En taas tajua lapsettomuudesta kärsiviä

Mie kyllä oikeasti ihmettelen sitä, miten nykyaikana lapsettomat on nostettu korkeimmalle jalustalle ja he saavat käyttäytyä ihan miten vaan. Kun itse kärsin lapsettomuudesta kymmenisen vuotta sitten, ei miulle tullut mieleenkään mennä huutamamaan tuskaani raskaana olevien päälle. EI SE HERRANEN AIKA OLE NAAPURIN RASKAANA OLEVAN VIKA, JOS MINÄ EN SAA LASTA!

Lapsia voi adotoida, voi ryhtyä sijaisperheeksi, ym. Lapsettomuus ei ole lopullinen tuomio kuten vaikkapa pahanlaatuinen syöpä. Lapsettomuudesta voi siis aina "parantua".

No olipa vaan pakko kommentoida, vaikka muuten ihan asiaa puhuitkin, että kyllä se joskus voi olla peruuttamatonta: lapsettomalta siskoltani jouduttiin poistamaan viikko sitten kohtu valtavien vertavuotavien myoomien vuoksi Itelläkin kaksi pientä myoomaa, eivätkä siis periaatteessa ole vaarallisia(itsellä yksi lapsi) elleivät kasva ja lisäänny noin pahasti.

 

Ihmeellinen tuo lapsettomien ajattelu tapa. He saavat haukkua ym lapsia saavia miten tykkäävät,mut auta armias jo rakaana oleva puolustautuu ja sanoaa vastaan.
Kannattas lapsettomienkin katsoa miten käyttäytyy se ettie saa lapsia ei oikeuta huonoon käytökseen!!!

 

Eli lapsettomuudesta kärsivä saa sanoa mitä vain, ja sitten se raskaana oleva ei saa vastata samalla mitalla?

Höh, ymmärrän ap sua aika hyvin, vaikka itse en ole samassa tilanteessa ikinä ollutkaan. Vaikka ei hormoonit vielä täysillä jyllääkään, niin sen verran, että tuohduksissaan ollessa saattaa suusta päästä sammakoita. Varsinkin, kun toinen on ensin ryöpyttänyt!

Tylsä homma, mutta jospa se sisko siitä asettuisi, kun tottuu ajatukseen sun raskaudesta!

Mullakin sympatiat ap:lle. Lapsettomuus on varmasti kipeä paikka mutta silti pitäisi aikuiselta ihmiseltä käytöstapoja löytyä. Olisihan sisko voinut onnitella ja todeta että asia on itselleen nyt niin kipeä, ettei halua enempää puhua aiheesta. Miksi vain ap:lta odotetaan kypsää käytöstä eikä siskolta? Jos toinen alkaa silmille hyppimään niin kyllä takaisin saa sanoa, lapseton tai ei.

 

No älkää nyt taas jauhako paskaa.
Ei täällä kukaan - minäkään - ole sanonut että huonosti käyttäytyminen lapsettoman taholta odottavaa kohtaan on yhtään sen enempää OK kuin kenenkään muunkaan taholta.
Kenenkään odotus ei ole lapsettomalta pois, näinhän se on, mutta HITTO KUN SE VOI SATUTTAA! Se kateus on niin jäytävää, että se voi viedä ne käytöstavatkin.

Ratkaisevaa on, miten tommosten "sanomisten" jälkeen kohdataan uudelleen. Osataanko pyytää anteeksi kuten fiksut aikuiset ihmiset konsanaan. Ratkaisevaa on sekin, jääkö siihen omaan riittämättömyyden tunteeseensa ja itsesääliin piehtaroimaan, vai yrittääkö etsiä itselleen jonkun muun kiintokohteen elämään. Niin liioittelulta kuin se tuntuukin, lapsettoman elämässä ne muut ilonaiheet voivat olla aika vähissä, kun päivästä toiseen mennään kalenteria laskien, lämpöjä mittaillen, tikkuihin pissien, ja menot suunnitellaan niin että ne pystyy hoitamaan hoitojen välissä. Maailma kapenee, vaikka se ei saisi.

 

No älkää nyt taas jauhako paskaa.
Ei täällä kukaan - minäkään - ole sanonut että huonosti käyttäytyminen lapsettoman taholta odottavaa kohtaan on yhtään sen enempää OK kuin kenenkään muunkaan taholta.
Kenenkään odotus ei ole lapsettomalta pois, näinhän se on, mutta HITTO KUN SE VOI SATUTTAA! Se kateus on niin jäytävää, että se voi viedä ne käytöstavatkin.

