En jaksa enää

Mitä yo-juhlissa juhlitaan? Kakkukuningatarta, putsikeisarinnaa vai öö tota mikäs se nyt olikaan........ niin sitä opiskelijaa! Kun olen em kutsuissa käynyt niin enpä kyllä ole tarjottavien määriä laskeskellut ja ikkunoiden paskaisuusastetta arvostellut. Ja mitä nuijia sukulaisia sinne on tulossa? Jos mies vammautunut niin eihän kukaan odota että se olisi siellä nikkaroinut jo kullitettua huvimajaa notkuvine noutopöytineen? Vai onko sulla joku pätemispakko näitä miehen sukulaisia kohtaan?

 

Saa kai sitä rehkiä jos täytyy puunata ikkunoita myöten. Kävimme ylppärijuhlissa perheessä jossa äiti saanut vakavan saraskohtauksen ja perheen toimintakyky sitä myöten.
Emme menneet katsomaan onko miten siivottu ja paljonko jaksettu/voitu panostaa tarjoiluun. Kävimne tervehtimässä emäntää ja onnittelemassa juhlakalua. Ei ap vieraat tule asuntoesittelyyn vaan ylioppilasta juhlimaan.

 

Ensinnäkin, ap, ikävä lukea tilanteestanne ja miestäsi kohdanneesta onnettomuudesta. Oon kuitenkin muiden kanssa samaa mieltä: teet aivan minimin, jos ylipäänsä teet, ja that's it. Ei kukaan inhimillinen ihminen odota, että teidän tilanteessa irtoaisi ihmeitä. Siivoat minimit, tarjoomukset kuulostaa oikein mainioilta, niitä ikkunoita ei tarvi puunata tai pihaa laittaa juhlakuntoon. Hellitä, hellitä. Ja jos ei sittenkään jaksaminen riitä, juhlia pitää siirtää. Ihmiset varmasti ymmärtävät.

Te pääsette näistäkin vaikeista ajoista yli aivan varmasti.

 

Tsemppiä ja haleja ap:lle vaikeaan tilanteeseen!

Ensinnäkin: sä selviät tästä, ihan varmasti. Rauhoitu, istu alas ja tee lista asioista mitä pitää tehdä ja aikatauluta ne. Jos aikataulu näyttää liian tiukalle, tiputa jotain pois tai vaihda helpompaan.

YO:lle mäkin jättäisin lukurauhan, mutta laita ne kaksi teiniä apuun niin paljon kuin pystyt. Olisiko niillä yhtään kaveria, joka voisi tulla auttamaan? Joku tyttö voisi tulla siivousavuksi ihan vaikka palkattakin.

Koko taloa ei tarvitse siivota, eivät kai vieraat vaikka makuuhuoneissa käy? Eikä ovenkahvoja tarvitse kiillottaa, perussiivous riittää.

Ylioppilaaksi pääseminen on hieno ja ainutkertainen juttu. Älä vedä itseäsi niin piippuun, että sinä tai juhlakalu ette voi nauttia päivästä.

Mieti vielä puolitututkin läpi. Harvoin apua tulee oven taakse pyytämättä, mutta oman kokemukseni mukaan pyytämällä sitä kyllä usein saa.

Kaikki järjestyy kyllä.

 

Jos on noin paljon tuttuja kutsuttavaksi, niin kai joltain voi myös apua pyytää. Eli tarkoitan että kun tuntuu olevan elämässä noin paljon ihmisiä, niin kai niistä jotkut o´vat myös sellasia jotka auttavat hädäss.
Missään ei ole määrätty, että valkolakin takia pitäisi järjestää juhlat. Kai lapsi voisi mennä pilettämään kavareidensa kanssa.
Taitaa olla lahjankeruutilaisuus tuollanen juhla. Samoin kuin rippijuhla. Enpä itse aio järjestää kumpiakaan.

 

Itselläni on kokemusta tällaisesta odottamattomasta kriisistä ja sen kautta voin sanoa, että juhlat voi hyvin siirtää miehesi tapaturmaan vedoten, pyytää sukulaisia auttamaan esim. tuomalla syötävää tai pitämällä juhlat pienillä tarjoomuksilla ja vaikka siivoomatta. Jos joku tulee sinne pölykoiria laskemaan, niin hänelle voi antaa imurin käteen Ihan sama mitä muut ajattelee. Ihmisen pitää olla aikamoinen toope, jos ei ymmärrä tuollaisia olosuhteita, mitä teillä on. Toopeja aina riittää, mutta miksi välittää toopen mielipiteistä.

