En halua tätä lasta :( Taisi olla paha virhe pitää lapsi

pääsin nyt lukemaan vastauksia. kiitos niistä. Neuvolassa en pysty puhumaan vaikka olen yrittänyt. pelkään että ne tuomitsee ja jokaisessa paperissa lukee kirkuvanpunaisin kirjaimin "masentunut tupakoiva äiti" tms... Ehkä soitan väestöliittoon tms.? yritän vielä lopettaa tupakointia mutta syyllisyys ei varmaan häviä koska joka tapauksessa olen liian kauan polttanut. ajatus lapsesta on edelleen vastenmielinen ja koen olevani surkea ja huono äiti, koska olen pilannut lapsen terveyden enkä osaa häntä ainakaan vielä rakastaa. ahdistus on aika kova, en pysty lähtemään kotoa minnekään ja kaikki vaatii ponnistelua. välillä mietin, että kun olin pari vuotta sitten vakavassa onnettomuudessa ja teho-osastolla yli viikon tajuttomana niin mietin, että parempi olisi jos olisin kuollut.

 

nokka pystyyn ja alat nauttia raskaudestasi!

toi tupakointi raskausaikana on niitä pienempiä "pahoja" mitä odottaja voi vauvalleen tehdä

Ei se nyt ihan noinkaan ole!

 

Mun mielestä on inhaa kun tupakoinnin haitallisuutta vähätellään. Hitot, eihän se tee es hyvää vaikkei ois raskautta!

Ymmärrän että neuvoloiden on pakko kannustaa eikä syyllistää, ja monesti sanovat tupakoiville että koittaisivat nyt edes vähentää, että sekin olisi tosi hyvä. Juuri yksi äippä sitten iloisena julisti netissä että "neuvolassa sanottiin että vauvalle ois tosi hyvä jos yhdelläkin onnistusin vähentään, ei teiän mitään tarvi lopettaa kun riittää että yhen polttaa vähemmän"

 

nokka pystyyn ja alat nauttia raskaudestasi!

toi tupakointi raskausaikana on niitä pienempiä "pahoja" mitä odottaja voi vauvalleen tehdä

Ei se nyt ihan noinkaan ole!

Kyllä muuten on. Eihän se tupakointi tietenkään hyväksi ole, mutta asioissa pitää säilyttää mittasuhteet!

Ap kertoo, että polttaa pari tupakkaa päivässä, mikä ei todellakaan ole paljon. Paljon, siis todella paljon pahempaa olisi heilua kännissä koko raskausajan tai vetää peräti huumeita. Siihen nähden tupakointi on niitä pienimpiä pahoja mitä on.

Ap:lle stemiä, kyllä sinusta tulee hyvä äiti!

 

Eihän sitä sikiötä vielä välttämättä osaakaan rakastaa mutta kun saat sen nyytin syliisi niin varmasti alat rakastaa sitä! Voimia sulle!

 

En minä ainakaan osannut ensimmäistä lastani rakastaa, kun vasta sitten kun hän oli "oikeasti olemasssá" eli syntynyt. Vatsaani en myöskään esitellyt. Poltin.

Poikani on nyt 10-vuotias. Harvinaisen terve lapsi ollut koko ikänsä. Koulusta ollut yhden päivän pois sairauden takia. Rauhallinen, ei mitään oppimisvaikeuksia.

Heitä hiiteen tuo itsesi arvostelu! Ihan pelkästään tuo, että olet asioista huolissasi ja pohdit lapsen terveyttä, osoittaa, että olet aivan loistava äiti! Älä vertaa itseäsi mihinkään ihanneäitikuvaan.

Huom! En kannata tupakointia raskausaikana!

 

nokka pystyyn ja alat nauttia raskaudestasi!

toi tupakointi raskausaikana on niitä pienempiä "pahoja" mitä odottaja voi vauvalleen tehdä

Ei se nyt ihan noinkaan ole!