Ratkaisevaa on, miten tommosten "sanomisten" jälkeen kohdataan uudelleen. Osataanko pyytää anteeksi kuten fiksut aikuiset ihmiset konsanaan. Ratkaisevaa on sekin, jääkö siihen omaan riittämättömyyden tunteeseensa ja itsesääliin piehtaroimaan, vai yrittääkö etsiä itselleen jonkun muun kiintokohteen elämään. Niin liioittelulta kuin se tuntuukin, lapsettoman elämässä ne muut ilonaiheet voivat olla aika vähissä, kun päivästä toiseen mennään kalenteria laskien, lämpöjä mittaillen, tikkuihin pissien, ja menot suunnitellaan niin että ne pystyy hoitamaan hoitojen välissä. Maailma kapenee, vaikka se ei saisi.

No onneksi olen tajunnut, että lapsettomuus ei ole vienyt omaa elämäniloani eikä minun tarvitse olla kateellinen niille, jotka saavat lapsia. Eihän se heidän vikansa ole, että minä en saa lapsia. Aivan häiritsee enemmän se, että kaikki koittaa vältellä lapsista puhumista kun olen paikalla. Teimme kaikkemme, että oisimme saaneet lapsen, mutta luojalle kiitos, että siitä ei tullut noin pakkomielle! Kyllä joskus käperryn itsesääliin, kun näen ihanan, pienen nyytin. Mutta olen onnellinen näin ja saan uutta puhtia matkustelusta ja harrastuksista.
Ja AP:lle...molemmat käyttäytyi huonosti. Ei lapsetonta oikeuta haukkumaan ruveta eikä toisen vastaamaan typeryyksiin. Toivottavasti siskosi pystyy nauttimaan lapsistasi, kun pääsee tunnemyrskyn yli.

 

Heh, kannattaisi monen katsoa omaa napaansa, ap:ta haukutaan huonoista käytöstavoista eikä itse mietitä yhtään mitä kirjoittaa.


Kyllä, kyllä lapsettomuus voi olla todella kova paikka. Mutta ei siltikään oikeuta käyttäytymään huonosti ja haukkumaan ja syylistämään raskaana olevia ja lapsellisia. Se ei ole teiltä pois että muut saavat lapsia.

Ei lapsettomuus oikeuta käyttäytymään huonosti.


Ei ap kaan nyt kovin fiksusti käyttäytynyt. Mutta, molempien olisi aihetta pyytää anteeksi ja miettiä sanomisiaan.

Peesaan :flower:

 

Jos ei ole itse kokenut lapsettomuutta ei voi tietää että miltä se tuntuu. On helppo sanoa miten pitää jaksaa käyttäytyä ja pitää sitä kulissia yllä omalle siskollekin vaikka oma sydän olisi vereslihalla.
Mistä kukaan tietää olisko ko. tapauksessa vaikka just samaisena aamuna sisko tehnyt negatiivisen testin kun toinen sivulauseessa kertoo olevansa taas raskaana. Voin kokemuksesta kertoa että on aika vaikea iloita muiden puolesta sillä hetkellä kun itseltä on matto vedetty jalkojen alta.

 

Jos ei ole itse kokenut lapsettomuutta ei voi tietää että miltä se tuntuu. On helppo sanoa miten pitää jaksaa käyttäytyä ja pitää sitä kulissia yllä omalle siskollekin vaikka oma sydän olisi vereslihalla.
Mistä kukaan tietää olisko ko. tapauksessa vaikka just samaisena aamuna sisko tehnyt negatiivisen testin kun toinen sivulauseessa kertoo olevansa taas raskaana. Voin kokemuksesta kertoa että on aika vaikea iloita muiden puolesta sillä hetkellä kun itseltä on matto vedetty jalkojen alta.

Ei tarvitse olla iloinen ja hyppiä kattoon. Riittää kun ei ala toiselle raivoamaan ja tätä haukkumaan. Ap:kin asiattomasti vastasi, mutta kyllä minä ainakin ymmärrän että raskaanakin ollaan yleensä herkkänahkaisia, ei ole mikään ihme että tuollaisen ryöpytyksen jälkeen lipsahtaa sieltäkin päin.

Kukaan ei ole kieltänyt lapsettoman ikäviä tunteita, mutta ei sitä nyt ihan mitä tahansa saa mennä tekemään tai sanomaan vaikka kirpaiseekin.

 

Kun itse kärsin lapsettomuudesta, olin täysi idiootti. Yritin kyllä hillitä käyttäytymistäni, eikä kenenkään kanssa välit menneet mutta tunteet myllersi niin että loukkaannuin kaikesta mahdollisesta. Pahimpana aikana koin henkilökohtaisena loukkauksena että joku edes puhui lapsista tai niiden tekemisestä, saati että tuli raskaaksi! Minua loukkasi jopa se, että yksi ystäväni ei halua lapsia, mikä nyt oli kaikkein järjettömintä! Mutta se pahin aika meni ohi ja nyt voin jo jopa vähän naureskella itselleni.

