ensikommentit kun lapsi syntyi

ekasta tokasin kätilölle äkäsenä, kun se kysy et katoppa kumpi tuli, et mistä sen muka näkee...
toisesta et ei oo kyllä yhtään esikoisen näkönen, kun kätilö sitä kysy. (seuraavana päivänä katsoin esikosta kuvaa saman ikäisenä ja olivat ku kaks marjaa!)

 

"Pienet pallit!" huudahdin kun kätilö näytti pojan peppupuolta ja sanoi "katsokaapa nyt kumpi tuli". :ashamed:

Nimittäin luulin odottavani tyttöä koska kaikki niin sanoivat ja veikkailivat.. Mies sanoi alusta asti jotta poika se on.. :heart:

 

Kysyin: "No, mikä on?" Poika ei nimittäin itkenyt heti ja oli melko sininen. Samassa kuitenkin poika alkoi itkemään. Minä ja mies itkettiin myös.. Vieläkin tulee kyyneleet silmiin kun ajattelee sitä hetkeä, vaikka poika on jo 8kk. :heart:

 

Tokaisin heti kätilölle, että anna tänne! Olin napittanut paidankin auki ja odotin tyttöä rinnalle. Luulin, että alan heti itkemään, mutta hymyilin vain ja toistelin:"Äidin rakas!" Itku tuli vasta, kun sain lapun käteen, jossa luki, että pitkän ja vaikean synnytyksen päätteeksi olin tuonut maailmaan täyden kympin tytön! Katsotaan, kuinka käy seuraavaksi rv 30+5.

 

Miulla on kumpikin lapsi saatettu maailmaan hätäsektiolla ja esikon kohdalla kommentti oli et,onhan vauva elossa?miksei se itke?Kaikki meni loppujen lopuksi hyvin.

Kuopus kun syntyi niin kommentti kuului:sehän on ihan saman nälöinen kun isoveli,vieläkin on epäselvää miksi kaikkia kävi niin kovasti huvittamaan.(näin siis pojan pyllyn ensin,johtuiskohan huvitteneisuus siitä?) =)

 

Kysyin ensimmäisenä mieheltäni, että kumpi tuli. Kun vastaukseksi sain tytön, olin tikahtua onnesta. Olin 'pelännyt' ja asennoitunut niin, että poika sieltä kumminkin tulee, koska toivoin yli kaiken saavani tytön. Tyttö oli maailman paras yllätys ja on edelleen maailman ihanin taapero.

 

Kun meidän neiti syntyi (kauhealla rytinällä ilman varoituksia...)ja näin hänestä vilauksen niin sanoin kuulemma miehelleni että se on ihan sun isäs näkönen ite en kyllä itkenyt mutta mies itki ja hoki että meillä on tyttö!,meillä on tyttö!... =) mä taisin nukahtaa... sen verran kipiätä teki ja rankkaa oli.

 

Mä sanoin miehelle heti ku näin pojan että ihan ku sä pienenä=)

 

Muistikuvat synnytyksestä ovat hataria. Jossain vaiheessa kätilö sanoi, että pää näkyy. Punnersin itseni ylös (ponnistin siis sängyllä puoli-istuvassa-asennossa), katsoin jalkoväliin ja kysyin "onko se poika". Ultran perusteella odotin poikaa. Muistan ajatelleeni, että lapsen tukka näytti oudolta; tottakai, kun oli kaikissa eritteissä

Lähinnä olin huojentunut, kun kipu oli ohi. Silittelin lapsen päätä, kun sain hänet rinnalle. Kätilö kysyi sattuuko repeämien ompelu, muistan nauraneeni, ettei enää satu mikään. Varsinainen tunnekuohu alkoi vasta parin päivän päästä ja kotiin päästyäni itkin kuin niagaran putous.