Ensi kertaa äidiksi v. 2012?

Heh, voin vaan arvata.

Mulla oli kova nälkä alkuun ja söin paljon enemmän kuin yleensä. Se jäi päälle, ja nyt onkin olo vähän tukalahko. Mieskin huomas että annoskoot ovat kasvaneet... Kannattaa kyllä vähän katsoa syömisiä, vaikka tuntuu kyllä siltä että kiloja tulee jos on tullakseen. En mä nyt niin hirveesti ole syöpötellyt, mutta vähän enempi ruokaa pitkällä aikavälillä ei voi olla näkymättä.

Toivotaan että Mahis sulla menee raskaus kivasti, eikä sairaus pahene tai olotila ole sen takia kurja. Niitä lonkka- ym kipuja saattaa tulla ihan kun hormonit löysentää sidoksia. Itse en ole vielä liitoskipuja hoksannut, mutta kylläpä noita vaivoja tuppaa tulemaan vähän kaikenmoisia.

Nenä voi olla tukossa pitkäänkin, kun limakalvot ovat turvonneemmat kuin normaalisti. Eipä sille oikein mitään voi. On ainakin verevässä kunnossa kerran elämässään!

Vaan nyt mä taidan lähtee pakastimen kautta telkun ääreen. Piti aloittaa kevyemmät herkut, mut suklaajäde houkuttaa...

Voikaahan hyvin kaikki iso- ja pienempimahaiset!

 

mulla oli koko alkuraskaus yhtä oksentelua, väsymystä ja pelkoa.. ihanuus kaukana. tuntu että en tee muuta kun nukun ja oksennan, ja siinä välissä kuulostelen koko ajan oloja mahassa, ja säikähdin jokaista mahan nipistystä. veti fyysisesti aika heikoks ja väsyneeks kun ei meinannut mikään pysyä sisällä. ja sitä kautta olin myös henkisesti aika väsynyt. sitten ensimmäisen ultran jälkeen hieman helpotti se pelko kun näki että pikkuisella on kaikki ok. mutta sitten kun noin rv 14 paikkeilla oksentelu loppui kuin seinään, iski paniikki että onko jokin hullusti. onneksi oli neuvola siinä ja kuului sydänäänet. nyt kun ei ole enää huono olo ja maha alkaa näkyä ja potkujakin tuntuu, niin pelkokin on pikkuhiljaa hellittänyt otettaan. nyt on se ns. ihana vaihe menossa, vielä ei pahemmin kolota eikä oo enää paha olo eikä mahakaan oo vielä niin iso että haittais niin olo on hyvä ei oo lähellekään niin väsynytkään olo. yks syy siihen on tietty se että pystyy taas liikkumaan kotoaan jonnekin ilman oksennussankkoa

eli, rakenneultraa odotellessa mennään tänään 18+6 suht pirtein mielin

 

mahis, mulla on varhaisultra varattuna ens tiistaille. Sillon viikkoja on tasan 8. Tai pitäis olla, neuvolan laskurin mukaan. Ite kyllä laskin nettilaskurilla viikon enemmän. Mutta eiköhän se siellä sitten tarkennu...

Yrjöäminen jatkuu. Tänä aamuna ehin just ja just käydä pissalla, kun arabialaiselle piti tarjota toinen pää. Mutta onneksi tämä on jo vähän tasaantunu niin, että yökötys vaivaa yleensä vain aamuisin ja aamupäivisin. Iltapäivästä pystyn jo kokkaileen ja syömäänki hyvällä ruokahalulla!

Jännittää ja huolettaa kyllä vähän väliä. Nää riskiviikot tuntuu kestävän ikuisuuden.

 

Hei!

Taidan liittyä teidän joukkoon.. Tänään tuli tikkuun plussa! Olo on vähän hämmentynyt.. Minä raskaana? Teinkin varmuuden vuoksi kaksi testiä Lapsi on kyllä hyvin toivottu.:heart: Pitää vaan nyt totutella ajatukseen. Olo on ollut tavallista väsyneempi ja välillä tulee sellainen etova olo. Mitään makeaa ei pysty syömään, tekee pahaa. Miellään söisin jotain suolapitoista.

 

Heippa kaikille =)

Taidan kans liittyä tänne. 28.12 tuli kans plussattua. Tätä on kovasti toivottu! Ensimmäinen lapsi tulossa ja juuri täytin 34v. Nämä ekat viikot on vaan jännitetty että kaikki menis hyvin.
Ajatukset juoksee laidasta laitaan, tulipa tuossa itkettyäkin yhtäkkin oikein kunnolla vaikka ei oikeastaan mitään syytä.
Vatsassa oleva pikkuinen on normaalia pienempi kuin raskausviikkoni sanovat. Kuulemma nuo rytmihäiriölääkkeet vaikuttaa jota joudun syömään. Mutta siellä se porskuttaa ja sydän lyö, pitää vain seurata tiiviimmin. :heart:

Kiva että tällänen keskustelupaikka löytyi, saa vaihtaa ajatuksia ja tuntemuksia =)

 

Hei ja tervetuloa Sinna78 ja Kevät78 ja kauheasti onnea plussasta!! Sinna78: nuo tunteet kuulostavat todella tutuilta, itsekin olin todella hämmentynyt, vaikkakin plussa oli TODELLA toivottu.. enempi ehkä hämmennystä aiheutti se että plussa tuli meillä niin nopeasti. Millainen olo on nyt, onko pahentunut/parantunut? Itsehän kärsin todella pahasta pahoinvoinnista mutta ensimmäinen ultra ja se että näki pienokaisen ensimmäistä kertaa, teki pahoinvoinnin sen arvoiseksi. Jos pahoinvointi yltyy pahaksi, suosittelen napostelemaan usein pieniä suolaisia, tai ihan mitä vaan tekee mieli. Eikö vain olekin ihana se tunne, sä todellakin olet raskaana!