Mä kyllä pyytäisin vieressä asuvilta isovanhemmilta myös apua. Jos kehtaavat kieltäytyä, niin sitten ei tartte tulla juhliinkaan. He voisivat hyvin edes ostaa jotain syötävää juhliin.

Sulla on lupa itkeä ja valittaa, mutta kun juhlat on lähellä, kannattaa tosissaan mennä omien kehtaamisrajojen yli, jotta ei uuvuta itseään. Useimmat ihmiset haluavat auttaa, kun kysyy apua. Jotkut ei tajua tarjota apua ja jotkut pelkää loukkaavansa, jos tarjoavat apua.

 

Onnea ylioppilaalle (4 vuotta jatkettua peruskoulua)!
Nythän hän voi sitten mennä oikeaan kouluun opiskelemaan ;D
Ilon juhla tulossa!

 

Jos on noin paljon tuttuja kutsuttavaksi, niin kai joltain voi myös apua pyytää. Eli tarkoitan että kun tuntuu olevan elämässä noin paljon ihmisiä, niin kai niistä jotkut o´vat myös sellasia jotka auttavat hädäss.
Missään ei ole määrätty, että valkolakin takia pitäisi järjestää juhlat. Kai lapsi voisi mennä pilettämään kavareidensa kanssa.
Taitaa olla lahjankeruutilaisuus tuollanen juhla. Samoin kuin rippijuhla. Enpä itse aio järjestää kumpiakaan.

Joo, ei ole pakko järjestää juhlia, mutta kai sen pitäisi olla ensisijaisesti sen juhlittavan päätettävissä. Se nyt on yleensä oletus, että juhlat järjestetään. Aika tylyltä kuulostaa tuo sinun asenteesi lapsiesi juhlia kohtaan.

 

Joo, ei ole pakko järjestää juhlia, mutta kai sen pitäisi olla ensisijaisesti sen juhlittavan päätettävissä. Se nyt on yleensä oletus, että juhlat järjestetään. Aika tylyltä kuulostaa tuo sinun asenteesi lapsiesi juhlia kohtaan.

Tästä olen eri mieltä. Juhlien järjestäminen on aina ensisijaisesti järjestäjän päätettävissä. Tylystä asenteesta en myöskään menisi moittimaan, koska kyse ei ole asenteesta vaan jaksamisongelmasta. Stressaantuneena ja kaikkien ongelmien kasautuessa (usein ongelmat nimeomaan kasautuvat: kun menee terveys, niin talous kärsii ja jaksaminen kärsii) juhlien järjestäminen tuntuu varmasti ylivoimaiselta. Noin isojen juhlien järjestämisessä on täysi työ, vaikka mitään ongelmia ei olisikaan.

Tsempit ap:lle. Karsi kaikki minkä voi pois, listaa ne mitä on pakko tehdä. Rento asenne auttaa, jos sen suinkin pystyy pitämään pinnalla.

 

Joo, ei ole pakko järjestää juhlia, mutta kai sen pitäisi olla ensisijaisesti sen juhlittavan päätettävissä. Se nyt on yleensä oletus, että juhlat järjestetään. Aika tylyltä kuulostaa tuo sinun asenteesi lapsiesi juhlia kohtaan.

