eriarvoiset lapset ja lapsenlapset

\

Entäs eriarvoiset anopit ja äidit sitten.

Monet miniät rakastavat enemmän äitiään kuin anoppiaan.
Miksi ei pidetä samanarvoisina.

Eiköhän se oma äiti kuitenkin ole tärkeämpi kuin anoppi, tuskin anopillekkaan olen tärkeämpi kuin oma tytär. Lapsenlapset ovat ihan eriasia, kun ne nyt kuitenkin on sukua anopille ja minä vaan mieheni kautta!!!
Olipahan taas heitto! :\|

 

\

Entäs eriarvoiset anopit ja äidit sitten.

Monet miniät rakastavat enemmän äitiään kuin anoppiaan.
Miksi ei pidetä samanarvoisina.

No huh huh mikä veto? rakastatko sinä miniöitäsi ja vävyjäsi kuten tyttäriäsi ja poikiasi? Viikon vitsi.

 

\

\

Entäs eriarvoiset anopit ja äidit sitten.

Monet miniät rakastavat enemmän äitiään kuin anoppiaan.
Miksi ei pidetä samanarvoisina.

No huh huh mikä veto? rakastatko sinä miniöitäsi ja vävyjäsi kuten tyttäriäsi ja poikiasi? Viikon vitsi.

no minä ainakin rakastan vävyäni tosi paljon, koska hän pitää huolta ja rakastaa minun ikiomaa tytärtäni

 

no minä ainakin rakastan vävyäni tosi paljon, koska hän pitää huolta ja rakastaa minun ikiomaa tytärtäni
[/quote]

Aivan. Pointti sanoissa "tosi paljon". Jos sun valita pitää, kumman valitset, tyttäresi vai vävysi? kumpaa siis rakastat tosiasiassa enemmän vaikka kuinka väittäisit muuta? Omaa lihaasi ja vertasi vaiko viérasta ihmistä? Anopista voi pitää ja paljonkin, mutta rakastaa? hmm... saati sitten rakastaa yhtä paljon kuin omaa äitiä? Tuskin sentään.

 

nyt mennään taas hiusten halkomislinjalle; kuinka paljon on "tosi paljon" ja paljonko on paljon.... nää on myös näitä henkilökemia asiaoita..... pidän yhtettä myös ex-minääni, kylläkin niin että pyrin olemaan pahoittamatta poikani mieltä, eli en pidä asiasta sen isompaa ääntä.
no tottakai se veri on vettä sakeempaa, eli omat lapset on number one, mutta edelleenkin mulla on maailman paras vävy

 

\

Entäs eriarvoiset anopit ja äidit sitten.

Monet miniät rakastavat enemmän äitiään kuin anoppiaan.
Miksi ei pidetä samanarvoisina.

Ei voi verrata äiti ja anoppi...

Mutta miten voi omia lapsiaan, omaa lihaa ja vertaan kohdella niin eriarvoisesti.

 

Se on kuin käsi ja jalka. Lapset on erilaisia ja toisesta tykkää enemmän kuin toisesta.

 

\

Se on kuin käsi ja jalka. Lapset on erilaisia ja toisesta tykkää enemmän kuin toisesta.

En todellakaan allekirjoita tätä. Minä ainakin rakastan jokaista lastani yhtä paljon. Totta kai he ovat erilaisia, omia persooniaan olleet ihan aina, mutta se ei tee toisesta parempaa kuin toisesta.

 

\

Se on kuin käsi ja jalka. Lapset on erilaisia ja toisesta tykkää enemmän kuin toisesta.

Eipä ole ikinä tullut mieleen miettiä rakkauttani käsiin ja jalkoihin??!!
Mutta kuitenkin, ehkä hieman huono vertaus tässä tilanteessa. Kyllä mä ainakin rakasta lapsiani kaikkia yhtäpaljon, samoin sisaruksiani kaikkia yhtä paljon, samoin vanhempiani, mutta kaikkia eritavalla. On mulle appivanhemmatkin tärkeitä, mutta en mä niitä rakasta yhtäpaljon kun omia vanhempiani!!! :headwall:

 