Kevät78: tervetuloa sinullekin Nuo ekat viikot sinne eka ultraan asti olivat ainakin minulle pahimmat, nimenomaan tunteiden ja pelkojen suhteen. Epävarmuus siitä onko pienellä kaikki hyvin nosti usein päätään.. oletko jo käynyt siis varhaisultrassa, kun tiedät lapsesi olevan pienikokoinen? Toivon sinulle kovasti jaksamista, nuo rytmihäiriöt kuulostaa ikäville mutta mitäpä sitä ei pienokaisen takia kestäisi Minulla on tosiaan menossa raskausviikko 25, joten jos jokin asia mietityttää, minulta voi kysyä, tietysti osaan vastata vain omien kokemuksieni perusteella, en ole mikään lääkäri mutta ainakin itse olen huomannut että oloa kummasti helpottaa kun kuulee jollain olleen samoja oireita eikä tarvitse enää miettiä kuuluuko se asiaan. Ja ihan samalla tavalla, minua jännittää ja huolestuttaa tämä loppuraskaus kuin teitä alkuraskaus, ensikertalaisena tässä ollaan itsekin asialla

Suurinpiirtein samanikäisiä kun ollaan, oletteko te "kärsineet" ennen raskaaksi tuloa tuttavien, ystävien tai sukulaisten taholta "painostusta lapsen tekoon...? Minä ainakin jouduin ihan kiitettävän paljon kuuntelemaan jos jonkinlaista.. "eikö teidänkin olisi jo aika, tuon ikäisiä...kohta on myöhäistä ja sitten kadutte..." :/ Oli ahdistavaa!!!!!! Me ei koettu olevan valmiita ennen kuin nyt ja tällä hetkellä aika tuntuu olevan paras mahdollinen.

 

toukonyytti:
En ole sen kummemmin kokenut painostusta, enempi toisinpäin. Äitiäni ahdisti ajatella, että saisin vauvan tähän uusperheeseen, kun lapsia on miehellä jo aiemmasta liitosta. Anoppi taas kyseli jonkin verran, tai ei oikeastaan kysellyt vaan ilmaisi toiveensa jälkikasvusta. Nyt kaikki vaikuttavat olevan iloisia tulevasta vauvasta, vaikka ylläri se taisi olla aika monelle, myös minulle.

Meillähän ei vauvaa meinannut tulla laisinkaan, ja lääkärit suosittelivat hoitojen aloitusta. Lykkäsin hoitojen aloitusta vuoden verran kun olen pelkuri, ja ihmeen kaupalla huomasin sit pari vuotta yritettyämme, että olen luomusti raskautunut. Luulen, että aika moni ajatteli ettemme halua yhteistä lasta kun noita mukeloita nyt pyörii täs kotona jo useampi.

Itse olen aika jalat maassa-tyyppi siinä mielessä, etten jaksa välittää kauheasti muiden sanomisista. Olkoot mitä mieltä haluavat, vaikka tietysti oman äidin vastahankaisuus välillä harmitti.

 

Kiitos onnitteluista! Pakko alkaa itsekin pikku hiljaa uskomaan asiaan. Tein vielä eilen kaksi raskaustestiä (niitä kun oli kaapissa) ja kumpaankin tuli vahva punainen viiva! Iloisia ollaan mieheni kanssa tulevasta vauvasta. Toivotaan vaan että kaikki menee hyvin..

Välillä tulee paha olo, varsinkin iltaisin. Ei siis aamupahoinvointia vaan iltapahoinvointia Äsken käytiin mieheni kanssa kaupassa eikä oikein tehnyt mieli ostaa mitään. Kaikki ruoka ajatuksena teki pahaa.. Mieheni naureskelee kun en voi enkä halua ostaa nyt esim. suklaata. Hän sanoikin että nyt hän uskoo että olet raskaana kun et pysty suklaata syömään! On vissiin tullut yleensä syötyä..
Suolatikkuja ostin ja niillä olo hiukan paranee.
Nyt on rv 5+1 laskujeni mukaan. Saa nähdä paheneeko tuo pahoinvointi tästä..

Kyllä meilläkin on sukulaiset ja ystävät kyselleet että milloin sitä teille tulee perheen lisäystä ym. Olemme kuitenkin mieheni kanssa olleet yhdessä jo yli 10 vuotta. Aikaisemmin ei ole vaan tuntunut hyvältä ajatukselta tehdä lasta ennenkuin nyt. Nyt olemme valmiita. Pari vuotta sitten menimme naimisiin. Häiden jälkeen ystävät ja sukulaiset sanoivat, että aikovat tarkkailla mun vatsanseutua.. No taisivat kyllästyä tarkkailuun kun nyt ei ole vähään aikaan tullut kommentteja asiasta Saa nähdä mitä sanovat sitten kun kerromme uutisen.
Olemmekin tässä miettineet, että missä vaiheessa asiasta kannattaa kertoa isovanhemmille ja muille läheisille? Miten te muut olette tehneet?