 

Ihmeellisen puolueellisia ihmisiä, lapseton kyllä saa pärähtää mutta raskaanaoleva ei saa antaa samalla mitalla takaisin?! Itseasiassa, raskaanaolevalla on ihan konkreettisia syitä miksi pärähtää helposti, nimittäin ne ah! -niin kuuluisat hormonit.
Mä olen sitä mieltä, että kummatkin sanoitte pahasti, ja kumpikin saisi pyytää anteeksi. Ehkä sä ap voisit olla tässä aloitteentekijä.

 

ei helkutti en ketjua jaksa lukea, mutta apn viestiin vaan sanon, että perkele tartteeko sitä siskon pahaa mieltä ihan ehdoin tahdoin ruokkia? Eikö voisi vaan ottaa vastaan ja olla omasta tilasta onnellinen ja edes yrittää ymmärtää siskoa....

Paska sisko olet.

 

Ihmeellisen puolueellisia ihmisiä, lapseton kyllä saa pärähtää mutta raskaanaoleva ei saa antaa samalla mitalla takaisin?! Itseasiassa, raskaanaolevalla on ihan konkreettisia syitä miksi pärähtää helposti, nimittäin ne ah! -niin kuuluisat hormonit.
Mä olen sitä mieltä, että kummatkin sanoitte pahasti, ja kumpikin saisi pyytää anteeksi. Ehkä sä ap voisit olla tässä aloitteentekijä.

Lapseton on suruissaan ja raskaanaoleva onnensa kukkuloilla. Eikös nyt se raskaanaoleva voisi vastaanottaa ihan pikkasen paskaa, tai vähän enemmänkin, kun kuitenkin perusviba on hyvä?

Mä en ymmärrä, miksi aina pitäisi vaan antaa potut pottuina, viis taustoista, viis mistään.

 

Ihminen joka kadehtii toista ihmistä syystä tai toisesta on henkisesti hyvin kypsymätön. Kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä kanavoimaan tuollaiset tunteet oikein oli se asia mikä hyvänsä. Toinen ihminen, joka ei ole tehnyt kadehtijalle mitään pahaa ei saa olla kohde lapsellisille puuskille.

 

Jos ei ole itse kokenut lapsettomuutta ei voi tietää että miltä se tuntuu. On helppo sanoa miten pitää jaksaa käyttäytyä ja pitää sitä kulissia yllä omalle siskollekin vaikka oma sydän olisi vereslihalla.
Mistä kukaan tietää olisko ko. tapauksessa vaikka just samaisena aamuna sisko tehnyt negatiivisen testin kun toinen sivulauseessa kertoo olevansa taas raskaana. Voin kokemuksesta kertoa että on aika vaikea iloita muiden puolesta sillä hetkellä kun itseltä on matto vedetty jalkojen alta.

Juu, ja aivan samalla lailla voi sanoa raskaudesta. JOllei ole itse sitä kokenut, ei voi tietää miltä se tuntuu. Se, että raskaanaoleva pärähtää siskonsa todella asiattomasta kommentista, on täysin ymmärrettävää. Tätä hormonimyrskyä ei voi meinaan verrata mihinkään pms-oireisiin tai e-pillereihin. Toivon kyllä, että sinäkin saat kokea tämän Lapset on ihania, ja ymmärrän todella hyvin kuinka kipeä asia lapsettomuus on, mutta kaikissa asioissa on omat vaikeutensa.

 

Ihminen joka kadehtii toista ihmistä syystä tai toisesta on henkisesti hyvin kypsymätön. Kyllä aikuisen ihmisen pitää pystyä kanavoimaan tuollaiset tunteet oikein oli se asia mikä hyvänsä. Toinen ihminen, joka ei ole tehnyt kadehtijalle mitään pahaa ei saa olla kohde lapsellisille puuskille.

Totta, mutta jos nyt käy niin, että läheinen ihminen turvallisessa ja tutussa ympäristössä päästää sen kateuden valloilleen ja syöksyy yli, ni eikö se nyt ole siltä vastaanottajalta todella todella alas vajoamista jos lähtee siihen mukaan? Miksei voi antaa olla.

Mutta joo, onhan se palstalla nähty, että kaikki perustellaan sillä, että kun naapuri tekee näin ni mä saan tehdä noin. MINUSTA olisi tärkeää, että jokainen hoitaa oman tonttinsa.

 

Ihmeellisen puolueellisia ihmisiä, lapseton kyllä saa pärähtää mutta raskaanaoleva ei saa antaa samalla mitalla takaisin?! Itseasiassa, raskaanaolevalla on ihan konkreettisia syitä miksi pärähtää helposti, nimittäin ne ah! -niin kuuluisat hormonit.
Mä olen sitä mieltä, että kummatkin sanoitte pahasti, ja kumpikin saisi pyytää anteeksi. Ehkä sä ap voisit olla tässä aloitteentekijä.