Kyllä muuten on. Eihän se tupakointi tietenkään hyväksi ole, mutta asioissa pitää säilyttää mittasuhteet!

Ap kertoo, että polttaa pari tupakkaa päivässä, mikä ei todellakaan ole paljon. Paljon, siis todella paljon pahempaa olisi heilua kännissä koko raskausajan tai vetää peräti huumeita. Siihen nähden tupakointi on niitä pienimpiä pahoja mitä on.

Ap:lle stemiä, kyllä sinusta tulee hyvä äiti!

Näin on, ja ei se kännissä heiluminenkaan ole ollenkaan pahinta mitä voi tehdä, koska voisi käyttää suonensisäisiä, myydä itseään paljaalta tai viillellä vatsaansa, joten siihen nähden kännissä heiluminen on ihan haitatonta!

 

Tuntemuksesi ovat ihan normaalit, mutta vaikutat kyllä masentuneelta. Neuvolassa voit ihan rohkeasti puhua, tuo masennus kun luultavasti jatkuu kun vauva syntyy. Voithan soittaa johonkin numeroon, olisiko MLL tälläinen? Tietääkseni on myös vertaistukea, siitä saat lisätietoa neuvolassa. Kun odotin esikoista neuvolassa tehtiin kaikille äideille testi ja katsottiin vointia, epäilivät että olisin ehkä masentunut ja neuvoivat ottamaan yhteyttä ensi- ja turvakotiin, siellä oli järjestetty masentuneille vertaistukea. Kantoi muistaakseni nimeä baby blues. Satuimme kyllä vaihtamaan juuri paikkakuntaa ja täällä uudessa ei siitä ole sitten mitään puhuttukkaan. Kysymällä se vain selviää, jos ei esim. neuvolan ilmoitustaululta löydy tietoa. Voimia :hug:

 

minä kans olin koko raskausajan "masentunut" raskaudesta ja ajattelin etten ikinä voisi rakastaaa lastani ja poltin kun korsteeni koko raskaus ajan, mutta sitten viimesillä viikoilla niinkuin joku olisi vaihtanut aivot ja rupesin olemaan ikionnelinen kun tulee taas vauva..itsekin pelkäsin että teen hallaa kun poltan, mutta ei ollut itsekuria lopettaa..nyt sylissä tuhisee pari kuukautinen terve loapsi jota en ikinä vaihtaisi muhinkään!!!!!!!ne on ne hormoonit jotka ajaa hulluuren partaalle!!!

 

Mä yritin kauan raskautta ja vihdoin viimein kun onnisti niin olin tietty onnellinen. Mutta rakkaus sikiötä kohtaan ei todellakaan tuntunut koko aikaa, minua myös ahdisti että mitä jos en pidäkään lapsestani.
Nyt vauvan synnyttyä, alussa pystyin ihan hyvin olemaan erossa kauppareissuja yms. eikä tuntunut ollenkaan pahalta. Vasta parin kk ikäisenä vauva alkoi tuntumaan "todella tärkeältä" ja 4kk vanhana en meinaa malttaa jättää sitä enää ollenkaan muille hoitoon. :heart: :heart:
Ja tiedän, mulla on ollut jonkinverran pitkät piuhat näiden raskaus+vauva tuntemusteni kanssa

 

pääsin nyt lukemaan vastauksia. kiitos niistä. Neuvolassa en pysty puhumaan vaikka olen yrittänyt. pelkään että ne tuomitsee ja jokaisessa paperissa lukee kirkuvanpunaisin kirjaimin "masentunut tupakoiva äiti" tms... Ehkä soitan väestöliittoon tms.? yritän vielä lopettaa tupakointia mutta syyllisyys ei varmaan häviä koska joka tapauksessa olen liian kauan polttanut. ajatus lapsesta on edelleen vastenmielinen ja koen olevani surkea ja huono äiti, koska olen pilannut lapsen terveyden enkä osaa häntä ainakaan vielä rakastaa. ahdistus on aika kova, en pysty lähtemään kotoa minnekään ja kaikki vaatii ponnistelua. välillä mietin, että kun olin pari vuotta sitten vakavassa onnettomuudessa ja teho-osastolla yli viikon tajuttomana niin mietin, että parempi olisi jos olisin kuollut.