Rakastaminen ja tykkääminen on aivan eri asioita.
Tottakai lapsiaan rakastaa lapsinaan, mutta silti jostain lapsesta pitää enemmän kuin toisesta. Toiset sisaruksista ovat villimpiä ja toiset hiljaisia. Jotkut vanhemmat tykäävät enmmän hiljaisista lapsista, toiset tykkäävät vilkkaista ja hiljaiset saavat jäädä varjoon.
Samanarvoisia toki lapset silti voivat olla.
Minulla on paljon sisaruksia ja kaikki ovat erilaisia. Vanhempani tykkäävät toisista enemmän. Ne kun käyvät auttamassa, kirjoittavat ja soittavat. Yhden kanssa käydään ostoksilla ja matkoilla, toisen kanssa harrastetaan. Muutaman sisaruksen kanssa eivät vanhempani juurikaan ole tekemisissä. Sisarukset ovat päässeet hyviin asemiin eikä vanhanaikaiset vanhemmat sinne kuulu. Pyrkyrilapsista ei oikein tykätä mutta lapsina ovat silti rakkaita.
Yksi sisaruksista arvostelee ja moittii vanhempiani melkein joka asiasta. Vanhempani ovat vähän pahoilla mielin tästä. Vanhempani eivät saisi "törsätä" tulevia perintöjä kuulemma ja reissailu on ihan turhaa. Mielestäni oman palkkansa saa pistää matkoihin niin kauan kuin jaksaa matkustella.
Pikkusiskoni on äidin lemmikki, minä taas isän. Siskoni ompelee paljon vaatteita ja äiti tykkää siitä. Minä opiskelen ja isä kannustaa, äiti on vähän vastaan, pitäisi harrastaa taloustöitä enemmän.
Omat lapseni ovat täysin erilaiset, mutta jokaisessa on hyvät ja huonot puolensa. Yksi on vilkas, toinen ihan untelo, kolmas siltä väliltä. Eniten tykkään tuosta unteloisesta. Hänen kanssaan voi jutella tuntikausia. Vilkkaan kanssa tulee suukopua enkä jaksa aina kinastella. Kolmas häipyy sanaa sanomatta eikä kerro menoistaan.

 

Aivan uskomatonta, että edes ajattelee pitävänsä jostain lapsestaa enempi kuin toisesta!! \|O
Minulle kaikki lapseni ovat rakkaita, todellakin samanverran!!
Miten kukaan äiti voi ajatella pistävänsä lapsensa tärkeysjärjestykseen! , aivan käsittämätöntä. :kieh:

 

Kai ne lapset voi pistää tärkeysjärjestykseen. Se ei kuitenkaan ole rakkausjärjestys.
Yleensä se reppana on ainakin äidille rakkain.
Ja saakin äidin huolenpidon kun taas muut jäävät vähemmälle.

Miten muuten on lasten rakkaus vanhempiaan kohtaan. Rakastetaanko isää ja äitiä samanarvoisesti.
Kyllä sitä pitää rakastaa vanhempiaan, olivatpa juoppoja tai muuten hankalia.
Eikös vaan.

 

\

Kai ne lapset voi pistää tärkeysjärjestykseen. Se ei kuitenkaan ole rakkausjärjestys.
Yleensä se reppana on ainakin äidille rakkain.
Ja saakin äidin huolenpidon kun taas muut jäävät vähemmälle.

Miten muuten on lasten rakkaus vanhempiaan kohtaan. Rakastetaanko isää ja äitiä samanarvoisesti.
Kyllä sitä pitää rakastaa vanhempiaan, olivatpa juoppoja tai muuten hankalia.
Eikös vaan.

No kyllä minä jollain lailla isääni rakastan, vaikka olen saanut pettyä häneen kerran jos toisenkin vaikka millä tavalla. Mutta on hän kuitenkin minun isä.

 

Vanhempian ei voi valita. He ovat aikuisia lapsia tehdessään, toivottavasti. Lapsi on lahja, johon normaalilla vanhemmalla syntyy kiintymyssuhde, johon yleensä kuuluu luonnollisena lisänä rakastaminen. Lapset ovat erilaisia, vanhemmuuden normaaliin kehitykseen kuuluu se, että kasvaessaan lapsen ikävät puolet ärsyttävät myos vanhempia, mutta nämä tiedostaessaan vanhempi pystyykin paremmin auttamaan lastaan. Ei rakkaus siihen häviä. Toinen lapsi tarvitsee enemmän tukea kuin toinen, mutta ei tulisi mieleenkään ajatella lapsia siten, ketä rakastan enemmän. Omista lapsistani yksi on toista sopivampi minun luonteelleni, mutta molempia rakastan. Se on tunne, ei sitä tarvitse miettiä.

Omia vanhempiani en aikuisena rakastanut. Kun sanoin itselleni ettei minun heitä tarvitse rakastaa, se helpotti. He ovat toimineet väärin ja vieneet siten rakkauteni. Ovat vanhempiani silti, mutta huonojen vanhempien ikeestä on päästä eroon voidakseen olla itse onnellinen.

