän perheestä jolla ei ole vielä lapsia, muita lapsenlapsia löytyyki jo 7 kpl ja opinnot vielä kesken jne. Miehen perheelle tämä olisikin ensimmäinen lapsenlapsi. Mietityttää vähän miten muut ottaa uutisen vastaan.

Voisin itsekkin liittyä siihen fb-ryhmään, kun siellä tulee useammin käytyä. Ketä siellä on oikein mukana, niin tietää kelle laittaa yksityisviestillä tietoja menemään?

Jaanel ja 9+6

 

Ihanaaa Emilien! :heart: Onnea kovasti! Oonkin miettinyt, että miten sulla ja pikkuisella menee, kun sulla oli niin epävarma tilanne silloin aikaisemmin. Onneksi pikkuinen voi hyvin! :heart: Onnea myös uudesta asunnosta!

Runttis kuullostaapa ikävältä toi sun suvun asennoituminen. Mulla vanhemmat on varmaan ihan täpinöissään kun kuulevat tästä uudesta vauvasta, en siis ole vielä kertonut heille. Enkä vähään aikaan aijo kertoakaan. Jotenkin ei nappaa se hössöttäminen, mitä oli viimeksi koko raskausajan. Minun vanhemmille toi meijän esikoinen oli eka lapsenlapsi, ja auttavat kyllä mielellään sen hoidossa jos tarvetta on.

 

Se on ihan sama asia koiran niinkuin kissanki paskassa. Molemmissa riski. No toivottavasti ei mitään ihmeellistä oo käyny...

Onnea emilien uudesta asunnosta! Toivottavasti mekin löydetään joku hyvä kun muutetaan kesällä takas kotikaupunkiin ennenkuin vauva syntyy. Miestä jo houkuteltiin jäämään sinne päävalmentajaks jääkiekossa mutta ei sitte monien hyvien tarjouksien jälkeen suostunut. Ne ois tarjonnu kovan kuukausipalkan ja maksanut meidän asumisen yms...

 

Pitkästä aikaa moikka kaikille!

Ja erittäin paljon voimia kaikille suru-uutisen saanneille.

Pahoinvointi ja etova olo on vienyt kaikki voimat, muutama päivä välissä oli jo ihan ok, mutta taas ollut kokonaisvaltaista eli siis aamusta iltaan ja öisin ravataan vessassa....

No kaipa se tästä

Vanhemmille kerroimme joulunaikaan sekä muutamille ystäville. Kovasti olisi kiva kertoa, mutta kuitenkaan ei vielä uskalla....

Ensi viikolla on sitten ensimmäinen neuvola!

***elokuussa 9+0***

 

Me ei olla kerrottu vielä kummankaan perheelle, vaikka uutinen tulee varmasti olemaan ainakin molempien vanhemmille erittäin iloinen. Molempien vanhemmat - erityisesti äidit - ovat puhuneet jo vuosia lapsenlapsien kaipuusta ja nyt on molemmille tulossa ensimmäinen Omat sisarukseni eivät välttämättä suhtaudu asiaan yhtä hyvin.. Molemmat ovat päälle kolmekymppisiä uraputkessa painavia sinkkuja, ja tulevat kyllä kyselemään varsinkin taloudellista puolta, sillä olemme juuri keväällä ostaneet keskeneräisen, uuden omakotitalon, jonka saamme sisäpuolelta vihdoin valmiiksi parin kuukauden sisällä Muutta! On sitä muutkin kasvattaneet lapsia ja maksaneet lainaa!

Eilen ensimmäinen yö viikkoon, etten herännyt vatsakipuihin. Kipuaallot ovat kestäneet 10 minuuttia kerrallaan, mutta lueskelin, että usein vaarattomia.. Vielä kaksi ja puoli viikkoa neuvolaan. Mies haluaisi kovasti mukaan, mutta on töissä. Voisi kuulemma pyytää pari tuntia vapaata, mutta tällä hetkellä jokainen sentti on tervetullut.

Ja vielä iästä, itse olen siis 24-vuotias, kuten miehenikin ja koen itseni kuitenkin melko nuoreksi äidiksi. Olen kuitenkin aina elänyt omalla tavallani ja jo toinen omistusasunto menossa, vakaa parisuhde, häät suunnitteilla jne. niin miksi ei. Ainut tiesti, ettei vakityöpaikkaa, eikä haaveissakaan sellaista täältä päin Suomea tällä alalla Mutta on niitä pätkiä tähänkin asti löytynyt, niin miksei myöhemmin. Sitä paitsi lapsenteolla tuen oman alan työllistymistäni, olenhan kasvatusalalla! ;D

Oh, tulipas minullakin niin omaan napaan :/

Kilu87 ja Toukka 6+3

 

Voi tsiisus... Anteeksi kun en nyt jaksa/pysty lukea muiden sepustuksia, mut kuinka pahaa huimausta teillä on ollu? Ja mikähän ois ihan normaalia, mistä ei tarvist huolestua? Mua on huimannut jo pidemmän aikaa, mut tänään menny aivan mahottomaksi. Meinasin pyörtyä kesken nukutuksen ja nyt pystyn just ja just istumaan. Kohta pitää taas mennä pitkälleen... Saas nähä miten viikonloppu selvitään, mieskin tulee kotiin vasta su-ma yöllä. "Ensiapuna" mulla nyt rautatbletit ja lakritsi. Täytyy maanantaina soitella neuvolaan asiasta.

Shuri ja tekonimeään etsivä kullanmuru rv6+ jotain

 

Shuri, itselläni ei huimausta ole ollut juuri ollenkaan, mutta eräs ystäväni oli syksyllä raskaana ja hän joutui jättämään työnteon huimauksen takia.