Vaikka puhuminen tuntuu kuinka vaikealta tahansa se on ainoa tapa päästä tässä asiassa eteenpäin.

Kärsit selvästi raskausajan masennuksesta ja siihen on saatava apua. Ei sillä ole mitään merkitystä mitä papereissa lukee, apua on saatava nyt heti. Joko sinun tulee itse varata aika neuvolaan asioista puhumaan tai sitten miehesi on tehtävä se heti (tietääkö mies tunteistasi?).

Nyt tuntuu siltä, että kaikki kaatuu päälle, mutta asioista on ulospääsy, jonka ensimmäinen askel on avun hakeminen. Kyllä tupakointi on ei ole hyväksi vauvalle. Mutta vielä pahempi on se, että masennuksesi takia syyllistät itsesi nyt aivan loppuun. Nyt vauvan takia tartut välittömästi puhelimeen ja soitat neuvolaan ja kerrot miten asiasi ovat. Tupakkaa tai ei, se on sinun kohdallasi nyt ehdottomasti pienin ongelma...

 

Sanokaa mitä mä teen. Minne soitan, minne menen? Mä olen täynnä ahdistusta ja paniikkia. Pelkään että vauva on pilalla takiani. En ole saanut kahteen yöhön nukuttua vaan luen mitä pahaa olen voinut aiheuttaa vauvalle ja pysyn sisällä. En tiedä kenelle voisin puhua tai minne voisin mennä. Ei ole koskaan ollut näin paha olo. Koen itseni maailman huonoimmaksi ihmiseksi enkä ymmärrä miksi edes tulin raskaaksi kun en kykene mihinkään.

Soittaisin muuten heti huomenna vaikka MLL:n, mutta kun mä saan varmaan lähetteen jonnekin hullujen huoneelle, koska jos avaan suun tästä asiasta niin tiedän etten saa sanottua asiaani, koska itku ja ahdistus purkautuu ulos ja ne sanat hukkuu siihen. Mutta mitä muita vaihtoehtoja on?

Mua pelottaa tämä raskaus, mua pelottaa mennä tutkimuksiin jos vauvalla onkin joku pielessä. pelkään synnytystä jos lapsi onkin takiani sairas.

 

www.tukinet.net ,siellä voit kirjoittaa tukihenkilöille jotka vastaavat sitten sinulle jos suun avaaminen on hankalaa.
Keskustelupalstoilla voi myös etsiä ystävää joka on ollut samanlaisessa tilanteessa.
Onko paikkakunnallasi kriisikeskusta? Siellä voi nimettömänä jutella, eivät voi laittaa lähetteitä ja heilläkin on vaitiolovelvollisuus.

Jos et neuvolassa saa puhuttua, onko sinulla ketään kelle voit avoimesti tilittää tuntojasi? Puhuminen ja purkaminen on paras lääke pahaan oloon, vaikkakin se on toisille (mm. minulle) todella vaikeaa.

Toivotan sinulle onnellisempaa odotusta ja että pystyisit antamaan itsellesi luvan nauttia odotuksesta ja vauvansaannista. Se on kuitenkin valtavan ihana juttu ja jäät paljosta paitsi jos et kykene nauttimaan syyllisyydentuntojesi takia.

 

Sanokaa mitä mä teen. Minne soitan, minne menen? Mä olen täynnä ahdistusta ja paniikkia. Pelkään että vauva on pilalla takiani. En ole saanut kahteen yöhön nukuttua vaan luen mitä pahaa olen voinut aiheuttaa vauvalle ja pysyn sisällä. En tiedä kenelle voisin puhua tai minne voisin mennä. Ei ole koskaan ollut näin paha olo. Koen itseni maailman huonoimmaksi ihmiseksi enkä ymmärrä miksi edes tulin raskaaksi kun en kykene mihinkään.