Lapseton on suruissaan ja raskaanaoleva onnensa kukkuloilla. Eikös nyt se raskaanaoleva voisi vastaanottaa ihan pikkasen paskaa, tai vähän enemmänkin, kun kuitenkin perusviba on hyvä?

Mä en ymmärrä, miksi aina pitäisi vaan antaa potut pottuina, viis taustoista, viis mistään.

Raskaanaolevat eivät todellakaan ole aina onnensa kukkuloilla. Mä henk.koht. esimerkiksi esikoisen kohdalla olin kyllä iloinen itse raskaudesta, mutta pelkäsin koko ajan ihan älyttämästi sitä, miten mä itse onnistun äitinä ja kasvattajana. Ja siis stressasin niin paljon, että itkin asian takia päivittäin. Vaikka olen ihan normaali, parisuhteessa elävä ihminen, jolla on kaikki asiat hyvin. Ja ne hormonit.. Mä en voi asiaa muulla tavoin kuvailla, kuin että vaikka mä olen normaalisti pitkäjänteinen ihminen, niin raskaanaollessa multa katoaa se taito ottaa paskaa vastaan. Ja todellakin, jos mulle sanotaan asiattomuuksia, niin minä en niitä purematta niele. Esikkoa odottaessa mä olin jatkuvasti avautumassa mun pomolle siitä, kuinka kaikki työpaikan asiat ovat aivan perseellään. Normaalitilassa mä laskin kymmeneen ja homma oli sillä ohi.
Luojan kiitos, mulla ei ole tullut tuollaista tilannetta koskaan vastaan, vaikka ystäväpiiriini kuuluukin lapsettomuudesta kärsiviä. Pyrin pitämään raskaudesta ns. matalaa profiilia heidän seurassaan, eli puhutaan muista asioista ku odotuksesta ja lapsista. Elleivät he sitten itse halua asiasta puhua.

 

Jos ei ole itse kokenut lapsettomuutta ei voi tietää että miltä se tuntuu. On helppo sanoa miten pitää jaksaa käyttäytyä ja pitää sitä kulissia yllä omalle siskollekin vaikka oma sydän olisi vereslihalla.
Mistä kukaan tietää olisko ko. tapauksessa vaikka just samaisena aamuna sisko tehnyt negatiivisen testin kun toinen sivulauseessa kertoo olevansa taas raskaana. Voin kokemuksesta kertoa että on aika vaikea iloita muiden puolesta sillä hetkellä kun itseltä on matto vedetty jalkojen alta.

hmm, ehkä mä en nyt sitten olen huono sanomaan mitään kun multa löytyy yksi lapsi.. toisesta ei ole tietoakaan.. enkä usko että tulee mitenkään helposti onnistumaan jos onnistuu ollenkaan...
muiden lapset ei ole multa pois, vaikka lähipiirissäni syntyisi 8 lasta saman aikaisesti niin se ei olis multa pois, ja se ei oikeuttais mua kiukuttelemaan, ei vaikka kaikki 8 äitiä saisivat toiset 8 lasta.. niin siltikään se ei oikeuttasi mua kiukuttelemaan ja purkamaan mun omaa surua ja katkeruutta heihin tai väheksymään heidän onnea...
elämässä on kurjia asioita, ne vaan on hyväksyttävä.. ja on hyväksyttävä että ne jotka onnistuu tietyissä asioissa haluavat myöskin niistä iloita ilman että heidän tarvitsee pelätä pahoittavansa jonkun mieltä...

 

Mun mielestä tarkoituksella loukkaavista sanoista on oikeus loukaantua. Ihan turha perustella sanomisiaan lapsettomuudella, raskaushormoneilla tai edes tolkuttomalla humalatilalla. Eivät nuo anna oikeutusta sanoa toiselle pahasti.

Mä ehdin elää 48 vuotta tapaamatta yhtään lapsetonta, joka purkisi kateuttaan ja katkeruuttaan päin naamaa johonkin lapsen saaneeseen. Palstalla olin tällaisesta monasti lukenut, mutta pidin sitä enemmän palstajuttuna kuin irl-juttuna. Noh, tapasin sitten tällaisenkin ihmisen ja rehellisesti sanottuna olin aivan ällikällä lyöty. Aivan kuin mun lapseni muka olisivat syy hänen lapsettomuuteensa. Koska jouduin olemaan ko henkilön kanssa pidemmän aikaa tekemisissä 24/7, jossain vaiheessa oli kielen päällä pari valittua sanaa. Onneksi itsehillintäni kuitenkin piti.

Ap:n "vastaisku" ei ollut kovin hyvä juttu, mutta ymmärrän kyllä, että loukattuna saattaa suusta päästä jotain, mitä jälkeenpäin katuu.