Onnea ultrakuulumisista :heart:
Jenny: Mie en kyllä uskalla irtisanoa ennen kuin on varma uus kämppä... Kaikki sukulaiset asuu tuolla naapurikaupungissa ja täällä vaan yks hyvä ystävä. Ja koulun takia ei voitais sinne porukoillekaan mennä majailemaan. Ja sielläkin on aika täyttä.. tosin nyt pikkuveli lähti armeijaan, mutta en nukkuis tuntiakaan sen huoneessa (voitte kuvitella huoneen kun sen asukki 19vee ja melkeen 24/7 töissä tai liikenteessä, ihan kamala haju...
)
Meillä ei muuten lääkärit yleensä ultraa, että pääsääntöisesti se on kätilöiden hommaa. Ite tietysti hahmotin jonkin verran siitä ultrasta, kun ollut siellä äitiyspolilla harjoittelussa. Eli tajusin missä vaiheessa se nt:n mittaa
Eli en kauheasti kysellyt, eikä se kätilö ihan kamalasti selitellytkään (kertoi missä pää, varpaat, virtsarakko yms) eikä mun mieskään tajunnu kysyä yhtäkään kysymystä
Silti paljastin vasta ultrauksen jälkeen, että oon ollut harjoittelussa siellä ja sit tää kätilö toteskin että ihmekös olin niin tutun näköinen
Nepo: Okei
Niin onhan sieltäkin aikamoinen matka Koksiin. En heti tajunnutkaan
Me tosin mennään EHKÄ la:n lähestyessä Kotkaan majailemaan, riippuu tietysti siitä onko miehellä töitä jne. että onko mahdollista.
Koirat tietysti kannattais jo viedä etukäteen porukoille hoitoon, ei tarvitsis sit huolehtia miten ne pärjää kotona yksin tai ei tarvii miehenkään sen takia lähteä kouvolaan ajelemaan ihan heti. Mutta en raaskis niitä siellä montaa viikkoa pitää jos meneekin yliajalle... Kaipa nuo ehtii samanakin päivänä kiikuttamaan tai sitten mies äkkiä Koksilta ajamaan amiraalin liepeille (ja varmaan sakkolappusen kera
) Ja sit mulla on jo semmonen kauhuskenaario, että meidän porukoilla ei ole ketään kotona ja mun mies vie hädissään meidän karvapallerot sinne hoitoon ja laskee samalla kaikki siellä olevat kymmenisen koiruutta vahingossa ulos..
(Voi luoja tätä mun ylistressaamista!!)
Tosta baby bluesista... Se on aika paha, kun mun kaverillakin oli aika paha masennus joskus kun ensimmäisen lapsen sai. Enhän mäkään silloin ollut vielä nykyisissä opiskeluissa ja en esim. tajunnu sitten että vois semmonenkin tulla. Ajattelin vaan että tää kaveri ei halunnu/ehtiny pitää yhteyttä. Sit myöhemmin kertoi, että oli raskauden jälkeinen masennus ja että moni kaverikin lopetti yhteydenpidon tms.
jaanel: Mullakin vähän samankaltaisia ajatuksia ton opiskelun suhteen. Ajattelin kans ensin noin että ensin koulutus, mutta niin ne mielipiteet vaan viime vuonna muuttuivat
Mut toisaalta, mulle jää aika vähän koulua enää jäljelle, lähinnä harjoittelua vaan, mutta kyllähän se valmistumisaikaa pitkittää kuitenkin kun ei heti pääse takaisin kentälle. Ei sen väliä
Juu sitä la:ta ei lähdetä muuttelemaan, jos heitto on alle 5pv. Tai ainakin täällä on kans niin. Mullakin oli heitto vaan 2pv, mutta ite haluan mennä sillä ultran lasketulla ajalla, koska itsekin laskin menkoista sen niin (kun kierto on 25 päivää). Eihän sillä ole niin väliä mitä siellä papereissa lukee, eihän se välttämättä synny edes laskettuna niin onko se niin päivälleen tarkkaa
Mä niin odotin, että mun ystävä olis päässyt lokakuisiin, mutta ei
Kuitenkin ovat yrittäneet tärppiä kauemmin kuin mitä me yritettiin. Ja jotenkin on vaikea hehkuttaa ja puhua näistä asioista hälle, vaikka kovasti mieli tekis ja on sanonut ettei haittaa. Silti se tuntuu jotenkin vaikealta. Nyt ymmärrän kun on ollut juttua siitä, että ystävyys voi jopa kuihtua jos samaan aikaan yrittää. Tosin me ei tiedetty toistemme yrityksistä heti, sattumalta tuli puheeksi
Pampulainen & Pikku-Pampulainen 12+2
PS. Vaikea tajuta, että nyt alkaa jo toinen kolmannes!!
Sitä vireystilaa odotellen! Tosin tästä viestistä tuli näköjään aika virkeän pitkä taas, hups...