Soittaisin muuten heti huomenna vaikka MLL:n, mutta kun mä saan varmaan lähetteen jonnekin hullujen huoneelle, koska jos avaan suun tästä asiasta niin tiedän etten saa sanottua asiaani, koska itku ja ahdistus purkautuu ulos ja ne sanat hukkuu siihen. Mutta mitä muita vaihtoehtoja on?

Mua pelottaa tämä raskaus, mua pelottaa mennä tutkimuksiin jos vauvalla onkin joku pielessä. pelkään synnytystä jos lapsi onkin takiani sairas.

Hei! Ota rohkesti yhteyttä. Soita johonkin neuvovaan puhelimeen tai sinne neuvolaan. Et joudu hullujen huoneelle. Pääset juttelemaan ahdistuksestasi ja peloistasi ja se voi auttaa. Et oikeasti ole ainoa, joka tuntee noin, ei sinua hullun apidetä! Rohkeana vaan, kun uskallat kohdata ongelmasi ja hakea itsellesi apua! Voimia!

 

pääsin nyt lukemaan vastauksia. kiitos niistä. Neuvolassa en pysty puhumaan vaikka olen yrittänyt. pelkään että ne tuomitsee ja jokaisessa paperissa lukee kirkuvanpunaisin kirjaimin "masentunut tupakoiva äiti" tms... Ehkä soitan väestöliittoon tms.? yritän vielä lopettaa tupakointia mutta syyllisyys ei varmaan häviä koska joka tapauksessa olen liian kauan polttanut. ajatus lapsesta on edelleen vastenmielinen ja koen olevani surkea ja huono äiti, koska olen pilannut lapsen terveyden enkä osaa häntä ainakaan vielä rakastaa. ahdistus on aika kova, en pysty lähtemään kotoa minnekään ja kaikki vaatii ponnistelua. välillä mietin, että kun olin pari vuotta sitten vakavassa onnettomuudessa ja teho-osastolla yli viikon tajuttomana niin mietin, että parempi olisi jos olisin kuollut.

Oletko puhunut tuosta onnettomuudesta kenenkään ammattilaisen kanssa?
Tuli vain mieleeni että posttraumaattiseen stressireaktioon voisi liittyä osa tuosta mitä kerrot.
Tunnetko "syyllisyyttä" siitä että jäit henkiin?

Et ihan takuuvarmasti saa lähetettä mihinkään hullujenhuoneelle. Etkä ole hullu vaikka kävisit puhumassa psykologin kanssa!

Kerro neuvolassa ajatuksistasi tai soita sinne mtt:lle.
On myös auttavia puhelimia mihin voit soittaa nimettömänä.

Kyllä se siitä muuttuu paremmaksi :hug:

 

en tiiä mitä sanoisin.. ite poltin koko raskauden aikana 6röökii päivässä ja lapsi synty terveenä ja isona poikan ei ollu mitään vikaa ja ei oo vieläkään nyt ikää 4v ilonen ja pirtee poika on

soita maanantaina neuvolaan ja pyydä aika mahdollisimman pian ja sit kerrot tosta sun masennuksesta tai mll:n sivuilla on numero vanhempain puhelimeen soita sinne ja kerro olo tilastasi..

yritä nyt vaan nousta ylös ja mennä ulos ja nauttia raskaudesta se on ihana ja taivaalinen asia.. :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug: :hug:

 

[

Oletko puhunut tuosta onnettomuudesta kenenkään ammattilaisen kanssa?
Tuli vain mieleeni että posttraumaattiseen stressireaktioon voisi liittyä osa tuosta mitä kerrot.
Tunnetko "syyllisyyttä" siitä että jäit henkiin?