 

Meitä -78 syntyneitä alkaa olla täällä niin ikää koko joukko. Tervetuloa uusille munkin puolesta.

Pahoinvointi ei ole onneksi lisääntynyt ja pysyy mullakin kurissa noilla suolaisilla - ja makeilla - herkuilla. Porkkanapussinkin sain avattua. Nyt tuntuu, että olen vähän terveellisemmän ruokavalion saanut aikaiseksi kuin mitä vielä viime ja toissaviikolla. Tarkoitukseni on pitää painonnousu mahdollisimman kurissa - mulla ei siis ton perussairaudenkaan takia ole oikein ylimääräisiin kiloihin varaa.

Meillä ei juuri kukaan ole kysellyt perheenlisäyksen perään... Paitsi anoppi. Ja mun isoäiti on ollut varma jo vuosi sitten, että mä olen raskaana. Silloin ei ollut vielä edes yrityksessä. Eilen sattui hassu juttu - törmäsin vuosientakaiseen entiseen työkaveriin. Sellaiseen kuuttakymppiä lähestyvään mieheen. Mies on ihana, mutta täysin kykenemätön hienotunteisuuteen. Tällä kertaa (jostain syystä ei kuitenkaan edellisellä tapaamiskerralla) töksäytti aivan varoittamatta, että noh, jokos sitä ollaan raskaana. Yllätti täysin, mutta jotenkin sain kakisteltua itseni ulos tilanteesta myöntämättä tahi kieltämättä... Eli vielä en ole julksesti tästä kertonut.

Kaikista lähimmät ystävät ja mun vanhemmat tietävät raskaudesta. Mies ei ole kertonut vielä kenellekään. Aikoinaan kihlautumisestakaan miehen perhe ei ollut tietoinen ennen kuin jotakuinkin pari kuukautta jälkikäteen. Mä soitin melkein siltä istumalta kotiin. Tässä asiassa käy ilmeisesti samalla tavalla. Tosin anopille ei kerrota ennen kuin vähän myöhemmin. Hän on hieman höperehtivää sorttimenttia ja kova huolestumaan. Eli kerrotaan vasta sitten, kun ollaan itse niin "varmoilla vesillä", että voidaan ottaa se hyökyaalto vastaan, mikä siltä suunnalta väistämättä tulee...

Oletteko muut muuten miettineet omaa lapsuuttanne nyt kovasti? Mä olen. Ihan liikaa. Mun tausta ei ole mitenkään ruusuinen eikä pullantuoksuinen. Se tuntuu puskevan nyt pintaan aika kovasti. Juuri tällä hetkellä huomaan olevani vanhemmilleni kovin vihainen. Ja samalla pelottaa, päädynkö toistamaan vanhempieni virheitä... Hankalaa. Kaikenlaista tässä näemmä pohtii ja aika paljon jopa huomaamattaan.

Oireista:

Rinnat kasvavat kasvamistaan. Mä olen kohta Dolly Parton -klooni. Hirvittää ja vähän ällöttää. Miehen mielestä (ylläri!) rinnat ovat ihanat, mutta mulla on kapinavaihe päällä. Sais jo loppua... Ja mitä tästä vielä tulee. Viikkoja on kuitenkin menkoista laskettuna vasta 6+5 (vaikka jotenkin mulla on sellainen olo, että voisi hyvin olla 7+5. Lonkkakivut olivat ilmeisesti jostakin muusta syystä johtuvia, mutta univaikeudet jatkuvat - uni on kovin pinnallista ja heräilen monta kertaa yössä. Vuotoja ei ole, mutta silloin tällöin nippailee alavatsasta. Etoo välillä, mutta ei pahasti. Illalla vatsa on todella turvoksissa ja ummetustakin (olkaa hyvä, tarjoilen mielenkiintoisia yksityiskohtia) löytyy.

Mites muilla? Etenkin toi rinta-asia kiinnostaa, onko muilla ollut samanlaista? Millään en viittis mennä ostamaan uusia liivejä vielä, jos ne vaikka vielä kasvaa nopeastikin ja kohta pitäis taas olla kaupassa. Toisaalta, nykyiset puristaa ja kiristää ja hiertää... Hankalaa vaikka on siinä ihanuuttakin mukana. Alan pikku hiljaa jotenkin sisäistää, että mä olen todella raskaana. Siis raskaana! Oho.

Voimia, hyvää oloa ja iloa teille "kanssaodottajille".

 

Siis joo, tervetuloa uusille, vaikka itsekin taidan olla sellainen.

Me kerrottiin anopille aika aikaisten, ja mun isälle ja sisaruksille viikolla 11. Ystäville ollaan kerrottu sitten kun on siltä tuntunut. Ihan heti en halunnut kaikille kuuluttaa, kun pelkäsin vähän jos menee kesken. Olis ollut ikävä sit oikoa käsityksiä monen ihmisen kanssa.