 

\

Vanhempian ei voi valita. He ovat aikuisia lapsia tehdessään, toivottavasti. Lapsi on lahja, johon normaalilla vanhemmalla syntyy kiintymyssuhde, johon yleensä kuuluu luonnollisena lisänä rakastaminen. Lapset ovat erilaisia, vanhemmuuden normaaliin kehitykseen kuuluu se, että kasvaessaan lapsen ikävät puolet ärsyttävät myos vanhempia, mutta nämä tiedostaessaan vanhempi pystyykin paremmin auttamaan lastaan. Ei rakkaus siihen häviä. Toinen lapsi tarvitsee enemmän tukea kuin toinen, mutta ei tulisi mieleenkään ajatella lapsia siten, ketä rakastan enemmän. Omista lapsistani yksi on toista sopivampi minun luonteelleni, mutta molempia rakastan. Se on tunne, ei sitä tarvitse miettiä.

Omia vanhempiani en aikuisena rakastanut. Kun sanoin itselleni ettei minun heitä tarvitse rakastaa, se helpotti. He ovat toimineet väärin ja vieneet siten rakkauteni. Ovat vanhempiani silti, mutta huonojen vanhempien ikeestä on päästä eroon voidakseen olla itse onnellinen.

Peesi.

 

\

Aivan uskomatonta, että edes ajattelee pitävänsä jostain lapsestaa enempi kuin toisesta!! \|O
Minulle kaikki lapseni ovat rakkaita, todellakin samanverran!!
Miten kukaan äiti voi ajatella pistävänsä lapsensa tärkeysjärjestykseen! , aivan käsittämätöntä. :kieh:

Niin minustakin. Eivät ole ansainneet lapsiaan.

 

Ei kai niitä lapsia tarvitse tärkeysjärjestykseen laittaa vaikka jostakusta tykkää enemmän kuin toisesta. Rakastaa voi tietenkin kaikkia yhtä paljon.
Ja nykyään on ainakin isovanhempia joiden nuoruudessa oli "pakko" hankkia lapsia vaikka ei olisikaan halunnut. Nykyäideillä on kai ainoastaan toivottuja lapsia. Ennen oli toisin.
Miltähän nuoresta rouvasta tuntuisi jos aviomiehellä olisi laillinen oikeus raiskata ja apteekkari kieltäytyisi myymästä ehkäisypillereitä, vaikka lapsia olisi jo neljä, kuudesta puhumattakaan.
Miten kuvittelette äidin suhtautuvan lapseen jota on yrittänyt sukkapuikoilla abortoida, siinä onnistumatta.

 

Rakastaa ei rakasta...siinäpä vasta pulma.Meidän toinen mummi ja hänen miehensä eivät ole koskaan pitääneet kahta lastamme yökylässä (lapset kohta 6v. ja 2,5v.) eivätkäs paljon muutenkaan pitele yhteyksiä, muutaman kerran vuodessa käväisevät.
En tiedä mistä johtuu kun en ole asiasta jutellut.
150 km välimatkastako? Siitä, etteivät lapsiamme rakasta? Siitäkö että ovat kiireisiä vai siitäkö että heillä on oma 10v. lapsi???
Vai siksikö ettei kiinnosta?
Kuka tietää, minä en......

 

Rakastaa ei rakasta...siinäpä vasta pulma.Meidän toinen mummi ja hänen miehensä eivät ole koskaan pitääneet kahta lastamme yökylässä (lapset kohta 6v. ja 2,5v.) eivätkäs paljon muutenkaan pitele yhteyksiä, muutaman kerran vuodessa käväisevät.
En tiedä mistä johtuu kun en ole asiasta jutellut.
150 km välimatkastako? Siitä, etteivät lapsiamme rakasta? Siitäkö että ovat kiireisiä vai siitäkö että heillä on oma 10v. lapsi???
Vai siksikö ettei kiinnosta?
Kuka tietää, minä en......

 

Minun ex-anoppi ja -appi eivät koskaan ottaneet lapsiani yökylään. Eikä muuten syliinkään. Koskaan ei silti tullut pieneen mieleeni että isovanhemmat eivät välittäisi lapsenlapsistaan.
Meidän ja heidän nuoruudessa ei lapsia saanut lelliä eikä pitää sylissä.
Minunkin ensimmäisen lapsen piti nukkua kovan pahvin päällä, ei saanut laittaa pehmeää patjaa ettei lapsi totu liian pehmeälle. Sylissäkin sai pitää vain kun imetti. Ja imettää sai vain 4 tunnin välein huusipa lapsi vaikka kuinka paljon.

Onneksi toinen mummu oli itsepäinen ja pisti vauvan nukkumaan ison tyynyn päälle. Ja lapsihan nukkui monta tuntia tyytyväisenä.

Aina on jokin syy käyttäytyä niinkuin vanha ihminen käyttäytyy. Kun äitini joskus moitti minua ja minun lastenkasvatusta niin sanoin että sinähän minusta olet tällaisen kasvattanut.

Jospa nykynuoret osaavat kasvattaa parempia lapsenlapsia meille.

 

nosto