Miten se juhlittavan päätettävissä olisi, jos huusholli on minun ja olen vanhempi.
Voin mä korkeintaan perheen kutsua kahville (täti, mummo, setä), mutta en todellakaan sen isompia kekkereita ala järjestämään. Jos sellaiset joku haluaa, niin joku muu perheestä järjestäköön jossain muualla kuin meillä.
Se ei tarkota etten jotain todella kivaa järjestäisi lapselle, ainakin annan sellaisen summan rahaa, jota en ole aikaisemmin antanut (tai ainakin tämä olisi tarkoitus), hän voi tehdä jotain mistä pitää.
Ei tuollasesta valkolakista vanhempien tarvitse kärsiä, nuorelle on tärkeämpää että pääsee muiden nuorten kanssa juhlimaan omaa saavutustaan. Varmasti niissä bileissä on hauskempaa, kuin että kotona pidettäisiin joku tekoarvokas kahvitilaisuus.
Jos olisin ap, peruisin koko juhlat. Ihminen saa tehtyä elämästään vaikeaa silloinkin kuin ei olisi pakko. Mä en tuollasta marttyyrirämpimistä jaksa käsittää. Itselläni on elämässä ollut paljon oikeita vaikeuksia (kelläpä ei), joten välttelen kaikin keinoin nykyään kaikkea turhanpäiväistä mikä vähänkin aiheuttaisi paineita tms. Ei mun pää kestä yhtään ylimääräistä hulabaloota, niitä oikeita vittumaisuuksia on kuitenkin luvassa taas ennen pitkää, menen sieltä missä on aita matalin, niin kauan kuin vain luoja suo.

 

Tästä olen eri mieltä. Juhlien järjestäminen on aina ensisijaisesti järjestäjän päätettävissä. Tylystä asenteesta en myöskään menisi moittimaan, koska kyse ei ole asenteesta vaan jaksamisongelmasta. Stressaantuneena ja kaikkien ongelmien kasautuessa (usein ongelmat nimeomaan kasautuvat: kun menee terveys, niin talous kärsii ja jaksaminen kärsii) juhlien järjestäminen tuntuu varmasti ylivoimaiselta. Noin isojen juhlien järjestämisessä on täysi työ, vaikka mitään ongelmia ei olisikaan.

Tsempit ap:lle. Karsi kaikki minkä voi pois, listaa ne mitä on pakko tehdä. Rento asenne auttaa, jos sen suinkin pystyy pitämään pinnalla.

En puhunut ap:n tylystä asenteesta vaan neiti lemonin tylystä asenteesta. Sain sen käsityksen, että juhlakalun toivetta ei edes kysytä, vaan asia päätetään hänen puolestaan jo vuosikausia etukäteen ja turha on edes pienenpieniä juhlia pyytää.

Lopullinen päätös on tietysti järjestäjä päätettävissä, mutta kyllä se nyt on aika tylyä ylioppilasta, ammattiin valmistuvaa tai rippikoululaista kohtaan vain todeta, että minä en sitten mitään juhlia järjestä, kun en tykkää sellaisesta.

Ja äskeisessä tarkoitin sitä, että juhlat ovat se alkuperäisoletus ja juhlimattomuuteen on yleensä olemassa joku syy. On tietysti esimerkiksi ap:n tilanteessa ihan ok jättää juhlat pitämättä, mutta kyllä se juhlattomuus on harvinaisempaa. Joten en yhtään ihmettele myöskään ap:n painetta ja halua juhlien järjestämiseen.

 

Miten se juhlittavan päätettävissä olisi, jos huusholli on minun ja olen vanhempi.
Voin mä korkeintaan perheen kutsua kahville (täti, mummo, setä), mutta en todellakaan sen isompia kekkereita ala järjestämään. Jos sellaiset joku haluaa, niin joku muu perheestä järjestäköön jossain muualla kuin meillä.
Se ei tarkota etten jotain todella kivaa järjestäisi lapselle, ainakin annan sellaisen summan rahaa, jota en ole aikaisemmin antanut (tai ainakin tämä olisi tarkoitus), hän voi tehdä jotain mistä pitää.
Ei tuollasesta valkolakista vanhempien tarvitse kärsiä, nuorelle on tärkeämpää että pääsee muiden nuorten kanssa juhlimaan omaa saavutustaan. Varmasti niissä bileissä on hauskempaa, kuin että kotona pidettäisiin joku tekoarvokas kahvitilaisuus.
Jos olisin ap, peruisin koko juhlat. Ihminen saa tehtyä elämästään vaikeaa silloinkin kuin ei olisi pakko. Mä en tuollasta marttyyrirämpimistä jaksa käsittää. Itselläni on elämässä ollut paljon oikeita vaikeuksia (kelläpä ei), joten välttelen kaikin keinoin nykyään kaikkea turhanpäiväistä mikä vähänkin aiheuttaisi paineita tms. Ei mun pää kestä yhtään ylimääräistä hulabaloota, niitä oikeita vittumaisuuksia on kuitenkin luvassa taas ennen pitkää, menen sieltä missä on aita matalin, niin kauan kuin vain luoja suo.