Kieltämättä sitä miettii omaa lapsuuttaan ja omia vanhempiaan eri tavalla kuin ennen. Jotenkin paremmin tajuaa, että kaikki tekevät virheitä ja varmasti itse toistaa joitain juttuja oman lapsensa kanssa. No, anteeksi on pyydetty ja annettu ja saatu itsekin, joten siltä osin ollaan selvillä vesillä.

Joo, täällä kans yks povipommi. :wave: Rinnat on kasvaneet B-kupista jonnekkin D tai DD:n välimaastoon. Tartteeko sanoa, että riittäis jo... Tai että mies on aika ihastuksissaan. No nauttikoot nyt ennen kuin niistä tulee pannukakut, paree kai vielä näin. Itseä vaan rasittaa kun hikoilen näiden kanssa öisin. Onneksi tajusin ottaa vauvan pikkupyyhkeen tohon rintojen väliin yöksi, ei ole yöpaita joka yö kostea. Eipä tullut mieleenkään että tuoltakin vois hiota... Tunne nyt siinä itses seksipommiksi, halojaa! :kieh: Liivejä olen ostanut pariin kertaan uusia, kun just ostetut on jääneet sit kuitenkin pieniksi.

Alavatsaa nippaili mullakin alkuun, nyt ei enää. Välillä, tosin harvoin, on menkkamaista juilintaa, mut kai se kuuluu asiaan. Suurin vaiva on käsien turvotus, ja nyt hengästyminen. Muita vaivoja ei kauheesti ole (jos ei noita dollypartoneja lasketa! :kieh

Hyvää oloa ja iloa odotukseen toivottelen minäkin!

 

Mun tissit ei kasva eikä paisu yhtään mihinkään, katkeruus ja väsymys kylläkin.
Oksettaa, yököttää, yrjöttää, kuvottaa, etoo jatkuvasti ja odotuksen "ilo" on kyllä niin kaukana ku olla voi. Olen totaalisen kyllästyny tähän yököttävään oloon ja oksentamiseen, niin kyllästyny että v*tuttaa. Aviomies on valitettavasti saanut tänään tästäkin osansa. En JAKSA tätä.

Eipä tällä kertaa muuta. Kiitos ja anteeksi.

 

Mulla alkoi pahoinvointi joskus viikolla 6 oikein todenteolla ja sitä kestikin sitten ihan järkky kauan viikkotolkulla.. muuta ei voi sanoa kun että se helpottaa jossain veiheessa, eihän tuo kauheasti minuakaan helpottanut pöntön äärellä tuo ajatus mutta nyt sen on jo unohtanut aikas kokonaan. Eikä ollut minullakaan aamupahoinvointia vaan ihan aamusta iltaa, ja illasta aamun kestävää.. yökkö saattoi tulla ihan milloin vain. MUTTA se todellakin menee ohi tsemppiä vain kaikille, vaikkakin se todella ON vaikeaa olla sitkeänä ja jaksaa. Mulla mies ei joutunut pahoinvointiviikkojen aikana kuuntelemaan kiukkua, ja se johtui yksinomaan siitä että mä vaan nukuin tai oksensin, en ehtinyt huutaa ja kiukuta

Me kerrottiin vauvasta vasta eka ultran jälkeen eli siinä viikon 12 tienoilla, haluttiin tietää varmasti että masussa on elämää. Meillä vauva-uutinen oli niin odotettu lähisuvun keskuudessa, ettei haluttu antaa ilon aihetta kun pelättiin sen olevan liian aikaista. Olisi ollut niin itselle kuin muillekin liian vaikeaa kertoa ultran jälkeen ikäviä uutisia. Mutta tämähän on sellainen asia minkä varmasti jokainen kokee erilaisena, meillä tämä tuntui parhaalta ajalta kertoa. Vaikkakin oli VAIKEAA olla kertomatta aiemmin kun teki niin mieli kovasti iloita ja huutaa koko maailmalle nyytistä Nyt tää on kyllä ihan maailman parasta kun tuntee masussa nyytin liikkeet. En luopuisi tästä tunteesta enää mistään hinnasta.

 

mahis: osta vaan ihan suosiolla niitä uusia liivejä.. paljon helpompi olla. mulla alkuraskaudesta paisu n.yhen kuppikoon, D-->DD, ja moni on sanonu et sit kun maitoo alkaa kertyä tonne rintoihin niin tulee väh yks kuppikoko vielä lisää.. mulla on viel vähän inhottava, kun mulle on tehty rintojen pienennysleikkaus, niin nyt ahistaa ja ärsyttää kun kasvaa melkein saman verran takas kun mitä leikattiin... ja toisekseen, mä en pysty imettämään, joten ne kasvaa ns.turhaan..

alavatsan nipistelyt täälläkin tuttuja alkuraskaudesta.. ne säikäytti alkuun, mutta ne on kuulema normaaleita. nykyään välillä vetää inhottavasti nivusista, välillä aika kipeästikin. kuulema liitoskipuja... masu alkaa olla sen verran kasvanut, että välillä tuntuu että JO NYT (?!) haittaa joitaki toimintoja.. kuten talvikenkien jalkaan saamista jee, kohta puolivälissä mennään, 19+3 tänään

 

Juteltiin mieheni kanssa ja päätimme että kerrotaan ilouutinen vauvasta vasta ekan ultran jälkeen. Halutaan olla täysin varmoja, että sieltä todellakin on vauva tulossa. Vaikea vaan pysytellä hiljaa asiasta

Milloin olisi syytä varata aikaa ensimmäiseen neuvolakäyntiin? Omien laskujen mukaan nyt rv 5+3. Ajattelin että jos ensi viikolla sinne soittelisin..

