En pääse pettämisestä yli

Se on ongelma. Miehellä oli suhde kaverini kanssa ja kaikki muut lähipiirissä tiesivät paitsi minä. Tai siis kyllähän mäkin tiesin jossain vaiheessa. Ko asian selviämisestä on jo 5 vuotta ja tällä välillä musta on tullut ihan kauhea ihminen. En välitä aviomiehen tunteista ollenkaan, petän itse jatkuvasti ja aviomies tietää sen. Loukkaan tässä nykyään enemmän itseäni kuin muita. Haluaisin erota mutta mies ei. Olen jumissa ja kohta hajalla. Miten tämä voi olla näin vaikeaa? Miksi en pysty antamaan anteeksi?

 

Se on ongelma. Miehellä oli suhde kaverini kanssa ja kaikki muut lähipiirissä tiesivät paitsi minä. Tai siis kyllähän mäkin tiesin jossain vaiheessa. Ko asian selviämisestä on jo 5 vuotta ja tällä välillä musta on tullut ihan kauhea ihminen. En välitä aviomiehen tunteista ollenkaan, petän itse jatkuvasti ja aviomies tietää sen. Loukkaan tässä nykyään enemmän itseäni kuin muita. Haluaisin erota mutta mies ei. Olen jumissa ja kohta hajalla. Miten tämä voi olla näin vaikeaa? Miksi en pysty antamaan anteeksi?

Jos haluat erota niin eroa. Ei siihen mitään miehen suostumusta tarvita. Ja kuka tuollaista nyt antaa anteeksi?

 

Miehesi on hölmö jos ei erota halua kun et välitä hänestä yhtään tuon tekstin perusteella.
Sekä myös sinä kun teet tuollaista miehellesi.

Eiköhän se ero olisi paras tai ainakin asumusero missä molemmat näkee miltä sitten tuntuu.

 

En näe asiassa mitään ongelmaa. Jos sinä haluat erota, niin sitten sinä otat eron. Ei siihen miehen hyväksymistä tarvita.

En pystyisi itsekään antamaan pettämistä anteeksi. Ja niitä syitä on monta.

En ensinnäkään koe pienintäkään tarvetta antaa anteeksi sitä, jos joku läheinen ihminen pettää luottamukseni. Olkoot se sitten mies, joka pettää luottamukseni avioliittomme ulkopuolisella suhteella, tai ystävä, joka pettää luottamukseni kertamalla "luottamuksella kerrottuja asioita" eteenpäin. Mitä h*lvettiä teen lähipiirissäni ihmisellä, johon en voi luottaa? No en yhtikäs mitään, joten ei muuta, kuin tassua toisen eteen sitten vaan ja hyvää jatkoa.

Mikäli joskus pettäisin miestäni, olisi jokin pahasti vialla. Eikä sitä vikaa voi tuossa kohtaa enää korjata, sillä puhuminen on tuolloin jo liian myöhäistä. Se aika kun oli ja meni jo. Ja sama pätee myös toiseen suuntaan.
Mikäli mies päätyisi puhumisen sijasta pettämiseen, niin eikö se ole sitten jo varsin selvä peli? Jos mies ei kunnioita vaimoaan edes sen vertaa, että ottaa vaikeudet puhumalla esiin (ennen, kuin tilanne menee pahemmaksi), niin mitä järkeä on jatkaa suhdetta? (Terveen ja hyvän) suhteen jatkuminen kun vaatii molemminpuolista kunnioitusta luottamuksen ja monen muun asian lisäksi.

En voisi jatkaa suhdetta pettämisen jälkeen, sillä en enää tuntisi riittävästi sellaisia tunteita, jonka vuoksi suhdetta kannattaisi vielä jatkaa. Se ei minulle siis riitä, että "olen niin tottunut", "kun kuitenkin rakastan" tai "kun meillä on nää lapset", vaan tarvitsen enemmän.

Ero ei varmastikaan olisi helppo, mutta jääminen olisi vielä vaikeampaa.

 

En näe asiassa mitään ongelmaa. Jos sinä haluat erota, niin sitten sinä otat eron. Ei siihen miehen hyväksymistä tarvita.

En pystyisi itsekään antamaan pettämistä anteeksi. Ja niitä syitä on monta.

En ensinnäkään koe pienintäkään tarvetta antaa anteeksi sitä, jos joku läheinen ihminen pettää luottamukseni. Olkoot se sitten mies, joka pettää luottamukseni avioliittomme ulkopuolisella suhteella, tai ystävä, joka pettää luottamukseni kertamalla "luottamuksella kerrottuja asioita" eteenpäin. Mitä h*lvettiä teen lähipiirissäni ihmisellä, johon en voi luottaa? No en yhtikäs mitään, joten ei muuta, kuin tassua toisen eteen sitten vaan ja hyvää jatkoa.

Mikäli joskus pettäisin miestäni, olisi jokin pahasti vialla. Eikä sitä vikaa voi tuossa kohtaa enää korjata, sillä puhuminen on tuolloin jo liian myöhäistä. Se aika kun oli ja meni jo. Ja sama pätee myös toiseen suuntaan.
Mikäli mies päätyisi puhumisen sijasta pettämiseen, niin eikö se ole sitten jo varsin selvä peli? Jos mies ei kunnioita vaimoaan edes sen vertaa, että ottaa vaikeudet puhumalla esiin (ennen, kuin tilanne menee pahemmaksi), niin mitä järkeä on jatkaa suhdetta? (Terveen ja hyvän) suhteen jatkuminen kun vaatii molemminpuolista kunnioitusta luottamuksen ja monen muun asian lisäksi.