Niin käytännössähän se tietysti on järjestäjän päätettävissä. Minä puhunkin nyt siitä, miten pitäisi ottaa oma perheenjäsenensä huomioon ja kenellä sen päätösvallan juhlista/juhlimattomuudesta pitäisi olla.

Tuo lihavoitu kertoo aika paljon asenteestasi nuoren ihmisen saavutuksesta. "Sinä sait typerän lakin, miksi minun pitäisi siitä kärsiä?"

 

Niin käytännössähän se tietysti on järjestäjän päätettävissä. Minä puhunkin nyt siitä, miten pitäisi ottaa oma perheenjäsenensä huomioon ja kenellä sen päätösvallan juhlista/juhlimattomuudesta pitäisi olla.

Tuo lihavoitu kertoo aika paljon asenteestasi nuoren ihmisen saavutuksesta. "Sinä sait typerän lakin, miksi minun pitäisi siitä kärsiä?"

Päätösvallan pitää tietysti olla vanhemmalla/vanhemmilla.

Tuo alimmainen kommentti on oman mielikuvitukses tuotetta, tulen olemaan iloinen ja ylpeä lapsestani.

Vaikka sä tuolla ylempänä jankutat muutamaan otteeseen että juhlien järjestäminen on "alkuperäisoletus" ja juhlattomuus on harvinaista, niin mitä sitten?
Olet kai niitä ihmisiä jotka eivät voi mitään ajatella itse, vaan tehdään aina samanlailla kuin kaikki muutkin. Minä en ole. Anteeksi että olen olemassa silti.

Jos oisin miljonääri niin tietysti voisin vuokrata vaikka jonkun ravintolan viikonlopuksi ja laittaisin juhlajärjestäjän tekemään lapselle sellaiset vuosisadan juhlat ettei tosikaan. Mutta kun en ole, niin ei onnistu.

 

Päätösvallan pitää tietysti olla vanhemmalla/vanhemmilla.

Tuo alimmainen kommentti on oman mielikuvitukses tuotetta, tulen olemaan iloinen ja ylpeä lapsestani.

Vaikka sä tuolla ylempänä jankutat muutamaan otteeseen että juhlien järjestäminen on "alkuperäisoletus" ja juhlattomuus on harvinaista, niin mitä sitten?
Olet kai niitä ihmisiä jotka eivät voi mitään ajatella itse, vaan tehdään aina samanlailla kuin kaikki muutkin. Minä en ole. Anteeksi että olen olemassa silti.

Jos oisin miljonääri niin tietysti voisin vuokrata vaikka jonkun ravintolan viikonlopuksi ja laittaisin juhlajärjestäjän tekemään lapselle sellaiset vuosisadan juhlat ettei tosikaan. Mutta kun en ole, niin ei onnistu.

Pointtini oli nyt vain se, että lähtökohtana pitäisi olla se, että juhlakalulla pitäisi olla sananvalta siinä, pidetäänkö juhlia vai ei. Jos hän toivoo juhlia, niin järjestäjä sitten toimii resurssien mukaan. Se, että vuosikausia etukäteen päätetään, että minähän en mitään juhlia tule koskaan järjestämään, kuulostaa tylyltä, anteeksi vain.

Voit toki olla järjestämättä juhlia, mutta toivoisin sinun kunnioittavan myös sen juhlittavan ajatusta asiasta. Ei vaan kuulosta kovin kunnioittavalta, jos juhlien järjestäminen omalle lapselle = kärsimys. Voihan se tietyissä tilanteissa sitä olla, mutta ei se ole mielestäni kovin mukava ennakkoasenne.

 

Pointtini oli nyt vain se, että lähtökohtana pitäisi olla se, että juhlakalulla pitäisi olla sananvalta siinä, pidetäänkö juhlia vai ei. Jos hän toivoo juhlia, niin järjestäjä sitten toimii resurssien mukaan. Se, että vuosikausia etukäteen päätetään, että minähän en mitään juhlia tule koskaan järjestämään, kuulostaa tylyltä, anteeksi vain.