Alavatsakipuja on ollut ajottain. Alavatsalla on sellainen paineen tunne ja välillä vihloo oikealle puolelle alavatsaa. Varsinkin jos aivastaa niin tulee tunne niinkuin mahassa joku repeäisi. Turvotustakin vissiin on kun farkut tuntuu tiukemmilta mahan kohdalta.

Kyllä tämä on iso elämänmuutos.. Monenlaiset asiat pyörii mielessä.. Mutta onnellisia ollaan :heart:

 

Mä päätin varata ens viikolle sen alkuraskauden ultran. Noin niin kuin palkkapäivän kunniaksi. Vaikka hittolainen, kun on sen verran kiire molemmilla, että en oikein tiedä milloin sinne ehtis. Neuvola olis sit seuraavalla viikolla. Oliskohan se sit niin, että silloin jo vois sillä dopplerilla kuulua sydänäänet? Vai joko ne ultraa siellä?

Missäs ovat Saturnalia ja IslandGirl? Kaikki hyvin?

Olo on tasaisempi. Ja väsynyt. Arvon vielä kahden vaiheilla - uskoisko vai ei, että on raskaana. Mä odotan jotakin vielä selkeämpää fyysistä olotilaa - siis sitä masua. Tai sit sitä ultraa...Mutta en kyllä tuota Margen olotilaa. Voi kauhistus. Ei varmaan lohduta, että sanovat, että mitä huonommin äiti voi, sitä paremmin voi alkio/sikiö.

Fysioterapeuttini on totaalisen innoissaan. On sitä mieltä, että masu näkyy jo (lue: turvotus ja ummetus ovat hoitaneet homman hienosti!) ja muutenkin riemastelee asioilla, joita en oikein itse ole vielä ajatellut. Ihana olento, mutta vois olla ehkä vähän vähemmän innoissaan. Saa nähdä, mitä reaktioita sitten saadaan kun useammat tietävät. Miehen sisarukset ja äitinsä...

 

Täällä ollaan edelleen, ja tänään oikein hyvissä tunnelmissa. Kävin nimittäin aamulla varhaisultrassa. Ja kyllähän siellä näytti jonkinmoinen sikiönalku olevan ihan kohdillaan! Sydänäänetkin kuulemma näkyivät juuri ja juuri - yhtään aiemmin ei siis olisi ultraan kannattanut mennä (tämä oli siis 7 vkoa menkoista - en vieläkään ole ihan varma siitä, miten viralliset viikot lasketaan...). Joka tapauksessa mukavaa ja helpottavaa oli.

Margella on sitten varhaisultra huomenna - kerrohan sitten, mitä näkyi! Ja kovasti vielä tsemppaan tuon pahoinvoinnin kanssa. Kyllä se kaiken kärsimyksen jälkeen vielä iloksi ja onneksikin muuttuu. Ja Mahis, sä olit sitten kanssa varannut ultran. Sulla näkyy varmaan sitten jo selkeämminkin ne sydämenlyönnit (jotka tietty toivottavasti siellä sykkivät!).

Oireet tuntuvat olevan aika samankaltaisia kuin muilla. Mulla ei tosin ole rintojen kasvua/turvotusta, vaikka kipeät ovatkin. Mahiksen kanssa jaan ainakin nuhan/tukkoisuuden sekä ummetuksen. Gynekologi sanoi äsken, että paksusuolen ärtyminen on normaalia raskauden aikana (alkuvaiheessa?). Mä olenkin huomannut, että suolisto on ollut ummetuksen lisäksi muutenkin outo ja kipeä. Ja Sinna, ihan sama juttu tuon suklaan kanssa... ei vaan pysty.

SysterP, kiitokset kuvauksesta raskauden vaiheista. On kiva kuulla, miten raskaus on muilla edennyt, vaikka jokainen raskaus tietenkin on omanlaisensa. Minusta tuntuu, että pahin paniikki alkaa helpottaa, mikä on ihanaa. Vaikka kyllä edelleen jännittää.

Tervetuloa minunkin puolestani myös uusille! Kiva kun meitä on jo näin paljon jakamassa ajatuksia ja kokemuksia.

 

Heippa taas kaikille!

Island girl, kiva kuulla että kaikki oli ok. Nyt sit odotellaan muidenkin kuulumisia.

Mulla tais olla eka neuvola viikolla 9. Ei muuta kuin soittelemaan. Kylläpä ne sieltä sit sanoo milloin tulla. Nyt saa itse ravata jo joka toinen viikko, myöhemmin vielä joka viikko. Alkaa tää aika huristaa melkoisella vauhdilla.

Sydänääniä kuului mulla vissiin vasta viikolla 15, ihan alussa ne ei välttämättä kuulu. Ultrassa tuppaavat kyllä näkymään.