En ole puhunut varsinaisesta onnettomuudesta, mutta pian sen jälkeen sairastuin ahdistukseen ja masennukseen (lääkäri epäili että tuolla vakavalla onnettomuudella oli osuus sen laukeamiseen) ja söinkin mielialalääkkeitä siihen asti kun sain tietää raskaudesta (SSRI-lääkkeitä ei saa syödä raskaana). Mieheni jäi kiinni myös pitkäaikaisesta rinnakkaissuhteesta vuoden alussa (en osannut epäillä mitään aiemmin kunnes hän jäi vahingossa kiinni) ja se oikeastaan vain pahensi masennusta. Olo on ollut hieman epätoivoinen jo ennestään.

"www.tukinet.net ,siellä voit kirjoittaa tukihenkilöille jotka vastaavat sitten sinulle jos suun avaaminen on hankalaa."

Lämmin kiitos kun pistit tämän linkin. Rekisteröidyin ja laitoin heti viestiä sinne ensihätään! Minulla ei ole oikein ketään kenelle uskaltaisin puhua kunnolla, rehellisesti ja mitään kaunistelematta ja siten, että saisin oikeasti puettua ahdistuksen ja syyllisyyden ym. sanoiksi, joten juuri tuommoiset nimettömät palvelut tuntuu hyviltä.

 

Haluatko mulle laita yv,mun kanssa voit puhua,minulla on kokemusta ahdistuksesta ja vaikka mistä :hug: :hug:

 

[

Oletko puhunut tuosta onnettomuudesta kenenkään ammattilaisen kanssa?
Tuli vain mieleeni että posttraumaattiseen stressireaktioon voisi liittyä osa tuosta mitä kerrot.
Tunnetko "syyllisyyttä" siitä että jäit henkiin?

En ole puhunut varsinaisesta onnettomuudesta, mutta pian sen jälkeen sairastuin ahdistukseen ja masennukseen (lääkäri epäili että tuolla vakavalla onnettomuudella oli osuus sen laukeamiseen) ja söinkin mielialalääkkeitä siihen asti kun sain tietää raskaudesta (SSRI-lääkkeitä ei saa syödä raskaana). Mieheni jäi kiinni myös pitkäaikaisesta rinnakkaissuhteesta vuoden alussa (en osannut epäillä mitään aiemmin kunnes hän jäi vahingossa kiinni) ja se oikeastaan vain pahensi masennusta. Olo on ollut hieman epätoivoinen jo ennestään.

"www.tukinet.net ,siellä voit kirjoittaa tukihenkilöille jotka vastaavat sitten sinulle jos suun avaaminen on hankalaa."

Lämmin kiitos kun pistit tämän linkin. Rekisteröidyin ja laitoin heti viestiä sinne ensihätään! Minulla ei ole oikein ketään kenelle uskaltaisin puhua kunnolla, rehellisesti ja mitään kaunistelematta ja siten, että saisin oikeasti puettua ahdistuksen ja syyllisyyden ym. sanoiksi, joten juuri tuommoiset nimettömät palvelut tuntuu hyviltä.

Tässä pari numeroa joihin voi soittaa:

Valtakunnallinen kriisipuhelin 0203 445 566
ma - pe 9 - 06, la 15 - 06 ja su 15 - 22


SOS-auto 040 5032 199
ympäri vuorokauden, joka päivä

Sos-auto toimii Helsingissä, mutta luulisin että sinne saa soittaa muualtakin maasta.

Olisi kyllä todella hyvä jos pääsisit puhumaan jonkun kanssa. Trauma-terapeutti voisi olla oikea osoite. Kuullostaa sille että tuo onnettomuus on vaikuttanut masennuksen ja ahdistuksen alkamiseen.