Voit toki olla järjestämättä juhlia, mutta toivoisin sinun kunnioittavan myös sen juhlittavan ajatusta asiasta. Ei vaan kuulosta kovin kunnioittavalta, jos juhlien järjestäminen omalle lapselle = kärsimys. Voihan se tietyissä tilanteissa sitä olla, mutta ei se ole mielestäni kovin mukava ennakkoasenne.

Perhe kyllä tuntee mut ja tietää sen etten koskaan milloinkaan tule emannöimään ja järjestämään yksiäkään juhlia.
Lapseni taitaisi pyörtyä järkytyksestä jos edes ehdottaisin moista. En vain tee sellaista enkä pystyisi siihen.

Totta kai tulen kyselemään siltä mahdollisen lakkiaispäivänsä suunnitelmia ja toiveita kun aika tulee ajankohtaiseksi, mutta ei hän multa tule vaatimaan juhlien järjestämistä ja emännöintiä. Tuntee mut senverran hyvin ja mun kaikki mielipiteeni kaikesta.
Ehkä mummolassa on pienimuotoset kakkukahvit ja lahjontaa, jos mummo on sillon vielä hyväkuntoinen kuten nyt.
Ei tuohon kauaa aikaa ole. Jos menee lukioon.

 

Perhe kyllä tuntee mut ja tietää sen etten koskaan milloinkaan tule emannöimään ja järjestämään yksiäkään juhlia.
Lapseni taitaisi pyörtyä järkytyksestä jos edes ehdottaisin moista. En vain tee sellaista enkä pystyisi siihen.

Totta kai tulen kyselemään siltä mahdollisen lakkiaispäivänsä suunnitelmia ja toiveita kun aika tulee ajankohtaiseksi, mutta ei hän multa tule vaatimaan juhlien järjestämistä ja emännöintiä. Tuntee mut senverran hyvin ja mun kaikki mielipiteeni kaikesta.
Ehkä mummolassa on pienimuotoset kakkukahvit ja lahjontaa, jos mummo on sillon vielä hyväkuntoinen kuten nyt.
Ei tuohon kauaa aikaa ole. Jos menee lukioon.

Niin, hän tuntee sinut sen verran hyvin, ettei edes tule pyytämään juhlien järjestämistä..

No joo. Jos et vieläkään hoksaa, miksi tämä on minun mielestäni vähän huono asenne, niin en voi mitään.

 

Ok säpäle. Nyt ymmärsin pointtisi. Tylyä on minunkin mielestä, jos ikäänkuin periaatteesta kieltäytyy järjestämästä tai osallistumasta lapsen juhlien järjestämiseen ilman että edes keskustelee asiasta lapsen kanssa.

 

Ok säpäle. Nyt ymmärsin pointtisi. Tylyä on minunkin mielestä, jos ikäänkuin periaatteesta kieltäytyy järjestämästä tai osallistumasta lapsen juhlien järjestämiseen ilman että edes keskustelee asiasta lapsen kanssa.

Niin. Tai jos keskustelu on tyyliä "miten aiot juhlia ylioppilaspäivänäsi, sinähän tiedät, etten minä ainakaan sinulle mitään juhlia järjestä?"

 

Niin, hän tuntee sinut sen verran hyvin, ettei edes tule pyytämään juhlien järjestämistä..

No joo. Jos et vieläkään hoksaa, miksi tämä on minun mielestäni vähän huono asenne, niin en voi mitään.

Asenne nyt on mikä on, minkäs sille voi kun ei ole annettu sädehtivää aurinkoista jokapaikanhöylä-emännöijäluonnetta.

Sun kannattaa muistaa että ihmisiä ja perheitä on hyvin erilaisia, ja kaikkien ajatusmaailmat ja "oletukset" ei ole aina samoja kuin sulla on.
Arvostusta voi näyttää monenlailla. Ap on nyt valinnut selvästi väärän linjan.

 

Niin. Tai jos keskustelu on tyyliä "miten aiot juhlia ylioppilaspäivänäsi, sinähän tiedät, etten minä ainakaan sinulle mitään juhlia järjestä?"

Muksuni ei olis kyllä moksiskaan jos sanoisin näin.
Tietysti sanoisin sen sarkastisesti kujeillen, en pää punasena huutamalla.

 

Asenne nyt on mikä on, minkäs sille voi kun ei ole annettu sädehtivää aurinkoista jokapaikanhöylä-emännöijäluonnetta.