Noista viikoista vielä, ei oo helppoja laskea. Laitan tähän yhden laskurin, joka on ollut aika kiva. Merkkaat vimpat kuukautiset ja laskuri näyttää milloin joka raskausviikko päättyy ja vähän muutakin. Tuosta on ainakin itselle ollut apua, kun ei noita viikkoja ikään muista. Enkä tajua että laskentatyyli voi olla noin outo! :kieh:

Raskauslaskuri

Ummetukseen on mulla auttanut ruispalat, se kovasti mainostettu jugurtti ja veden lipittäminen. Silti välillä on maha vähän kovalla. Ai niin, keitetty kanamuna kyl toimii mulla. Heti aamupalan jälkeen saa juosta vessaan. Eli tiedän edes yhden keinon millä mahan saa tyhjäksi.

Toivottavasti pahoinvoinnit helpottaa, mulla ei ole siihen mitään vinkkiä kun olen voinut ihan hyvin koko raskauden ajan. Joskus kun ei syö, saattaa tulla kuvotus. Muuten olo on ollut ok.

Ei muuta kuin hyvää viikkoa kaikille! Pitäkääs lippu korkealla.

 

Kiitti, SysterP! Toi laskuri ei tosin huomioi kierron pituutta, jos poikkeaa 28:sta - eikö se pidä huomioida näissä laskelmissa? Lääkäri arvioi, että mulla on kierto ollut raskaaksi tullessani noin 29-30 päivää, joten pitänee lisätä tuohon laskurin antamaan pari päivää. Eli mulla olis niinkun 6+5 nyt sitten ymmärtääkseni, ja kahdeksas raskausviikko alkaa keskiviikkona.

Kiitos myös ummetusvinkeistä - pitääkin kokeilla... Tässä on (toivottavasti) vielä paljon aikaa kokeilla erilaisia kikkoja Luulisi, että hedelmien syöminenkin auttaisi. En ole ikinä popsinut sellaista määrää hedelmiä kuin viime viikkoina, ne maistuvat tässä olotilassa kaikkein parhaiten!

Mulla on eka neuvola huomenna. Siellä saa sitten kai sen virallisen lasketun ajankin? Tänään arvioitiin, että voisi olla 19.9. Katsotaan, kuinka lähelle toisiaan mun, Margen ja Mahiksen lasketut ajat lopulta asettuvat!

 

Island girl, laskuri passaa varmasti parhaiten kun tietää kierron pituuden, tai että raskausviikot on todettu jo ultrassa. Mulla on myös kierto ollut mitä on, mutta ihmeesti tuo silti antoi oikeat lukemat. Tai yhdellä päivällä heittää, mut sillä ei ole väliä. "Virallisen" lasketun ajan saa neuvolasta, tarkentuu tosiaan sitten vielä ultrassa. Mulla siis tarkentui yhdellä päivällä, mutta kun ei mennyt yli viikon, niin pitävät kiinni siitä aikaisemmasta päivästä.

Hedelmät maistui mullekin varsinkin alkuun, ja onhan niissä monesti paljon kuitua ja nestettäkin, joten luulis olevan hyviä mahalle. Pitäiskin itse vaihtaa leivonnaiset taas hedelmiin, mut on kauhee vimma tehdä leipomuksia. :ashamed:

Saas nähdä miten lähelle teidän muiden LAt tosiaan menee. Saattekohan muuten sen uuden äitiyspakkauksen? Minä sitä ihastelin niin kovasti, et pitää tosissaan miettiä jos yrittäis vielä pyöräyttää sisaruksen tälle tulevalle vauvalle.

 

Heippa! Rekisteröidyin juuri, tässä ensimmäinen viesti!

Väsymys ja ihme merisairaus päällä, 35/30 eikä menkkoja kuulu. Eilen tein kuitenkin negatiivisen testin. Kauankohan kannattaa varrota seuraavan testin tekoon? Pitäisi varmaan vaan tyynesti vielä vähän odotella mutta arvatkaa hei kun ei malttaisi!

Toivonpa että pääsisin pian tässä ketjussa enemmänkin juttelemaan

 

Terveisiä ultrasta. Varasin ajan, kun eilen oli pientä vuotoa. Kaikki oli hyvin. Eli istukka on jossakin takana ja ylhäällä, sydämen syke näkyi ja kokoa oli 10,5 mm. Saatiin kuvakin. Mutta siis. Se mikä hämmentää on se, että lääkäri arvio viikoiksi 7-8 ja antoi arvioiduksi lasketuksi ajaksi 7.9. Tuo on minun mielestäni kovinkovin aikaista. Heittoa nettilaskurin ja lekurin arvioiden välillä oli kuitenkin yli viikko - uskoako nettiä vai lääkäriä? Mutta siis kaikki on kuulemma juuri niin hyvin kuin tässä vaiheessa voi olla - mitään hälyttävää ei näkynyt missään ja vuodostakaan ei ollut jälkeäkään. Ja kukkaro on n. 170 € kevyempi... Huh. Kallis huoli.

Tissit vaivaa vähän vähemmän, mikä on mukavaa. Mutta toi ummetus! Herranjumala. Tänään olen pistellyt Duphalacia, luumusosetta, kaurapuuroa vehnäleseillä ja kiiwiä. Eikä mikään auta. Jumissa on pakki. Kiva oli tänään töissä, kun meinasin turvonneen ja kipeän mahani kanssa turvota ulos housuistani. Välillä oli pakko avata vetoketjua ja nappia ja toivoa, että paita peittää. Mikäs sua vaivaa, kyselivät ja itse yrittää, että noh, ei mikään. Vatsa on vaan turvonnut jostakin ihmeellisestä ja tuntemattomasta syystä... Jeps.