En voisi jatkaa suhdetta pettämisen jälkeen, sillä en enää tuntisi riittävästi sellaisia tunteita, jonka vuoksi suhdetta kannattaisi vielä jatkaa. Se ei minulle siis riitä, että "olen niin tottunut", "kun kuitenkin rakastan" tai "kun meillä on nää lapset", vaan tarvitsen enemmän.

Ero ei varmastikaan olisi helppo, mutta jääminen olisi vielä vaikeampaa.

Kyllä mä tiedän olevani tyhmä. Eikä tässä suurin ongelma ole se pettäminen vaan tapa jolla se tehtiin mun silmien alla melkein. Just tuo, että ne tunteet kuoli (luottamus, arvostus ja kunnioitus) on sellanen mitä en vain pysty enää kasvattamaan. Rakastaminen on tahtotila. Kai mun on tämäkin vielä kestettävä; ero siis. Ei tule olemaan helppoa.

 

Kyllä mä tiedän olevani tyhmä. Eikä tässä suurin ongelma ole se pettäminen vaan tapa jolla se tehtiin mun silmien alla melkein. Just tuo, että ne tunteet kuoli (luottamus, arvostus ja kunnioitus) on sellanen mitä en vain pysty enää kasvattamaan. Rakastaminen on tahtotila. Kai mun on tämäkin vielä kestettävä; ero siis. Ei tule olemaan helppoa.

Anna miehellesi sitten mahdollisuus löytää parempi nainen tai muuten parempi elämä vaika sitten yksin.

Ko asian selviämisestä on jo 5 vuotta ja tällä välillä musta on tullut ihan kauhea ihminen. En välitä aviomiehen tunteista ollenkaan, petän itse jatkuvasti ja aviomies tietää sen. Loukkaan tässä nykyään enemmän itseäni kuin muita.

Miestäsi sinä tuossa enemmän loukkaat kuin itseäsi.

 

Kaikki olisi siis hyvin, jos et olisi saanut tietää pettämisestä?

Tästäkin tapauksesta näkee, ettei kannata paljastaa, jos on hairahtanut aidan toiselle puolelle, koska loppupeleissä kaikki kärsivät asiasta. Jos ap ei olisi tiennyt pettämisestä, hän olisi nauttinut mukavasta perhe-elämästä viimeiset 5 vuotta, eikä tarvitsisi erota.

 

Kaikki olisi siis hyvin, jos et olisi saanut tietää pettämisestä?

Tästäkin tapauksesta näkee, ettei kannata paljastaa, jos on hairahtanut aidan toiselle puolelle, koska loppupeleissä kaikki kärsivät asiasta. Jos ap ei olisi tiennyt pettämisestä, hän olisi nauttinut mukavasta perhe-elämästä viimeiset 5 vuotta, eikä tarvitsisi erota.

No ehkä. Ehkä ei. Eikä mies kertonut vaan jäi rysän päältä kiinni; melkein. Sen sitä saa kun kotonaan touhuaa vaimon nukkuessa.

 

Eikä olisi alkanut itsekään ehkä pettään.

Jos mua petettäis niin kyllä itse ainakin siitä haluaisin tietää joko toiselta tai sitten muilta jos asiasta tietäisivät.

 

No ehkä. Ehkä ei. Eikä mies kertonut vaan jäi rysän päältä kiinni; melkein. Sen sitä saa kun kotonaan touhuaa vaimon nukkuessa.

Ja tuo oikeuttaa vastavuoroisesti pettämään toista?

 

Ja tuo oikeuttaa vastavuoroisesti pettämään toista?

Ei. Siinäpä se. Sitähän sanoin että hajotan itteni.

 

Ei. Siinäpä se. Sitähän sanoin että hajotan itteni.

Enemmän miehesi vaikka ei siitä muka välittäisikään.

 

haluaisin tietää joko toiselta tai sitten muilta jos asiasta tietäisivät.

perinteiiseti viestintuojalle käy niin että siinä menettää päänsä.
parempi vaan pitää huolta omista asioistaan.

 

perinteiiseti viestintuojalle käy niin että siinä menettää päänsä.
parempi vaan pitää huolta omista asioistaan.

Silti haluaisin tietää

 

Silti haluaisin tietää

yleensähän joku aina kuitenki asian paljastaa jos ei muuten kiinni jää.

 

yleensähän joku aina kuitenki asian paljastaa jos ei muuten kiinni jää.

Ja jos ei niin kaippa se ennemmin tai myöhemmin selville tulis. Mitä nopeammin, se parempi tietysti.

 

Ja jos ei niin kaippa se ennemmin tai myöhemmin selville tulis. Mitä nopeammin, se parempi tietysti.

Tottakai tiedän loukkaavani myös miestäni. Siksihän haluan pois.

 

Noh, enpä ole ihmistunteiden asiantuntija, mutta melkein tällä perusteella väittäisin sun yhä rakastavan miestäsi ja ehkä yrität saada hänessä aikaseksi sen samanlaisen loukkaantumisen tunteen, jonka itse tunsit, jotta tilanne olisi ikäänkuin "tasan" ja voisitte ehkä sen jälkeen joko kokeilla suhteen rakentamista uudelleen tai sitten erota, mikäli mies ei voisi antaa anteeksi. Ihmettelen, miksi miehesi ei välitä vaikka petät häntä. Kokeeko hän itse vahvasti tehneensä niin pahasti sinulle, että ei ansaitse sinulta parempaa käytöstä?

No, joka tapauksessa. Erotkaa. Löydätte ajan kanssa sellaiset kumppanit, joiden kanssa ei tarvitse itkeä menneitä, eikä käyttäytyä huonosti.

Tsemppiä nyt kuitenkin. Eroaminen on tosi inhottavaa, mutta kyllä te selviätte siitä. Niin on kaikki muutkin selvinneet.