Sun kannattaa muistaa että ihmisiä ja perheitä on hyvin erilaisia, ja kaikkien ajatusmaailmat ja "oletukset" ei ole aina samoja kuin sulla on.
Arvostusta voi näyttää monenlailla. Ap on nyt valinnut selvästi väärän linjan.

Asenteella tarkoitan tässä vähän muuta, kuin jokapaikanhöyläemännöijäluonnetta.

 

Asenteella tarkoitan tässä vähän muuta, kuin jokapaikanhöyläemännöijäluonnetta.

Aha.

En sitten tiedä mitä tarkoitit ja mikä sua pännii.

 

Aha.

En sitten tiedä mitä tarkoitit ja mikä sua pännii.

Ei minua pänni nyt yhtään mikään muu kuin se, ettet ymmärrä sitä, että ap haluaa lapselleen juhlat järjestää. Kaikki kun ei vain ajattele omia mielipiteitään ja kärsimyksiään, vaan ovat valmiita näkemään vähän vaivaa ja ajattelemaan myös sitä toisen mielipidettä. Näistä sinun kirjoituksistasi tulee se vaikutelma, että sinua ei pätkääkään kiinnosta muiden mielipiteet, vaan pelkästään se, että muut ovat tietoisia sinun mielipiteistäsi. Jos asia ei ole näin, lue kuitenkin omat kommenttisi ja mieti, mistä tämä vaikutelma syntyi.

 

Lapsille juhlat on tärkeitä. Ei joka paikkaa kannata koluta tarkasti jos ei jaksa. Järkkää vaan tavarat paikoilleen ja turhat tavarat pistää kaappiin. Olkkarin , keittiön, vessan ja eteisen itse siivoisin paremmin. Muualta riittää vaikka imurointi ja isompien pölyjen pyyhintä. Teinit ei välttämättä oma-aloitteisesti rupea hommiin (ainakaan meillä), mutta heillekkin kannattaa antaa jotain hommia. Varmasti osaavat hoitaa siivouksia.
Pienemmälläkin budjetilla voi tehdä tarjoamisia. Mielestäni suolaiseksi riittää vaikka pelkästään ne coktailriisipiirakat munavoilla. Voileipäkakut on hyviä, mutta aika hintavia. Itse varmaankin päätyisin niiden sijaan tekemään uunipellillä jotain suolaista piirakkaa vaikka kinkku-kasvisjuttua. En muista mitä makeaa lupasit tehdä täytekakun lisäksi. Itse leipoisin jotain tiikerikakkua ja pullakransseja tai toki pikkupullatkin käy. Taisit kertoa, että ystäväsi tekee pikkuleivät juhliin. Koita olla sterssaamatta juhlien suhteen. Hyvin ne varmasi menee : ) Toivottavasti silloin olisi hyvä ilma, jotta porukka voisi olla ulkonakin. Jos kotoa ei löydy tarpeeksi kahvikuppeja aluslautasineen niin kertakäyttöastiatkin on ihan nättejä. (Olen ollut ristiäisissä jonne oli kutsuttu myös kyläläisiä. Ei porukkaa oli aika paljon. Siellä oli kertakäyttöastiat käytössä. ) Eikä sekään haittaa vaikka saisi lainaksi erilaisia kahviastioita. Ei kaikkien tarvi olla samanlaisia.

 

[QUOTE="itkuiita";30841394]Miten siivoaminen eroaa, siivotaanko 50 vai 100 ihmiselle? Miten voit tietää, että terve työkykyinen ihminen ei yks kaunis päivä enää olekaan terve? Miten voit tietää byrokratian koukeroista tapaturman sattuessa, kun ei ole kokemusta? Ja miten tämä on lapsen syytä? Hänen juhlat pitää perua, kun kävi nyt vähän kurjasti?[/QUOTE]
alun perin et oo kyllä aloituksess puhunut mitään tapaturmasta tai sairaudesta. eikä oo toki lapsen syytä. no teidän pitää pitää juhlat 100 tai 150 ihmiselle, jos kerta muu ei auta. yritin vain sanoo, että pienemminkn voi juhlia, ja monesti ovat vielä mukavammat juhlat kuin isot juhla.