Ens viikolla on sitten seuraava etappi, kun keskiviikkona on neuvola. Ja viikonloppuna pitäis kohdata anoppi. Kertoako vai ei?

 

Täälläpä tullut paljon viestejä taas

Kiitos onnitteluista. Kävin tänään etsimässä uusia farkkuja kun vanhat ei mee enää kiinni. On niin kauhee turvotus ja pömpötys jo mahassa, viikkoja 12+2. Rintojen kohdalle sitä turvotusta ei niinkään kauheesti oo tullu hehh.. meinasi hermot mennä kun ei tahtonut löytää sopivia, ja kohta nekin taaspienet : /.

Mullakin on ollut tota ummetusta ihan mukavasti. Onneksi ei ole tarvinnut kestää viikkokaupalla pahoinvointia, mutta kun sitä oli, päivästä toiseen yököttävä ja närästävä olo ja kaikki teki pahaa oli se kyllä kurja olla, ei jaksanu muuta ku ollaan vaan. Nyt maistuu taas ruoka paremmin.
Mullakin on sitä että kun aivastaa niin samperi että repäsee alavatsasta välistä, ja joskus kun nousee ylös niin sama juttu. Nenä on ollut viikkoja niin tukkonen että hyvä kun henkee saa vedettyä välis =). Eilen illalla nipisteli vatsaa oikein mukavasti sohvalla ja vielä sängyssäkin, vähän voimakkaammin mitä aiemmin.

Torstaina olisi verikokeet aamulla ja sitten 13.2 np-ultra. Jännittää vähän että mitä tuloksia ne saavat verikokeiden ja tuon ultran yhdistämänä. Toivottavasti kaikki hyvin. Siellä sitten varmistuu tuo laskettu aikakin paremmin, neuvolassa veikkasivat elokuun puoltaväliä.

Meitä on täällä niin monta että ei enää muistakaan kuka on kuinkakin pitkällä viikoissa?

 

Hienoa Mahis, onnea hyvistä ultrakuulumisista! Vähän hämmentävää tosiaan tuo heitto omissa ja lääkärin arvioissa. Voisiko epäsäännöllinen kierto selittää eron, vai uskotko tietäväsi, milloin oli ovulaatio? Joka tapauksessa niin tai näin, tärkeintä on tietty, että mitään huolestuttavaa ei näkynyt. Itse muuten maksoin ultrasta alle 100 euroa (oliko 97 tai jotain), aikamoiset heitot näköjään hinnoissa.

Mulla on tänään taas semmoinen päivä, että huolestuttaa oireiden vähyys. Eilen rinnat olivat yhtäkkiä melkein normaalit, eikä yökötystä ollut ollenkaan. Tänään tuntui aamulla pikkuisen etomista, mutta rinnat ovat edelleen mielestäni "liian" normaalit - pehmeät eivätkä kipeät. Mites muut, onko teillä vaihdellut oireiden voimakkuus eri päivinä/viikkoina? Tietty uskoisin, että tämä on ihan normaalia, mutten voi mitään sille, että huolia tuolla takaraivossa herää. Haluaisin kelata pikakelauksella tämän riskiajan ohi!

Neuvolassakin kävin eilen ekaa kertaa. Siellä ei tullut esiin mitään ihmeellistä, mutta oli kiva saada "tukihenkilö", johon voi tarvittaessa ottaa yhteyttä. Kyllä meillä Suomessa on ihmeelliset palvelut, kun neuvolassa huolehditaan noista seulonnoista, urheiluopastuksesta ja hampaiden hoidosta jne... jokaiseen asiaan löytyy neuvoja ja apuja. Sitten vielä tosiaan se äitiyspakkauskin (heh, en ollutkaan sitä vielä ajatellut, odotan innolla ) Odottelen myös mielenkiinnolla valmennuksia, joissa pääsen tutustumaan alueen muihin tuleviin äiteihin ja isiin. Toivottavasti löytyy seuraa puistoon!

 

Hei taas kaikille!

Mahis: hieno että ultrassa kaikki ok, onnea siitä Tuo lasketun ajan muutos kuulostaa minusta ihan normaalilta, itsellä ja monilla tutuillani on eka neuvolassa määritelty la muutettu ultrassa viikolla aikasempaan. Mietin itsekin silloin, miten ihmeellinen heitto mutta mahdollista se on ja vieläpä aika yleistä. Noista vuodoista sen verran että alussa niitä tulee useimmille (kaikille tietenkään ei) minullakin oli sellaista hieman rusehtavaa, todella vähäistä sellaista, en silloin edes soittanut neuvolaan asiasta kun ajattelin sen olevan normaalia kun mitään kipuja tms ei ollut ja vuoto oli todella vähäistä. Luultavasti olisin huolestunut enemmän mikäli se olisi ollut runsaampaa ja jokapäiväistä.