Hirveää että olet joutunut myös petetyksi.
Voimia :hug:

 

Noniin, nyt asiat oikeisiin mittasuhteisiin, tietystihän tupakka on vauvaa tärkeämpi! Sen tietävät kaikki sätkämammat, jotka puolustelevat riippuvuuttaan. Sitä puolustellaan, mikä on tärkeää, joten tupakka on tärkeää.

 

Toivon voimia ap:lle ja koskaan ei ole liian myöhäistä vähentää tai lopettaa tupakointia.
Tupakasta sen verran, että vaikka olette Onneksi saaneet normaaleja lapsia, kyllä se vaan on myrkkyä sikiölle. Sitä ei kannata puolustella Yhtään!

Mutta tässä oli nyt kyse raskaana olevan tukemisesta ja tosiaan kyllähän ne tunteet heittelee ja itsekin masentunut raskausaikana. KOita jaksaa hakea sitä apua niin kuin on hyviä vinkkejä jo tullutkin, siitä on apua mitä luultavammin. Tärkeintä on, ettei päästä tuota pahaa oloa jatkumaan. KOkemusta on......

 

Taidan soittaa huomenna tuonne kriisipuhelimeen tai MLL:n. VIime yönäkään ei tullut oikein nukuttua ja ei tee mieli mennä ulos. Voi kun tätä pystyisi nyt jostain päästä ratkomaan, yksin en siihen pysty !

 

Hyviä neuvoja olet jo saanu. Mää haluan sanoa sen, että älä siitä kanna syyllisyyttä, ettet tunne mtiään sitä pientä kohtaan siellä masussa. Miten ihmeessä sitä voiskaan vielä raksataa yli kaiken, ethän vielä tiiä, ees kuka siellä on, Jouko vai Martta B) Se rakkaus siihen lapseen tulee sitten vasta joskus, heti synnyttyään, tai jopa viikko synnnytyksestä, mutta tulee se, usko pois.
Muista että noihin kriisipuhelimiinki voi soittaa yölläkin. Nyt heti.
Hyvä sanonta onkin, älä siirrä sitä huomiseen, minkä voit tehdä tänään :hug:
Jos neuvolassa haluaisit puhua asiasta, mutta pelkäät että homma menee vain itkuksi, niin kirjotappa ne sun asiat pää piirteissään paperille. Mene neuvolaan ja iske papru terkan nenäneteen ja itke rauhassa ku terkka lukee sitä sun juttua. Ei varmasti syyllistäö, vaan yrittää auttaa. Ne on siinä hyviä :hug:

 

Hei! Ymmärrän jos sinun on vaikea mennä puhumaan asiasta omalle neuvolan terveydenhoitajalle... Sillä omalle neuvolan terveydenhoitajalle en haluaisi puhua asiasta. Monella paikkakunnalla/kaupungissa ei ole välttämättä kuin se yksi ja ainoa terveydenhoitaja äitiysneuvolassa niin ei voi oikein valita kenen luona käy.

MUTTA tiesithän, että synnytyssairaalan äitiyspoliklinikalle voit ottaa myös yhteyttä ja pyytää vaikka pelkopoliklinikalle tai millä nimellä se teilläpäin onkaan.

Siellä voi jutella raskaudesta ja kaikesta siihen liittyvästä luottamuksella! He ainakin ovat TODELLA ammatti-ihmisiä raskauden suhteen ja osaavat kuunnella.

Ota todellakin sinne yhteyttä niin saat keskustella asioita. Ja hei.. jos itkettää niin heille voi itkeä.. He ovat sitä varten, että kuuntelevat.

Halauksia ja voimia yhteydenottoon ajanvaraamiseksi keskustelua varten!

Ihanaa odotusaikaa sinulle ja pienelle vauvallesi masuun!

 

En minäkään ole tuntenut mitään yhteyttä sikiöön (3 raskautta), enkä edes vauvaan alkuun, vaan sehän on aivan uusi ihminen johon tutustutaan, ja vauva on vasta muutaman kuukauden iässä tuntunut omalta.