Tuo ummetus on ikävää, itse siltä säilynyt suurimmaksi osin, minua ei kahvi ole etonut enää ekojen 12 viikkojen jälkeen, ja aamukahvi tekee ummetuksen suhteen tehtävänsä

Nuo nipistelyt ja vihlomiset ovat todella kurjia ja varsinkin alkuraskaudessa PELOTTAVIA kun ei tiedä ovatko normaaleja asiaan kuuluvia. Minulla niitä oli myöskin, tuo aivastelun yhteydessä tai yskimisen, niitä varsinkin tulee. Välillä sattuu kovastikin mutta menee onneksi aina nopeasti ohi. Ihan alkuraskaudessa oli paineen tunnetta aamuisin vatsassa ja se oli minulle sellainen "onnen tunne", sitä oikein odotti, tunnin kuluttua heräämisestä se alkoi ja siitä tiesi aina olevansa todella raskaana Tuo paineen tunne hävisi kun pahoinvointi-kausi alkoi..

KEvät78: Nuo vaate asiat!! Eikö olekin turhauttavaa kun mieli tekisi ostaa heti jotain päälle mahtuvaa kun vanhat farkut puristavat.. ja kun tietää ettei nekään ihan kauhean pitkään mene. Turhauttavaa ostaa kalliita vaatteita joita ei sitten kauan pysty pitämään. Tosin ainakin itse, vaikken mitenkään turhamainen ole, niin nautin tästä kasvavasta vatsasta niin paljon, että haluan pitää kauniita vaatteita ja korostaa vatsakumpua. Ehkä hassua, mutta minä en tahdo peitellä masua yhtään vaan annan kyllä kaikkien (nyt kun viikkoja on jo reilut 26) nähdä mitä ihanaa minulla on eikä tätä potkupalloa kyllä enää millään pystyisi peittämäänkään heh Eli ostele vain farkkuja, minulla on parit henkka-maukan farkut, sellaiset ns. pillifarkut, ovat ihan mielettömän pehmeät ja joustavat jalassa, vaikkakin tiukille näyttävät. Niissä on se sellainen trikoo yläosa minkä voi vetää vatsan päälle tai pitää "viikattuna" vyötäröllä, suosittelen!

Islander Girl: Noista oireiden häviämisestä... ovat ihan normaaleja ainakin minulla välillä oireita oli ihan väsymykseen asti ja sitten yhtäkkiä muutama päivä ettei mitään! Ja sekös huolestutti! Oikein odotti milloin edes vähän taas yrjöttäisi Sen ensimmäisen kerran kun oireet loppuivat, olin todella paniikissa, mutta siitä oppineena, nauttikaa niistä hyvistä päivistä! Tehkää silloin kaikkea mitä haluatte jos vain suinkin jaksatte. Minä ainakin nautin niistä päivistä milloin on hyvä olo ja suunnittelen ihan onnesta soikeana tulevaa Kyllä niitä oireita ihan varmana taas tulee ja sitten voikin olla taas olo niin heikko ettei mistään tule mitään.

Mihin on muuten hävinnyt ketjun aloittaja Saturnalia???

Myymeli82: sun alkuraskauden kuvaus kuulosti tosi paljon samanlaiselta kuin minulla oli. Samat oireet ja pelot. Voi se rakenneultra on ihana, pian pääset sinnekin! Oletko ajatellut haluatteko tietää sukupuolta? Siinähän sen mahdollisesti saisi tietää.. me päätettiin pitää salaisuutena onpahan jotain yllätystä vielä jäljellä. Vaikka välillä nyt tuntuu että oisinpa kysynyt, kun tahtoisi ostaa vaikka mitä ja paljon, ei vain tiedä ostaako sinistä vai punaista kaikkea ei haluaisi ostaa valkoisena, beigenä, jne..

Mites muut? Oletteko ajatelleet kysyä sukupuolta kun rakenneultran aika tulee?

 

Heippa ja terkut varhaisultrasta, joka oli siis eilen. Yllätys oli melkoinen, sillä asukkeja löytyi kaksin kappalein Gynen kommentti oli "tuplapahoinvointia siis". Sydämet tikutti kovaa tahtia ja pötkylöillä kokoa 1,21 cm ja 1,26 cm.

Fiilikset heittelee järkytyksen, innostuksen, ahdistuksen ja pelon välimaastossa. Anoppi meni sekaisin ja alkoi jo puhua vuorotteluvapaalle jäämisestä, kaksostenrattaista ja ties mistä. Mies hykertelee ja on kuin kissa pistoksissa

Häämatka piti perua, mutta minkäs teet. Gyne laittoi minut eilen saman tien polille tarkistuttamaan veriarvot, ja että tarviiko nesteyttää. Nyt ei tarvinut jäädä, mutta perjantaina pitää mennä takaisin tarkistaan tilanne. Jotkut arvot oli vähän alhaalla. Polin lääkäri lupasi kirjottaa Primperan -reseptin, jos olo ei ala helpottaa.

Lasketusta ajasta ei ole vielä kukaan puhunut mulle mitään. Nettilaskuri näyttää 11.9.2012, mutta oletan että tuplat syntyvät aikaisemmin.

Mietin hirveästi omaa fysiikkaa että miten se tämän kaiken kestää. Olen 158/50 enkä siis mikään "tilaihme" muutenkaan...niin että mihin suuntaan tässä oikein sitten venyy ja repeilee..

Vähän on ajatukset sekaisin, kuten ehkä huomaa

Viikkoja 8+1.